Lue keskustelun säännöt.
Miksi ette halua suurperhettä?
18.06.2012 |
Olen ihmetellyt, miksi harvalla on enemmän kuin 3 lasta. Selvää on ettei välttämättä halua montaa lasta, jos on vaikea fyysinen tai psyykkinen pitkäaikaissairaus, pahoja parisuhdeongelmia, on kokenut jo olemassaolevien lasten hoidon ja kasvatuksen rankaksi ym. Mutta siis jos asiat ovat ihan mallillaan, kiva mies, jolla työtä, terveyttä, hyvä parisuhde, etkä ole kokenut äitiyttä hirveän rankaksi... Ja jos vielä sattuu olemaan lapsirakas, ahkera, käytännöllinen tms. ominaisuuksia omaava, joista on hyötyä ison perheen pyörittämisessä. Luulisi, että on ihanaa saada uusia vauvoja ja uppoutua uuden lapsen maailmaan uudelleen ja uudelleen. Ja saa olla kotona eikä tarvi mennä töihin :D
Terveisin yhden lapsen äiti, joka haaveilee suurperheesta
Kommentit (52)
pienten lasten paikka ei mielestäni ole hoidossa, ja minä taas haluan olla töissä, enkä kotona.
Kotiäitinä oleminen oli pitkäveteisin ajanjakso elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan rehellisesti sanottuna siksi, koska olen liian laiska. Kivittäkää vaan...
maksaa useamman lapsen harrastuksia, eikä aikaa kuskailla ympäriinsä.
Tai no nyt kun lapsi on isompi, voisin tehdä toisen, mutta taitaa olla jo vähän liikaa tuota ikää
Onnentyttö
kolme lasta, koska olin esikoisen syntyessä jo 30 vuotias, en halunut lapsia liian vanhana. Olin 33v, kun kuopus syntyi.
Halusimme hoitaa pienet lapset kotona. Olimme vuorotellen miehen kanssa töissä ja ketään lapsista ei viety hoitoon. Tätä kesti noin 6 vuotta, se oli hyvä aika, pitempi olisi ollut kituuttamista.
Meillä on talo, johon mahtuu juuri sopivasti 5 henkeä, samoin auto.
Halusimme viettää muutaman vuoden kotipesäaikaa, jolloin lapset olivat pieniä, eikä käyty missään kaukana isoilla reissuilla.
Oli kiva ajanjakso ja nyt se on takana ja koululaisten kanssa on alkanut taas ihan uusi elämä.
En nähnyt mitään syytä rikkoa tai muuttaa näitä ajatuksia, kaikki on hyvin näin.
Muille suon ihan niin monta lasta kuin haluaa ja lapsettomuudenkin :)
Parisuhde on kunnossa, raha-asiat samoin ja perhe-elämä onnellista ja tasapainoista.
Lisää lapsia emme halua sillä nyt jo tuntuu, että aika on todella kuitilla. Vaikka teen lyhennettyä työaikaa niin tunnit eivät silti tunnu riittävän. Haluamme panostaa täysillä näihin lapsiin, hoitaa kunnolla, auttaa läksyissä, osallistua harrastuksiin jne. Lisäksi haluamme kyläillä, matkustella, käydä ravintoloissa/ elokuvissa/ tapahtumissa jne. Kaipaamme myös joskus kahdenkeskistä aikaa ja tällöin lapset ovat hoidossa isovanhemmilla.
Jos lapsia olisi enemmän, tulisi rahalliset resurssit pian vastaan (tähän vielä äitiysloma ja hoitovapaa - en halua laittaa 1-v: tä vieraalle hoitoon), hoitopaikkaa olisi vaikea löytää jne.
Lapsi ei tuo leipää tullessan ja vaikja kodissamme olisikin tilaa niin jokaisen lapsen elatus maksaa.
En halua olka enää raskaana tai imettää, vaikka niitä aikoja rakastinkin niin vei vuosia ennen kuin "löysin" taas itseni hormonihuurujen takaa.
En myöskään jaksa enää yöheräilyä, taaperovaihetta enkä sitä määrää perushoitoa mitä pieni lapsi vaatii vuosikausia. Enkä halua enää lisää pyykkiä tai siivousta tai muita kotitöitä.
