Sorsa-säätiön raportti: Kotihoito on naisen loukku

Etenkin poikien tuntuu olevan vaikea kestää pettymyksiä ja sitä, etteivät ole huomion keskipisteenä jatkuvasti. Narsisteja kasvaa, työttömyys on 25% korvilla. Minusta tällä voisi hyvinkin olla yhteys kotiäitiyteen.



Suomalainen koulujärjestelmä "ymmärtää" ymmärtämisen perään ja samaa tekee myös kotona istuva äiti. Lapsi totutetaan pienestä asti jatkuvaan huomioon ja siihen että äiti on vain lapsia varten olemassa. Muissa maissa naiset lähtevät töihin lyhyen äitiloman jälkeen tai ainakin harrastavat, tekevät keikkatöitä jne. mutta tässä maassa pönötetään tukien turvin siihen saakka että esikoinen on teini-iässä. Äiti passaa, kuorii perunat, ymmärtää että opettaja on tosi ilkeä ja epäoikeudenmukainen ihminen...



Ei voi olla normaalia, että 90% suomalaisnuorista viihtyy vapaa-ajat hengailemassa kauppojen lähistöllä ja mahdollisesti dokaillen. Vitut lentävät suusta, päiväkodin pihoja on kiva särkeä, itketään kurjuutta kun ei saadakaan uusinta mallia olevaa iPhonea. Valivalivali. Vähän vanhempana poltetaan ravintola johon ei päästy sisään tai tapetaan baarikaveri, joka sai enemmän huomiota tytöiltä kuin itse. Juodaan, kokeillaan huumeitakin ehkä. Työttömyyskorvaus juoksee.

jopa sen ministeriön alaisuudessa, jossa halutaan pidentää työuria. Töihin (vakipaikka) menin 21v iässä, perhevapailla olen ollut yhteensä 4 vuotta, lapsia 3. Työn ohessa ilman opintovapaita olen opiskellut lisää ja opintojen ansiosta voinut vaihtanut työpaikkaa mielekkäämpään.



Työssäolovuosia minulla on nyt laskujeni mukaan 27. Eläkeikään asti en saa jatkaa, koska jo nyt minulta on kysytty eläköitymissuunnitelmia sekä sitä, voisinko harkita poislähtöä töistä 58v iässä, jotta valtion tuottavuusohjelman tavoitteet saadaan täytettyä.



Eli olisin voinut olla hoitovapaikka reilusti pitempään ja jatkaa oikeaan eläkeikään asti ja silti työssäolovuosieni määrä olisi pysynyt samana! Ihan turha rutista työurien pidentämisestä pikkulasten äitien työssäoloon "pakottamalla" kun jo yli 10 vuotta ennen todellista eläkeikää ryhdytään työntämään väkeä pois töistä. Eikä koske vain minua vaan meillä kaikkia, jotka ovat täyttäneet 50 v.

om vahvempaa kuin Suomessa. Ja monissa muissa maissa lapset onkin hyvin kasvattettuja. Toisin kuin Suomessa päiväkodin virikekasvatetussa ja ammattihenkilökunnan käsien jäljiltä.

Etenkin poikien tuntuu olevan vaikea kestää pettymyksiä ja sitä, etteivät ole huomion keskipisteenä jatkuvasti. Narsisteja kasvaa, työttömyys on 25% korvilla. Minusta tällä voisi hyvinkin olla yhteys kotiäitiyteen.

Suomalainen koulujärjestelmä "ymmärtää" ymmärtämisen perään ja samaa tekee myös kotona istuva äiti. Lapsi totutetaan pienestä asti jatkuvaan huomioon ja siihen että äiti on vain lapsia varten olemassa. Muissa maissa naiset lähtevät töihin lyhyen äitiloman jälkeen tai ainakin harrastavat, tekevät keikkatöitä jne. mutta tässä maassa pönötetään tukien turvin siihen saakka että esikoinen on teini-iässä. Äiti passaa, kuorii perunat, ymmärtää että opettaja on tosi ilkeä ja epäoikeudenmukainen ihminen...

