Voi itku :( Lapseni eka kokemus uudesta äitipuolesta..
Yhteinen lapsemme siis 6v, jonka kans olen ollut alusta asti kaksin, lapsi oli vahinko joka pidin "omin lupineni" mut viimeiset 2v isänsä ollut myös kiinnostunut ja tapaamiset lähteneet hyvin käyntiin, isä lapselle tärkeä. Nyt isä alkanu seurustella, muuttivat pian yhteen, nyt tytär oli siellä ja itkusilmi tuli takaisin, kertoi kiten xx huusi hänelle, hän ei enää saa koskea siihen eikä siihen (jotain isän koristejuttuja), sanoi etteä ens kerralla ei halua isille jos se sama pelottava täti on siellä :( Mitä tehdä?
Kommentit (6)
hellan lettas. Sitä saa mitä tilaa !!! Vahigot on aina ikäviä.
siihen että välit äiti/isäpuoleen on hyvät, voi mennä monta vuotta.
tytön kanssa uudelleen, sekä tiedustele asiaa isältä kuitenkaan syyttämättä isää mistään.
Ollessani noin 18, meillä oli eräs 5-vuotias poika hoidossa (siis äitini hoiti). Poika oli kuitenkin aika villi, eikä aina totellut äitini kieltoja. Kyllästyin itse siihen temppuiluun, ja sanoin aika vihaiseen sävyyn, että nyt lopettaa sen pelleilyn ja uskoo äitiäni, tai otan kaikki karkit pois häneltä ja syön ne itse.
No se tepsi temppuiluun :), toki lapsi kohta kysyi äidiltäni, että koska se ilkeä täti lähtee pois. Ei jatkossakaan tykännyt minusta, vaikka äitini vain nauroi kieltämiselleni.
Eli: lapsi otti asian paljon vakavammin kuin aikuiset, ja mitään ei oikeastaan tapahtunut. Kuin se, että vieras ihminen kielsi lasta.
Älä siis heti suutu äitipuoliehdokkaalle :)
voisitko jutella tästä asiasta lapsen isän kanssa, kysellä siltä, mitä oikeastaan on tapahtunut, lapset joskus käsittävät asiat pahemmin kuin ne oikeasti edes ovat. Ja sitten voisit pyytää, että jos he jotenkin yrittäisivät selvittää asiaa lapsen kanssa, jotta lapsi ei enää pelkäisi mennä isälleen.
Jos tämä ei onnistu ei onnistu, jos uusi äitipuoli oikeasti suhtautuu ikävästi ja torjuvasti tyttöön, kannattaa ehkä yrittää saada lasta ja isää tapaamaan jossain muualla kuin isän kotona äitipuolen siellä ollessa, on nimittäin todella ikävää lapselle mennä paikkaan,jossa joku ei hänestä lainkaan pidä eikä edes tahdo pitää. Mutta ehkä tyttö vaan otti jonkun asian liian raskaasti, aika harvinaista minusta olisi, jos joku ei suhteen alussa tahtoisi yrittää tulla toimeen poikaystävän lapsen kanssa. Miksi edes aloittaa suhdetta miehen kanssa, jolla on lapsi, jos ei edes tahdo yrittää?
puhuisin lapsen isän kanssa tilanteesta. Mieskin osaa varmaan suhtautua ihan hyvin (oletan, ettei teidän välillä voi mitään mustasukkaisuusdraamaa olla jos ette suhteessakaan ole kauaa olleet?).
Uskaltaako lapsi kertoa/puhua asioista isälleen? oliko isä ollut paikalla kuitenkin koko vierailun ajan (todistamassa tapahtumia) vai oliko lapsesi kahden tämän äitipuolen kanssa?
Tilanne ei ehkä oikeasi ole noin kurja