Kertokaa positiivisia tarinoita kaksosraskaudesta? Kenellä mennyt täysiaikaiseksi ilman komplikaatioita yms?

enkä tiedä kuinka tässä loppujen lopuksi tulee käymään, mut viikkoja on nyt 34+4 eli ihan hyvillä viikoilla jo mennään. Mulle tämä kaksosraskaus on ollut suht samanlainen kuin esikoisen odotus, vatta vaan on huimasti isomppi ja sen takia joutuu tosi usein ihmisille selittämään et juu kaksoset tulossa (välillä ottaa kyl pattiin ainainen selittely). Mitään suurempia vaivoja ei oo ollut, ihan normaaleja raskausvaivoja, kuten närästys yms. tässä raskaudessa on supistukset kiusannut vähän enemmän, mut silti ei oo mitään kohdunsuulle tehnyt (ainakaan viimesimmän tarkastuksen mukaan). Hyvin oon jaksanut 2v. esikoisen kans mennä, nyt on vähän jo hankalampaa pukea yms. mut ulkopuolista apua en ainakaan viel oo tarvinnut.

Nukkuminenhan on ollut jo jonkin aikaa vähän semmosta ja tämmöstä, mut en tunne itteeni mitenkään liian väsyneeksi. Eli mulla ainakin tähän asti on tämä kaksosodotus ollut todella positiivinen kokemus (kylhän niitä huonojakin päiviä löytyy;)) ja nyt kovasti odottelen et menis viel muutama viikko ilman ongelmia niin sit vois vauvelit jo syntyä:)



Eli tämmöinen kokemus täällä:)



Rölli-peikko ja tylpykät 34+4

Hei!



Oma kaksosraskauteni sujui supisteluista huolta kantaen. Olen pienikokoinen ihminen, kaksosraskaus oli ensimmäinen raskauteni ja minua vaivasivat alituiset, tosin kivuttomat, supistukset. Supistelu alkoi jo jossain viikolla 15 ja pelkäsin koko ajan, että raskaus ei päättyisi onnellisesti. Pahimmillaan supisteli useita tunteja peräkkäin 3 minuutin välein.



Otinkin siis raskausaikani tosi varovaisesti ja pyrin lepäämään aina kun se oli mahdollista. En tiedä, johtuiko se tästä lepäämisestä vai mistä, mutta supistelut eivät saaneet aikaan mitään haittoja. Lopulta lapseni syntyivät käynnistetyllä synnytyksellä viikolla 38+5 ja ovat nyt touhukkaita naperoita :) :)



Kehottaisin sinua nauttimaan raskaudestasi ja luottamaan siihen, että kaikki voi mennä ilman ongelmia. Suurin osa kaksosraskauksista sujuu sangen hyvin. Lepää tarpeeksi ja yritä olla huolehtimatta turhia.



Tsemppiä sinulle ja pienokaisillesi!

Hei, meillä meni näin. Viikolta 12 supisteli jonkun verran, mutta uskaltauduin silti vkolla 18 etelänmatkalle perheen 3 muun vintiön kanssa(mies ja appivanhemmat mukana).Matka meni hyvin.



Tein kaikkea normaalia aina tuonne 30rv asti,jolloin olo muuttui aika tukalaksi. Pelkäsin kokoajan joutuvani vuodelepoon, mutta vauvat käynnistettiin rv38, olisivat varmaan olleet siellä loppuun asti.



Normaalilla alatiesynnytyksellä ilman puudutuksia syntyi alta kahdessa tunnissa hyvänkokoiset tytöt 3330g ja 2740g.Tosin synnytyksessä sain sitten atonisen vuodon, mutta ei vauvoihin varsinaisesti liittynyt, heidän kannaltaan kaikki meni loppuunasti hyvin.



Että onnellinen ja tyytyväinen olen ihaniin tyttöihin kohta 7kk.

ps. enkä oikeasti saanut edes raskausarpia vatsaan, vaikka 3 vuotta aiemmin syntyneen tytön raskaudessa niitä muualle kroppaan tulikin, että oikeasti kaikki voi mennä hyvinkin vaikka kyseessä kaksosraskaus.

