Oletko koskaan "kilahtanut" vieraille lapsille?

varsinaisesti kilahtanut mutta komentanut kylläkin hyvin tiukkaan sävyyn.



On se kumma ettei esiteini-ikäiset tytöt osaa yhtään varoa pienempiään. Ja ihan pikkulasten leikkialueella. Enkä nyt vain suojellut omaa kullannuppuani, tulilinjalla oli paljon pieniä.

varsinaisesti kilahtanut mutta komentanut kylläkin hyvin tiukkaan sävyyn.

On se kumma ettei esiteini-ikäiset tytöt osaa yhtään varoa pienempiään. Ja ihan pikkulasten leikkialueella. Enkä nyt vain suojellut omaa kullannuppuani, tulilinjalla oli paljon pieniä.

mutta hillitsin itseni. Kyse oli sukulaistytöstä. Ei totellut vaikka käskin lopettamaan kielletyn teon, koska se oli vaarallista. No eihän tyttö korviaan etes lotkauttanut vaan jatkoi ja omaan tyttööni sitten sattui. No ei siinä, mutta kun se tyttö huusi ja väitti ettei tyttööni etes osunut/sattunut vaikka molemmat nähtiin miten kävi (ja oikeasti muuten sattui!) ja käski omaa tyttöäni olla märisemättä. Perkele kun teki mieli nostella kakara kartanolle, mutta vielä enempi teki mieli räyhätä vanhemmille, jotka tulivat paikalle muka torumaan ja komentamaan lastaan ja siltikin tyttö pääsi kuin koira veräjästä. Ei tarvinnnut pyytää anteeksi, eikä valehtelua noteerattu. Perkele sanon minä!

mutta jonkin aikaa sitten olimme leikkipuistossa ja lapseni halusi liukumäkeen. No siinähän oli sitten toinenkin lapsi, isompi, joka juoksi uudestaan ja uudestaan ja uudestaan liukumäkeen päästämättä välissä pienempää liukumaan. Paikalle tuli myös muita lapsia jotka toimivat samoin. Puutuin asiaan ja ilmoitin että tässä on nyt jono ja jokainen laskee vuorollaan. Ei meinannut mennä perille, jolloin sanoin jo aika kiukkuisesti yhdelle lapsista "tässä on jono, etkö ymmärrä?" kun oli jälleen änkemässä mäkeen omia aikojaan. Puutuin kyllä etuiluun muidenkin lasten kohdalla kuin omani, eli ei ole nyt taas mikään lässynlää minun-kullannuppuni-ja-muiden-kauhukakarat-juttu.



Lähinnä ihmettelin minkä ihmeen takia näiden lasten vanhemmat eivät olleet valvomassa tilannetta liukumäen luona. Olettivatko että heidän lapsensa toimivat automaattisesti reilusti?

kilahdin, kun useammasta kiltistä muistutuksesta huolimatta eivät muistaneet, ettei juuri kyseisellä hetkellä ole sopivaa tulla leikkimään äänekkäästi meidän rivitalopihalle. Olin saanut nukahtamaan flunssaisen vauvan, joka nukkui huonosti ja itki kaiken hereilläoloaikansa. Ajoin lapset pois kipakasti.



Myöhemmin pyysin anteeksi ja selittelin sekä lapsille että naapurin lasten äidille.

ja lepertelemättä. Niin omia kuin vieraitakin.



Jo on kumma, jos täytyy alkaa lässyttämään kaikista säännöistä ja käytöstavoista. Jokusen kerran olen joutunut oikein tosi tiukasti sanomaan siten, että omat lapset olisivat saaneet tilanteessa jo pahemmanlaatuisesti huutia.



Tavallaan kyllä hölmöä, että vieraiden lasten kohdalla tulee oltua vieraskoreampi, kun jotkut toden totta ovat ihan oikeasti kurinpalautuksen tarpeessa. En tietenkään tarkoita mitään fyysistä, vaan kunnon sanallista läksytystä (ja rangaistusten asettamista) niin että korvat punoittavat sen jälkeen. Pitäisi opetella.

Asutaan aika levottomalla kerrostaloalueella ja lapsia on kaikenlaisista perheistä. Oma esikoiseni harjoittelee yksinulkoilua ja seurailen sen vuoksi pihan touhuja aika tiiviisti. Välillä tulee komennettua isompia lapsia varmaan turhankin napakasti, komennan toki omaanikin aina tarpeen tullen.

reippaasti kertonut Silja Serenadella, että pallomeressä ei heitellä palloja, eikä hypitä toisten päälle, eikä kiivetä liukumäkeä ylöspäin - kaikilla kolmella kotimaisella. Venäläisille lapsille näytän niitä lappuja seinillä.



Juntit vanhemmat jättävät jälkikasvunsa kaitsematta siellä. Idiootit!

Musta tulee sama huutava kakara kuin siitäkin. Huudan ja meuhkaan sille, että tajuaa saatana pässi kuinka idiootti se on. On siis usein meillä hoidossa ja meillä ei vaatimisella ja huudolla saa kuin pahanolon itselleen.



Sitten vanhempansa ihmettelee, miten mä olen sen kanssa niin hyvä. Pärjään.

Olen kyllä useasti komentanut meillä leikkimässä olleita muiden lapsia tiukasti, ja muutaman lapsen puhutellutkin. Yhden kerran autoin lapsen kädestä pitäen ovesta ulos; tilanne oli sellainen, että olin pyytänyt, kehottanut ja lopulta käskenyt lasta lähtemään ainakin 10 kertaa ennen tätä. Avauduinkin tällä palstalla tästä ulostaluttamistilanteesta taannoin ja sain aikamoiset haukut niskaani.

ihan kuten omiakin. Ja kai sitä voi sanoa kilahtamiseksi, että silmät mustuivat raivosta kun sain omat ja naapurin lapsen syksyllä kiinni siitä että kiusasivat koiranpentua uittamalla rapaojassa.