Meillä on hyvä näin. Emme ole ylikuormittuneita vaan arki on mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta toisaalta koen, että se olisi sitten oman kuopan kaivamista. Minulla on nyt kolme lasta ja miehellä ed liitosta 2.
1. En halua joustaa enempää taloudellisesti
2. Haluan joskus työelämään
3. Haluan hoitaa kaikki lapset hyvin, ei niin, että otsaluullaankin näkee, ettei nuorimmat ole paljoa saaneet
suurperheellisen jos kenen on pakko käydä töissä. Yhden lapsen elättää aika vähällä rahalla, mutta jos lapsia on jo vaikka kuusi, niin rahaa tarvitaan aivan eri mittasuhteissa. Tunnen paljon suurperheen äitejä, ja kyllä kaikkien on pakko käydä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suurperheellisen jos kenen on pakko käydä töissä. Yhden lapsen elättää aika vähällä rahalla, mutta jos lapsia on jo vaikka kuusi, niin rahaa tarvitaan aivan eri mittasuhteissa. Tunnen paljon suurperheen äitejä, ja kyllä kaikkien on pakko käydä töissä.
on aina surullista:(
en koe äitiyttä ainoaksi elämäni sisällöksi, vaan haluan olla myös muuta kuin äiti, joka "saa olla kotona eikä tarvi mennä töihin".
(Ihan vaan vinkiksi - kyllä ne vauvat ja muksut siitä jossain kohdin kasvavat joten siinä on se pikku riski, että sinäkin saatat vielä jossain kohtaa elämääsi joutua töihin vaikka sen suurperheen hankkisittekin. Kun perheessä on useampi teini-ikäinen, niin ne kulutkin ovat sitten sen mukaiset.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole niin hyvää työpaikkaa, että pystyisi yksinään elättämään suurperheen, kun minä "saisin vain olla kotona eikä tarvitsisi mennä töihin".
Eikä oikein viitsi laskea sen varaan, että jos tilanne ehkä paranisi jossain vaiheessa.
T: työssäkäyvä äiti
ja haaveilen vielä kolmannesta. Minulle kolme lasta on jo melkein kuin suurperhe :) Meillä on ihana asunto jonne mahtuisi nippa nappa se kolmaskin lapsi, suuremmalla kokoonpanolla jouduttaisiin muuttamaan tästä pois. Haluamme myös panostaa lasten harrastuksiin eli meillä ainakin rahatkin loppuisivat kesken jos pitäisi useamman lapsen harrastukset maksaa. Sukulaiset asuvat ympäri Eurooppaa joten reissaaminen sukulaisiinkin hankaloituisi jos olisi monta lasta. Muutenkin tuntuu, että oma jaksaminen riittää juuri tähän kahteen lapseen tällä hetkellä sopivasti. Niin ja viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä syynä on väestön liikakasvu ja huoli maapallon tulevaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, mä en ole ahkera ja käytännöllinen. Päinvastoin oon sen luonteinen ihminen, että tarvitsen runsaissa määrin yksinäisyyttä ja hiljaisuutta voidakseni hyvin ja mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän niitä on tarjolla.
Lisäksi ikä tulee vastaan, kun ei ole löytynyt ajoissa miestä.
Tärkein syy mulla kuitenkin on se, että ihmisiä on tällä pallolla jo muutenkin aivan liikaa ja suurin osa kaikista maailman ongelmista johtuu siitä. En koe, että mulla on mitään oikeutta itse enää lisätä tätä liikakansoitusta puskemalla maailmaan lapsia kahta enempää.
Tykkään tehdä ja kokea elämässä muutakin kuin raskautta, synnytyksiä, imetyksiä ja äitiyttä ja lastenhoitoa. Oma kokemukseni äitiydestä on silti hyvin positiivinen, mutta ihan samalla tavalla minusta on mukava opiskella, tehdä mielekästä työtä, matkustella, harrastaa - ja ihan vain olla ja rentoutua.
Itselläni on yksi lapsi, toinen tulossa ja korkeintaan kolmas vielä toiveissa. Kolme lasta on minulle ehdoton maksimi. Toki alkaa ikäkin tulla vastaan, mutta vaikkei tulisikaan, niin en haluaisi enempää.
