Te, jotka ette "kerää roinaa", selittäkää minulle
että miksi se muiden roina on niin kiehtovaa? Me asumme miehen sukutalossa, jossa vintti on täynnä kaikenlaista tavaraa jostain 1900-luvun alusta alkaen, kaikki siististi laatikoissa, hyllyillä tms. eikä sikinsokin ympäriinsä. Miehen serkut, kauhistelevat elämäntapaamme eli sitä, että sisustus on kaikkea muuta kuin minimalistinen. Heidän kotinsa ovat vailla turhaa roinaa.
Silti he joka kesä käydessään haluaisivat mennä "penkomaan vinttiä, jos sieltä löytyisi jotain ihanaa" ja selaavat ikivanhoja valokuva-albumejamme ihastellen sitä, että tämäkin on vielä säästössä. Vähän väliä halutaa irrottaa joku kuva, josta tehtäisiin mökille keittiöön kiva taulu.
Siis miksi se toisen kotona oleva roina on samaan aikaan halveksittavaa ja sellaista, että sitä pitää saada tutkia, vaatia omakseen ja ihmetellä, miksi joku tietty sukulainen on sen saanut omakseen eivätkä he itse. Siis juuri he, jotka eivät ole säilyttäneet edes omia rippikuviaan, koska eihän niillä mitään arvoa ole.
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 19:44"]
Hyvä kysymys. Itse opetin minimalisti-harrastuksen kun tajusin, että tykkään roinasta ja muistojen säilyttämisestä.
[/quote]
Siis lopetin, ei opetin.
Sama efekti meillä. Perimme mökin jossa paljon vanhaa tavaraa. Sinne oli heti tulossa yhtä ja toista tuttua kurkkimaan aittoihin ja hakemaan jotain ajan patinoimaa törppöä vitivalkoisen kotinsa pikantiksi yksityiskohdaksi. En antanut. Mun törpöt. :)
Muutama kiva yksityiskohta on kiva olla kodissa. Aina toivon, että jostain sellaisia löydän. En kuitenkaan kestä kotia, jossa näitä 'yksiryiskohtia' on kaikkialla.
No ovatko nämä penkojat oikeasti aina sitten niitä minimalisteja, vai voisiko jokunen hamsteri olla siinäkin joukossa?
Sehän se justiin ärsyttää että ne joilla on sitä "roinaa" niin eivät tee sillä mitään ja sen annetaan olla vaan jossain vintillä laatikoissa pölyyntymässä. Kyllä muakin ärsyttäis jos joku antaa seistä aitassaan sellaiset aarteet joita olen etsinyt sisustukseeni vuosikaudet.
Vanha roina on täynnä historian siipien havinaa. Se vie toiseen aikakauteen. Siksi.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:16"]Sehän se justiin ärsyttää että ne joilla on sitä "roinaa" niin eivät tee sillä mitään ja sen annetaan olla vaan jossain vintillä laatikoissa pölyyntymässä. Kyllä muakin ärsyttäis jos joku antaa seistä aitassaan sellaiset aarteet joita olen etsinyt sisustukseeni vuosikaudet.
[/quote]
Asiaa
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:18"]Vanha roina on täynnä historian siipien havinaa. Se vie toiseen aikakauteen. Siksi.
[/quote]
Mutta mites se roina sinun olisi?
Siis onhan se ihan eri asia, että on jotain oikeasti vanhoja suvun juttuja vintille säilöttynä ja se, että on roinaa.
T. se jolla on hyvin paljon roinaa ja sen lisäksi jonkin verran vanhoja suvun juttuja.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:16"]
Sehän se justiin ärsyttää että ne joilla on sitä "roinaa" niin eivät tee sillä mitään ja sen annetaan olla vaan jossain vintillä laatikoissa pölyyntymässä. Kyllä muakin ärsyttäis jos joku antaa seistä aitassaan sellaiset aarteet joita olen etsinyt sisustukseeni vuosikaudet.
[/quote]
Sitten sä varmaan tarjoat siitä himoitsemastasi tavarasta käypäsen hinnan?