Ei voi olla normaalia, että 90% suomalaisnuorista viihtyy vapaa-ajat hengailemassa kauppojen lähistöllä ja mahdollisesti dokaillen. Vitut lentävät suusta, päiväkodin pihoja on kiva särkeä, itketään kurjuutta kun ei saadakaan uusinta mallia olevaa iPhonea. Valivalivali. Vähän vanhempana poltetaan ravintola johon ei päästy sisään tai tapetaan baarikaveri, joka sai enemmän huomiota tytöiltä kuin itse. Juodaan, kokeillaan huumeitakin ehkä. Työttömyyskorvaus juoksee.

Siinä ei 8 vuotta paljon paina elämässä muuta kuin sen, että lapsilla oli hyvä lapsuus ja minä olen saanut elämältä kaiken. Hyvän työpaikan, mutta hoitaa myös itse lapseni.

Aika yksinkertaista, vai?

eikö ole kurjaa, ettei miehesi ole samalla tavalla saanut elämältä kaikkea? Hän on joutunut olemaan vain töissä, mutta ei saanut hoitaa itse lapsiaan :(

Aika yksinkertaisen surullista ja epäreilua, vai?

Etenkin poikien tuntuu olevan vaikea kestää pettymyksiä ja sitä, etteivät ole huomion keskipisteenä jatkuvasti. Narsisteja kasvaa, työttömyys on 25% korvilla. Minusta tällä voisi hyvinkin olla yhteys kotiäitiyteen.

Suomalainen koulujärjestelmä "ymmärtää" ymmärtämisen perään ja samaa tekee myös kotona istuva äiti. Lapsi totutetaan pienestä asti jatkuvaan huomioon ja siihen että äiti on vain lapsia varten olemassa. Muissa maissa naiset lähtevät töihin lyhyen äitiloman jälkeen tai ainakin harrastavat, tekevät keikkatöitä jne. mutta tässä maassa pönötetään tukien turvin siihen saakka että esikoinen on teini-iässä. Äiti passaa, kuorii perunat, ymmärtää että opettaja on tosi ilkeä ja epäoikeudenmukainen ihminen...

Ei voi olla normaalia, että 90% suomalaisnuorista viihtyy vapaa-ajat hengailemassa kauppojen lähistöllä ja mahdollisesti dokaillen. Vitut lentävät suusta, päiväkodin pihoja on kiva särkeä, itketään kurjuutta kun ei saadakaan uusinta mallia olevaa iPhonea. Valivalivali. Vähän vanhempana poltetaan ravintola johon ei päästy sisään tai tapetaan baarikaveri, joka sai enemmän huomiota tytöiltä kuin itse. Juodaan, kokeillaan huumeitakin ehkä. Työttömyyskorvaus juoksee.

En ole itse mikään kotiäitikulttuurin kannattaja, eli tämä vastaukseni ei siis ole kotiäitiyden puolustuspuhe. Kannatan kyllä sitä, että ensimmäiset vuodet lapset voisi hoitaa kotona, jos mahdollista - mutta kannatan sitä, että vanhempainvapaat jaetaan ainakin suunnilleen tasan äidin ja isän kesken.

Mutta tuo sinun tulkintasi on vähän turhan yksoikoista analyysiä. Työttömyyteen, narsismiin ja nuorison pahoinvointiin vaikuttaa varmasti monia syitä, jopa eri yksilöiden kohdalla eri syitä. Kotiäitiys ei sinänsä noita aiheuta. Ja kuten joku kirjoitti, monessa maassa kotiäitiys on yleisempää. Suomessahan varsinainen KOTIÄITIYS ei edes ole kovin yleistä! Suurin osa lapsista menee ainakin osa-aikaiseen hoitoon viimeistään 3-vuotiaana, moni jo 2-vuotiaana.

