Millä saada vauva nukkumaan

ja tod.näk. kun isäsi hoitaa vauvaanne niin nukkuu kuin pieni possu. ;) Ala nyt hyvä ihminen joskus rohkeasti olemaan iltaisinkin pois.. kyllä miehesi osaa vauvanne nukuttaa, ainakin omalla keinollaan. Toiv. olet saanut vähän joskus jo sitä omaa aikaakin.. tekee ihan hyvää pääkopalle

hetkuteltu kun ollaan viety nukkumaan. Vauva on pistetty sänkyynsä väsyneenä ja kylläisenä, sitten on toivoteltu hyvät yöt ja jätetty vauva nukahtamaan sänkyynsä.

Ei mikään ihme jos ei vauvat saa unta, kun niiden kimpussa ollaan koko se aika kun niiden pitäisi saada olla ihan rauhassa.

Ei vauvat tarvitse yöllä mitään muuta kuin unta, sitä läheisyyttä ja syliä voi sitten antaa päivällä niin paljon kuin kerkiää. Järki käteen äidit, antakaa vauvallenne unirauha, niin ongelmat katoaa.

Meilläkin tällainen metodi toimi kahden ensimmäisen lapsen kohdalla, mutta ei enää kolmannen. Lapset ovat erilaisia, se mikä toimii yksillä, ei toimi kaikilla. Ei kannata julistaa kaikkitietäviä totuuksia pelkästään oman perheen näkökulmasta.

että vauvojen ei anneta rauhassa oppia nukahtamaan itsekseen. Heti kun vauva vähänkin äännähtää, äiti on vieressä tunkemassa tissiä suuhun, vaikka vauvalle ei oikeasti siihen olekaan tarvetta. Tai jos vauva itkee unissaan tai muuten ääntelee tai on välillä hereillä, se otetaan heti syliin tai sille aletaan puhua jne.

Kunnoittakaa hyvät ihmiset vauvojenne oikeutta saada olla yöllä ihan rauhassa älkääkä olko siinä vieressä kyttäämässä ja "auttamassa", siitä ne univaikeudet saavat alkunsa. (Ja tämä EI tarkoita ihan vastasyntynyttä tietenkään.) Neljän (hyvin nukkuvan) vauvan äiti

"suurimman osan vauvoista univaikeuksista". Omiin neljään lapseensa?

Hienoa, jos teillä on hyvin nukkuvat lapset. Niin minullakin. En silti kiillota sen vuoksi omaa kruunuani, vaan oletan sen johtuvan paljolti lasten luonteesta. Siitä ei kuitenkaan olisi tullut mitään, että olisin jättänyt esim. kuopukseni nukahtamaan itse, hän nukahti vauvana rinnalle. Ja jos yöllä heräsi itkemään (omassa sängyssä, omassa huoneessa) ei siellä takuulla rauhoittunut itsekseen. Samoin hän oli lapsista se, jota piti keinutella päiväunille vaunuihin nukkumaan.

Meillä lapset ovat saaneet nukahtamiseen ja nukkumiseen aina kaiken mahdollisen avun (vaikka muut kuin kuopus sitä vähemmän ovat tarvinneet). Ehkä siksi nykyään nukkuvat ja nukahtavatkin niin hyvin. Tietävät, että vieläkin pääsevät vanhempien sänkyyn halutessaan ja että yöllä ei tarvitse kuin huutaa sängystä, niin äiti tai isä tulee paikalle.

vaan rohkeesti siitä yli, mistä aita on matalin.



Jossain asioissa kannattaa vaan tehdä niin, miten homma sujuu parhaiten. Lapset on erilaisia ja jokaiselle toimii eri keinot.



AP:n keinoissa ei ole mitään vikaa, enkä kävisi niitä nyt muuttamaan.



Sen verran vaan sanon niistä puolen tunnin unista. Ehkä vauva hakee jonkilaista uutta rytmiä. Sehän vaihtuu aika tiheään alle 1-vuotiaalla. Tuossa iässä meillä esim nukuttiin parit puolen tunnin päikyt ja yhdet vähän pidemmät parin tunnin unet.



Älä stressaa unien pituudesta. Katsot vain kuinka kauan vauva jaksaa olla hereillä ja laitat sitten taas syömään ja nukkumaan...

älä ap huoli. Vauvan tarpeet muuttuvat jatkuvasti, ja mikä nyt on tapana, ei välttämättä enää toimi parin kuukauden päästä.



Meillä tyttö nukahti vauvana iltaisin aina rinnalle, ja myöhemmin pullolle. Päikkäreitä ei nukkunut kuin ihan pienissä pätkissä noin 6kk asti. Sitten kun kiinteä ruoka jo rytmitti päivää paremmin, alkoi päikkäritkin luistaa. Ensin kolmet unet päivässä, sitten vähitellen "pidettiin" illalla hereillä, sitten annoin nukkua aamulla vain max 30min jne. ja lopulta päästiin yksiin 2-3h uniin ja 12h yöuniin. Ja tyttö nukkui unet vaunuissa, sisälle en saanut koskaan nukahtamaan. Mutta 13kk ikäisenä sairasti tosi pahan mahataudin, enkä halunnut laittaa vaunuihin nukkumaan ja kokeilin omaan sänkyyn nukuttamista, niin sinnehän tyttö jäi! Ja on siitä eteenpäin nukkunut päikkärit sisällä, ilman nukahtamisongelmia *koputtaa puuta*



Nyt tyttö 1v5kk ja pullo on jäänyt iltaunilta, kun tietää iltarutiinit, rauhoitutaan, luetaan kirjaa, käydään pesulla ym. Ja yleensä nukahtaa ihan itsekseen sänkyyn, touhukkaampien päivien jälkeen tarvitsee enemmän apua rauhoittumiseen.



Eli kannattaa vaan pitää kiinni siitä, mikä toimii milläkin hetkellä! Saattaa olla, että josain vaiheessa tarvitsee pitää unikoulua tms, mutta niitä ei kannata murehtia vielä! Itse yritin kaikkeni, jotta vauva olisi nukkunut päivällä edes vähän pidempään, pidin sylissä, vauva nukkui vieressä, sohvalla mahan päällä, kantoliinassa ymym. Kaikkea kokeilin, mutta neuvolassakin sanoivat, että vauvat ovat erilaisia, toinen saattaa nukkua 5h putkeen päivällä, toinen 15min kerrallaan. Mutta useimmiten vimeistään siihen vuoden ikään on jokaiselle vauvalle muokkautunut päivärytmi, jolloin päikkäritkin ovat yleensä vakiintuneet pitkiksi.

Ota rennommin siinä mielessä että jotkut vauvat nukkuvat vähemmän ja jotkut enemmän. Meillä nukkui molemmat vauvat yöt vieressä ja nuorempi nukahtaa vieläkin välillä tissille vaikka on yli vuoden ikäinen. Päiväunet ei ole meillä koskaan onnistuneet sisällä paitsi vastasyntyneenä. Sen olen kyllä huomannut että mikään ei näitten pienten kanssa ole pysyvää. Se on kyllä rankkaa kun ei saa yhtään hengähtää itse jos vauva on tosi vaativainen.Koita jaksaa ,ja se kannattaa aina muistaa ettei tuokaan vaihe kauaa kestä. :)