Lue keskustelun säännöt.
Sohaisin muurahaispesää
25.06.2012 |
Kirjoitin joku aika sitten miesystävän alkoholin käytöstä ja siitä, ettei ota kantaa alkon käytön vähentämiseen, vaikka aihetta olen esiin tuonut monesti.
Viihtyy porukoissa, joissa kaljaa menee runsaasti ja kertaakaan en ole nähnyt, että kieltäytyisi tarjotuista.
Viikonloput menee iltapäivästä alkaen tissutellen ja viikollakin menee iltaisin pari kaljaa.
Harrastuksen parissakin näköjään kuuluu ottaa parit ja jos vaikkapa jossain aterialla on vapaa viinin tai oluen saanti, menee sitä lasitolkulla.
No, nyt laitoin viestiä, etten aio olla hanen kanssaan missään tekemisissä, ellei kykene olemaan ilman alkoholia. Kovaa teksti, tiedän, mutta olen helpottunut. Kiitos teille kannustuksesta eli siitä, että otan etäisyyttä, ellei tilanne parane.
Kommentit (19)
"Täh, tuoko jonkun mies ryyppyveikkoja kotiin?"
Kotonahan se mukavinta on ryypätä...
Yhtäältä haluaisin sanoa, että herää realismiin! Alkoholismi ei noudata muuta moraalia kuin lisää saamisen oikeutta. Toisaalta tekisi mieleni onnitella elämästä, joka ilmeisesti on sallinut sinun säilyttää uskosi kodin turvallisuuteen.
Valitettavasti pahimmillaan perheeltä ei kysytä, saako "ystävät" tulla viettämään iltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tulen töistä. Heitä voi tulla käymään ja ensimmäinen kysymys on, olisiko antaa yksi olut. Mies pyytää kaverin mukaan, vaikka piti viettää iltaa kahdestaan, minun tunteillani ei ole väliä.
Nämä saattavat soittaa keskellä yötä, tarvitsevat kyytiä. Pilaavat juhlat juomisellaan, ja tulevat paikalle kutsumatta.
Asia tosin ei häiritse minua tippaakaan koska emme asu yhdessä. Kun näemme 1-4 kertaa kuukaudessa, hän ei juo ja meillä on aina ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän alkoholi nousee monella elämän ykkösasiaksi. Ja aika usein kai tuommoinen vähittäinen tissuttelu vain riistäytyy käsistä. Monet elävät ja käyvät työssä alkoholismistaan huolimatta, kuka mitenkin pärjäillen. Mutta ainahan on riski, että arki lakkaa sujumasta.
Siskoni joi parikymmentä vuotta varsin rajusti. Kun juomista oli jatkunut viitisentoista vuotta, hänen elimistönsä oli pettää kahteen kertaan. Hän oli kerta kaikkiaan kuoleman porteilla. Siitäkin kesti vielä viitisen vuotta, että tilanne palautui lähelle tavallista elämää. Ihan tavallistahan hänestä ei enää tule, se ei ole mahdollista.
Etukäteen ei voi tietää, kenen juominen pysyy jossakin kohtuudessa ja kuka päätyy merkittäviin vaikeuksiin. Kukaan muu kuin asianomainen itse ei voi tehdä päätöksiä juomisestaan, eivätkä hekään näemmä pelkällä ryhtiliikkeellä tahdo onnistua. Viime kädessä mikään rakkaus ei auta, koska juopolle viina on ihmisiä rakkaampaa. Alkoholistin rakastaminen on jatkuvaa pettymystä ja rankkaa työtä, josta ei kiitosta saa, olkoonpa hän puoliso tai lähiomainen.
Minusta AP teki viisaasti. Vapaana lienee raittiita miehiä ja ainakin kohtuukäyttäjiä. Eiköhän niistäkin ajan mittaan mieleinen löydy. Ja noin viime kädessä on parempi elää yksin kuin hankalan ihmisen kanssa, vaikka kuinka huomioisi, että yksinäisyys on taakka itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja alkkis tarvitsee yhä enemmän viinaa saavuttaakseen itselleen miellyttävän olotilan. Jos juomia on tarjolla, on tavallaan pakko juoda ja puheet pyörivät muutenkin juonnin ympärillä. Juomisesta ei ole helppo puhua, kun mies jo juo ja selvinpäin vähättelee aihetta.
Mies on hyvässä työssä, mutta firman juhlissa (joita aika usein on) nousee juominen ykköseksi.
Selvänä ollessaan ei ole kovin seurallinen eli on ilmeisesti oppinut, että vain alkoa saatuaan on luontevaa olla ihmisten seurassa.
Jos ihmissuhteet on aiemmin pyörineet alkoholin ympärillä tai suhteet ovat kariutuneet siksi, on parempi alkaa arvostaa itseään ja mieluummin elää yksin. Lopultakin yksin oleminen kyllä menee huonon ihmissuhteen edelle. Vaikka jotain hyvää noissa alkoholistin kanssa elämänsä viettäville täytyy olla, eihän kukaan muuten alistuisi sellaiseen. Mutta mikäli alkoholin käyttö häiritsee ja rajoittaa elämää, on parempi miettiä omaa tulevaisuuttaan kuin jäädä roikkumaan alkoholiriippuvaiseen ihmiseen.
Asia tosin ei häiritse minua tippaakaan koska emme asu yhdessä. Kun näemme 1-4 kertaa kuukaudessa, hän ei juo ja meillä on aina ihanaa.
Kultasi voisi raitistua kanssasi kokonaan, jos pystyy olemaan juomatta kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole mitään kuulunut miehestä, tiedän aiheen olevan arka.
Toisaalta, kun viimeiset 2v olen ollut huolissani hänestä ja myös omasta jaksamisestani, on ihan terveellistä muuttaa elämän suuntaa.
