Oletko ollut työttömänä?

Olen ollut työttömänä yhden kerran n.9kk:tta (1993 kesäkuusta 1994 maaliskuun loppun).

En ole koskaan ollut työttömänä, mutten ole myöskään koskaan ollut työssä.

Mulla ei elämänlaatu ollut työttömänä (ja perheettömänä) sen huonompaa kuin nytkään. Vanhempani tukivat minua taloudellisesti vaikka asuinkin omillani. Pystyin työttömyydestä huolimatta viettämään joka kesä 2-3 viikkoa ulkomailla lomalla. Vertailun vuoksi, nyt vakityössä olevana minulla ei ole siihen varaa! (okt- ja autolainat pitävät siitä huolen!) Joten minulle on ainakin ihan turha tulla suoltamaan mitään mä-oon-työtön-eikä-mulla-ole-varaa-mihinkään -propagandaa, koska tiedän, ettei se nyt ihan niin mene.

Ihan vaan ujona muistutuksena, että elämäntilanteita on erilaisia. On täysin eri asia tulla toimeen vanhempien tukemana ja perheettömänä kuin kahden lapsen vanhempana ja ilman vanhempien rahallista tukea.

nämä paremmat A-luokan kansalaiset :)

Minä olen ollut ensimmäisen kerran työttömänä heti valmistuttuani kauppiksesta -92. Ja tällä hetkelläkin olen työttömänä. Yhtään "oikeaa" työpaikka ei ole koskaan ollut. Kun taas pikkusiskoni ei ole ollut päivääkään työttömänä. Siskoni kun valmistui kauppiksesta nousukauden aikana, ja pääsi heti töihin, ja on vaihtanut työpaikkaa aina lennosta.

Minä olen tehnyt töitä yrittäjänä, provikalla ja työllistämistuella.

Olen työttömyyden aikana hommannut myös toiselta alalta ammattitutkinnon, silti ei ole työpaikkaa saanut, tällä paikkakunnalla on liki 2000 työtöntä, ja viimeksi kun katsoin 59 avointa työpaikkaa työkkärin sivuilla.

Kaupan alalle ei kannata mennä, kun on kaksi kolmevuotiasta, ja täydet hoitomaksut menee jo miehen tulojen takia, ei myyjän palkasta jää verojen ja hoitomaksujen jälkeen 700€ käteen kuten nyt jää työkkärirahalla. Eikä niitä kaupan alan töitä täällä niin helposti ole saatavillakaan, vaikka kokemusta olisi, mutta kun on lapset, niin ottavat mielummin opiskelijatytön töihin.

Kävin intin ja reserviin päästyäni heinäkuussa 2011 olin kolme viikkoa työtön työnhakija. Päätin hakea ammattikouluun ja soitin paikkakuntamme amikseen että tilanne olisi tämä, tämä ala kiinnostaisi. Pääsin sisään ja lukion ansiosta valmistuminen ensi keväänä.



Toisinaan kyllä mietin, että saisin paremmin tukia työttömänä, eli toisinaan rahattomuus ottaa pattiin. Onneksi opiskelu loppuu aikanaan ja TOIVOTTAVASTI pääsen töihin :)



Ja työttömyyteni syihin: ei koulutusta, pääsin reserviin heinäkuussa, jolloin esim. paikkakuntamme tehdas tai teurastamo ei enää ota työntekijöitä (kaikki ovat aloittaneet kesäkuussa ja abit jo aiemmin). Olisi sieltä varmasti jotain siivoushommia ym löytynyt, mutta onneksi tosiaan pääsin kouluun.

Tosin olen kyllä yrittänyt, mutta en ehtinyt edes viedä papereita työkkäriin kun mut rekrytoitiin seuraavaan paikkaan. :=))

opiskelemaan, enkä töihin.

Työttämänä lomailin muutaman kuukauden ennen opintojen alkua. Mikäs siinä. Oli ihan kiva nähdä miten sekin homma toimii (tai ei toimi). En ymmärrä ollenkaan miksi työttömyys on joillekin suurikin katastrofi!

laman vuoksi. Firman tuotteet ei enää menneet kaupaksi, kun rakentaminen tyrehtyi. Meillä oli pieni lapsi ja asuntovelkaa.



Aika työttömänä meni kyllä sukkelaan lapsenhoidon takia, mutta muuten se oli yhtä h*lvettiä. Irtisanomisia oli joka puolella, minnekään ei palkattu ketään ja jos palkattiin, niin hakijoita oli pahimmillaan yli 200 määräaikaiseenkin hommaan.



Elämä oli yhtä kituuttamista ja sen työtön-työtön-työtön -lappusen täyttäminen sai aikaan muutaman päivän masennuksen. Koko ajan oli pelko persuuksissa, että jos en enää kelpaa minnekään. Osa silloin irtisanotuista on edelleen pätkätyö-työtön -kurimuksessa vaikka heillä ei mitään ongelmaa olekaan.



