Lue keskustelun säännöt.
Mä en ymmärrä, miten jaksetaan valittaa vauvan ja opiskelun yhdstämisestä??
20.06.2012 |
Ei se ole niin rankkaa, mitä väitetään -_-' Arvosteluasteikko nykyään 1-3, kävin kouluni loppuun vajaassa vuodessa (opiskelin 2 vuoden opinnot), kävin töissä, hoidin kodin, siivosin, pesin pyykin, tein ruoan, luin kokeisiin ja nukuin n. 3 tuntia yössä. AI niin, tämän kaiken tein vielä yksin ja todistuksessa tämän vuoden aikana hommatut numerot olivat vain ja ainoastaan 3... Missä kohtaa se opiskelu on vaikeata?
Ja juu, tein päättötyöni 2 päivässä, päälle 50 sivua... yöllä...
Se on vain asennoitumiskysymys!!
Ja uups, olen muuten vielä kaiken lisäksi nuori äiti :O
Kommentit (51)
Jos minä nukkuisin alle 7 tuntia yössä ilman päikkäreitä, jälki ei olisi kaunista.
Olen jo lyönyt miestäni viikon univelan päätteeksi.
Toiset ihmiset tarvitsevat enemmän unta kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos nauruista, jos tarkoituksesi oli koittaa saada veitsi uppoamaan ja syvälle, epäonnistuit täysin ;) :DDDDD
Enkä edes ole tunnevammainen, minulla on aikaa kavereilla, joiden huolia kuuntelen. Olen kaveripiirissäni se, jolle kellään ei ole ikinä aikaa. Mun huolia ei kuunnella, joten sen takia näytin kaikille, että prkl mä pärjään ja suoritin koulun niin, että kaikki katsoivat monttu auki, kun kukaan ei uskonut, että minä saisin kouluni loppuun ikinä ;) Ennen äippälomaa koulu ei kiinnostanut, jäin ennen äippälomaa sairaslomallekin ja mut pistettiin kuntouttavaan ohjelmaa, sairaslomalta äippälomalle ja pusersin sen kaks vuotta 1 vuodessa, eipähän kukaan enää arvostele :)
Ja totta, joillain on vaativammat lapseni, kuin minun. Meillä ei ole turhista itketty, aina nukutaan hyvin yöt ja olen kiitollinen, kuinka helppo lapsi minulla on, oikea unelma lapsi yh:lle :)
Mukavaa päivänjatkoa sinulle ^^
erilaisuuden sietämisestä, empatiakyvystä ja tajuttomasta suorituksesta!
Olet tehnyt hyvän suorituksen!
Mutta vähän elämää kannattaisi vielä opiskella, silloin ehkä ymmärtäisit, miksi toiset saattavat kokea eri elämäntilanteet vaikeina ja raskaina.
missä se vauva oli sen ajan, kun olit töissä ja opiskelit? Mukana? Nukkui yksin kotona? Sun vanhemmilla? Hoidossahan ei voinut olla, kun kyse on "vauvasta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin satunnaisesti. Todella typerää vaarantaa oma terveys tuolla tapaa. Ja missä se sinun vauva oli, ehkä riitit hyvin kaikkeen muuhun paitsi läsnäoloon lapsellesi, mikä olisi ollut tärkeintä?
Hyvin opiskeltu, mutta muuten arvovalinnat eivät tunnu kovinkaan järkeviltä.
Ikäähän "vauvallani" oli 11kk, kun menin kouluun. Sen muutaman tunnin, minkä olin koulussa (muutamia kursseja oli päällekäin, kävin muutaman kurssin samaan aikaan, toiset tehtävillä ja toiset tunneilla opiskellen, oli päivähoidossa. Töitä tein joka päivä sen n. 5 tuntia, lapsi päivähoidossa. Kesän olin töissä, minulla teetettiin ylitöitä joten päivähoidossa ja vanhempani auttoivat, viikonloput pänttäsin kokeisiin lapsi kainalossa. Sen takia yöuneni olivat niin vähäiset, koska opiskelin pääsääntöisesti lapsen nukkuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen ei pidempää pätkää jaksa 3h yö unilla, ei edes äidit. Yön menee, enkä muutama, mutta jatkuva tuollainen ei ole enää psyykkeelle hyväksi.
Se on vähän eriasia mitkä kukakin kokee raskaaksi. Itse koen jo pelkän opiskelun yksinään raskaaksi sillä enää minulta ei riittäisi motivaatio. Pikkulapsi arki on taas minulle helppoa kuin heinänteko, lapsia 3, vanhin 3. Samalla hoituu myös kotihommat ym, jää vielä aikaa omille harrastuksille ja arki on rentouttavaa. Se on täysin miten sen itse kokee.