Pahoinvoin rvk 16 asti. Sen jälkeen olinkin elämäni kunnossa. Sairaslomalle jouduin toki jo 24 viikolta eteenpäin, vaikka itse en kokenut tarvitsevani lomaa. Lääkäri halusi kuitenkin minimoida riskit ja onneksi niin, sillä kesällä oli piiiitkät hellejaksot ja varmasti työ+kuumuus olisivat rasittaneet kohtuuttomasti. En kokenut itseäni missään vaiheessa valtavaksi valaaksi, josta kiitos kuuluu varmasti pituudelleni ja leveälle lantiolle sekä myös kuntoilulle, jota pystyin jatkamaan synnytystä edeltävän iltaan asti. Myös yöt sujuivat hyvin lisääntyneitä vessareissuja lukuunottamatta.



Pieniä supisteluja, ei kivuliaita, oli pitkin raskautta, mutta niistä en huolestunut. Synnytys käynnistyi 36+risat ja olin ketterä vielä synnyttämään mennessänikin: kiipesin rappuset, riisuin sutjakkaasti, vaihdoin sänkyjä ym... Synnytyshän onkin sitten jo toinen juttu ;)

Kaksosraskaus oli minun toinen raskaus, ja meni yhtä hienosti kuin ensimmäinenkin. Ei ollut ongelmia, lieviä supistuksia tuli jonkun verran enemmän mutta ne eivät aiheuttaneet mitään ennenaikaista avautumista tms. Tytöt syntyivät suunnitellulla sectiolla (kumpikin perätilassa) rv 38, olivat 3055 g ja 2895 g eli hyvän kokoiset.

Sairaslomalle laitettiin viikolta 23, se taitaa usein olla se avainsana. Eli lepo on tärkeää, liiallinen rehkiminen on usein syynä synnytyksen ennenaikaiseen käynnistymiseen.

Onnea odotukseen!

Koko raskausaika meni erittäin hyvin, ei mitään ongelmia. En missään vaiheessa joutunut mihinkään ylimääräisiin tutkimuksiin enkä kontrolleihin. Tuplaraskauteni oli verrattavissa yksösraskauteen joita minullakin takana kaksi, mahakaan ei ollut kovin suuri.



Vuodelevossa en ollut päivääkään ja synnytys käynnistettin rv 38+2 kun niillä viikoilla on kuulemma jo ihan tavallista tuo käynnistys, ei muuta syytä. Synnytys oli upea ja nopea kokemus, kestoksi merkattu 1h55min. Lapset olivat heti alusta asti vieressäni, tyttö hetken lisähapella, ei muuta.



Näin minulla. =)

Raskauden alussa oli pahoinvointia muutama viikko, mutta sen ohi mentyä ei mitään.



Ja lapset siis syntyivät alakautta, A rt ja B perätilassa peppu edellä, mitat A 2930/47 B 2455/45,5

Alussa voimakasta pahoinvointia ja totaalista väsymystä, mutta siinä ne sitten olikin..ei supistuksia, ei vuotoja, ei kipuja..no jaa, ehkä hiukan liitoskipuja kuitenkin, muttei sen kummempaa. Lieviä raskausmyrkytyksen oireita alkoi ilmestyä rv 36+, voin kuitenkin hyvin. Vauvat syntyivät suunnitellulla sektiolla A.n perätilan takia rv 37+3. Vauvat pääsivät heti vierihoitoon ja osasivat syödä reippaasti. Itse toivuin sektiosta hyvin ja pääsimme kotiin jo neljäntenä päivänä leikkauksesta.





Ridexi ja mussukat 1x3v ja 2x9kk

Tämä oli hyvä aloitus, minäkin kaipaan hyviä kokemuksia tuplaraskaudesta. Vaikka kyllähän sitä on hyvä tietää niistä mahdollisista riskeistä ja vaikeuksistakin.



Onko sulla jo pahoinvointi hellittänyt?



Olin tänään toisen kerran ultrassa, kummankin vauvan sykkeet näkyivät. Viikkoja kasassa 8+0, la 5.7. Lääkäri kirjoitti äitiyskorttiin ensin 5.6, mutta sanoin että tiedän kyllä että tuplat saattavat syntyä etuajassa, mutta älä nyt vielä merkkaa kuukauttaa aikaisempaa aikaa :)



Olo on muuten hyvä, paitsi ummetus vaivaa. Lääkäri kielsi käyttämästä mitään laksatiivia, joten on pärjättävä luonnollisilla keinoilla.



