Antaisitko 7v lapsen alkaa sanoa isäpuolta isiksi? On itse
alkanut sanoa sen jälkeen kun meille miehen kans tuli yhteinen vauva. Esikoiseni (jonka yh olen ollut alusta asti, nykyinen mieheni eka joka jakaa arjen meidän kans)on tähän saakka sanonut miestäni etunimellä, ja tapaa säännöllisesti biologista isäänsä, joka nyt oli vetänyt herneet nenään kun lapsi oli sanonut häntä etunimellä, luulee et me ollaan käsketty tmv. :/
Kommentit (19)
Eikös se ole lapsen oma päätös? En lähtisi kieltämään. Juttelisin rauhallisesti siitä että eikö hän halua biologista isäänsä kutsua isäksi ja mistä syystä näin on. isä voisi ehkä sanoa että toivoo lapsen kutsuvan häntäkin edelleen isäksi. vaikka jotenkin näin "olisi kiva jos kutsuisit isäksi minua". En kuitenkaan painostaisi tai aiheuttaisi lapselle omantunnon tuskia siitä että vanhemmalla on paha mieli missään nimessä.
ja oltiin miehen kans molemmat ihmeissämme. Ja ymmärrän bioisän närkästyksen. On kuitenkin tärkeä osa lapsen elämää nykyään, vaikkei olla tytön elinaikana ikinä yhdessä asuttu, ja kesti pitkään ennnen kuin edes kasvoi ajatukseen isyydestä ja halusi alkaa tapaamaan lasta.
Yhdistän tän jotenkin itse siihen,että lapsi on mustasukkainen uuden vauvan takia miehestäni, joka nyt on isi tälle vauvalle. Toivottavasti menee ajan myötä ohi. Kai sekin ois aika kahelia sanoa toista vaikka isiks ja toista isäks? ;/ nojoo,en tiedä. ap
Loukkaahan se, jos etunimellä kutsutaan. Isäpuolelle vois olla joku oma nimike, eri kuin biologiselle isälle.. isi, iskä...?
Tai sit niinku esim meillä mummojen kanssa, puhutaan yleensä esim. Marja-mummo, Henna-mummo.
Sen isän kanssa, jonka kanssa ollaan vois sanoa vaan isiksi, ja kun ollaan muualla, kutsua etunimi-iskäksi?
Kuulostaa vähän vastenmieliseltä, että lapsen olisi pakko kutsua jotakin isäksi, jos ei halua. Jos nykyinen miehesi ei pidä siitä, että kutsutaan isäksi, niin kai hän voi sanoa että "EN OLE SUN ISÄ!!!" ? :)
Isiksi tai ihan miksi haluaa. Olen itsekin mieheni aiemman liiton lapsille yleensä heidän puheessa äitiys silloin kun myös oikea äiti on paikalla "toinen äiti". Kukaan e ole vetänyt herneitä klyyvariinsa tästä.
Joka ehkä johtuu vauvan tulosta. Ei ehkä kannata tehdä numeroa. Poika voi sanoa mita sanoo, mutta käyttäkää te edelleen miehestäsi etunimeä ja biologisesta isästä isää. On ehkä kurjaa alkaa korostamaan sitä, ettei miehesi ole pojan isä, kun on kuitenkin uuden vauvan isä. Poika voi tuntea, ettei kuulu joukkoon.
Isyys on jotain ihan muuta kuin siittää lapsi tähän maailmaan, mun mielestä se on kunnian osoitus isäpuolelle jos hän on lapselle niin tärkeä ja rakas että lapsi haluaa tätä kutsua isäksi. Ja todella luonnollista että alkaa isäksi kutsua jos teillä on yhteinenkin lapsi uuden miehesi kanssa.
Mun mielessä annat ihan rauhassa kutsua isiks sitä kenen kans elää arkeaan ja ihan millä nimellä haluaa tätä ketä on hänet aluille pistäny ;D
Isyys on jotain ihan muuta kuin siittää lapsi tähän maailmaan, mun mielestä se on kunnian osoitus isäpuolelle jos hän on lapselle niin tärkeä ja rakas että lapsi haluaa tätä kutsua isäksi. Ja todella luonnollista että alkaa isäksi kutsua jos teillä on yhteinenkin lapsi uuden miehesi kanssa.
Mun mielessä annat ihan rauhassa kutsua isiks sitä kenen kans elää arkeaan ja ihan millä nimellä haluaa tätä ketä on hänet aluille pistäny ;D
Minusta on pääasia se, että nimitys (mikä se sitten onkaan), tuntuu luonnolliselta lapsen omasta mielestä.
Loukkaahan se, jos etunimellä kutsutaan.
