Pojat ON riehakkaita mellastajia ja painijoita.

pystytä täällä keskustelemaan.



T: ap

Se on ihan normaali lapsi. Onneksi.

Olen vilkkaan (adhd-epäily..) pojan äiti enkä ymmärrä, miksi noin muuten terveen lapsen leikit ovat suurennuslasin alla. Ei hän karju kuin vähä-älyinen tai kieroile kuten osa tytöistä, leikkii vaan tavallista rajumpia leikkejä ja ulkona juoksee, hyppii, kiipeilee KAIKKIALLE. En ole huolissani- enemmän olisin, jos leikki-ikäinen lapsi (sukupuolestaan huolimatta) ei tahtoisi purkaa energiaansa ollenkaan vaan istuisi vaan kiltisti paikoillaan...



Tyttöjä suositaan ihan kaikessa. Oli aika kova pala näin feministinä myöntää se. Piirroselokuvien sankarit ovat nykyään naispuolisia; lastenvaatekaupasta 4/5 osaa on tyttöjen rytkyjä; lapsia patistetaan päiväkodissa tekemään asioita joista etenkin tytöt nauttivat. On hyvä opetella rauhoittumaan mutta miksi se pitää tehdä askarteluhelmien kanssa joka ikinen kerta? Miksei lautapelejä tai hitto vieköön, videopelejä? Ryhmän poikia ei voisi vähempää kiinnostaa helmityöt tai ompelu, mutta koska ohjaajat ovat kaikki naisia, niin eihän muutakaan osata tehdä. Kaikenlainen rajumpi itsensä ilmaiseminen on kiellettyä ja sitä paheksutaan. Pojat pakotetaan sisäpäivinä kotileikkeihin, ei päästetä peuhikseen enää kun siitä on hoitajalle vaivaa. Kyllä meidän 5-vuotias viihtyi kolmisen vuotta sitten kotileikissäkin, vaan ei enää. Tuntuu oudolta, ettei lasten luonnollisia eroja oteta huomioon.

että taaas kerran poikien mollausviesti, mutta ihanaa kerrankin jotain muuta ja aikuismaisempaa :) Luulen et poikien haukkujilla on itsellä huonot miehet tai huono isämalli elämässä. Koska he tuntuvat unohtavan että hekin ovat joskus olleet lapsia;) Mulla ihana mies. Huomioon ottava, rakastava ja lisäksi hyvä isä lapsille. Yhdessä 12v. Ja edelleen yhdessä teemme asioita vaikka lapsia 3. Mieheni oli lapsena kuulemma erittäin vilkas mielikuvitus ja välillä myös villi, mutta mitä sitten? Fiksu ja tasapainoinen ihminen kasvoi. Isämallini on myös kotona ollut lapsesta asti hyvä. Isä on äidin lisäksi ollut aina tärkeä asia elämässäni. Lapset tulee kasvattaa hyvin, eikä keskittyä vaan siihen, että "kun pojat sitä, pojat tätä". SE KUULUU KEHITYKSEEN!! Ja voisi monille naisillekkin (äideille) auttaa vähän jos relais niiden poikien kanssa, eikä olla kun jäykät paskat ite! Osan poikien käytöksestä voivat myös vanhemmat itse aiheuttaa..

neljän vilkaan pojan äiti itsekin

Ja liika makastaminen, kiipeily paikassa joka ei ole tarkoitettu kiipeilyyn on kiellettyä ja en ymmärrä miksi se sopisi pojille koska pojat on poikia. Ei se ole syy antaa lapsien riehua -koska ne on poikia.



Itse kiellän ja opetan lapsiani, tytöt saa tehdä kuten pojat.. Meillä näin. Teillä ehkä erilailla? Se on teidän asia.



Meillä on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä.