Siihen, että teinit notkuvat ostorilla dokaamassa, vaikuttaa varmasti myös suomalainen alkoholikulttuurikin. Ja toisaalta se, ettei tarjolla oikein ole nuorille paljon tiloja. Nuoret haluavta itse valita tilan, jossa hengailevat, ja siinä on varmasti pointtinsa, että ostari on JULKINEN tila - eli teinit valtaavat julkista kaupunkitilaa itse sen sijaan, että aikuiset osoittaisivat heille jonkun nuorisotilan, jossa he saisivat "viettää aikaa" aikuisten valvonnan alla. Kyllähän se aikuisen silmiin näyttää ankealta, kun teinit istuvat jossain kauppojen edustoilla, mitkä ovat noin yleisesti ottaen ympäristöinä aika ankeitakin...

Väittäisin myös, että tuo päihteet, tuhopoltot, väkivalta ja tapot sekä jatkuva työttömyys eivät kuitenkaan ole suomalaisten nuorten aikuisten keskuudessa mikään normi.

Etenkin poikien tuntuu olevan vaikea kestää pettymyksiä ja sitä, etteivät ole huomion keskipisteenä jatkuvasti. Narsisteja kasvaa, työttömyys on 25% korvilla. Minusta tällä voisi hyvinkin olla yhteys kotiäitiyteen.

Suomalainen koulujärjestelmä "ymmärtää" ymmärtämisen perään ja samaa tekee myös kotona istuva äiti. Lapsi totutetaan pienestä asti jatkuvaan huomioon ja siihen että äiti on vain lapsia varten olemassa. Muissa maissa naiset lähtevät töihin lyhyen äitiloman jälkeen tai ainakin harrastavat, tekevät keikkatöitä jne. mutta tässä maassa pönötetään tukien turvin siihen saakka että esikoinen on teini-iässä. Äiti passaa, kuorii perunat, ymmärtää että opettaja on tosi ilkeä ja epäoikeudenmukainen ihminen...

Ei voi olla normaalia, että 90% suomalaisnuorista viihtyy vapaa-ajat hengailemassa kauppojen lähistöllä ja mahdollisesti dokaillen. Vitut lentävät suusta, päiväkodin pihoja on kiva särkeä, itketään kurjuutta kun ei saadakaan uusinta mallia olevaa iPhonea. Valivalivali. Vähän vanhempana poltetaan ravintola johon ei päästy sisään tai tapetaan baarikaveri, joka sai enemmän huomiota tytöiltä kuin itse. Juodaan, kokeillaan huumeitakin ehkä. Työttömyyskorvaus juoksee.

Siis kotiäitiyshän on lähes kaikkialla yleisempää kuin Suomessa, jo niinkin lähellä kuin Saksassa on paljon enemmän kotiäitejä. Eikä siellä ole enempää kuvaamiani ja kotiäitiyteen liittämiäsi ongelmia silti.

Ja sitten kymmenen vuoden kotonaolon jälkeen yhteiskunta kouluttaa tämän naisen toiseen kertaan.

Olen niiiiin tyytyväinen etten ole mennyt kotirouvamoodiin vaan alkupeäinen koulutukseni rulettaa ja minulla on roppakaupalla työkokemusta ja osaamista. Ja onhan se palkka mukava juttu. En ymmärrä miksi joku osa ihmisistä jää vuosikausiksi yhteiskunnan eläteiksi ?

Olin kotiäitinä 9 vuotta, ja olen vieläpä nopeasti eteenpäin menevällä IT-alalla. En tarvinnut toista koulutusta kun palasin töihin. Ihan itsekseni opiskelin uudet tekniikat työn ohessa kuten tällä alalla yleensäkin joutuu koko ajan tekemään. Mitään ongelmia ei ollut palata kotiäiteilyn jälkeen töihin, päinvastoin olin intoa täynnä kun monet samanikäiset katkotonta uraa tehneet olivat jo uupumisen partaalla ja harkitsevat alanvaihtoa.

