Te, joita suututtaa/vituttaa/inhottaa/ärsyttää kotiäidit/kotirouvat

Koska itse näen mieluusti naiset aktiivisina toimijoina yhteiskunnassa ja siinä mielessä itsenäisinä, etteivät ole taloudellisesti täysin miehen armoilla. Se nyt vaan yksinkertaisesti on minusta tosi vanhanaikaista.

Mitä pelkäätte? Naista aletaan panemaan hellanväliin, koska muutamat naiset haluavat olla kotiäitejä? Minua ärsyttää sellaiset naiset, jotka kuvittelevat olevansa miehiä parempi rotuisia :) Ei ole koskaan ollut ei tule koskaan olemaan samalla viivalla..sorry..

Ovat ihan itsekseen päättäneet jäädä kotiin vielä nuorimmankin täytettyä 3v. Ovat tosi katkeria kun mies ei tarjoa parempaa elintasoa. Mies tekee yhtä tai kahta työtä, jotta perhe saisi edes sen perustoimeentulon, rahat silti koko ajan loppu. Sitten vaimo syyllistää, että mies ei ole kiinnostunut lapsista, eikä ole heidän kanssaan. Huono isä, ei lapsetkaan siitä välitä.

en tunne ainuttakaan tuollaista..ja paljon ihmisiä tunnen ja tiedän.

Oliko lapsuutesi onneton ja turvaton nimenomaan sen takia, että äitisi laittoi sinut hoitoon?

koska oma äitini laittoi mut hoitoon jo 3 kk iässä enkä missään tapauksessa halunnut samaa kohtaloa omille lapsilleni. Mies on tukenut minua tässä pyrkimyksessä. Rikastumaan ei olla päästy mutta ainakin on lapsillani ollut onnellisempi ja turvallisempi lapsuus kuin itselläni.

Tämä on minusta se mielenkiintoinen kysymys. Johtuuko kokemukset onnettomasta lapsuudesta siitä, että on varhaisia hylkäämisen kokemuksia vai siitä, että vanhemmat eivät muutenkaan olleet läsnä lasten elämässä?

Monet äidit kuvittelevat, että kun "uhrautuvat" lapsen eteen pari vuotta, niin sitten voi tehdä uraa ja mennä tukka putkella. Mutta ei se noin mene. Vaikka varhaislapsuus on erittäin herkkää aikaa, niin se lapsi tarvitsee vanhempiensa huomiota ihan koko elämän ja ainakin 18-vuotiaaksi asti. Jos 3-4 ekaa vuotta elämästään on vanhempien silmäterä, ja sen jälkeen yhteyttä pidetään lähinnä kännykällä, niin takaan, että se lapsi ei koe lapsuuttaan turvallisena ja onnellisena.

Minut laitettiin hoitoon 6 kk:n ikäisenä, tosin ekat puoli vuotta olin hoidossa mummillani ja sen jälkeen päiväkodissa 1-vuotiaasta lähtien. Työssäkäynti oli vanhemmilleni taloudellinen pakko, mutta kaiken vapaa-ajan he viettivät kanssani (ja myöhemmin veljeni kanssa). Kaikki lomat, viikonloput ja illat vietettiin perheen kesken ja olen ollut hyvin varhain tietoinen siitä, että olin hoidossa vain, koska näin oli pakko tehdä. Lapsuuteni oli siis turvallinen. Joskus murrosikäisenä jopa ärsytti vanhempieni perhekeskeisyys ja lauantai-illan saunaperinne yms.

Vaikka kyse on tietysti vain yhden henkilön kokemuksesta (ja veljeni kokemuksesta), niin uskon vahvasti, että lapsen kotona hoitaminen tai päiväkotiin laitto ei ole kiinni iästä vaan siitä huomiosta ja ajasta, jota lapselle voi antaa läpi hänen elämänsä.

Tästä näkökulmasta katsoen ei ole väliä, onko kotiäiti vai työssä käyvä äiti vaan tärkeämpää on olla oikeasti läsnä niinä hetkinä, kun on mahdollisuus olla lapsen kanssa.