Tätä lausetta saa kyllä kuulla paljon useammin kuin mitä pitäisi. Minusta pojille just sallitaan ihan eri tavalla sitä meuhkaamista kuin tytöille. Kyllä tytötkin ovat energisia, mutta se padotaan hyvin nopeasti ja riehuvaa tyttöä paheksutaan paljon enemmän kuin vastaavasti riehuvaa poikaa. Ja kyllä, poikien meuhkaaminen on rasittavaa. Ehkä poikalapsien vanhemmat ovat vaan niin siihen tottuneita. Lisäksi tuntemani pojat ovat kurittomia ja huonotapaisia. Ihan pelottaa, millaisia aikuisia miehiä tulevaisuudessa on tulossa. Syy ei ole lapsien, vaan heitä kasvattavien vanhempien. Tytöt selviävät henkisesti ahdistavista tilanteista (perheväkivalta, alkoholiongelmat perheissä yms..) paremmin kuin pojat, siksi poikien tilanne on huolestuttava. Sekä tyttöjen että poikien pitäisi saada hyvä, turvattu lapsuus, oikeita roolimalleja ja että heitä oikeasti kuunneltaisiin. Toisen sukupuolen mollaaminen ei auta, vaan se kertoo aika paljon siitä, että maailma on muuttunut entistä kovemmaksi asenteiltaan!

- poikien koväänisyys ja fyysisyys on monille naisille ongelma, koska tilanteessa, jossa tilaa ei riitä kaikille, pojat ottavat sen tilan ja tytöt/naiset väistävät, jos eivät halua konfliktia. Pojat oppivat aivan pienestä pitäen, että puistot, kauppojen edustat ja torit kuuluvat pojille. Kun tilaa ei ole sekä tytöille, että pojille, tytöt väistävät, sopeutuvat ja etsivät sen tilansa niistä paikoista joihin pojat eivät pääse/jotka pojille eivät kelpaa. Tämä on ihan simppelisti tasa-arvokysymys, ja kyllä sen ymmärtää, että tyttöjen äitejä riepoo tällainen.



- monet vanhemmat eivät enää vaan jaksaisi kasvattaa villjeä poikiaan. Silloin se ajatusmalli käännetään niin, että poikien kuuluukin olla levottomia häseltäjiä. Sillä perusteella rajoja voidaan löysätä hyvällä omallatunnolla, ja toivoa että ajan myötä pojalle kasvaa järki päähän. Oikeasti pojat tarvitsevat ne kovat rajat. Poikien loputon sääliminen ja ymmärtäminen on tämän ajan tuote; sinä aikana kun miehet ovat kasvattaneet poikia, pojille on ollut poikakoulut jne. kuri on ollut kova. Ei silloin ole sallittu mitään häsläämistä. Pojat on sopeutuneet ja kasvaneet siihen, eivätkä ole ymmärtäneet olevansa yhteiskunnan uhreja vain sen vuoksi, että oppivat kontrolloimaan omaa käytöstään.



Terkuin kahden pojan äiti

jotta av-mamma hyväksyisi. Aikuisena taas ihmenysvämiehet ovat täysluusereita, jotka ei av-mammalle kelpaa. Sori vaan, mutta sitä saa mitä tilaa.

Olen kasvanut yh-isän ja kahden veljen kanssa enkä ole huomannut missään vaiheessa ongelmaa nimeltä "pojat ottavat tilan". Tai joo, kyllä he saattavat ns. vallata jonkun paikan- mutta jokainen on kyllä väistänyt, kun olen ilmaissut haluni tulla siihen. Pojatkin ymmärtävät esim. jonottamisen idean mutta koska kukaan ei puutu etuiluun, alkavat sikailemaan helposti. Ja tämä ei ollut puolustuspuhe vaan fakta.



Tyttöjen äidit! Opettakaa tyttönne pitämään rajansa ja kunnioittamaan itseään. Sitten ei tarvitse itkeä sitä, kun Jani-Petteri soitti koko tunnin rumpuja enkä minä saanut kun ei se idiootti osannut lukea ajatuksiani...tytöt väistävät ihan liian helposti ja siksi heidät myös kiilataan.

