Miten ihmeessä saan isän ja mummon ymmärtämään, että pulla, jätski ja keksit eivät ole ruokaa?

koululainen oli viikon mummolassa ja joka päivä oli saanut monta kertaa herkkuja. Ruokaakin oli tarjolla, mutta sitä ei ollut pakko syödä ja silti sai jälkkäriksi jäätelöä, pullaa tai karkkia. Joka aterialla oli tarjolla mehua tai limpparia juomaksi. Kun minä olin pieni, me saatiin siskojen kanssa lapsilisäpäivänä suffelit ja synttäreillä karkkia, sipsiä ja limua. Siinä oli meidän herkut. Nyt sama ihminen syöttää niitä joka päivä lapsenlapsilleen, kun sattuvat kylään. Muuten ihan kiva, mutta minulla on ongelma yhdelläkin herkkupäivällä viikossa saada lapsen paino pysymään normaalin rajoissa.

Anopilla on harmittava tapa pumpata lapsi täyteen herkkuja ja sitten päivitellä kun se ei syö kunnon ruokaa. No ei kai, kun tuollaisen pienen lapsen koko päivän energiantarve tulee jäätelön ja vanukkaiden ja karkkipussien ja suklaapatukoiden muodossa. Paras oli kun anoppi oli sitä mieltä että lapselle pitää antaa jotain ruokahalua lisäävää lääkettä kun se ei syö mitään :O. Ja lapsi on sentään täysin normaalipainoinen vielä. Muuten mitä ihanin anoppi, mutta tätä puolta on vaikea ymmärtää.

Mun anoppi on ihan samanlainen, ja mieheni on todennut että meidän muksu saa siellä ihan yhtä paskaa ruokaa kuin hänkin lapsena kotona. Ei tee juuri ikinä mitään ruokaa, ja antaa aina vaan jogurtteja, vanukkaita, sokerikuorrutettuja muroja ja keksejä. Ja niitä myöskin napostellaan ihan jatkuvalla syötöllä, ei ole mitään ruoka-aikoja.



Olen laittanut aina eväitä sinne lapsen mukaan, ja onneksi anoppi niitä antaa ainakin välillä. Tosin monesti sanoo, että ei se oikein maistunut ja annoin sitten vanukasta... eli täyttää ensin vatsaa herkuilla, sitten antaa sen pari lusikallista oikeaa ruokaa ja "toteaa ettei maistunutkaan" ja voi taas jatkaa murojen napostelua leikin ohessa.

Aikuisena näistä kropan läskeistä on v***umaista päästä eroon... puhumattakaan mitä se teki itsetunnolle lapsena ja teininä olla läski. On se niin kiva kun lapsi tykkää herkuista, joo...

:)

Eikö mummo laita itselleen lounasta?

Vien lapsen sinne ja sanon että just syöny; ei haittaa, heti alkaa "mitä me sulle nyt annetaan"



Syöttää pullaa, keksejä, karkkia ym. vaikka kuinka paljon. Eikä auta mikään, ku tarviihan se lapsi jotain hyvää JOKA PÄIVÄ!



No mua nii vituttaa etten vie hoitoon muutako on ihan pakko, sekös anoppia kismittää muttei sano mitään. Vihjailee vaan =D



Emmä osaa neuvoa muutako että anopit halapaan arkkuun

Eikö mummo laita itselleen lounasta?

Ja muuten oikein ihana, mutta tämä asia ei mene jakeluun. Itse ei syö juuri mitään, silloin tällöin jonkun voileivän.

ap

eivät tosin sellaista ravintoa, jota kannattaisi koko ajan syödä.



Lohturuokaahan se mummo lapselle syöttää, kun äiti ei halua lasta hoitaa vaan antaa työn muille ja vielä vaatii, että toiset tekevät kuin hän käskee.

etenkin isäni syöttää kaikki herkut. Jollei ruoka maistu lapsille niin herkkuja kaivetaan esiin. Muutenkin hemmotteleee koko ajan joten ihmekös se että vekarat rakastavat mummolassa oloa. Samainen isäni oli minun lapsuudessani hyvin tiukka eikä herkkuja juuri koskaan. Äitini sentään edes yrittää jonkunlaista järjestystä pitää esimerkiksi ruokailujen kanssa. Siksi vekarat kiireesti aina isältäni nameja kysymään eikä tämä kiellä koskaan.



Toisaalta hyvä että lapseni saavat tutustua leppoisaan ja mukavaan pappaan sillä isänä hän ei sitä ollut. Vuosien myötä onneksi muuttunut parempaan suuntaan.

Ei varmaan saisi iloita siitä, että muillakin on samanlaista, mutta jotenkin se vaan lohduttaa... ap