Etenkin poikien tuntuu olevan vaikea kestää pettymyksiä ja sitä, etteivät ole huomion keskipisteenä jatkuvasti. Narsisteja kasvaa, työttömyys on 25% korvilla. Minusta tällä voisi hyvinkin olla yhteys kotiäitiyteen.

Suomalainen koulujärjestelmä "ymmärtää" ymmärtämisen perään ja samaa tekee myös kotona istuva äiti. Lapsi totutetaan pienestä asti jatkuvaan huomioon ja siihen että äiti on vain lapsia varten olemassa. Muissa maissa naiset lähtevät töihin lyhyen äitiloman jälkeen tai ainakin harrastavat, tekevät keikkatöitä jne. mutta tässä maassa pönötetään tukien turvin siihen saakka että esikoinen on teini-iässä. Äiti passaa, kuorii perunat, ymmärtää että opettaja on tosi ilkeä ja epäoikeudenmukainen ihminen...

Ei voi olla normaalia, että 90% suomalaisnuorista viihtyy vapaa-ajat hengailemassa kauppojen lähistöllä ja mahdollisesti dokaillen. Vitut lentävät suusta, päiväkodin pihoja on kiva särkeä, itketään kurjuutta kun ei saadakaan uusinta mallia olevaa iPhonea. Valivalivali. Vähän vanhempana poltetaan ravintola johon ei päästy sisään tai tapetaan baarikaveri, joka sai enemmän huomiota tytöiltä kuin itse. Juodaan, kokeillaan huumeitakin ehkä. Työttömyyskorvaus juoksee.

Lapsi joka saa pienenä paljon huomiota ei tarvitse sitä aikuisena tai koululaisen eli ei hae sitä typerillä tempuilla.

Mitä tekemistä maailmataloudella ja kotiäitiydellä on? Muuta kuin että työttömyysluvut ovat pienempiä kun muutama äiti on kotona.

90% nuorista ei todella notku ostareilla, meidän pikku kunnassa on valtiovallan suosittelema syntyvyys noin 60lasta ikäluokassa, jos sielä notkuttaisiin ikä vuodet 10-17, olisi paikallisella ostarilla päässä laskin ehkä 300 nuorta kun sielä on noin 10. Pieni joukko joka pitää meteliä.

Anna kun arvaan olet työssäkäyneeen äidin poika tosi pienenä hoitoon laitettu josta vielä vaimo otti eron, kasva eroon katkeruudestasi.

lapsia kotihoidetaan enemmän ja pidempään kuin muualla Euroopassa. Muistaakseni yli 70% alle kolmivuotiaista on kotihoidossa. Useimmissa Keski-Euroopan maissa kun oppivelvollisuus (=eskarityyppinen päiväkoti) alkaa usein 3-4-vuotiaana. Ongelmanahan tuolla on se, että lasten päivät on lyhyitä ja usein esim. isommillakin koululaisilla ruokailemassa käydään kotona. Eli äidin/aupairin tms. on oltava kotona, vaikka lapset eivät koko päivää kotona olekaan. Naisten kokopäiväinen työssäkäynti ei yleensä olekaan mahdollista mutta toisaalta osapäiväinen työskentely on yleisempää ja kannattavampaa kuin meillä.

[Niin hoitomaksuihin otetaan kummankin vanhemman tulot huomioon. Hoitomaksujen tulorajat ovat niin pienet, että aika alhaisilla yhteistuloilla joutuu jo maksamaan korkeinta tai lähes täyttä hoitomaksua. Päivähoitomaksujen tulorajoihin muutoksia. Se on paras ratkasu

i]

suurin syy ole korkeissa päivähoitomaksuissa ja naisten huonoista palkoista.