Jari Sinkkosen kirja: elämäni poikana. Se avaa aika paljon tätä asiaa niille jotka väittää, että pojat nyt vaan opetetaan villeimmiksi. Kyllä tytöillä ja pojilla on jo ihan syntyjään eroja. Ja sen lisäksi tämä yhteiskuntakin muokkaa poikia teittyyn suuntaan ja tyttöjä tiettyyn. Vaikka vanhemmat kuinka yrittäisivät kitkeä pois pojasta kaiken poikamaisen (mitä ei edes suositella) niin viimeistään tarhassa, koulussa se yhteiskunnan vaikutus alkaa tarttumaan. Joten muistakaa nyt se, että tytöissä ja pojissa ON eroja. Ja erot vaan lisääntyy, vanhemmistakin huolimatta.

ja porukka vielä vastata.



tosin vastasinhan itsekin.

Se on ihan normaali lapsi. Onneksi.

Mulla on kolme poikaa. Kaikki ovat aivan erilaisia keskenään, ja kaikki ihan normaaleja, myös se Duracell-mallin uskomaton energiapaukku-möykkämasiina.

Ei se nyt vaan ole niin, että vain rauhalliset lapset ovat normaaleja ja hyviä lapsia, ja ikienergiset riehumaan taipuvaiset lapset ( pojat tai jopa tytöt, itse olin ylivilkas tyttö) olisivat pahoja ja huonoja lapsia, jotka ilkeyttään vaan mellastavat.

Edelleen korostan, että ketään ei saa kiusata tai satuttaa vilkkauden tai minkään muunkaan varjolla, ei paikkoja ja tavaroita tahallaan hajottaa, mutta kyllä mä myönnän, että tän meidän Mikko VIlkastuksen kanssa tavaroita hajoaa ja nyrkitkin välillä heiluu. Silti mä olen sitä mieltä, että hän ei ole ilkeä ja paha lapsi, ja kaikkeen tuollaiseen puututaan. Hän vain on aivan päivästä 1 lähtien reagoinut tähän maailmaan täysin eri tavoin kuin isommat veljensä.

Uskon silti, että kaikista pojistani kasvaa hienoja miehiä, kun heitä rakastetaan ja ohjataan oikeanlaiseen käytökseen. Mutta ei tuomita heti kättelyssä lapsen persoonalle tyypillisestä käytöksestä.

Ei ole kyse siitä, että pojat saisi jättää kasvattamatta mutta en siedä ajatusta poikien lannistamisesta ja muuttamisesta paikallaan istuviksi, tunteensa tukahduttaviksi nysvääjiksi. Tällaista malliahan pojille tarjotaan usein päiväkodissa ja koulussakin. Sitten ihmetellään, kun ei se pysy paikoillaan ja loppupäivästä on niin paljon energiaa, että meinaa ihan tukehtua.



Faktahan on, että varhaiskasvatuksen parissa toimii lähes yksinomaan naisia,joten poikien kasvatus lähtee hyvin naismaisesta näkökulmasta liikkeelle. Tiedän joitakin päiväkodin hoitajia ja jopa yhden lto:n, jotka ihan inhoavat poikia ja osoittavat sen puheissaan ja teoissaan. Aika varhain pojat oppivat, että heidän tapansa on väärin ja että heidän pitäisi tukahduttaa energiansa ja leikkiä vain hamahelmillä niin kuin rauhallisemmat tytöt. Yhteiskunta opettaa, että heissä on jotain perustavanlaatuista väärin, kun he eivät kykene siihen, mitä päiväkodissa ja kouluissa vaaditaan: istumaan hiljaa, olemaan paikallaan, tukahduttamaan energiansa. Tällaisia rikkonaisia ihmisiä valmistuu koululaitoksestamme, osa vähemmän rikki kuin toiset ihan luonteesta riippuen.



