Kuinka paljon rankempaa/vikeampaa on kolmen kuin yhden lapsen kanssa?

Riippuu tietenkin lasten iästä, mutta vähintään 3 x vaikeampaa.

Olen matkustanut ulkomailla siten, että mukanani on yksi lapsi, tai kaksi tai kolme. Useamman kanssa tietysti vaatii organisointia enemmän, mutta hyvin pärjää, kun on "johtaja" lapsilleen.

Kaksikin vielä meni ihan ok:sti, mutta kolmas nostaa stressitason taivaisiin. Rutiinit ja kasvattaminen (=vahtiminen , neuvominen, kaikki vastuu) vievät kaiken ajan ja voimat. Volyymitaso nousee, valvominen lisäntyy, kaikenlainen sähläys potenssissa sata. Pyykkki, sotku, kaikki lisääntyy lasten kasvaessa, samoin rahanmeno (harrastukset jne.). Ennen kuin sain kolmannen luin jonkun äidin kirjoituksen, että siinähän se menee joukon jatkona - NOT HERE!

Mutta riippuu lapsesta ja lapsista. Toisaalta useammasta on seuraa ja ei tarvitse vanhempien välttämättä viihdyttää niin paljon matkoilla. Toisaalta herättävät herkemmin autossa juuri nukahtaneen tai riitelevät ja on useampi vahdittava. Jos ikäeroa on enemmän, isommista on apua pienempien vahdinnassa.

Menen paljon rennommin kolmen kanssa kauppaan kuin aiemmin yhden. Varmaankin sellainen rento oleminen ja lapsen ihailuaika vähenee, pitää olla selvät sävelet joka päivä. Mutta lapsista on seuraa niin toisilleen kuin minulle. Ja auttavat kotitöissä. Eli ei minusta paljonkaan rankempaa.

Jos on isot ikäerot, isommista ei ole enää niin kovasti vaivaa. Meillä kolme lasta 2,5vuodessa, joten näiden kanssa ei todellakaan viitsi tehdä kuin ihan pakolliset matkat. Lomamatkailu esim etelään olisi jo tuskaa koko perheelle.

myös kolme lasta 2,5 v sisällä, mutta reissataan melko paljon. Tosin eniten oman vaunun kanssa, mutta pitkiä matkoja. Kaikki alle kouluikäisiä. Vaatiihan se hiukan järjestelyjä, mutta pitää niille kotonakin jotain keksiä :)

Ja ilman DVD:tä on autossa pärjätty...

Joka paikassa mihin menetkin niin uppoaa mieletön määrä rahaa kun ostat kaiken kolmelle!



Kotityöt lisääntyy, varsinkin pyykkivuoret!



Ruokaan menee rahaa hirrrrveesti, kolmesti viikossa käydään kaupassa ja aina 4 kassillista ruokaa esim maitoa kuluu about 10-12 litraa{vko.



Leipää, margariinia, jogurttia, hedelmiä tajuttomat määrät. Ostat vaikka viinirypäleitä, ne on jo syöty tunnissa.



Käsisaippuuaa kuluu, hammastahnaa, KAIKKEA!



Selvittelet sisarrusten keskinäisiä riitoja joka pvä.



Ei matkalla ole rankkaa, meiän muksut kasvatettu niin että reissussa ei kiukutella, kotona näytetään tunteet.



ON SILTI IHANAA OLLA KOLMEN LAPSEN ÄITI!

Yhden lapsen äidillä menee siihen yhteen lapseen kaikki aika. Kolmen lapsen äidillä menee kolmeen lapseen kaikki aika. Muutosta ei siis ole ollenkaan ;0)

ekan lapsen jälkeen olin paljon enemmän hajalla, poikki ja ahdistunut. Kolmas muksu ei tunnu siinä mielessä enää yhtän pahalta, tasan tietää, että mitä se vauva-arki on, miten asiat kannattaa hoitaa järkevimmin, mitä ei kannata tehdä jne. Upee fiilis, kun on kokemusta äitiydestä ja luottoa omiin valintoihin. kaikki asiat ovat sujuneet paljon helpommin. eka ja tokakin lapsi oli vielä ns- harjoituskappele:)



meillä tosin kolmas (nyt 2,5v) oli tyttö, rauhalinen ja hyvä nukkuja/syöjä. esikoinen on jo 8v, toinen 6v. se vaikutti, että on kaksi jo isompaa. pitävät seuraa pienemmälle, leikkivät ja huolehtivat omalla tavallaan. raskaampaa noiden kahden isomman kanssa kahdestaan on! kolmas on oikea lellikki, kaikkien mussukka. on aivan mahtavaa seurata sisarusten yhteiseloa..kuinka tärkeitä ovat toisilleen.

ollaan käyty Espanjassa, Egyptissä ja risteilyllä koko perheen voimin, samoin viime kesänä asuntovaunureissulle 3 viikkoa Suomessa. Kaikki meni loistavasti, ei mitään ongelmia. ASENNEkysymys sanon mä!

Totta on, että rahaa palaa. Mutta en vaihtais mihinkään:)

myös kolme lasta 2,5 v sisällä, mutta reissataan melko paljon. Tosin eniten oman vaunun kanssa, mutta pitkiä matkoja. Kaikki alle kouluikäisiä. Vaatiihan se hiukan järjestelyjä, mutta pitää niille kotonakin jotain keksiä :) Ja ilman DVD:tä on autossa pärjätty...

Kyllä meilläkin nyt matkustelu on vähän lisääntynyt kun nuorimmainen täytti 2v. Mutta kun sattui olemaan koliikkivauva, jotka itki yöt ja päivät putkeen ensimmäiset 1,5v. ja kaikilla kolmella vielä jatkuva korvatulehduskierre koko sen ajan, niin eipä juuri matkustelu houkutellut.