Ovat ihan itsekseen päättäneet jäädä kotiin vielä nuorimmankin täytettyä 3v. Ovat tosi katkeria kun mies ei tarjoa parempaa elintasoa. Mies tekee yhtä tai kahta työtä, jotta perhe saisi edes sen perustoimeentulon, rahat silti koko ajan loppu. Sitten vaimo syyllistää, että mies ei ole kiinnostunut lapsista, eikä ole heidän kanssaan. Huono isä, ei lapsetkaan siitä välitä.

en tunne ainuttakaan tuollaista..ja paljon ihmisiä tunnen ja tiedän.

minua ei ärsytä se valinta itsessään. En odota että hyvätuloisten miesten puolisot tekevät samaa kuin minä - päinvastoin, parempihan se on meille työssäkäyville ettei markkinoilla ole näitä työtä tarvitsemattomia "virikerouvia" sotkemassa palkkatasoa.



Se mikä ärsyttää on se JUMALATON OMAHYVÄISYYS. Ikään kuin kaikki naiset (muttei miehet) jotka elättävät omalla työllään itsensä ja lapsensa olisivat typeriä ja moraalittomia. Onhan se nyt väkisinkin todella inhottavan, huonon naisen merkki ettei ole pullantuoksuisena vastassa ekaluokkalaistaan kotona! Kuka voi olla niin itsekäs ja julma että pistää lapsensa kerhoon siksi aikaa kun itse on itsekkäästi ansaitsemassa rahaa - raha, miten halveksittava asia se onkaan jos sitä ei anneta ilmaiseksi!

uskon että itse otat sen leuhkimisena ja omahyväisyytenä jostain syystä. Syy on yleensä kateus. Se että sisimmässä itsekkin tekisi niin jos voisi, kateus siitä ettei voi ja sitten väitetään kotiäitejä omahyväisiski.



Kyllä mulla on ainakin ollut ongelma myöntää olevani kotiäit koska sitä paheksutaan työssäkäyvien puolesta paljon, olen laiska kun en jaksa mennä töihin jne. Kotiäitiys ei ainakaan minun kohdalla ole laiskuutta, kyllä työni olisi rentouttavamapaa.



Olen saanut selitellä valintaani joka paikassa, selviytyä siitä että minua pidetään toisen luokan kansalaisena, jopa tyhmänä.



Kyllä te työssäkäyvät äidit saatte yhteiskunnan ja muiden ihmisten arvostuksen paljon helpommin kuin me toisinajattelijat.



Ja jos jostain syystä tuntee aina piston syädmessään kun joku kotiäiti uskalataa sanoa että minä haluan hoitaa lapseni kotona ja olla kotona vastassa kun lapsi tulee koulusta niin kyllä syy on jossain muussa kuin meidän omahyväisyydessä.

Minusta jokaisen aikuisen ihmisen on syytä tienata elantonsa eikä jättäytyi elätiksi toiselle. Minusta on hävettävää, että jotkut naiset tekevät näin.

Mutta äänekkäimmät ja täten kotiäitiyden muille määrittävät ovat samaa sarjaa kuin hevarit, uskovaiset, hommalaiset tai karppaajat. Oma identiteetti määritetään täsmälleen yhden asian kautta ja toisin valinneita pidetään tyhminä ja jokseenkin säälittävinä ihmisinä, jotka kyllä ymmärtäisivät heidän valintansa absoluuttisen ylivertaisuuden, elleivät olisi tyhmiä tai aivopestyjä.

Mutta äänekkäimmät ja täten kotiäitiyden muille määrittävät ovat samaa sarjaa kuin hevarit, uskovaiset, hommalaiset tai karppaajat. Oma identiteetti määritetään täsmälleen yhden asian kautta ja toisin valinneita pidetään tyhminä ja jokseenkin säälittävinä ihmisinä, jotka kyllä ymmärtäisivät heidän valintansa absoluuttisen ylivertaisuuden, elleivät olisi tyhmiä tai aivopestyjä.

Minusta jokaisen aikuisen ihmisen on syytä tienata elantonsa eikä jättäytyi elätiksi toiselle. Minusta on hävettävää, että jotkut naiset tekevät näin.

jos jossain perheessä on tehty ratkaisu, että mies hoitaa tienaamisen ja vaimo kodinhoidon?

ap

Mä olen halunnut täysin vastaavaa kysellä. :) Kiitos sulle.