Oletko jo käynyt neuvolassa? Mun pitäisi varata tänään aika.



Hilmis

Alkuraskaudessa tosin sain pitää jatkuvasti pastillia suussa, etten olisi oksentanut ;) ja keräsin siinä ne muutamat kilot, mitä raskaudessa tuli. Lopussa oikeastaan vain laihduin, kun olin dieetillä raskausdiabeteksen vuoksi.



Raskausdiabetes viikolla 26 ja hepatogestoosi viikolla 30+ olivat ainoat huolenaiheet koko raskaudessani, eikä niitä olisi kumpaakaan havaittu ilman verikoetta. Itsellä siis olo oli loistava (paitsi vatsanahan kutina yltyi loppuvaihessa ja raavin sen lähes verille), ei turvotusta, ei supisteluita, ei mitään rajoituksia ja kotona olin käynnistykseen asti. Tottakai vatsa oli iso ja nukkuminen oli taiteenlaji viimeisinä viikkoina, mutta päiväunilla senkin sai korjattua (niitä nukuin viikolta 28 alkaen kun jäin kotiin).



Lopulta synnytys käynnistetiin ja vauvat syntyivät ihanasti ja kivutta alakautta viikolla 37+0. Tyttö oli mitoiltaan 3420g ja 51,5cm ja pojan vastaavat 3850g ja 52cm - isoja pötkylöitä siis :) Kaikki raskauden aikana keräämäni 12kg jäivät laitokselle parin lisäkilon kera ja olo oli huippukevyt. Parina ensimmäisenä päivänä oli julmettu selkäsärky, kun sain totutella uuteen asentoon jättimahan kadottua, mutta muuten olin loistokunnossa.



Mukavaa odotusta :)



Hilla ja mussukat 1½v

Meidän identtiset kaksostytöt syntyivät pari kuukautta sitten. Mulla raskaus sujui oikein hyvin. Olin elämäni kunnossa. Olen hoikka ja pitkä " normaalitilassa" , masu oli lopussakin paljon pienempi kuin kuvittelin. Monet ihmettelivätkin mahan kokoa, eivät meinanneet uskoa että on kaksoset tulossa. Jäin saikulle rv 29 paikkeilla kun kohdunsuun todettiin olevan auki hieman ja kohdunkaula lyhentynyt. Samalla suositeltiin rentoa menoa eli lepoa paljon. Kivuliaita supistuksia ei ollut lainkaan (ennen synnytystä=)). Seisomatyössä selkään alkoi sattua vasta juuri ennen saikkua. Suunnilleen rv 33 paikkeilla alkoi kävely hidastua enemmän tai vähemmän laahustamiseksi ja nukkuminen alkoi olla pätkittäistä, vessassa sai juosta monta kertaa yössä ja liitoskivut raastoivat, mutta ne kesti kun tiesi syyn..

Synnytys alkoi spontaanisti rv 35+6 supistuksilla. Supistukset vastasivat odotuksiani (ensisynnyttäjä..) ja odotin itse asiassa vielä kovempaa kipua. Synnytys eteni vauhdilla. Juuri ennen ponnistusvaihetta tehtiin päätös kiireellisestä sektiosta virhetarjonnan takia (vesien menon yhteydessä b-vauva liukui alaspäin ja lopulta tarjonnassa oli toisen käsi ja toisen jalka..). Sektio tehtiin anestesiassa ja meni hyvin. Vauvat olivat 2030g ja 2310g ja voivat alusta asti hyvin. Sektiosta toipuminen oli nopeampaa kuin olin ikinä kuvitellut.

Hyvät fiilikset koko touhusta!!

Raskausaikana olin kyllä huolissani miten sujuu, kun meidän tytöillä oli kaiken lisäksi yhteinen istukka ja olin lukenut kaikenlaisia kauhujuttuja.. Lopulta päätin olla lukematta tai ainakin suhtautua hyvin kriittisesti nettiin ja päätin luottaa että kaikki menee hyvin ja NIINHÄN MENI!!