Ei minusta ole mikään itseisarvo saada paljon lapsia. Pienen perheen kautta pystyy hyvin nauttimaan äitiydestä ja lapsista. Ja vähemmälle määrälle riittää enemmän aikaa ja huomiota, pystyy paremmin paneutumaan lapsiin yksilöinä. Ja kuitenkin jää aikaa myös omiin asioihin. Haluan myös antaa lapsille sellaisen esimerkin naisena, että nainen on muutakin kuin äiti, ja äiti tekee myös muuta kuin kotiasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan elää myös OMAA ELÄMÄÄ. Suurperheessä voi ns. "omalle elämälle" heittää hyvästit. Haluan lastenhoidon lisäksi myös omaa aikaa, tilaa ja rauhaa.
Sitä paitsi, en halua elää 15-20 vuotta vaippa-, hiekkalaatikko-, päiväkoti- ja harrastusrallia.
Kyllähän sun on helppo haaveilla kun on yksi lapsi.. ei tarvitse kun yhden lapsen perässä juosta. Yhtä lasta hoitaa. Hanki eka se toinen lapsi tai jopa kolmaskin niin aivan varmasti rupeat näkemään mitkä ovat voimavarasi todellisuudessa kasvattaa suurperhettä.
ja rahaa ja aikaa riittävästi kaikille lapsille. Siksi meillä on vain 2.
En halua olla yli kymmentä vuotta pullantuoksuinen kotiäiti, jonka älyllisin haaste on yhteensopivat lasten vaatteet.
Haluan myös lapsilleni taloudellisesti turvatun lapsuuden, jossa saa matkustaa ja harrastaa mitä haluaa.
nyt on 1. Olen terve, parisuhde on oikein hyvä, enkä ole kokenut esikoisen hoitoa rankaksi. Rakastan äitiyttä, se on parasta mitä mulle on tapahtunut, ja lapsen kanssa on tosi hauskaa. Mutta en halua enempää kuin max 3, koska
- olen ehkä sillä lailla "hidas", että mulle jo yhdessä lapsessa on todella paljon "uppouduttavaa", ts. luulisin, että kolmessa mulla olisi lapsiin liittyvää henkistä sisältöä loppuiäksi
-haluan hoitaa kaikki lapseni kotona ainakin about 2.5-vuotiaiksi, ja hoitoon laittamisen jälkeenkin olla heidän kanssaan joka päivä paljon, mutta pidän myös työstäni ja siinä pysyminen ja eteneminen ei kestä hirveän hyvin jatkuvia katkoksia ja pitkiä poissaoloja. Mieheni on ollut hoitovapaalla ja olisi uudestaankin mutta silti.
-Tykkään myös harrastaa ja matkustella (myös miehen kanssa kahdestaan ja kaverien kanssa), joten -> sama kuin edellä, aika loppuu.
Eli syinä lienee, että pidän sen verran paljon myös muista asioista, että aika ei riitä hyvään äitiyteen yli 2-3:lle lapselle, ja toisaalta saan henkisen hitauteni ansiosta riittävästi vanhemmuussisältöä jo pienestä lapsimäärästä.
2 lasta, enkä todellakaan voi sanoa nauttivani elämästä! Ja ei, tässä ei puhuta mistään pikkulapsista enää. Ihan yhtä rasittavia ne on isompinakin. Eikä kyseessä ole edes mitään häirikkötapauksia.
Kyllä olisin elänyt jo monta vuotta onnellisempana ilman.
Ja ei ne vauvatkaan nyt niin ihania ole. Ihan söpöjä, mutta ei mitään sen kummempaa.
Täytän 39-vuotta pian ja koen olevani liian vanha tekemään enää lapsia. Minulla on parikymppisenä tehty pari lasta ex-miehen kanssa. Olisin halunnut lisää, mutta ex ei halunnut. Sittemmin erosimme. Nyt olen ollut 6 vuotta yhdessä uuden mieheni kanssa ja meillä on yhteinen lapsi, joka täyttää pian kolme. Haluaisin periaatteessa lisää lapsia, mutta koen olevani liian vanha. Kun olisin edes muutaman vuoden nuorempi niin tekisin vielä vähintään yhden.
musta ei vaan ole monen lapsen äidiksi. Ehkä syynä liian huonot hermot.
t. äiti x 3