Silloin ei edes sairaanhoitajat saaneet töitä, joten varsin moni lähtikin ulkomaille tai kouluttautui uuteen ammattiin. Ainakin pari tuntemaani uudelleen koulutetuista on palannut takaisin hoitajan hommiin työtilanteen muututtua päinvastaiseksi.



Jouduin uudelleen irtisanotuksi pari vuotta sitten toisissa yt:eissä. Melkein oksensin, kun meille kerrottiin neuvottelujen alkamisesta. Luojan kiitos sain uuden työn jo iirtisanomisaikana. Uutta työttömyyttä en olisi kestänyt.



Nämä menkää töihin, lusmut -tyypit saavat minut liki murhanhimon valtaan. Heille toivon oikein pitkää työttömyyttä.

opiskelemaan, enkä töihin.

Työttämänä lomailin muutaman kuukauden ennen opintojen alkua. Mikäs siinä. Oli ihan kiva nähdä miten sekin homma toimii (tai ei toimi). En ymmärrä ollenkaan miksi työttömyys on joillekin suurikin katastrofi!

päivänä se-ja-se pääsee töihin, niin työttömyyden voisi ottaa loman kannalta. Jos on asuntovelallinen perheellinen ja tulevaisuus näyttää mustalta, niin se voi olla katastrofi.

Mun entinen työkaveri oli rakentanut vajaa vuosi aiemmin omakotitalon ja sitten samana päivänä sekä hän että miehensä saivat eri työpaikoista potkut. Perheessä oli kolme pientä lasta. Talo piti myydä paljon halvemmalla mitä velkaa oli. Mitäpä arvelet, oliko työttömyys heille katastrofi vai ei?

t. 30

opiskelemaan, enkä töihin.

Työttämänä lomailin muutaman kuukauden ennen opintojen alkua. Mikäs siinä. Oli ihan kiva nähdä miten sekin homma toimii (tai ei toimi). En ymmärrä ollenkaan miksi työttömyys on joillekin suurikin katastrofi!

päivänä se-ja-se pääsee töihin, niin työttömyyden voisi ottaa loman kannalta. Jos on asuntovelallinen perheellinen ja tulevaisuus näyttää mustalta, niin se voi olla katastrofi.

Mun entinen työkaveri oli rakentanut vajaa vuosi aiemmin omakotitalon ja sitten samana päivänä sekä hän että miehensä saivat eri työpaikoista potkut. Perheessä oli kolme pientä lasta. Talo piti myydä paljon halvemmalla mitä velkaa oli. Mitäpä arvelet, oliko työttömyys heille katastrofi vai ei?

t. 30

laman vuoksi. Firman tuotteet ei enää menneet kaupaksi, kun rakentaminen tyrehtyi. Meillä oli pieni lapsi ja asuntovelkaa.

Aika työttömänä meni kyllä sukkelaan lapsenhoidon takia, mutta muuten se oli yhtä h*lvettiä. Irtisanomisia oli joka puolella, minnekään ei palkattu ketään ja jos palkattiin, niin hakijoita oli pahimmillaan yli 200 määräaikaiseenkin hommaan.

Elämä oli yhtä kituuttamista ja sen työtön-työtön-työtön -lappusen täyttäminen sai aikaan muutaman päivän masennuksen. Koko ajan oli pelko persuuksissa, että jos en enää kelpaa minnekään. Osa silloin irtisanotuista on edelleen pätkätyö-työtön -kurimuksessa vaikka heillä ei mitään ongelmaa olekaan.

Silloin ei edes sairaanhoitajat saaneet töitä, joten varsin moni lähtikin ulkomaille tai kouluttautui uuteen ammattiin. Ainakin pari tuntemaani uudelleen koulutetuista on palannut takaisin hoitajan hommiin työtilanteen muututtua päinvastaiseksi.

Jouduin uudelleen irtisanotuksi pari vuotta sitten toisissa yt:eissä. Melkein oksensin, kun meille kerrottiin neuvottelujen alkamisesta. Luojan kiitos sain uuden työn jo iirtisanomisaikana. Uutta työttömyyttä en olisi kestänyt.

Nämä menkää töihin, lusmut -tyypit saavat minut liki murhanhimon valtaan. Heille toivon oikein pitkää työttömyyttä.

miksi jotkut tulevat jatkuvasti irtisanotuksia kun taas toiset eivät koskaan. Mutta siitähän ei saa tällä palstalla puhua...

sitten ja siihen osui lama, jonka perusteella omasta työpaikasta ensin pistettiin pihalle puolet porukasta ja vuotta myöhemmin kaikki loputkin.



Toinen työni loppui siihen, kun tehtävä lopetettiin.



Mikähän minussa on oikein vikana, kun kuitenkin olen päässyt töihin, joko viiveellä tai heti.



t. 30

Työtä olen hakenut ja hakenut, mutta olen "liian vanha" (46). En saa enää työtä, koska seuraava sukupolvi on jo työmarkkinoilla, joten minusta tuli keski-ikäinen työmarkkinoiden väliinputoaja. Työttömyys on henkisesti erittäin raskasta.