Ihme höpöhöpöjuttuja. Mitä loukkaavaa siinä muka on, että kutsutaan etunimellä? Meidän perheessä ei ole isää kutsuttu isäksi kuin silloin kun lapsi oli ihan pieni, melko pian hän siirtyi etunimen käyttöön. Minua ei varmaan koskaan ole sanonut äidiksi, koska olen itse alusta asti puhunut tytölle oikeaa kieltä enkä ole lässyttänyt "äiti sitä ja äiti tätä" niin kuin monet tekevät, aivan kuin puhuisivat jollekin vähä-älyiselle.
Ja varmaan tuosta voi lapsen kanssa jutellakin, että myös bioisä toivoisi häntä kutsuttavan isäksi
Loukkaahan se, jos etunimellä kutsutaan.
Ihme höpöhöpöjuttuja. Mitä loukkaavaa siinä muka on, että kutsutaan etunimellä? Meidän perheessä ei ole isää kutsuttu isäksi kuin silloin kun lapsi oli ihan pieni, melko pian hän siirtyi etunimen käyttöön. Minua ei varmaan koskaan ole sanonut äidiksi, koska olen itse alusta asti puhunut tytölle oikeaa kieltä enkä ole lässyttänyt "äiti sitä ja äiti tätä" niin kuin monet tekevät, aivan kuin puhuisivat jollekin vähä-älyiselle.
heille äiti ja sillä minua kutsuvat. Ihme kikkailuksi menee.
Loukkaahan se, jos etunimellä kutsutaan.
Ihme höpöhöpöjuttuja. Mitä loukkaavaa siinä muka on, että kutsutaan etunimellä? Meidän perheessä ei ole isää kutsuttu isäksi kuin silloin kun lapsi oli ihan pieni, melko pian hän siirtyi etunimen käyttöön. Minua ei varmaan koskaan ole sanonut äidiksi, koska olen itse alusta asti puhunut tytölle oikeaa kieltä enkä ole lässyttänyt "äiti sitä ja äiti tätä" niin kuin monet tekevät, aivan kuin puhuisivat jollekin vähä-älyiselle.
Lapsi oppii käyttämään samoja termejä kuin millä hänen kuulleen puhutaan. Jos sanot lapselle "vie tämä x:lle", käyttää lapsikin x:stä termiä x. Ei sillä ole lässytyksen kanssa mitään tekemistä
Mun ystävän lapsi sanoo mun miestä isiksi. Tää mun ystävä on yh ja lapsi tapaa oikeaa isäänsä todella harvoin. En tiedä onko hyvä vai huono juttu, mut lapsen ihan omaa keksintöä.
Kuulostaa vähän vastenmieliseltä, että lapsen olisi pakko kutsua jotakin isäksi, jos ei halua. Jos nykyinen miehesi ei pidä siitä, että kutsutaan isäksi, niin kai hän voi sanoa että "EN OLE SUN ISÄ!!!" ? :)
ei minun miehelleni. ap
Ompa kumma mies sitten.
Onhan se lapsi osa sua, joten en näkis et miksei se vois alkaa pitää sitäkin biologisena lapsenaan siinä missä sitä vauvaakin? tarviiko niitä eritellä? ootte onnellisesti perhe. :)
Jos se sun eksäs on joskus sun kanssa seksiin ryhtyny ja sä oot tullu raskaaks, sä oot kantanu aikuisena ihmisenä vastuus, mies pakeni ja tuleekin sit häntä koipien välissä vinkumaan että saisinko nyt sit olla isä. Niin onko se ihmekkään et jos tää sun uusmies on eka mies joka on kuulunu tämän pienokaisen elämään, et se pitää sitä isänään...
Ei sillä oo väliä onko se isä biologinen vai kasvatti isä. Kyllä se lapsi tietää/tuntee ketä se haluaa isänään pitää!
Itse ottasin yhtälailla jonkun miehen entisestä liitosta olevan lapsen kainaloon kuin omanikin, jotka on hänen sisaruksiaan. :)
Niin eli ts. ongelmaa ei ole, koska biologinen isä itse valitsi ensin ettei halua olla isä. Nyt kun haluaa, niin lapsen pitää haluta myös? Miten ois bioisä nimeksi? :)
hyvä aika alkaa vieroittamaan lasta biologisesta isästään kun on hyväksynyt isäpuolen isäkseen.
ketä miksikin kutsuu. Vähän mietityttää myös se, että lapsen pitää haluamattaan mennä isälleen/äidilleen aikuisen määrittämäksi ajaksi aikuisen oikeuksien täyttymisen vuoksi.
Musta oikea isä saa syystäkin "vetää herneet".