Kykenen kuitenkin ymmärtämään myös niitä joille jo yhden lapsen kasvattaminen pikkulapsiarjen ohi on kuolettavan raskasta. En koe olevani yhtään sen parempi, tämä on vain se mistä minä tykkään. Itse taas tulisin hulluksi jos minun täytyisi yhdistää työ ja lapsiperhearki.
Mäpä oonkin käynyt kaksi koulua lasten kera...
Toinen tenavani syntyi viikkoa ennen ylppäreiden kirjallisia kokeita. Kolmas syntyi amk:n ekan vuoden loppupuolella.
Lisäksi olen amk opintojen ohella käynyt töissä, ja valmistuinkin lähes nelosen keskiarvolla normiajassa tai oikeastaan nopeammin, eli aikaa meni 4v, josta pois äitiysloma 9kk...
Onko se sitten niin ihanaa ja helppoa, avioliitto karahti kiville, sairaita lapsia joutui raahaamaan mukana luennoille, illat ja viikonloput koulun projekteja tehden...
Kyllä lasten kanssakin opiskelu onnistuu, MUTTA se käy huomattavasti helpommin ilman lapsia. Ja opiskelu lasten kanssa kysyy todella tahtoa ja motivaatiota, ilman niitä jää hommat tekemättä. (Mullakin oli motivaattorina suku, joka löi vetoa, etten koskaan kirjoita ylioppilaaksi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että olin tarpeeksi paikalla, hän rakastaa minua ja osoittaa sen kiintymyksensä. Olen aina ollut ihminen, joka ei vain yksinkertaisesti osaa nukkua. Olen aina ollut yöeläjä ja saatan siivotakin yöllä (ei, lapsi ei tähän herää). Terveyteni vaaransin juuri siksi, että saan olla lapseni kanssa ne tunnit, jotka hän on hereillä :)
sen verran epäselvää ulosantisi on :) Toivottavasti pystyit päättötyössäsi ilmaisemaan itseäsi hieman selkeämmin. Parempia unia jatkossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En millään pärjäisi 3 tunnin yöunilla. En saa myöskään mitään järkevää aikaan keskellä yötä vaikka yrittäisinkin. Kolmesta lapsestani yksi on ollut sellainen, jonka kanssa olisin voinut kuvitella "pänttääväni lapsi kainalossa". Kahden muun kanssa - in your dreams.
Tosi omituista väittää, ettei tuo olisi ollut hankalaa. Onhan tuossa ihan hirveästi järjestelyjä, joita olet joutunut tekemään opintojen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäpä oonkin käynyt kaksi koulua lasten kera...
Toinen tenavani syntyi viikkoa ennen ylppäreiden kirjallisia kokeita. Kolmas syntyi amk:n ekan vuoden loppupuolella.
Lisäksi olen amk opintojen ohella käynyt töissä, ja valmistuinkin lähes nelosen keskiarvolla normiajassa tai oikeastaan nopeammin, eli aikaa meni 4v, josta pois äitiysloma 9kk...
Onko se sitten niin ihanaa ja helppoa, avioliitto karahti kiville, sairaita lapsia joutui raahaamaan mukana luennoille, illat ja viikonloput koulun projekteja tehden...
Kyllä lasten kanssakin opiskelu onnistuu, MUTTA se käy huomattavasti helpommin ilman lapsia. Ja opiskelu lasten kanssa kysyy todella tahtoa ja motivaatiota, ilman niitä jää hommat tekemättä. (Mullakin oli motivaattorina suku, joka löi vetoa, etten koskaan kirjoita ylioppilaaksi)
Mäpä oonkin käynyt kaksi koulua lasten kera...
Toinen tenavani syntyi viikkoa ennen ylppäreiden kirjallisia kokeita. Kolmas syntyi amk:n ekan vuoden loppupuolella.
Lisäksi olen amk opintojen ohella käynyt töissä, ja valmistuinkin lähes nelosen keskiarvolla normiajassa tai oikeastaan nopeammin, eli aikaa meni 4v, josta pois äitiysloma 9kk...
Onko se sitten niin ihanaa ja helppoa, avioliitto karahti kiville, sairaita lapsia joutui raahaamaan mukana luennoille, illat ja viikonloput koulun projekteja tehden...
