Miksi ette halua suurperhettä?

Koska lasten kasvattaminen käy kukkarolle, siis jos vähänkin haluaa pitää normaalia elintasoa heillä. Toisekseen maailmassa tulisi tarkemmin säädöstellä ihmisten määrää. Suomessa tämä nyt ei varsinaisesti ole ongelma vielä, mutta yleisesti ottaen ihmisiä on aivan liikaa tällä pallolla.

"Ja saa olla kotona eikä tarvi mennä töihin :D"



Ehkä tää on yksi juttu. Minä kun satun tykkäämään työstäni. Työni vaatii myös kirkasta ajatuksenjuoksua ja minä en pysty näitä töitä tekemään jos olisi vuosi toisensa perään yöherätyksiä kuten meillä on pienten lasten kanssa ollut. Jos meillä pukkaisi suurperhettä, se tarkoittaisi lobotomiaa minulle enkä pidä siitä olotilasta. Tykkään kasvattaa, mutta en vain jaksaisi enää tässä iässä sitä vauva/taaperoaikaa.



Tykkään olla lasten kanssa ja rakastan heitä. Meillä on elämä mallillaan ja ns hyvät geenit. Mieheni on ihana mies ja maailman paras isä. Emme silti näe tarpeelliseksi pahentaa maailman liikakansoitusongelmaa omalta osaltamme. On hyvä olla näin kuin on :) Panostamme kaikessa enemmän laatuun kuin määrään.

Haaveissa olisi kolmas, mutta ei taida onnistua,kun hoidoilla on kaksi aiempaakin saatu.



Meillä tärkein rajoittava tekijä on talous. Haluan, että isommat saavat harrastaa tärkeitä harrastuksiaan, matkustaminen ym. eivät saa jäädä kokonaan pois vain, koska perheeseemme tulee uusi jäsen. Meille on tärkeää tarjota kaikille lapsillemme hyvä lapsuus, ja siihen kyllä kuuluu myös harrastukset. Isommat lapset harrastavat jalkapalloa, toinen lisäksi jääkiekkoa ja toinen koripalloa, joten rahaa kyllä menee harrastuksiin. Koemme kuitenkin, että harrastukset ovat sen arvoisia.



Myös lapsenteko maksaa meillä, ja on henkisesti raskasta. En halua, että lapset ovat melkein kuin heitteillä, kun äiti itkee hormoni-itkuja ja suree keskenmenoja tai alkamatta jääneitä raskauksia.



Jos saisi ihan vain toivoa, niin sen yhden vielä ottaisin, ilman muuta. Parasta olisi, jos saisi kaksi kerralla! :) Rahaa näihin riittäisi, jos ei näitä joutuisi hoidoilla tekemään.

Luonnollista olisi varmaankin että perheessä, jossa on kaksi vanhempaa on kaksi lasta. Meillä on tosin "vain" yksi.

Silti kumpikin tekee kovasti töitä, minäkin siis laitan lapsen päiväkotiin kun täyttää 2v, paitsi jos on seuraava tuloillaan juuri, ettei edes kannata mennä töihin välissä (pari kk tms). On vakityö odottamassa minulla, mies freelancer eli täysin epävarmat tulot, jos tuloja ylipäätään joskus on.



Meille lapset on suunnaton rikkaus ja rakkaus, ikuinen ilon aihe vaikka toki rankkaakin välillä on (yksi neljästä on erityislapsi). Lomaillaan edullisemmin, liikutaan edullisemmin ja lapset harrastaa edullisemmin. Panostetaan enemmän yhteiseen aikaan kuin hienoon autoon, sisustukseen tai kotiin. Meidän omatekemiä arvovalintoja ja luulen että kyllä nykyään, kun kaikki on niin kallistakin, on vaikea luopua juuri saavuttamastaan elintasosta vain sen vuoksi että tekisi paljon lapsia.