Varmasti kun lapset kasvavat, niin matkustelu lisääntyy ja helpottuu koko ajan.

Lapsista on seuraa toisilleen joten eivät vie vanhempien aikaa samalla lailla kuin yksi.

Jos ei kaikki ole ihan peräkkäin tulleet niin isommista on myös apua pienempien kanssa.

Rahaa viiden hengen perheenä matkustaminen toki vie paljon enemmän kuin kolmen hengen perheenä. Ellei sitten vain autolla matkustele.

Yhden kanssa oli vaikeaa. Kolmen kanssa se vasta vaikeaa onkin; nyt vasta tajuan että yhden kanssa ei todellakaan ollut... vaikeaa :D



Jos mulla olisi 5 lasta, muistelisin varmasti näitä kolmen lapsen kanssa koettuja tuskaisia hetkiä tyyliin, että olipa silloin vielä helppoa, mutta NYT...



Se on siis suhteellista.

Mulle kolmas oli helpompi kuin eka ja toka mutta oli rankkaa silloin kun oli kolme alle kouluikäistä joista yksi on erityislapsi. Kun neljäs syntyi viiden vuoden ikäerolla edelliseen, on ollut mielestäni todella helppoa ja rentoa. Mutta nämäkin saatu yksi kerrallaan, kolmoset olisivat varmasti rankat!

nyt vasta tajuan että yhden kanssa ei todellakaan ollut... vaikeaa :D

Jep!

Lapsi oli ns. haastava, eli uhma oli reilu 2-vuotiaana aivan järkyttävä. Kun lapsi 3-vuotiaana rauhoittui ja voitiin lähteä ihan minne vaan, olla kahvilassa tai ravintolassa ja kaikki sujui, niin sitä ihan unohti, millaista on olla haastavan lapsen kanssa. Meidän esikoinen lisäksi leikki pitkiä aikoja itsekseen omassa huoneessaan. Johtui varmaan siitä, että sai aluksi pitää olohuoneessa telttaa, jonne roudasi lelujaan ja jossa leikki kaiken keskellä. Kun teltta vietiin omaan huoneeseen, siirtyivät leikitkin nätisti sinne. Lapsen ei tarvinnut taistella huomiosta, koska sai sen heti. Toisaalta hän oppi odottamaan, kun vietti paljon aikaa serkkujensa kanssa.



Toinen lapsi oli helppo. Matkustimme jo vauva-aikana, ei valvottanut öitä. Mutta ei elämä ollut yhtä helppoa tai edes lähellekään niin helppoa kuin yhden kanssa. KUn tämä kakkonen pääsi taaperoikään, piti vahtia ihan niin kuin esikoistakin. Mutta nyt pitää vahtia kahta. Esikoinen on järkevä mutta rohkea ja vilkas. Usein laittaa itsensä pulaan. Kahviloissa on yritettävä viihdyttää kakkosta ja suhista ykköselle, ettei voi jutella naapurinpöydän tädin kanssa ja ahdistella tätä. Jommalla kummalla on aina se huono päivä. Tappelevat aika paljon keskenään ja myös vanhempien huomiosta. On meteliä ja huutoa, mitä ei ollut aiemmin. On pyykkiä, tiskiä, vaatehuoltoa, leluja tuplaten. Ei todellakaan mene siinä sivussa ja samalla vaivalla, vaikka kakkonen on ollut kaikin tavoin helpompi vauva kuin ykkönen.



Kolmas on vielä ihan pieni. Menee vielä siinä sivussa tai kantoliinassa. Mutta tajuan kyllä, että kohta sitä pyykkiä, tiskiä, leluja ja METELIÄ on triplaten. Ei siis mene siinä sivussa enkä käsitä, miksi täällä aina sellaista naiivia pötyä pälpätetään. Joku ei ehkä koe pyykinlaittoa tai ruoanlaittoa ongelmaksi, mutta onhan nyt selvää, että niissä on sitä kolmannen lapsen lisää. Kaikkea tavaraa on nurkat täynnä, vaikka asutaan yli 200 neliön omakotitalossa.



Mutta onhan kolme lasta aina enemmän kuin yksi. Jokainen oma ihana yksilönsä. Ei sitä kolmatta kannata vaivoja laskemalla hankkia vaan ihan siksi, että juuri siihen on halua - vaivoista huolimatta.

kolme kertaa vaikeampaa. Meidän esikoinen oli todella vilkas lapsi, toinen reilun vuoden nuorempi ja koliikkivauva. Eka vuosi kahden kanssa oli kohtuullisen rankka, mutta toisaalta jo silloin heistä oli seuraa toisilleen. Mä en ole koskaan leikkinyt lasten kanssa, eivät ole edes kaivanneet mua leikkimään.



Isommat olivat jo 6 ja 7v, kun kuopus syntyi. Vauva-aika oli tietysti hiukan raskasta yöherätysten takia, mutta toisaalta tosi rentoa ja mukavaa. Nyt kuopuskin on jo isompi ja elämä tosi helppoa. Samalla sitä laittaa ruoat kolmelle kuin yhdellekin.



Rahaa menee tietysti enemmän, kun kaikki harrastavat, vaatteita tarvitaan enemmän ja matkustaminen on aika kallista, varsinkin kun isommista menee jo täysi maksu. Nyt viitsin jo lähteä yksinkin lasten kanssa mihin vaan, silloin ku olivat pienempiä en olisi lomamatkalle lähtenyt yksin. Lähinnä siksi, ettei lapsia olisi voinut jättää yhtään vahtimatta. Nyt isommat osaavat jo vahtia nuorinta altaalla, jos käyn vaikka vessassa.