Onneksi on toisenlaisiakin hoitajia ja toisenlaisia opettajia. Ei lähdetäkään liikkeelle siitä, mitä väärää on pojassa, jolla riittää energiaa ja kovaäänisyyttä vaan yritetään kanavoida se energia järkevällä tavalla. Ihan samalla tavalla kuin sitä ujoa ja sulkeutunutta tyttöä (tai poikaakin) ei pakoteta suoraan luokan eteen laulamaan ekana koulupäivänä, ei energistä poikaakaan pitäisi lytätä ja vääntää siihen hiljaisen oppilaan perusmuottiin. Nämä ovat erilaisia persoonia ja erilaisia oppijoita. Kummankin pitäisi kyetä hillitsemään itsensä ja rohkaistumaan tekemään tiettyjä asioita muiden mukana. Mitään yleishyvää ihmisen mallia ei ole, mutta toisen persoonaa kunnioittava ote on se paras.



Ei ole kyse huonosta käytöksestä. Kyllä sen hiljaisen ja ujon sekä mekastavan ja energisen on yhtä lailla osattava sanoa kiitos, ottaa toiset huomioon ja leikkiä reilusti.



Täällä av:lläkin on ollut ketjuja, joissa näitä maan hiljaisia on puolusteltu loputtomiin. Ei tarvitse tervehtiä tai sanoa kiitos, kun se on niin vaikeaa. Kun se energinen ja äänekäs sanoo hei ja kiitos, ei kukaan edes huomaa, mutta kun sama tyyppi puhuu kovaa, pyörii tuolissaan jne niin kyllä ollaan tuomitsemassa huonokäytöksiseksi ja kasvattamattomaksi lapseksi.



Miksi tämän yhteiskunnan arvot tukevat toista ääripäätä, vaikka aivan yhtä ärsyttävää on se, ettei toinen tervehdi tai ylipäätään osoita olevansa hengissä kuin se, että toinen läpättää liikaa eikä pysy paikoillaan?



Johtuisiko jälleen siitä, että me äidit, päiväkodin hoitajat ja useimmat opettajat olemme naisia, joilla on taipumus arvostaa niitä ominaisuuksia, joita meillä on? Itsekin äärimmäisen hiljaisena ja ujona lapsena hämmästelen välillä hyvin puheliasta ja sosiaalista poikaani ja yritän kaikin tavoin hillitä häntä, vaikka jokin osa minua tajuaakin, että olen epäreilu. MIksi hänen pitäisi olla minun kaltaiseni? Itse olen kärsinyt ujoudestani jopa työelämässäkin, kun rohkeammat ovat alistaneet ja sortaneet.



Olemme kaikki erilaisia persoonia eikä se mekastava lapsi ole yhtään sen huonompi kuin se ujo lapsi. Olisiko hiljalleen syytä tajuta se, että samalla tavalla kuin ujoutta pidetään luonteenpiirteenä, on se mekastaminenkin luonteenpiirre, jota ei noin vain kasvatuksella nujerreta eikä edes saisi nujertaa?

Olen vilkkaan (adhd-epäily..) pojan äiti enkä ymmärrä, miksi noin muuten terveen lapsen leikit ovat suurennuslasin alla. Ei hän karju kuin vähä-älyinen tai kieroile kuten osa tytöistä, leikkii vaan tavallista rajumpia leikkejä ja ulkona juoksee, hyppii, kiipeilee KAIKKIALLE. En ole huolissani- enemmän olisin, jos leikki-ikäinen lapsi (sukupuolestaan huolimatta) ei tahtoisi purkaa energiaansa ollenkaan vaan istuisi vaan kiltisti paikoillaan... Tyttöjä suositaan ihan kaikessa. Oli aika kova pala näin feministinä myöntää se. Piirroselokuvien sankarit ovat nykyään naispuolisia; lastenvaatekaupasta 4/5 osaa on tyttöjen rytkyjä; lapsia patistetaan päiväkodissa tekemään asioita joista etenkin tytöt nauttivat. On hyvä opetella rauhoittumaan mutta miksi se pitää tehdä askarteluhelmien kanssa joka ikinen kerta? Miksei lautapelejä tai hitto vieköön, videopelejä? Ryhmän poikia ei voisi vähempää kiinnostaa helmityöt tai ompelu, mutta koska ohjaajat ovat kaikki naisia, niin eihän muutakaan osata tehdä. Kaikenlainen rajumpi itsensä ilmaiseminen on kiellettyä ja sitä paheksutaan. Pojat pakotetaan sisäpäivinä kotileikkeihin, ei päästetä peuhikseen enää kun siitä on hoitajalle vaivaa. Kyllä meidän 5-vuotias viihtyi kolmisen vuotta sitten kotileikissäkin, vaan ei enää. Tuntuu oudolta, ettei lasten luonnollisia eroja oteta huomioon.