Silloin komensin joka kakaran olohuoneen eri nurkkiin istumaan ja olemaan ihan just täysin hiljaa ja liikkumatta paikallaan sen aikaa kun pesin ja kuivasin pentua. Olin niin vihainen, niin järisyttävän vihainen juuri sillä hetkellä.



Tilanne rauhoittui hiljalleen, kun sain itseni kasaan jälleen. Keskusteltiin pitkään ja hartaasti mitä tapahtui ja miksi, missä vaiheessa mopo karkasi jne. Minä olin ihan yhtä syyllinen kuin lapset; minä annoin heidän lähteä kolmestaan pissattamaan pentua ja unohdin vahtia. Siksi raivostuinkin niin valtavasti - omaa syyllisyyttäni.

mutta tiukan puhuttelun pidin parille noin 7v pojalle jotka olivat "tupakalla" meidän autokatoksessa, tupakat oli sanomalehtipaperia ja kuivaa ruohoa.



Kumma kyllä pojat tervehtii vieläkin ja aikaa on kulunut 10v.

Hillitsinraivoilmaukseni, mutta kaksi kertaa olen tosiaan raivostunut.



1. Ruotsin laivan leikkihuoneessa aivan tajutonta menoa, eikä monikaan vahtinut omiaan. Me käydään leikkipuistoissa ja hoplopeissa usein, mutta en ole missään nähnyt noin päätöntä menoa. Alkuun komensin porukkaa, mutta jossain vaiheessa tajusin ettei täällä ole pakko olla ja komensin oman lainannut jätskille kun kaikki olivat vielä ehjiä ja elossa.



2. Naapurin silloin 6 v löi ohikulkiessaan mun lapsia, siis ilman aiempaa kontaktia. Eikä ollut eka kerta. Vanhempansa esiintyvät huippukasvattajina, mutta tervehtimisen sijasta lapsensa lyövät. Mulla nousi ihan valtava raivo ja tajusin, että nyt oon viisainta poistua paikalta. Lähdin lasten kanssa sanaakaan sanomatta pois. Toki olisi pitänyt tilanne selvittää, mutta tiesin että en kyennyt hillitsemään itseäni. Saatiin sitten selvitettyä jälkikäteen. Mä luulen, että sillä lapsella on paljon muutakin ongelmaa, nyt siis jo koulussa, vanhempien riitaisuuteen välit eivät pojan tilannetta ainakaan auta. Todellinen kulissiperhe.

Milloin mistäkin: toisten lasten nimittelystä, pallojen heittämisestä pallomeressä kovaa toisten päälle jne. Mitään raivopäistä kohtausta en ole koskaan saanut.

naapurin kakaraa. Tämä siis tapaus, joka jatkuvasti marisemassa ja vonkumassa ja valittamassa ja venkoilemassa. Eipä venkoillut sen jälkeen!

On hirveän villi ja kuriton. Olin sanonut monta kertaa että lopettaa tavaroiden heittelyn. Heitti lastani autolla päähän. Veri valui pitkin poikani naamaa ja olin varma että tulee ensiapureissu.

Silloin annoin tulla. Koska olin jo asiasta monesti sanonut.

Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja ihan hyvät välit on kaveriin ja hänen lapseensa vieläkin.

Vaikka edelleenkin häntä joutuu komentamaan kunnolla.

Ja asiattomasta käytöksestä otan naapurin kakaratkin puhutteluun. Viimeksi naapurin 11 vuotias oli kaatanut meidän 9 vuotiaan maahan, heitellyt kävyillä, kivillä ja sotkenut takin tussilla. Ja sitten vielä väitti sen olleen leikkiä. Pidin _vakavan_ puhuttelun. Pojan isä tuli jälkeen päin kiittelemään, että heillä on ollut hieman hankalaa kaverin kans ja kaikki tuollainen pitääkin ottaa pois. Jannua ei hetkeen näkynyt, mutta nyt tuossa on ihan reippaana muiden kanssa touhuamassa.

Olin rannalla makaamassa auringossa silmät kiinni. Lapsi päätti tyhjentää vesiämpärinsä päälleni, kyllä siitä tuli automaattisesti huuto.Sen jälkeen lapsi ei uskaltanu häiritä enää.

marssin suoraan lasten vanhemmille puhumaan. Monesti vihainen katse on lapsille riittänyt. En ala lapsille riehuu kun he yleensä tulkitsevat sitä että olen vain "ilkeä täti ja minähän en mitään pahaa tehnyt kun ei kerran oma äitini mitään siitä sanonut".

siihen on aihetta.



Viimeisin koskee leikkipaikan tyranneja. 2 vauhkoa 8v poikaa, joiden mielestä oli ihan ok potkia pieniä 2-3v lapsia naamaan. Yrittivät myös estää muita leikkimästä ko. telineellä. Kun kielsin moisen he nauroivat päin naamaa. Kun sanoin että jos olisin äitinne, minua todella hävettäisi puolestanne, meni toinen mietteliäämmäksi hetkeksi ja sitten kohta taas jatkoi menoa.



Kun heidän äiti saapui paikalle pyysin ettei enää jättäisi poikia keskenään leikkimään pienten lasten seuraan. Äiti hymähti ja kysyi pojiltaan olettekos olleet pikkuisen tuhmia? Jäi jotenkin sellainen vaikutelma, että siinä se toruminen sitten oli. Tuskin saivat kotonakaan enää sen kummempaa läksytystä.