=D

Jännä.

Hyvin meni raskaus vaikka totta hemmetissä se oli rankempi kuin yksösraskaus - mutta koko raskausden ajan jaksoin liikkua ja lenkkeillä, ainoa riesa olivat liitoskivut. Vielä kaksi viikkoa ennen synnytystä kävin kisoissa koiran kanssa!



Synnytys oli epäsäännöllistäkin epäsäännöllisempi papereilla kun se käynnistettiin ja molemmat vauvat syntyivät alateitse perätilassa. Se oli kuitenkin helpoin ja kivuttomin kaikista kolmesta synnytyksestäni. Kyllä, haluaisin kokea kaiken sen vielä uudestaan...



Ihaa ja vauvat 2kk

Täällä on takana hienosti mennyt kaksosraskaus. Itse asiassa esim. hemoglobiini oli korkeampi ja verenpaine matalampi kuin minulla normaalisti. Synnytys oli viikolla 38+3, lapset painoivat 3,1kg ja 3,6kg.



Synnytys lähti käyntiin kalvojen puhkaisulla ja kesti kolmisen tuntia, olin siis avautunut ennen käynnistystä 4 senttiin. Käynnistykseen ei ollut muita syitä kuin että oli turha odottaa laskettuun aikaan, kun lapset olivat jo mukavankokoisia ja kohtu voisi liian venyneenä olla heikko supistelemaan.



Ainoa ongelma oli siinä, että B-vauva syntyi jalkatarjonnassa ja ulostulos pitkittyi (painoi 600g enemmän kuin painoarviossa), vauva syntyi velttona, mutta tokeni pian (pisteet 2-10-10), ja pääsi hänkin vierihoitoon jo synnytyssalilla.



Meidän kaksoset ovat erimunaiset, ja heillä oli omat istukat, joten siinä mielessä lähtökohdat olivat hyvät. Itse voin kohtalaisen hyvin koko ajan, kuvotti koko raskauden ajan aivan vietävästi, mutta oksentelu oli onneksi kuitenkin kohtuullista. Loppuun asti pystyin hoitamaan 1v. esikoista ja haravoimaan pihalla jne. Maha oli kyllä kaamean kokoinen. Muutamaa kuukautta ennen synnytystä jouduin ottamaan nukahtamislääkettä iltaisin, kun mahan kanssa ei saanut hyvää asentoa ja unen päästä kiinni. Onneksi kuitenkin sai olla kotona.



Vauva-aika meni ihan mukavasti, suurempia uniongelmia ei ollut ja imetin vauvoja 9kk ikään. Molemmat olivat reippaita syömään alusta alkaen. Itsellä oli kylläkin hiukan kroppa kipeänä, kun kumpainenkin nukkui perhepedissä ja meillä vanhemmilla piti kutistua nukkumaan niin pieneen tilaan :-)

Ihmettelin, että onko sellaisiakin! ; ) No joo, pahoinvointia oli rv 20 asti aika kohtuullisesti, jouduin olemaan kuukauden sairaslomallakin, kun yleiskunto laski. Mutta sen jälkeen se helpotti sellaiseksi pieneksi kuvotukseksi vainen, jonka kanssa pystyi elämään ihan hyvin. Positiivinen puoli tässä oli se, että paino synnytyksen jälkeen oli 13kg vähemmän, kuin ennen raskautta, ja vauvat olivat kuitenkin molemmat 2680g syntyessään.



Jäin sairaslomalle rv 27 omasta pyynnöstäni, kun nukkuminen alkoi olla vaikeaa (siirryin sohvalle mukavuussyistä), enkä oikein jaksanut enää olla töissä - kun ei ollut kerran pakko. Supisteluja alkoi tulla kohta sen jälkeen, mutta ne loppuivat joskus rv 33 eivätkä aiheuttaneet mitään. Jossain vaiheessa alkoi kova kutina, mutta sekään ei ollut mitään vaarallista, vaikka sitä pelkäsin. Verenpaine oli alhaalla koko ajan, ja Hb laski vähän turhankin alas, raudasta huolimatta. Sainkin synnytyksen jälkeen vähän lisäverta tämän takia.