Sitä se on. Poikalapset ovat jo perusolemukseltaan sukupuolestaan johtuen energisempiä, kovaäänisempiä ja liikkuvaisempia. Tietenkään se ei tarkoita sitä, että epäsopivaa ja huonoa käytöstä pitäisi sallia. Siksi poiken pitääkin saada esim. leikeissään kanavoida energiansa luvallisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla.



En ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää. Sukupuolet ovat erilaisia ja hyvä niin:)



t. äiti ja asiantuntija

Oli sitten vilkas tai ei luonteeltaan, niin kyllä jokaisen pojan ja miehenkin täytyy kunnioittaa toisia ihmisiä; kukaan ei saa satuttaa (edes vahingossa jos riehuu) tai ketään ei saa häiritä liian kovalla metelillä eikä varsinkaan kenenkään omaisuutta saa vahingoittaa. En missään tapauksessa kelpuuta selitykseksi, että pojat nyt on poikia!

Hoidan noita poikia päiväkodissa ja hyvin oppivat nämä perussäännöt enkä silti pistä niitä hiljaisiksi nyhvertämään mitään hamahelmiä (turha tässä kai on selitellä, koska jossain päiväkodissa ei pidetä pojista...).Itsellä on kolme poikaa joista vanhin jo yli murrosiän, yksi siinä parhaillaan ja yksi esiteini. Upeita poikia, jotka kunnioittavat äitiään ja ovat avuliaita ja hyväkäytöksisiä muillekin. Mutta ääntä, sählinkiä, hankaluuksia ja elämää on ollut nämä vuodet. Uskon silti johdonmukaisen kasvatuksen tuottaneet nämä upeat uroot.

- poikien koväänisyys ja fyysisyys on monille naisille ongelma, koska tilanteessa, jossa tilaa ei riitä kaikille, pojat ottavat sen tilan ja tytöt/naiset väistävät, jos eivät halua konfliktia. Pojat oppivat aivan pienestä pitäen, että puistot, kauppojen edustat ja torit kuuluvat pojille. Kun tilaa ei ole sekä tytöille, että pojille, tytöt väistävät, sopeutuvat ja etsivät sen tilansa niistä paikoista joihin pojat eivät pääse/jotka pojille eivät kelpaa. Tämä on ihan simppelisti tasa-arvokysymys, ja kyllä sen ymmärtää, että tyttöjen äitejä riepoo tällainen.

- monet vanhemmat eivät enää vaan jaksaisi kasvattaa villjeä poikiaan. Silloin se ajatusmalli käännetään niin, että poikien kuuluukin olla levottomia häseltäjiä. Sillä perusteella rajoja voidaan löysätä hyvällä omallatunnolla, ja toivoa että ajan myötä pojalle kasvaa järki päähän. Oikeasti pojat tarvitsevat ne kovat rajat. Poikien loputon sääliminen ja ymmärtäminen on tämän ajan tuote; sinä aikana kun miehet ovat kasvattaneet poikia, pojille on ollut poikakoulut jne. kuri on ollut kova. Ei silloin ole sallittu mitään häsläämistä. Pojat on sopeutuneet ja kasvaneet siihen, eivätkä ole ymmärtäneet olevansa yhteiskunnan uhreja vain sen vuoksi, että oppivat kontrolloimaan omaa käytöstään.

