Miesystävä, joka soittelee äitinsä ja kahden siskonsa kanssa lähes päivittäin. Normaaliako?

Eikö oo parempi että on läheiset välit, ku että ois kylmät välit? Epänormaalimpaa toi sun tyyli on.

soisi kyllä hälytyskellot.

tulee mieleen onko napanuora katkennut äitiin vieläkään..

Avioliitossamme, että exä oli käytännössä naimisissa äitinsä kanssa, ei minun :( Siksipä " hieman" pelottaa tämä ns. Symbioosi.



Ap

todellakin osaa eläytyä tilanteeseesi,koska minunkin exä on ja oli todellakin kiinni äidissään vaikka "äijä" jo päälle nelikymppinen.

Mieheni soittaa edelleen päivittäin äidilleen ja kahdesti viikossa siskolleen puhumattakaan siitä, että veljien kanssa saattaa soitella jopa kahdesti päivittäin. Vasta nyt tajusin, että eihä tuo voi olla normaalia, että miehellä on noinkin läheiset suhteet sukulaisiinsa eikä ystäviinsä. Erohan meille tästä nyt tulee, vaikka on jo 25 yhteistä vuotta takana. Mieheni on läheisriippuvainen, koska haluaa varmistaa, että äidillään kaikki hyvin!

veljeni vaimo varmaan eroaa kohta, vaikka ovat olleet naimisissa 35 vuotta. Veljeni asuu äitini lähellä ja jopa käy siellä päivittäin. Minullekin soittelee useasti.

Veljeni vaimo on yrittänyt sabotoida minun ja veljeni välejä koko heidän liittonsa ajan. Osan ajasta pidämme salaa veljen kanssa yhteyttä. Mutta äiti on niin huonossa kunnossa, että häntä on pakko käväistä päivittäin katsomassa, että pärjää.



Veljen vaimo ei siedä tätä. Itse kyllä vanhemmilleen soitteli jatkuvasti ja sisartensa kanssa käy ulkomailla vuosittain. Mutta veljeni ei saisi sukulaisiinsa pitää yhteyttä.



Eli eroa ajoissa. Tulet olemaan mustasukkainen miehen läheisistä väleistä sukulaisiinsa jos se jo nyt sinua vaivaa.

täytyy sanoa, että hieman oudon tiiviiltä tahdilta kuulostaa. Kerta viikkoon tahti olisi minusta normaalimpi.



Luulisi, että sinun kanssasi voisi mieltään myös purkaa ettei tarvitsisi noin puhelimeen turvautua. Vai oletteko intellektuellisesti ja sivistystasoltanne sekä kiinnostuksen kohteiltainne kovin eri tasoilla?

Ovatko terveitä ihmisiä, fyysisesti, psyykkisesti? Jos ovat (ja miehesi - myös), ei ole minusta normaalia.

kohteista on erilaisia, mutta yhteisiäkin löytyy. Keskustelemme paljon, joten ei ainakaan keskustelun puutteen takia tarvitse soitella;)



Ap

Minun mielestäni ihan normaalia.

Itse olen yhteydessä äitiini, isääni sekä siskooni päivittäin. Myös mieheni perhe on hyvin läheinen ja vaikka he asuvatkin toisessa maassa, juttelemme päivittäin skypessä ja puhelimessa.

Oudompaa mun mielestä olisi jos ei olisi väleissä, tai soittelisi vaan jouluna ja syntymäpäivinä :/

Taidan olla kamalan vanhanaikainen, kun minusta sukulaiset ovat mukavia, läheisiä ja heidän kanssaan on helppo jakaa asioita.



Olisiko ap:n mielestä OK, jos mies soittelisi naispuolisille ystävilleen päivittäin ja haluaisi viettää vapaa-aikansa mieluummin kavereiden kuin naisystävän kanssa? Onhan se kamala juttu, jos jollain on muutakin elämää kuin vakipanonsa.

jos pitää johonkin ihmiseen olla yhteydessä joka päivä, oli se ihminen kuka hyvänsä. Ymmärrän sen että jos on vanhat tai sairaat vanhemmat niin jonkun täytyy tarkastaa vointi joka päivä. Ja ymmärrän sen että teinit ovat joskus niin kiinni yhdessä parhaassa kaverissa että ovat tekemisissä joka päivä.



Mutta sitä en ymmärrä että parisuhteessa olevat aikuiset ihmiset joiden sukulaiset eivät tarvitse jokapäiväistä hoivaa - soittelevat joka päivä.



On se kummallista.



Ei mulla ole yhtään sellaista ihmistä jolta mun pitäis kuulla kuulumiset joka päivä. Tämä pätee myös aviomieheeni jos hän on esim. työmatkalla.

Loukkaantuuko joku, jos ei soitetakaan?



Oma sukulaiseni on läheisriippuvainen, hänelle pitäisi soittaa joka päivä. En ole suostunut, minusta esim. noin kerran kuussa riittää, jos ei ole mitään erityistä puhuttavaa muuten.

on saapunut perille lentokentälle tai minun luokseni ( meillä satoja kilometrejä välimatkaa).

Onhan se toki hyvä, että sukulaisiin ollaan yhteydessä, mutta ei aivan kaikkea tarvitse mielestäni raportoida.