Maha oli tosi pieni minullakin koko ajan, moni ihmetteli, että voiko siellä olla kahta. Yhdestäkin oli pieni, joten siihen nähden itsellä oli silti iso olo...! ; ) Mitään raskausarpia en saanut mihinkään, vaikka niitä muuten on joskus tullutkin. Vauvat syntyivät käynnistyksellä rv 38+4. Synnytys oli aika rankka kokemus, mutta ihan normaali alatiesynnytys kuitenkin.



Odotin, että kaksoisraskaus olisi ollut paljon rankempi, pelkäsin vauvojen syntyvän etuaikaisina jne., joten siihen nähden raskausaika sujui todella hienosti!



T: Piia sekä Sanni ja Oskari, kohta 5kk

Liityn tähän onnelliseen joukkoon eli kaikki tosiaan meni hyvin ja muksut syntyivät alakautta rv 39+2.



Raskausaikana oli tietysti kaikkea pientä vaivaa, mutta ei mitään sietämätöntä. Ensimmäiset kolme kuukautta oksentelin ja koko raskauden ajan piti kotipizzat ja nakkikioskit kiertää etovan hajun takia kaukaa.



Rv 20 asti elin erittäin normaalia elämää eli kävin juoksulenkeillä ja muuta vastaavaa. Toisaalta me saatiin tietää tuplauutinen vasta rv 19, joten ei osannut stressata.



Hankalimmat viikot olivat 24-30. Silloin oli liitoskipuja (jotka helpottivat tunnollisella masuvyön käytöllä) ja supisteli aika reilusti. A-vauva oli niin lähtökuopissa, että painoi kohdunsuuta ja lääkärit totesivatkin, etteivät vauvat pysy sisällä 30 viikkoa. Supistukset laittoivat mulla vain masun pinkeäksi ja tuo pinkeys saatoi kestää tuntitolkulla eikä siihen tehonnut kuin lepo. Jäin töistä pois rv 22 ja tuo aikainen huilailu varmasti oli erittäin hyvä juttu. Hyvänä ppäivänä saatoin pystyä kävelemään korttelin ympäri, mutta tuota tapahtui maksimissaan pari kertaa viikossa. Stressi oli hirmuinen ja pää meinasi hajota, mutta niin nuo viikot kuluivat pikku hiljaa. Loppujen lopuksi kuusi viikkoa on kuitenkin aika lyhyt aika.



Rv 30 jälkeen olo alkoi helpottaa. Varmaan osaksi ihan viikkojen kertyminen poisti stressiä ja olo helpottui. Pienet kävelylenkit alkoivat taas onnistua ja jaksoin viettää aikaa ihmisten ilmoilla. Käytiin bileissä, saunaillassa, teatterissa, elokuvissa.



Painoa tuli 25 kiloa, mikä oli mulle ihan sopivasti. Raskausarpia viimesen kuukauden aikana jonkun verran. Turvotus vasta viimesen viikon aikana. Selvisin siis todella vähällä. Unentarve oli kyllä valtava ja samoin ruokahalu, mutta nuo taitavat kuulua kuvaan..-)



Ite väitän levon olleen ainakin mun kohdalla avainsana. Eli siis neuvona odottajille: KUUNNELKAA KROPPAANNE!! Yleens kroppa tietää, milloin tulee levätä ja ilmoittaa siitä. Sitä pitäisi vain osata kuunnella ja totella.



Onnea tuplaodottajille!! Niin ja yks tärkeä juttu: Muistakaa nauttia!!!



Dummy + peikonpoikanen ja keijuprinsessa (miltei 7 kk)

Meille syntyi kaksoset reilu vuosi sitten ja synnytin rv 36+3. Synnytys käynnistyi lapsiveden menolla ja kaikki meni hyvin ja lapset syntyivät alateitse. Molemmat olivat terveitä ja pääsivät heti vierihoitoon, vaikka olivat kyllä pieniä (vähän yli 2kg).

Raskausaikana ei ollut mitään erityistä ongelmaa. Sairaslomalle jäin kyllä töistä jo rv 28 ihan vain varmuuden vuoksi. Tämä on kuulemma ihan rutiinikäytäntö kaksosraskauksissa.