Kiitos kaikille vastauksista!
vaikka olin jo kauan sitten luvannut itselleni, että annan asian olla enkä kaivele menneitä, joille en voi yhtään mitään.
minäkin huomaan, että on parasta vaihtaa elämän suuntaa, sen opin tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia tosin ei häiritse minua tippaakaan koska emme asu yhdessä. Kun näemme 1-4 kertaa kuukaudessa, hän ei juo ja meillä on aina ihanaa.
Kultasi voisi raitistua kanssasi kokonaan, jos pystyy olemaan juomatta kanssasi.
alkoholiongelmaisen pitää haluta ihan itse raitistua, ilman mitään palkkioita tai ehtoja.
Toisekseen on heikon naisen suurin virhe kuvitella, että kyllä minä parannan tuon kunhan vain olemme yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän kriisit saattaa suistaa taas ryyppäämään, ellei hae niihin apua muualta. Mietin tässä, onko puolison tehtävä sietää alkoholistin käytöstä ja turhia lupauksia. Eikö terapeutit ole tätäkin varten?
Kuka normaali nainen kestää elää alkoholistin ehdoilla?
Kuuluuko yleensä kuvaan tuoda ryyppykavereita kotiin? Miten sellaista kestää vaimo ja etenkin lapset?
on juomia tarjolla. Yksi puolituttava peri osansa vanhempiensa tilasta, sai siitä 20tn. Tarjoili baareissa avokätisesti juomia vähän joka suuntaan ja pyysi kavereita kotiinsa. Ei ollut mikään suosittu tyyppi aiemmin, mutta nyt riitti hännystelijöitä.Puolisen vuotta tuota kesti ja sitten ei enää rahaa ollutkaan mihinkään, ei edes ruokaan. Joutui sossun luukulle ja edunvalvontaan. Kaveritkin häippäsi johonkin ja näyttääpä olevan aiempaa yksinäisempi.
Toinen tapaus: sukulainen teettää piha-ja remonttihommia kaljapalkalla.No, aikuinen ihminen kai tietää tekemisensä. Ehkä parempi, että alkoholisti edes tekee töitä jonkin aikaa päivässä..
Tein dramaattisen eron alkoholin suurkuluttajasta, ei ehkä vielä alkoholisti.
Tiedän, että pärjään itse, vaikka suren, alkoholia lukuunottamatta hieno mies ja hyvä suhde.
Harkitsen jatkamista, "sanoilla ei ole sinulle nyt merkitystä, mutta haluan teoillani osoittaa, miten tärkeä suhteemme on enkä halua pilata tätä minkään takia", oli miehen uusin viesti. Ehkä näin, ehkä ei, mutta haluan katsoa, miten käy.
Kuinka pitkä suhde teillä on ollut ja asutteko yhdessä?
Meillä pari vuotta suhdetta takana ja miehellä alkoholin käyttö on riistäytynyt käsistä. Hoitaa työnsä ja on hyvässä asemassa. Alussa oli ihan mukavaa juoda saunakaljat ja ottaa ruualla viiniä, joskus viinit jo lounaalla ulkona syödessä. Mutta tuo olisi ollut riittävää minulle alkuhuumassa, miehelle se on tarpeen arjessa edelleen. Matkoillakin vielä jotenkin ymmärtäisi vaikkapa drinkin illassa, mutta ei viikonloppuisia viinilaatikoita, konjakkeja kahvin jälkeen, kaljasta kolmeen työpäivän jäljiltä.
Oma juomiseni on vähäistä ja voin olla juomatta alkoholia aivan kokonaan. Sillä ei ole minulle arvoa, en odota juhlia siksi, jotta saa juoda tai viikonloppuvapaita siksi, että voi ryypätä pikkutunneille.
Olen huomannut miehessä, että on alkanut juoda minulta salassa, vie kaljatölkit palautukseen ennen kuin menen luokseen, istuu iltaa naapureitten kanssa viiniä lipitellen, jos olen töissä. Meillä siis omat osoitteemme.
Uskon, että miestä voi inhottaakin ,kun en juo hänen seuranaan ja joskus ehdotan hänelle vähäisempää juomista.
Pohjimmainen mietintäni onkin, että eletäänkö alkoholin suurkuluttajan ehdoilla, hänen, jolla ei omasta mielestään ole tarvetta vähentää ja joka harmistuu, kun huomautan asioista. Vai heivaanko hänet elämästäni, tosin menetän suhteen, joka ainakin tuntui tosirakkaudelta ja sielunkumppanuudelta. Vaikea valinta, myönnän. Sen kyllä olen tehnyt itselleni selväksi, etten minä ole vastuussa hänen juomisestaan nyt tai jatkossa, vaikka suhde loppuisi.
Auttakaa, kokeneemmat!
Tein dramaattisen eron alkoholin suurkuluttajasta, ei ehkä vielä alkoholisti.
Tiedän, että pärjään itse, vaikka suren, alkoholia lukuunottamatta hieno mies ja hyvä suhde.
Harkitsen jatkamista, "sanoilla ei ole sinulle nyt merkitystä, mutta haluan teoillani osoittaa, miten tärkeä suhteemme on enkä halua pilata tätä minkään takia", oli miehen uusin viesti. Ehkä näin, ehkä ei, mutta haluan katsoa, miten käy.
Juon itse joskus lasin pari viiniä, mutta en pullo- tai laatikkotolkulla kuten miesystäväni. Maailma on oikeasti täynnä loistavia miehiä, joille alkoholi ei ole tärkein asia elämässä. Olkoonkin sairaus, mutta jos oma halu parantua puuttuu, niin en tuhlaisi ainoaa elämääni alkoholistin kanssa.
kun ei oo vastannut.