Oletko ollut työttömänä?

töitä on aina riittänyt

Valmistuin opettajaksi ja menin ensimmäiseen työpaikkaani seuraavasta elokuusta alkaen. Samassa koulussa olen ollut nyt 12 vuotta, alun sijaisuus on muuttunut vakiviraksi. Tai no, tarkalleen ottaen olin siinä opintojen ja työn välissä kesän työttömänä, mutta kun lorvailin kotipuolessa vanhempien elättinä, ei se missään tuntunut.



En tiedä yhtään, miltä työttömyys tuntuu, mutta tulihan sitä elettyä opintorahalla 7 vuotta, joten olen joutunut kituuttamaankin.

Aloitin työt heti kun 500 päivää oli tullut täyteen. Asuntolainat ja kaikki laskut saimme maksettua hyvin työttömyyteni aikana. Ei minkäänlaisia taloudellisia ongelmia.

Syyt: olen hyvä työntekijä koska pidän työstäni, olen alalla jossa työ ei lopu koskaan.

Silloin oli aika paha lama. Sitten vuonna 1994 aloitin opiskelun ja valmistuttuani en ole ollut päivääkään työttömänä. Lähihoitaja olen.

Olen ensiluokkainen kansalainen, en laiska pummi.

Olen ensiluokkainen kansalainen, en laiska pummi.

Minä ilmeisesti olen asteikollasi laiska pummi.

Terveisin akateemisen koulutuksen saanut pätkätyöläinen

entinen pitkäaikaistyötön



takana raaka koulukiusaaminen, jonka jälkeen kesti 20 vuotta saada pää kuntoon ja uskaltautua työelämään, koulutus oli kyllä olemassa



nyt mua ollaan vakinaistamassa nykyiseen työpaikkaan 5 vuoden pätkätöiden jälkeen eri aloilta

Tein 13-vuotiaasta saakka kesätöitä, lukioajan kesinä kahta työtä. Sinä kesänä, kun valmistuin ekasta tutkinnostani ja tiesin aloittavani syksyllä toisen tutkinnon, ilmottauduin työttömäksi työnhakijaksi ja nostin työmarkkinatukea tms. korvausta sen 3 kk. Sen jälkeen en ole vielä ollut toista kertaa työttömänä. Syytä en osaa arvailla. Ainakaan en enää ole hyvä työntekijä, kun alan huomata väsyneeni ja laiskistuneeni kasvavan kuorman alla. No, kohta täytän 40-vuotta, joten tämän projektin joskus päättyessä, voi olla hankala löytää seuraavaa paikkaa.

tuon 3 kk lusmusin siis ihan tahallani ja epärehellisesti. En edes yrittänyt hankkia töitä, mutta näin ainoana mahdollisuutena "palkalliseen lomaan" pitkään aikaan. Opiskelujen ohella tein myös paljon töitä talvikausina.

Ollut ja olen nytkin kun tätä kirjoitan. Kohta olen 2-vuotta tehnyt eripituisia sijaisuuksia. Nyt kesäkuussa olen ollut 10 päivää töissä. Ja heinäkuussa sitten taas. Pidemmän työttömyyden koin aikoinani ajoittain hyvin raskaaksi.

työttömänä vuodet 1992-1999. Se oli silloin ihan normaalia. Käytin tuon ajan opiskelemalla avoimessa korkeakoulussa, olemassa mukana erilaisissa kirjoitusprojekteissa jne. Nyt työskentelen media-alalla vakituisessa ammatissa.

Mulla ei elämänlaatu ollut työttömänä (ja perheettömänä) sen huonompaa kuin nytkään. Vanhempani tukivat minua taloudellisesti vaikka asuinkin omillani. Pystyin työttömyydestä huolimatta viettämään joka kesä 2-3 viikkoa ulkomailla lomalla. Vertailun vuoksi, nyt vakityössä olevana minulla ei ole siihen varaa! (okt- ja autolainat pitävät siitä huolen!) Joten minulle on ainakin ihan turha tulla suoltamaan mitään mä-oon-työtön-eikä-mulla-ole-varaa-mihinkään -propagandaa, koska tiedän, ettei se nyt ihan niin mene.

Toimenkuvani lopetettiin säästösyistä.



