Lue keskustelun säännöt.
Miten ystäväperheelle voi olla niin ylivoimaista tulla kylään, vaikka olemme usein kutsuneet??
30.06.2012 |
Asuimme ennen samassa kaupungissa ja näimme melko usein. Sitten ystäväperhe muutti muualle ja yhteydenpito harveni.
Perhe on alkanut luuhata ihan hirvesti kotona. Heitä on mahdotonta saada istumaan autoon ja ajamaan luoksemme kylään. Täällä olisi tarjolla yösija, ruoat, leikkiseuraa lapsille ja juttuseuraa aikuisille, mutta ei. Eivät kuulemma "osaa lähteä" tai "tässä on niin paljon kaikkea". Itse kyllä ruinaavat kylään minkä ehtivät, ja olemme heillä säännöllisesti käyneetkin. Oudointa on se, että perheen toinen mummola on tässä kaupungissa, ja tiedän heidän käyvän siellä. Kun olen houkutellut heitä tulemaan meillekin samalla reissulla, niin he "eivät ehdi kun kotona on niin paljon kaikkee ja pitää mennä sinne suorinta tietä".
Veikkauksia: miksi meille tuleminen on niin ylivoimaista? Meillä ei ole sotkuista eikä meillä tarjota pilaantunutta ruokaa (joku tällaisia kuitenkin ehdottaa). En oikein usko etteivät he haluaisi meitä tavata, kun kuitenkin pyytelevät itse jatkuvasti kylään??
Kommentit (6)
kun me ei täällä selvänäkijöitä olla..;)) Hyvää jatkoa..;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yökyläily on ilman lapsiakin ahdistavaa hommaa, saati sitten lasten kanssa. Kaikki se tavaramäärä, mikä pitää ottaa mukaan, jotta lapsilla olisi jotain ajanvietettä eivätkä he pitkästyisi ja rupeaisi ruikuttamaan. Toisten nurkissa oleminen ja toisten ruokien syöminen juuri silloin kun isäntäväelle sopii on myös ahdistavaa.
Kivointa on, kun menee kylään pariksi tunniksi, kahvittelee ja jutustelee ja palaa sitten kotiin.
lomat ovat liian lyhyitä, perjantaisin ei arkena jaksa lähteä reissuun, lauantaina on ihana oleilla kotona ja hoitaa tekemättömät kotityöt ja sunnuntaina pitää levätä, että jaksaa seuraavan viikon työt.
minä en pysty nukkumaan vieraassa paikassa, ellei fasiliteetit (patjan pehmeys, tyyny, lämpötila) ole ykkösluokkaa. Kun menen vieraisille, niin käytännössä valvon puoli yötä.
Ei sellaiseen ryhdy kuin pakon edessä.
sellaista elämä on, kohdataan, kuljetaan hetki yhtä matkaa ja erotaan. Ei siinä ole kenessäkään vikaa tai mitään ongelmia vaan noin se menee, menneeseen ei voi jäädä roikkumaan.
vaan laiskoja?
Tai sitten tosiaan esim. kotiin jää hirveä pyykkivuori yms. kotirumbat ja viikonloppuajelu menee siellä mummolassa, ja sitten eivät viitsi kiireellä tulla teille enää...
En osaa muuta sanoa. Luultavasti kuitenkin pitävät seurastanne, jos kerran teitä kutsuvat sinne :)