Lapsiperheitä ei loppujen lopuksi oikeasti tueta kovin hyvin, vaikka päällisin puolin voisi niin kuvitellakin. On aika eri asia varata 6 hengen hotelliviikonloppu vaikkapa Särkänniemeen avaimineen ja ruokailuineen kuin 2 lasta+2 aikuista, joille jopa useimmiten on olemassa tosi edullisia tarjouspaketteja. Siitä laskemaan vain, helposti uppoaa tonni viikonlopun matkoihin. Kuka sellaista haluaa?



4 hengen perhe saa tonnilla niin paljon enemmän, kuin pelkän viikonlopun Särkänniemellä ja läheisessä hotellissa. Ja autokaan ei tarvitse olla niin iso ja suurikulutuksinen.

Mun mielestä on luonnollista että ihminen haluaa monta lasta ja lasten on hyvä kasvaa sisarusparvessa ettei kärsi yksinäisyydestä jne

a) Maapallon kantokyky ei ole rajaton. Vaikka ihmisiä kuolee kokoajan, niitä myös syntyy kokoajan. On väitetty että maapallon kantokyky olisi jo ylittynyt ja yksi merkki siitä on lisääntyneet vahvan vastustuskyvyn omaavat bakteerit ja virukset jotka tappavat ihmisiä. Luonto näyttää kokoajan merkkejä siitä että nyt riittää, mutta ihmiset eivät välitä itsekeskeisyydessään ja lisääntyvät hurmiossaan liikaa. Millään muullahan ei ole monelle väliä, kuin sillä että he saavat mitä he haluavat.



b) Raha. Toisen lapsen syntyessä joudumme jo nipistämään monissa omissa menoissa, kunnes menen töihin. Linjaus on kuitenkin meillä se, että olen kolme vuotta kotona lapsen kanssa, ellei mies vammaudu, joudu lomautetuksi tms. yllättävää tapahdu.



c) Kaksi lasta on ehdoton maksimimäärä lapsia minulle. En voisi kuvitellakaan olevani suuren perheen äiti, en ikinä. Olen sen verran itsekäs että tarvitsen sitä "omaa aikaa" jolloin saan olla täysin yksin.



d) Tilat. Toisaalta tämä liittyy myös rahaan. Kun meillä on kaksi lasta, meidän ei tarvitse muuttaa isompaan taloon, joka taas olisi väistämätöntä isomman lapsikatraan kanssa. Nyt pärjäämme myös yhdellä autolla ja mahdumme siihen mukavasti.



e) Vihaan raskaana olemista. Esikoisen raskauden lopulla sain raskausmyrkytyksen ja nyt toista odottaessa olen kärsinyt pahoinvoinnista, sekä kovista kivuista. Kipuja oli esikoisenkin kanssa mutta en muista niiden olleen näin kovia. Lisäksi inhoan tätä mielialojen heittelyä ja muita lieveilmiöitä.



f) Ei se vauva-aikakaan ole mielestäni niin hirveän hehkeää ja ihanaa. Lähinnä väsymystä ja kakkavaippoja. Esikoisen seurastakin olen alkanut nauttimaan kunnolla nyt kun hän osaa puhua ja ilmaisee itseään paremmin.

aka. kun elämä on alkanut olla helpompaa.



g) Myöskään mies ei halua suurta perhettä ja kaksi lasta on yhdessä sovittu määrä.



Siinäpä noita syitä. Kelpaako? =D

kalliit neliöhinnat pk-seudulla on aikamoinen este.

ylipäätään halusin lapsia. Vielä 20+ iässä nimittäin ajattelin, etten halua lapsia ollenkaan. Nyt lapsia on kaksi (tyttö ja poika), mikä on juuri passeli määrä ja elämä kaikin puolin mukavaa. Mies on asiasta samaa mieltä.



En keksi yhtään syytä miksi haluaisin vaikkapa viisi lasta.. no thanks.