Hänen miehensä tienaa rutkasti. Rouva on luonnostaan hoikka ja kaunis. Heillä käy siivoja. Lapset ovat hyvinpuettuja ja käyttäytyvät nätisti. Rouva järjestää kekkereitä, jotka ovat aina täydellisiä. Laittaa tosi hyvää ruokaa ihan itse, ohjelma on monipuolista ym. Kuinka tällaiseen täydelliseen naiseen voisi suhtautua muuta kuin kateudella? Ai niin, hän on akateemisesti koulutettu ja hän voi tehdä töitä perheyrityksessä sitten kun taas haluaa. Hän käy miehensä kanssa parisuhdelomilla ja perheen kesken perhelomilla. Mies vaikuttaa uskolliselta, vaikka on alfa. Heillä on tilava kaupunkikoti.

Osaatko pohtia syvällisemmin, miksi on hävettävää

jos jossain perheessä on tehty ratkaisu, että mies hoitaa tienaamisen ja vaimo kodinhoidon?

ap

Koska itse näen mieluusti naiset aktiivisina toimijoina yhteiskunnassa ja siinä mielessä itsenäisinä, etteivät ole taloudellisesti täysin miehen armoilla. Se nyt vaan yksinkertaisesti on minusta tosi vanhanaikaista. Kun kotiäitiys oli valloillaan, oli suhtautuminenkin naisiin vähättelevää. Nykyään naiset ovat korkeasti koulutettuja ja täysipainoisesti työelämässä, jolloin heidän panostaan yhteiskunnan ylläpidossa ei voi vähätellä ja heidätkin nähdään tasavertaisina tekijöinä miesten kanssa.

Niin, ja itse olen 80-luvulla syntynyt. 50-luvulla syntynyt äitini on korkeasti koulutettu ja ollut työelämässä aina. Näillä seikoilla lienee vaikutusta suhtautumiseeni. Minun puolestani toki kaikilla on vapaus järjestellä kuvionsa miten haluaa enkä kotiäitiyttä ole kieltämässä, mutta koska mielipidettä kysyttiin, kirjoitin mielipiteeni.

Koska itse näen mieluusti naiset aktiivisina toimijoina yhteiskunnassa ja siinä mielessä itsenäisinä, etteivät ole taloudellisesti täysin miehen armoilla. Se nyt vaan yksinkertaisesti on minusta tosi vanhanaikaista.

..mutta kieltämättä suhtaudun kotiäiteihin hieman varauksella. Pahin esimerkki heistä oli vanhassa pihapiirissämme, jossa lihavat (sori tästä, itsekin vähän olen) kotiäidit lukuisine lapsineen (eräällä oli jopa 5 lasta) istuivat joka päivä monta tuntia hiekkalaatikon reunalla keskenään sekä karjuivat ja kiroilivat suureen ääneen koko päivän lapsilleen. En muista kuulleeni heidän suustaan kaunista puhetta koskaan.



Muitakin kotiäitejä tunnen, ja ikäväkseni joudun totemaan että monen maailma on tosi pieni. Heidän kanssaan ei voi jutella juuri muusta kuin heidän lapsistaan, miehestään, kasvatuksesta, vaatteista tai telkkarin hömppäohjelmista. Mitään sen korkeampaa ei näytä kuuluvan heidän elämäänsä. Jos harrastavat, he käyvät ehkä spinningissä, mutta eivät harrasta mitään älyllistä kuten kirjallisuutta, puhumattakaan että he opiskelisivat tieteitä tai yrittäisivät kehittää muutoin ajatteluaan ja itseään.Heidän suurin haaveensa on perheloma Kanarialla tai vapaailta.



No, asun prolealueella, eivät nämä tuntemani naiset olekaan akateemisesti koulutettuja, kuten edellisen kirjoittajan ärsytyskynnystä nostava kotiäiti. Mutta inakin duunarinaisella, joka käy töissä, on usein laaja-alaisemmat ja mielenkiintoisemmat jutut, kun työelämä tarjoaa sosiaalisia virikkeitä ja hauskoja jutunaiheita ja työelämässä oppii keskustelemaaan politiikasta ja sen sellaisesta enemmän kuin "yksin aikuisena" kotona.



Tämä ei ehkä ole ärsytystä, tarkoitin vain että monet kotiäidit ovat lähinnä tylsää seuraa, jos ei jaa saamaa lapsi- ja perhekeskeistä maailmaa.