Perheissä missä isä tienaa hyvin ei ole ensimmäinen vaihtoehto äidin mennä töihin ja maksaa osa aika palkastaan (esim kaupan kassa ja alle 30 tuntia töitä viikossa) 2-3 lapsesta montaa sataa hoitomaksua. Käteen jäävä raha on niin pieni, ettei kannata mennä töihin vaikkei kotihoidontukea enää saisikkaan. Mieluummin on kotona ja tekee koko perheen elämän laatua paremmaksi. Tietenkin asia on sitten eri kun hoitoon meneviä lapsia on vain yksi

jos naisen työtilanne on tuo, niin silloin palkka jäänee niin pieneksi, että lastenhoitomaksutkin laskevat roimasti, elleivät suorastaan mene nollille. Vai kuvitteletko, että sen osa-aikaisen kaupankassan palkasta menisi päivähoitomaksut miehen tulojen mukaan?

Ja aina otetaan tällainen ääriesimerkki. Kaikkien kotuhoidontuella olevien naisten palkka ei ole noin huono eikä todellakaan ole suomalainen normitilanne, että mies ansaitsisi tuhansia euroja enemmän kuin nainen.

Sitä paitsi jos miehellä on todella hyvät tulot, niin tuskinpa se paljon kirpaisee jäädä vähäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia. Sitähän voi pistää vaikka vähän säästöön etukäteen ja tilapäisesti laskea elintasoa. Kyse on kuitenkin myös naisen mahdollisuudesta olla työelämässä, mutta myös isän ja lapsen keskinäisestä suhteesta, jolle yhteinen aika tekee hyvää.

Esim. Hollannissa 4v täytettyään lapsen on lain mukaan mentävä "kouluun". Ranskassa kaikki yli 3v lapset menevät maternelleen.



Suomessa fokusoidaan edelleenkin hoitoon - kotihoito vs päivähoito - tilanne on ihan erilainen.



Muissa pohjoismaissakin lasten hoito ja varhaiskasvatus järjestetään eri tavalla ja eri tuloksin ja seurauksin kuin Suomessa.

Oli kyse yh- perheistä tai perheestä, jossa vain toinen vanhempi työelämässä. Miehen hyväkään ansiotulo ei usein tuo koko perheelle taloudellista hyvinvointia.



Köyhyydestä lapsuudessa ei voi suoraan vetää yhtäläisyyttä tiettyihin riskeihin, mutta kyllä lapsiperheköyhyyden lisääntymistä pidetään epäsuotuisana asiana. Koska yksilöitä ei vastuuteta, nähdään, että kotihoidontuki asettaa perheet asemaan, jossa naisella on mahdollisuus jättäytyä työelämän ulkopuolelle niin pitkäksi ajaksi, ettei työelämään ole enää mielekästä palata.



Tällaista mahdollisuutta ei yksikään hallitus halua tukea.

Harva 4v ikäinen lapsi jaksaisi reissata joka aamu 40 km päähän "kouluun" eli lähteä kotoa jo noin 6.30 odottaman kyytiä.



Kannattaa muistaa, että kaikki eivät asu kaupungeissa tai sitten meidän tulee siirtyä siihen Hollannin systeemiin, jossa lehmät laiduntavat rivitalojen takapihoilla eikä naapurin uudesta 120 lehmän navetasta leikkikentän vieressä voi tehdä valitusta vaan pitää hyväksyä lannantuoksu.

Juuri näin ap...rintavauvat vaan pois rinnalta roikkumasta. äidin lahkeessa roikkuva itkevä taapero pois hameenhelmoista. Eikun vaan kapalovauvana kunnalliseen päivähoitoon. Kaikki akat kotoa lorvailemasta töihin vaan. Suomi uuteen nousuun vaan, niin voidaan jatkaa tukipakettien jakamista kaikkiin euroalueen maihin. My ass...ei taida Suomen nousu olla pelkästään kiinni muutamista kotiäideistä.

Olen hoitanut omat lapsen eskari-ikään asti ja saanut olla hyvässä työpaikassa.



Aivan sama, mitä natisette. Meillä on hyvinpärjäävät lapset, joista opettajat ovat aina sanoneet, että näkee, että heitä rakastetaan ja että ovat saaneet vanhemmiltaan aikaa.