Pelkään vaan jääväni tässäkin suhteessa kakkoseksi :(



Ap

omiin vanhempiini - jotka ovat piitaamattomia, tunnekylmiä ja muutenkin häiriintyneitä/väkivaltaisia, pidän yhteyttä max kerta vuoteen. Kerran vuodessa soitan äidilleni ja silloinkin äiti vain haukkuu ja sättii minut puhelimessa pataluhaksi.



Sen sijaan mies, jolla on hyvät välit vanhempiinsa, soittaa vanhempiensa kanssa ehkä 3 kertaa vuodessa. Ja ei mitään riitaa, toraa, kylmiä välejä tai muuta. Ei heillä vain ole asiaa tai puhuttavaa sen enempää. Nuo kolme puhelua ovat siis yleensä meiltä, sovitaan siellä käymisestä (asuvat kaukana). Jos emme soittaisi itse he eivät soittaisi koskaan.



Tietenkään en itse oman äitini kanssa edes haluaisi tiiviimpää yhteyttä, mutta vaikka teoriassa minulla olisi läheinen äiti niin sitten ehkä soittaisin 1kerta kuukaudessa tms.



En ylipäätään tykkää että puoliso/kumppani jakaa kaiken vanhempiensa kanssa, perheen sisäiset jutut puhutaan perheen sisäisessti eli sen oman puolison kanssa, ei ne äidille/siskolle/veljelle kuulu!

on saapunut perille lentokentälle tai minun luokseni ( meillä satoja kilometrejä välimatkaa). Onhan se toki hyvä, että sukulaisiin ollaan yhteydessä, mutta ei aivan kaikkea tarvitse mielestäni raportoida. Pelkään vaan jääväni tässäkin suhteessa kakkoseksi :( Ap

Minusta siis ei ole normaalia. Mutta taitaa olla veteen piirretty viiva tuo normaalius näissä asioissa. Ihmiset ovat luonnollisesti toisilleen tärkeitä ja jopa riippuvaisia, mutta jossahan se raja menee. Minä en jaksaisi tuollaista, jos sinä jaksat, niin kai sitten on ok.

joten ehdit vielä "karkuun".



Itsellä vähän vastaavanlaisia kokemuksia - ei tosin yhtä tiiviistä yhteydenpidosta, mutta "epänormaalista" äiti-poika -suhteesta kuitenkin. Ex-anoppi synnytti esikoispoikansa ihan teininä, ja entistä miestäni palloteltiin sylistä toiseen. Hän joutui myös näkemään ja kokemaan vanhempiensa suhteen monia perversioita, koska ex-anoppi tilitti jo varhain pojalleen mm. kokeilunsa seksin myymisestä (ex-apen toimiessa sutenöörinä ja katselijana...) ja myös vanhempiensa välistä väkivaltaa ex-mieheni näki omin silmin. Lopulta ex- appi häippäsi omille teilleen, eikä ole sen koommin poikaansa pitänyt yhteyttä. Äiti kai koetti paikata isän jättämää aukkoja sen minkä kykeni.



Eipä ihme, että jätkä kasvoi vinoon. Narsistisia piirteitä on vaikka muille jakaa, eikä tunnemaailmassa ole mitään tervettä.



No, vanhoilla päivillään ja hullusta miehestä (ex-apesta) "päästyään" ex-anoppi koetti saada suhteen poikaansa uuteen uskoon. Heidän suhteensa kasvoi sellaiseen suuntaan, että "kaikki jaetaan" ja niinpä entinen mieheni myös tilitti meidän avioliittomme kaikki intiimeimmätkin faktat äidilleen, mm. jatkoi lähettämäni meilit äidilleen kommenttien toivossa. Riitojen yhteydessä pitivät yhteyttä joka päivä moneen kertaan ja entinen anoppi sitten antoi pojalleen tarkkoja toimintaohjeita, "tee niin" ja "sano näin" ja osan näistä entinen mieheni toteuttikin.



Eipä ole ollut ikävä kumpaakaan, kun eroon pääsin.



Sekään ei liene "tervettä", että kaikki suhteet ja yhteydenpito omiin vanhempiin on katkaistu, mutta liian tiuha ja intiimi yhteydenpito kielii mielestäni jostakin ongelmasta. Tai jonkun ongelmasta. Voihan olla, että äiti kaipaa oman mielenterveytensä ongelmiin tukea lapseltaan - mutta minkä verran, se on ehkä jokaisen omalta osaltaan arvioitava.

Vaikka tässäkin kai normaalin raja on aika laaja, omasta mielestäni kerran vko-kerran kk (jos siis ollaan hyvissä tai ok-väleissä)

Onko tämä nyt "epänormaalia" siksi, että kyseessä on mies?

Olisiko yhtä "epäilyttävääv" jos asia olisikin toisin päin (minkä olen huomannut olevan paljon yleisempää).

Ei kai yhteyden pidossa mitään vikaa ole? Ehkä äiti vain haluaa kulla, että poika on päässyt ehjänä perille pitkän matkan.

Olennaisempaa lienee se, onko miehellä omat mielipiteet, vai tarkistaako aina äidiltä/siskolta mitä mieltä pitää olla.

Siitä olen samaa mieltä, että riippuvainen käytös naisilla yleisenpää. Ei se muna siitä silti sen terveempää tai normaalimpaa tee.