Kyllä lasten kanssakin opiskelu onnistuu, MUTTA se käy huomattavasti helpommin ilman lapsia. Ja opiskelu lasten kanssa kysyy todella tahtoa ja motivaatiota, ilman niitä jää hommat tekemättä. (Mullakin oli motivaattorina suku, joka löi vetoa, etten koskaan kirjoita ylioppilaaksi)
Harmi, että avioliittosi karahti kiville :( Oma suhteeni meni poikki ennen kuin aloitin koulun, itse lopetin suhteen, koska en jaksanut katsoa pettäjämiestä joka ryyppäsi ennemin kuin oli meidän kanssa.
Kun ajatusmaailma meni näin: "pakko saada ammatti, jotta voin taata lapsen tulevaisuuden". Ammatti tuli, opinnäytetyö onnistui hyvin (arvosana 3) ja sain töitä heti valmistumisen jälkeen :) Lapsellani on säästötili, jonne kertynyt mukavasti rahaa ja nautin vapaa-ajastani lapsen kanssa. Ei tulisi mieleenkään laittaa lasta hoitoon vapaapäivinäni :)
Eihän se ole rankkaa kun apinan raivolla vedetään... ;)
Sanon tämän siksi että ymmärrän sinua hyvin. Olin tuossa viime vuosituhannella nuori yhden lapsen yksinhuoltajaäiti.
Ympäristön asennoituminen oli niin vinoa, että se sisuunnutti. Lapsella ei nähty ihmisarvoa. Meitä pidettiin tulevina pummeina ja luusereina. Näin siitä huolimatta, että olen aina ollut älykäs ja pystyväinen ihminen.
No minähän näytin kaikille: opiskelin, valmistuin ja olin superihminen.
Yöunet olivat kanssa tuota luokkaa kuin sinulla. Suorittaminen hirveätä kun kaiken piti olla tip top, paremmin kuin muilla. Aluksi meni hyvin, mutta lapsen ollessa 5-vuotias sain burnoutin.
Toki siitäkin selvittiin, mutta rankka kokemus se oli ja lapsellekin hyvin ikävä.
Sen jälkeen en ole kaiken maailman kansan mielipiteille ja asennevammoille antanut niin paljoa painoarvoa. Jos joku pitää yksinhuoltajaa tai nuorta äitiä huonona ihmisenä, se kertoo ennenkaikkea sanojastansa.
Itse järjestin asiani niin, että opiskelin, menin töihin ja sitten sain vasta lapset. Lapset hoidin kotona miehen kanssa yhdessä.
En jaksa päivitellä, miten joku ei jaksa opiskella vauvan ollessa pieni. Kukin tavallaan!
Itse teen samoin, mutta tarvitsen kyllä pidemmät yöunet ja esim gradun tekoon meni vajaa vuosi.
Ainoa asia, mistä mulla oli huono omatunto, oli parisuhteen sijoittaminen toiseksi suht monena iltana kun väsäilin esseiden ym parissa.
Kannatti! Onnea sinullekin hienosta suorituksesta. Tällaisia lisää omaan yksilölliseen tahtiin suoritettuna.
- Vauvat ovat erilaisia, nukkuvat erilailla. On ihan eri planeetalta elää vauvan kanssa, joka nukkuu piakkoin 9h yöunia versus että nukkuu tunnin pätkiä ja meneee esim pari vuotta, ennen kuin nukkuu ekan kokonaisen yön.
- Jokaisen äidin oma unentarve on "biologinen vakio" ja sitä ei juuri pysty muuttamaan. Minulla esim. se on vähintään 9h/yö. Pitkällä univajeella voi olla tosi pahoja seurauksia sekä itselle että lapsille. Uuden oppimis- ja omaksumiskyky olisi ekoja taitoja, jotka minulla menee kun on univajetta.
- Riippuu minkä ikäisenä saa lapsen, nuorempana jaksaa paremmin kuin nelikymppisenä.
Enkä aio tulevaisuudessa tulla mainostamaan tänne, miten sain käytyä töissä, tehtyä väikkärin ja oltua myös lasten kanssa tarpeeksi. Ymmärrän vallan hyvin, jos kaikki eivät pystyisi (tai edes haluaisi) samaan. En silti ylentäisi itseäni mihinkään sankarin asemaan. Ylpeä toki saa olla omasta suorituksestaan, muttei ylimielinen tai empatiakyvytön.
oletko jotenkin maailman epäempaattisin ihminen?
Toisilla on vaativa(t) vauva(t) ja kaikilta se opiskelu ei suju kuin leikki. Se, että sulla on asiat hyvin, ei tarkoita, että muilla olisi.
Voi toivottavasti et koskaan tule kadulla vastaan, vaikutat sen verran kypsymättömältä, ilkeältä ja tunnevammaiselta ihmiseltä että en sulle hyvää sanaa sanoisi.