Jakso oli lyhyt, sain uusia töitä noin kuukauden-parin kuluttua. Siinä ajassa en ehtinyt ollenkaan tottua asiaan, vaan olin ihan shokissa. En uskaltanut oikein edes ajatella mahdollisuutta pitemmästä työttömyydestä, juoksin vain pää kolmantena jalkana hakemassa uusia töitä kaikkialta mistä vain keksin. Kotona ollessani vain itkin, pelasin tietokonepelejä ja join siideriä.

tuet ovat liian suuria. Ne eivät kannusta työn hakuun.

Joten minulle on ainakin ihan turha tulla suoltamaan mitään mä-oon-työtön-eikä-mulla-ole-varaa-mihinkään -propagandaa, koska tiedän, ettei se nyt ihan niin mene.

etten enää varmaan osaisikaan töitä tehdä. Olen tehnyt satunnaisesti keikkoja kylläkin mutta en lue niitä varsinaisesti työksi.

Kun luopuu haaveista ja opettelee tulemaan vähällä toimeen, niin kyllä se elämä sujuu näinkin.

Olen ollut paljonkin. Jos nyt syitä erittelisi, niin yleinen rakennetyöttömyys on yksi tärkeä syy.



Sitten niitä henkilökohtaisia:

- asuinpaikka, jota varsinkaan nyt aikuisena en olisi vaihtanut kun oli koti ja perhe yhdellä paikkakunnalla.

- ammatinvalinta, eli ilmeisesti ei sittenkään ollut minun alaani ja sen työpaikat ovat muutenkin vähentyneet

- liian korkea koulutus, eli otetaan mieluummin sellainen, jolle ei tarvitse maksaa niin paljon palkkaa

- väärä syntyperä, vaikka kerran kyllä lievästi sanoen hämmästyin, kun kuulin saaneeni erään työpaikan vain siksi, kun "olin sukua..." Mutta se oli sitä aikaa se, ne "sukulaiset" taitava olla jo hautuumaalla, joiden ansioista töihin pääsin.

- ei niin erinomainen todistus, joka tosin on korjaantunut myöhemmin uudella tutkinnolla. Ei ole ura alkanut urkenemaan silläkään.

- hinnoittelin itseni ulos työmarkkinoilta, kun lapset olivat pieniä. Olihan sitä puuhaa muutenkin...

Olen ensiluokkainen kansalainen, en laiska pummi.

Minä ilmeisesti olen asteikollasi laiska pummi.

Terveisin akateemisen koulutuksen saanut pätkätyöläinen

akateeminen pätkätyöläinen jo 5 vuotta

Lukion jälkeen (lamavuosina) en saanut opiskelupaikkaa enkä työtä joten olin välivuoden työttömänä. Siihen aikaan sai kotona asuvakin ihan ok työttömyyskorvauksen. Töitä ei vaan ollut saatavilla koulutetuillekaan eli silloin työttömyys johtui varmasti yleisestä taloustilanteesta. Sainpahan vuoden aikana luettua pääsykokeisiin ja pääsin yliopistoon opiskelemaan seuraavana vuonna.



Valmistuin ja muutin uuteen kaupunkiin asumaan heti perään eli olin sen vuoksi työttömänä (hain töitä uudesta kaupungista). Yhden kk olin työötömänä ja sitten sain töitä.



Minulle työttömyys ei ole ollut ongelmallista, koska olen nähnyt sen vain väliaikaisena juttuna. En koskaan välivuotta viettäessäni sanonut, että olen työtön vaan sanoin viettäväni välivuotta. Toisella työttömyyspätkällä olin niin lyhyen aikaa, että se meni puhtaasti kokopäiväiseen työnhakuun ja uuden asunnon sisustamiseen, uuteen kotikaupunkiin tutustumiseen jne.

Jospa jonakin päivänä elämä tasoittuisi ja löytäisin, jos ei vakituista, niin ainakin vähintään vuoden kestävän työsuhteen.

Olen ensiluokkainen kansalainen, en laiska pummi.

Minä ilmeisesti olen asteikollasi laiska pummi.

Terveisin akateemisen koulutuksen saanut pätkätyöläinen

akateeminen pätkätyöläinen jo 5 vuotta

työtön...



alkaa jo riittää.



enemmän ja vähemmän työtön olen ollu 6 vuotta.

kokonaan työtön olen ollut kolme vuotta.



yh:na ja ilman tukiverkkoa en ole onnistunut saamaan työtä, joka sijoittuisi klo 8-16 välille, tämä siis tytön hoitoaikojen takia.



Nyt hain syksyksi kouluun, toivotaan, että tärppää... alan vaihdos siis edessä.