Joten natise pois vain. Minulle on ihan yks ja sama.

kotona ja sekin tiettävästi jonkun maksettavaksi tulee. Ei se eroa kustannuksiltaan 9. vuoden työttömyydestä mitenkään muuten kuin kalliimpaan suuntaan, koska tällä työttömällä on lisäksi muutama nassikka elätettävänä. Kustannukset jaetaan mahd. miehesi ja yhteiskunnan kesken ja vuosikymmenen poissaolo tietty vaikeuttaa paluuta työelämaan useassa tapauksessa.

Tässä on sekin ongelma joka tuli toisessa ketjussa esiin, että mamulapset eivät opi kieltä ja kulttuuria jos ovat vuosia kotona. Sekin on ihan oikea ongelma käytännössä. Pisa-testeissä esim. Ruotsissa selvästi huomataan mamulasten merkittävästi huonompi ruotsin kieli mutta tämä pätee siis vain mamuihin.

Suomessa nämä kotihoitojaksot ovat kansainvälisesti katsoen pitkät vaikka lapsia saadaan samalla tavalla muuallakin.

Ja sitten kymmenen vuoden kotonaolon jälkeen yhteiskunta kouluttaa tämän naisen toiseen kertaan.

Olen niiiiin tyytyväinen etten ole mennyt kotirouvamoodiin vaan alkupeäinen koulutukseni rulettaa ja minulla on roppakaupalla työkokemusta ja osaamista. Ja onhan se palkka mukava juttu. En ymmärrä miksi joku osa ihmisistä jää vuosikausiksi yhteiskunnan eläteiksi ?

Olin kotiäitinä 9 vuotta, ja olen vieläpä nopeasti eteenpäin menevällä IT-alalla. En tarvinnut toista koulutusta kun palasin töihin. Ihan itsekseni opiskelin uudet tekniikat työn ohessa kuten tällä alalla yleensäkin joutuu koko ajan tekemään. Mitään ongelmia ei ollut palata kotiäiteilyn jälkeen töihin, päinvastoin olin intoa täynnä kun monet samanikäiset katkotonta uraa tehneet olivat jo uupumisen partaalla ja harkitsevat alanvaihtoa.

kotona ja sekin tiettävästi jonkun maksettavaksi tulee. Ei se eroa kustannuksiltaan 9. vuoden työttömyydestä mitenkään muuten kuin kalliimpaan suuntaan, koska tällä työttömällä on lisäksi muutama nassikka elätettävänä. Kustannukset jaetaan mahd. miehesi ja yhteiskunnan kesken ja vuosikymmenen poissaolo tietty vaikeuttaa paluuta työelämaan useassa tapauksessa.

Tässä on sekin ongelma joka tuli toisessa ketjussa esiin, että mamulapset eivät opi kieltä ja kulttuuria jos ovat vuosia kotona. Sekin on ihan oikea ongelma käytännössä. Pisa-testeissä esim. Ruotsissa selvästi huomataan mamulasten merkittävästi huonompi ruotsin kieli mutta tämä pätee siis vain mamuihin.

Suomessa nämä kotihoitojaksot ovat kansainvälisesti katsoen pitkät vaikka lapsia saadaan samalla tavalla muuallakin.

Tuo maahanmuuttajien ongelma varmasti ihan totta kyllä.

Meillä minut ja lapset elätti mies joka on hyvätuloinen. Hän tykkäsi kovasti järjestelystä että saa vapaasti luoda uraa kun minä hoidan kodin ja lapset. Tokihan yhteiskunta siinä verotuloja menetti että minä kohtuullisen hyvätuloinen ihminen en tienannut 9 vuoteen mutta eiköhän perheillä sentään ole silti oikeus sellainen ratkaisu halutessaan tehdä että jompikumpi jää kotiin. Mitään erityisiä tukia semmoisesta ei toki tarvitse antaa.

onnellisia siitä, että ovat saaneet olla kotona ja silti hyvän työpaikan.

Mieluummin minä näille kotiäideille annan rahaa kuin Kreikkaan ja Italiaan saaveittain.

