Selittäkää nyt idiootille että nainen 33v ja mies 20v ei tule toimimaan!

tuo 20 vuotias:) Ei vieras ihminen voi kuule sinulle sanoa, mikä toimii ja mikä ei. Kokeilemallahan se selviää eipä muuten. Elämähän olisi lopulta aika yksitoikkoista, jos elämä menisi aina kuten toivoisi.

löytää ennenpitkää itselleen nuorempaa seuraa. Jäät yksin viimeistään viiden vuoden päästä.



Kyllä 33 löytää itselleen sydänkäpysen kunhan unohtaa kaikki "laatuvaatimuksensa" ja katsoo miesehdokkaita avoimesti ja hyväksyvästi.



Maalla on paljon hyviä miehiä, jotka haikailevat oman rakkaansa perään. Ota riski ja anna itsesi rakastua.



Löysin oman käpyseni 2000 asukkaan kylästä 33 vuotiaana ja nyt meillä on kolme ihanaa lasta ja mahtava elämä yhdessä.

Me oltiin lähes samanikäisiä kun mentiin kimppaan, minä 31, mies 19. Nyt ollaan jo vanha pari, naimisissa 15 vuotta. Ja ollaan oltu tosi onnellisia koko ajan, sovitaan toisillemme mielettömän hyvin.

Mulla on tuttavapiirissä pari, joka alkoi seurustella kun mies oli 22 ja nainen 34. Ja ovat nyt kesällä menossa naimisiin parin vuoden seurustelun jälkeen ;)

jos haluatte vaan toistenne seuraa ja seksiä, hyvin menee ja varmasti pitkään.



Perheen perustamisessa voi tulla isoja ongelmia, koska olette aika merkittävästi sen suhteen eri kehitysvaiheissa. Ei vain niin, että mies ei vielä halua lapsia ja nainen ei enää kauaa saa, vaan myös niin, että ei nähdä perheen asettamia vaatimuksia samalla tavalla. Urakehityksen suhteen eri vaiheissa jne.

seurustelivat viisi vuotta, mutta mies löysi sitten toisen - vanhemman! Nainen oli 39-vuotias viiden lapsen äiti, mies tuolloin 24-vuotias. Saivat vielä yhden yhteisen lapsen ja kaikin puolin onnellisilta vaikuttavat.



Yleensä tosin näihin sanon ihan tosissani, että tuollaisella ikäerolla, jolloin siis toinen osapuoli on elämänsä alussa, on haittansa. 20-vuotias vasta aloittelee elämää, mahdollisesti opiskelee, vakavaa parisuhdetta harvoin takana, asuuko edes omillaan, on vielä perheessä kiinni jne. Elämänkokemukset ja sitä kautta arvot ovat aivan erit, vaikka näin ei heti vaikuttaisi.



Mutta tämä 19-vuotias, josta kerroin, oli tuossa iässä valmistunut ammattiin, töissä vakituisesti, asui omillaan ja takana oli yksi muutaman vuoden seurustelusuhde oman ikäisensä kanssa. Ei ehkä niin suurta eroa siihen 33-vuotiaaseen kuin äkkiseltään voisi kuvitella.



Itse tiedät totuuden. Jos poika asuu vielä kotona, viihtyy kaveriporukoissa, on elänyt suojeltua ja tyypillistä 20-vuotiaan elämää, niin todennäköisyys on teitä vastaan. Kokenut ja vanhempi nainen on iso seikkailu mutta ei sitä, mtä tarvitsee. Kannattaa siis miettiä, heittääkö jotain hukkaan vai elätteleekö turhia toiveita.

eihän tuo oo ikäero eikä mikään



valtakunnan ylimmällä tasolla on toteennäytetty että on upeeta kun voi sekstailla lapsensa ikäisen kanssa (sale, lipponen, puolustusvoimain komentaja, korutaiteilija weckströ jne)



saat osakses ihalua ja kuolailua, joten eiku pökköä pesään

ihanista viesteistä...



Ollaan joo aivan eri vaiheissa elämässä. Kaippa tää on vaan kolmenkympin kriisiä kun tajuaa että vanhenee, mutta haluais olla vielä tuossa iässä kun ei murheet paljon painaneet... Tekis vaan mieli heittää tää ikävä elämä menemään ja aloittaa kaikki alusta.



ap

olin 33 ja mies 20, kun tavattiin melkein kaksi vuotta sitten.

Järkyttävät tunnekuohut kyllä piti sisällään koko juttu.. ihan jo siitä, että kauppaan mennessä olin ihan paiseissani, että tuleeko tuttuja vastaan?! Ja mietin pääni puhki ja pahki kaikennäköistä tyhmää.

Nykyään en enää jaksa välittää, olen suhteessa, jossa minun on hyvä olla.



Toki ikäero näkyy ja kuuluukin näkyä, elämänkokemus kun nyt vain on erilainen 20-vuotiaalla ja 33-vuotiaalla, on tullut erilaisia katsontakantoja asioihin.

Muuten hän on kuin vanha sielu, välillä tuntuu että minä olen se nuorempi :D



Et sinä siinä mitään menetä, jos katsot mitä miehen kanssa voisi tulla. Jos ahdistaa tai toinen on vielä liian lapsellinen ja/tai menojalka vipattaa liikaa, niin eihän sitä naimisiin tarvitse mennä ;) mutta jos et anna mahdollisuutta toiselle, voipi olla että jää harmittamaan.



Tsemppiä! Osaan kuvitella mitä mielessäsi liikkuu!

ollut jo 15v. saman ihmisen kanssa ja meillä ikäeroa on 20v.

32 vuotias nainen yksinhuoltajaksi jolle 20-vuotias antoi siemenen, mutta kieltäytyi kuitenkin isän tehtävistä. Poika ajelee pillurinkiä päivittäin kavereidensa kanssa ja nainen hoitaa lasta yksin.



Ikä ei ole kuin numeroita, mutta kannattaa miettiä sellaisiakin asioita, kuten että toinen on vasta aikuisuutta opiskelemassa. Tilanne olisi eri, jos mies olisi 25-vuotias ja nainen 38.



Itsekkin aloin seurustella 19-vuotiaana 34-vuotiaan miehen kanssa. Viisi vuotta kesti, kunnes huomasin itseni aikuistuneen ja mies oli vieläkin lapsellinen. Ikäerosta huolimatta.



Me kaikki olemme yksilöitä, joten pelkän iän perusteella ei voi arvioida henkistä kypsyyttä. Joillekin tuo ikäero toimii, toisille taas ei.

Me kaikki olemme yksilöitä, joten pelkän iän perusteella ei voi arvioida henkistä kypsyyttä. Joillekin tuo ikäero toimii, toisille taas ei.

Erittäin hyvin sanottu. Tiedän työpaikaltani samanikäisiä naisia ja miehiä kuin miesystäväni ja osa on aivan käsittämättömän epäkypsiä verrattuna miesystävääni.

Case by case

haluaa vaan kokeneen naisen sänkyynsä.

mutta miksi et voisi pitää hauskaa hänen kanssaan muutaman vuoden ja vaihtaa sitten lähempänä omaa ikääsi olevaan?

Itselläni oli 15 v nuorempi kolmen vuoden ajan, kun tapasimme hän oli jo 26 v, joten ei ihan poikanen enää. Mutta kyllä siinä niin vaan kävi, etten jaksanut pitempään hänen kypsymättömyyttään, hauskaa meillä kuitenkin oli.

Mä en pystynyt ees olemaan 27-vuotiaan kanssa, ite oon 32.