En halua tuomita kaikkia, ehkä minun tuttuihini vain on sattunut kuulumaan yksipuolisia esimerkkejä kotiäideistä.

En osaa arvostaa tuntemiani kotirouvia ja syyksi epäilen omia kokemuksiani ja havaintojani.



Äitini oli reilu 20 vuotta kotona hoitamassa lapsia ja kotia. Kun nuorin oli muuttamassa pois kotoa, äiti palasi töihin. Minulla ei ole kovinkaan hyviä lapsuusmuistoja. Kotona oli köyhää, joten en päässyt kavereiden kanssa mihinkään enkä saanut harrastaa mitään maksullista. Äiti keskittyi enemmän kotiin kuin meihin lapsiin, joten olimme tavallaan heitteillä. Lisäksi minulle, esikoistyttönä, annettiin kohtuuttoman paljon vastuuta.



Toinen kotirouva on liki 60-vuotias sukulaisnainen, joka ei ole juuri ollenkaan ollut mukana työelämässä. Lapsillaan oli todella köyhä lapsuus. Tämä nainen on perinteinen nalkuttava justiina, joka kuitenkin kulkee miehensä varjossa. Mies määrä viime kädessä kaikesta, koska on ainoa palkansaaja perheessä. Nainen vaikuttaa yksinkertaiselta ja maailmasta vieraantuneelta, elää elämäänsä naistenlehtien kautta. Ei siis ole koskaan päässyt työelämään kiinni.



Kolmas oli lasten kanssa kotona n 25 vuotta. Hän tosin oli lyhyitä pätkiä töissä, vaikka pääasiassa olikin kotona. Ei olisi halunnut töihin silloinkaan, kun nuorin oli jo kouluikäinen. Hänellä ei myöskään ole koulutusta, joten töyhön palaaminen ei ole muutenkaan kovin yksinkertaista.

Nämä keulakuvat eivät oikein ole imartelevia...

jotka täälläkin brassailee, että rahaa tulee vaikka sohvalla vaan makaan.



Oikeesti törkeetä! Sillä jos millään saadaan koko tuki pois, kuten jatkuvasti haikaillaan.



-kotihoidontuella elävä

ei se tuki kyllä kaikille kuuluisi kuten ei mitkään muutkaan tuet mutta samapa tuo. Ei se kaikille ole niin helppoa mennä sinne työelämään lapsensaannin jälkeen. Se riippuu joissain tapauksissa äidin tai lapsen terveydentilasta. Jotkut äidit eivät yksinkertaisesti jaksa sitä painetta että pitää hoitaa lapsen lisäksi työtä. Työpaikoillakaan ei aina suhtauduta hyvin äiteihin nimittäin. Sitten ovat ne rikkaat joilla menee sen verran hyvin että äiti saa jäädä kotiin ja tehdä sitten töitä kun huvittaa. Äidit joilla on pienet lapset yleensä puhuvatkin pelkästään lapsistaan olivat he sitten työssä tai ei. Joku tuossa kirjoitti että kun kotiäidit eivät puhu kirjallisuuksista tai politiikasta niin sehän riippuu täysin ihmisestä ja hänen mielenkiinnon kohteista, ei niinkään siitä onko hänellä lapsi vai ei.

...sen ärsytyskynnyksen kanssa? Ymmärtääkseni valtaosa äideistä ruukaa olla kotona edes jonkin aikaa synnytyksen jälkeen.



Mieshän se on se, joka tuo taloudellista turvaa talouteen naisen ollessa kotona. Mutta uskokaa tai älkää: se ei aina siltikään tarkoita epätasa-arvoista parisuhdetta taikka valta-asemaa perheessä. Täytyy myös muistaa, että JOS sieltä se ero tulee, kukaan ei taatusti näänny Suomen tukijärjestelmillä nälkään.



Terv. kirjallisuudesta ja politiikasta kiinnostunut kotiäiti, tuleva maisteri (hamassa tulevaisuudessa), joka ei todellakaan ole viskaamassa lastaan liian pienenä päiväkotiin urakehityksen tieltä.



Minulle olennaista ei ole yhteiskunnallinen valta tai vaikuttaminen (kuinka moni teistä työssäkävijöistä oikeasti luulee VAIKUTTAVAN?!? :D). Priorisoin perheen, ystävät ja läheiset rahan ja markkinavoimien edelle. ;)