Joku maksaa sinunkin lastesi päivähoidon päiväkodissa. Joku maksaa sinun hoidon vanhainkodissa. So, mitä sitten.

Jokaisella on yksi ainoa elämä. Minä olen onneksi tajunnut elää sen itselleni. Jos se sinua ahdistaa niin, että pitää joka päivä tehdä tänne samasta asiasta aloitus niin antaa ahdistaa.

Minua ei ahdista. Olen onnellinen, että olen saanut elämältä kaiken. Olla vuosia kotiäitinä ja silti ihanan työn. Toisilla onnistaa elämässä, toisilla ei.

kotona ja sekin tiettävästi jonkun maksettavaksi tulee. Ei se eroa kustannuksiltaan 9. vuoden työttömyydestä mitenkään muuten kuin kalliimpaan suuntaan, koska tällä työttömällä on lisäksi muutama nassikka elätettävänä. Kustannukset jaetaan mahd. miehesi ja yhteiskunnan kesken ja vuosikymmenen poissaolo tietty vaikeuttaa paluuta työelämaan useassa tapauksessa.

Tässä on sekin ongelma joka tuli toisessa ketjussa esiin, että mamulapset eivät opi kieltä ja kulttuuria jos ovat vuosia kotona. Sekin on ihan oikea ongelma käytännössä. Pisa-testeissä esim. Ruotsissa selvästi huomataan mamulasten merkittävästi huonompi ruotsin kieli mutta tämä pätee siis vain mamuihin.

Suomessa nämä kotihoitojaksot ovat kansainvälisesti katsoen pitkät vaikka lapsia saadaan samalla tavalla muuallakin.

Ja sitten kymmenen vuoden kotonaolon jälkeen yhteiskunta kouluttaa tämän naisen toiseen kertaan.

Olen niiiiin tyytyväinen etten ole mennyt kotirouvamoodiin vaan alkupeäinen koulutukseni rulettaa ja minulla on roppakaupalla työkokemusta ja osaamista. Ja onhan se palkka mukava juttu. En ymmärrä miksi joku osa ihmisistä jää vuosikausiksi yhteiskunnan eläteiksi ?

Olin kotiäitinä 9 vuotta, ja olen vieläpä nopeasti eteenpäin menevällä IT-alalla. En tarvinnut toista koulutusta kun palasin töihin. Ihan itsekseni opiskelin uudet tekniikat työn ohessa kuten tällä alalla yleensäkin joutuu koko ajan tekemään. Mitään ongelmia ei ollut palata kotiäiteilyn jälkeen töihin, päinvastoin olin intoa täynnä kun monet samanikäiset katkotonta uraa tehneet olivat jo uupumisen partaalla ja harkitsevat alanvaihtoa.

Mutta tilastollisesti aivan liian suuri osa naisista syrjäytyy pysyvästi työelämästä.

että toki en juuri ottanut esim. sitä päivähoidon kulupuolta erityisesti huomioon eli käytännössä se ei niin kallis ratkaisu ole yhteiskunnalle jos kotiin jäätte ja minusta se on on pitkälti perheen itsensä päätettävissä mikä ratkaisu heille sopii parhaiten. Käytännössä naisten vuosien poissaolot vaikuttavat (tilastollisesti) merkittävästi esim. naisten palkkaukseen ja urakehitykseen eli kaikkea ei voi saada. Monia se ei tosin haittaa, varsinkin jos mies on hyvätuloinen.



Toisaalta täällä esitettään selviönä, että kotihoito on lapselle parasta. Minusta tämä pitkälti lähtee äideistä jotka haluavat jäädä kotiin (ja isistä jotka sen haluavat maksaa). Subjektiivista päivähoitoa kaiketi perustellaan sillä, että lapselle päivähoidosta selvää hyötyäkin on eli asia ei yhteiskunnan kannalta ole yksiselitteinen. Siksi tällainen mahdollisuus on säilytetty ja siksi se ei kaiketi ole että äiti saa ottaa torkut.



37