Terkuin kahden pojan äiti

Vastaanpa nyt tähän: Mä en oikein ymmärrä tota sun ensimmäistä väitettäsi. EN ole itse ikinä kokenut asian olevan noin, siis en lapsena en teininä. Kyllä teiniporukoihin mahtuu tytöt ja pojat ihan samojen kauppojen edustoille. Mulla ei vielä edes ole teini-ikäisiä ( poikani ovat 4, 7 ja 9-vuotiaat), mutta tuo isoinkin viettää aikaansa joko kaverillaan, jalkapalloa pelaamassa tekonurmella/kentällä jne. VÄlillä seikkailevat metsässä.

Mä en ole törmännyt oikeastaan koskaan siihen, että pojat jotenkin veisivät leikkipuistoissakaan kaiken tilan. Toki välillä siellä on kunnon öykkäreitäkin liikenteessä, mutta silloin pitää seistä sen oman lapsensa vieressä ja ohjata ja opastaa sitä vierastakin lasta, ja pitää huoli, ettei omansa joudu tallotuksi.

Toinen asia: Kahden kiltin ja rauhallisen pojan jälkeen kuvittelin olevani erinomainen kasvattaja. Sitten syntyi tuo kolmas, joka on tempperamentiltaan ja suhtautumiseltaan tähän maailmaan aivan erilainen näihin kahteen verrattuna. JOs nämä kaksi ovat olleet puheella ohjattavissa, tämän kolmannen kanssa menee suunnilleen painiksi joka kerta.

Ja se ei ole tämän lapsen ilkeyttä tai pahuutta, hän vain on sellainen. Luulee aina tietävänsä mitä pitää tehdä ja missä ja miten ja milloin, ja on oikeasti todella riskialtis tapaus, hänen henkensä puolesta saa ihan oikeasti pelätä, kun tekee niin älyttömiä juttuja. Toinen puoli tuossa on se, että on todella omatoiminen, huumorintajuinen ja reipas ja avoimen sosiaalinen lapsi, joka ei vähästä hätkähdä.

Ymmärrän ja tiedän, että on perheitä, joissa lapsia ei kasvateta. Yleensä niissä perheissä pojat riehuu ja on aggressiivisia, mutta tuollaisten perheiden tytöt ovat sitten puolestaan todella kaksinaamaisia pikku perkeleitä, jotka kiusaavat ja sulkevat pois leikeistä heti kun aikuisen silmä välttää. ELi kyllä niistä tytöistäkin tulee kasvattamatta jättämällä kamalia, mutta tytöt yleensä osaavat olla silmänpalvojia.

Mä olen myös sen verran naisasianainen, että mua ottaa päähän myös tuo tämän päivän miesten valitus, kun se mitä miesten pitäisi tehdä, olisi oikeasti alkaa arvostaa esim. sosiaali- ja opetusalaa, hakeutua sinne, ja muutta noita poikia syrjiviä käytäntöjä. Ihan turha itkeä, että opettajat on nuoria naisia, jos ei kerran niitä nuoria miehiä sinne opetusalalle vaan hakeudu.

Tuo kuriasia sitten taas... olen todellakin myös sitä mieltä, että monet pojat tarvitsevat kunnon auktoriteetin ja oikeasti kovaa kuria ja jotkut oikeasti kunnon fyysistäkin kuria ( ei siis mitään hakkaamista, mutta niin, että lapsi tajuaa, että hän ei ole kuningas). Mutta sepäs onkin kiellettyä nykyään, ja ollaan sitä mieltä, että lapsella on OIKEUS oireilla muiden kustannuksella, että muiden pitää vain kestää Jani-Petterin huono päivä. Ei pidä. Mutta tämä taas on täysin toinen asia kuin se, mistä minä kirjoitin.

Ehkä kiteytettynä asia on näin; Kun mä näen pojan kiipeilemässä väärässä paikassa, mä en ajattele, että voi kun kamala ja huonostikasvatettu lapsi, vaan mä tajuan sen impulssin, joka sen lapsen sinne kiipeilemään ajoi ihan neutraalisti, en pahana tai hyvänä asiana.