Vauva on ihana ja lapsi aina, mutta kun kaikista lapsista pitää pitää huolta eikä voi vain keskittyä yhteen, niin jossain vaiheessa huomaa, ettei rahkeet riitä ja sitten on taas kivaa, kun nuorin kasvaa ja pystyy jo vähän muuhunkin kuin ihan välttämättömimpiin asioihin mm. kodinhoidossakin. esim. kivaa kun vuosien päästä voi esim. tehdä käsitöitä. Eikä ole helppoa ollut tai helppoja lapsia

Olen 36-vuotias ja meillä on taapero ja vauva. Haluan ikäeroksi vähintää kaksi vuotta, joten jos kolmas tulisi niin olisin 38-vuotias. Tuo vielä menettelisi mutta minun on pakko alkaa metsästää vakituista virkaa piakkoin etten syrjäydy. Jos töitä nyt saisin niin en halua jäädä äitiyslomalle ainakaan pariin vuoteen. Sitten olisinkin jo 40...



eli ikäni on se syy. Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi niin luultavasti tekisin toiset kaksi lasta lisää, kun nuo ensimmäiset olisi leikki-ikäisiä.

niitä vaan alkoi tulla :)

meillä on 5 lasta, mä käyn töissä (olen koko ajan käynyt) ja harrastan. elämä ei vois olla mukavampaa, talous on turvattu ja lapsilla kaikki tarvittava.

Minulle on lääkäri todennut, että kohtu on niin huono, ettei enempää tai muuten menee molemmilta henki.



Itse haluaisin ison perheen, mutta mieheni ei halua. Eli sekin syynä kyllä aivan riittäisi minulle.



Ja ihan turha väittää että esim- kaikki lestis isät haluaa 15 lasta.

Yksi piltti lännessä kuluttaa 10 kertaa sen mitä Afrikassa. Muun muassa siitä syystä ettei ekologinen omatunto antaisi myöten enempään kuin kolmeen.Koen että se olisi moraalitonta ja itsekästä.

kahden lapsen, arjen, parisuhteen ja työn pyörittämisessä on vähintäänkin tarpeeksi. =)



Tykkään kyllä lapsista, mutta en erityisesti ole koskaan pitänyt pikkulapsiajasta, etenkään vauva-ajasta.

Tosta vaan hoidat 5 lasta ja koko ajan töissä. *Nostaa hattua*

kahden lapsen, arjen, parisuhteen ja työn pyörittämisessä on vähintäänkin tarpeeksi. =) Tykkään kyllä lapsista, mutta en erityisesti ole koskaan pitänyt pikkulapsiajasta, etenkään vauva-ajasta.

Paitsi että raskaus- ja vauva-aika oli aivan superkamalaa...nyt leikki-iässä onneksi vähän helpottaa.

Halusin lapsia koska halusin rakastaa omia lapsiani ja päästä osalliseksi perhe-elämästä, mutta en halua että tämä vaihe vie suurimman osan elämästäni. Aikansa kutakin.

Haluaisin kyllä monta lasta mutta ei yksinkertaisesti ole varaa siihen. Ei ole varaa ostaa isompaa asuntoa tai isompaa autoa, eikä ole varaa jäädä hoitamaan lapsia kotiin vaikka kuinka haluaisi.



Tiedän etteivät lapset tarvitse ihmeitä tai kaikki omaa huonetta mutta ei ole kiva ahtaa neljää lasta yhteen huoneeseen kun pitäisi mahtua jossain leikkimään ja tekemään läksyjäkin. Eikä ole kivaa miettiä joka ainoaa ostosta ja onko siihen varaa.

Mies on isosta perheestä eikä halua enempää kuin kaksi lasta. Yksikin olisi riittänyt. Heillä ei ollut koskaan varaa harrastaa, matkustaa tms kuntenavia oli monta. Vanhemmat kyllä oivat ihan hyvissä duuneissa mutta silti raha eikä etenkään huomio riittänyt kaikille. Itse ymmärrän asian hyvin ja nyt kun lapset ovat teinejä, ymmärrän miten paljon rahaa heihin kuluu...ja myös huomiota ja läsnäoloa.



Itsekkäänä haluan myös harrastaa itsekin ja olla "rauhassa" mieheni kanssa :)