Ei kai se kovin outoa ole jos miehen sukulaiset ihastelevat vanhoja valokuvia, joissa on heidän isovanhempiaan tai lapsuudenmaisemiaan ja haluaisivat näistä kopioita omalle mökilleen?
Mä en ymmärrä juuri tuota roinan säilömistä säilömisen vuoksi. On asia erikseen säilyttää tiettyjä kokonaisuuksia tai muistoja tai yksittäisiä hienoja esineitä. Mutta valtaosa näistä ullakkojen löydöistä on jo edesmenneiden sukulaisten hylkäämää roinaa, jota perikuntakaan ei saa hävitettyä. Mun äitini tekee tuota, siellä on isovanhempien lakanakankaat ja rikkinäisen reen palaset sulassa sovussa 60-luvun autonrenkaiden kanssa. Minä en niitä kotiini tuo, olisikin joku sukulainen kiinnostunut. Mielummin saisivat lapset seikkailla ullakolla niin kuin minä sain lapsena, nyt siellä ei voi liikkua ja varmasti on ötököitä pesiytynyt.
Aloittajalle sanoisin, että suvun vanhat valokuvat mielestäni kuuluvat ihan yhtä lailla miehesi serkuille kuin miehellesikin. Ja on luonnollista, että he niitä tutkivat kun tulevat käymään. Jokainen on kiinnostunut juuristaan, ja usein tämän tajuaa vasta kun mummola ei ole enää mummola. Voi myös olla, että he kokevat jääneensä perinnönjaossa ilman tärkeitä muistoesineitä.
Hyvä että olette pitäneet kaiken tallessa.
Mjoo.. tästä ei ole kauaa, kun lapsuudenkodistani oli tätini hakenut vintiltä tavaraa itselleen ja jakanut lapsilleen.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:02"]
Mjoo.. tästä ei ole kauaa, kun lapsuudenkodistani oli tätini hakenut vintiltä tavaraa itselleen ja jakanut lapsilleen.
[/quote]
No eikö se ole hyvä, että nuori polvi osaa arvostaa suvun tavaraa?
Jos tavarat ovat teidän, niin silloinhan omistusoikeus on teillä, eikä niitä kukaan saa ottaa, tai kyse on varastamisesta. Jos kyse on suvun yhteisistä tavaroista tai siis niihin olisi kaikilla serkuksilla yhtäläinen omistusaoikeus, eikä pesää ole jaettu oikeudenmukaisesti, niin sitten tilanne on eri.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2012 klo 11:36"]
että miksi se muiden roina on niin kiehtovaa? Me asumme miehen sukutalossa, jossa vintti on täynnä kaikenlaista tavaraa jostain 1900-luvun alusta alkaen, kaikki siististi laatikoissa, hyllyillä tms. eikä sikinsokin ympäriinsä. Miehen serkut, kauhistelevat elämäntapaamme eli sitä, että sisustus on kaikkea muuta kuin minimalistinen. Heidän kotinsa ovat vailla turhaa roinaa.
Silti he joka kesä käydessään haluaisivat mennä "penkomaan vinttiä, jos sieltä löytyisi jotain ihanaa" ja selaavat ikivanhoja valokuva-albumejamme ihastellen sitä, että tämäkin on vielä säästössä. Vähän väliä halutaa irrottaa joku kuva, josta tehtäisiin mökille keittiöön kiva taulu.
Siis miksi se toisen kotona oleva roina on samaan aikaan halveksittavaa ja sellaista, että sitä pitää saada tutkia, vaatia omakseen ja ihmetellä, miksi joku tietty sukulainen on sen saanut omakseen eivätkä he itse. Siis juuri he, jotka eivät ole säilyttäneet edes omia rippikuviaan, koska eihän niillä mitään arvoa ole.
[/quote]
Olen kiinnostunut historiasta, oman suvun erityisesti. Kyllä minua kiinnostaa valokuvat, kirjeet, lehtileikkeet ja esim. Perityt hääpuvut. Kyllä minä tuollaiset säilytän. Mutta sisustus on minimalistista. Olen siivousfriikki, en halua mitään mikä hankaloittaa siivousta.
Hyvä kysymys. Itse opetin minimalisti-harrastuksen kun tajusin, että tykkään roinasta ja muistojen säilyttämisestä.