Lahjasiittiöiden käyttö
Aloitan tämän ketjun, vaikka lahjasoluketju onkin jo olemassa.
Sen takia haluaisin tällaisen erillisen ketjun aloittaa, kun jotenkin minusta tuntuu, että luovutettujen siittiöiden ja munasolujen käyttäjät ovat jossain mielessä erilaisessa tilanteessa.
Esimerkiksi lapselle kertominen alkuperstään on minun mielestä tavallaan helpompaa niille, jotka käyttävät luov. munasoluja, koska äiti kuitenkin kantaa lapsen masussaan ja synnyttä lapsen. Lahjasoluperheet-ketjussa taisikin olla niin, että munasolujen kohdalla kaikki ovat päättäneet kertoa lapselle mistä hän on tullut. Jos meillä kyseessä olisi l.munasolu, kertoisimme lapselle aivan varmasti.
(en yritä vähätellä munasolujen käyttäjen vaikeuksiá päättää näitä asioita)
Isän rooli on kuitenkin niin erilainen ja kun käytetään luovutettuja siittiöitä, tilanne voi olla vielä vaikeampi.
Haluaisinkin tietää, mitä mieltä l.siittiöitä käyttävät parit ovat kertomisesta.
Oliko asia selvä alusti asti, vai onko mielipide muuttunut esim. lapsen synnyttyä tai muussa tilanteessa.
Muutkin ajatukset ovat tervetulleita!
;)
Kommentit (31)
Älä anna pääsi hajota! Älä mieti asiaa niin paljon. Se on loppujen lopuksi aika pikku juttu. Pääasia, että lapselle on rakastavat vanhemmat. Meillä mies ei ole kertonut kenellekään. Asia on kai niin arka. Vaikea myöntää, että tuo lapsi ei oikeasti ole hänen. Mutta en ole tehnyt asiasta numeroa. Lapsihan on HÄNEN. Emme keskustele juurikaan asiasta enää. Ollaan niin kuin ei oliskaan. Itse olen muutamalla kaverille kertonut, vanhemmat ja siskot eivät tiedä. Ja jos salaisuus joskus paljastuu niin sitten paljastuu. Eihän se ole mikään kamala luuranko kaapissa. Kaikkea ei vain tarvitse kertoa, jos se on turhaa. Voin lapselle sitten sanoa, että ai niin, isällä oli perinnöllinen sairaus ja saatiin vähän apua tuntemattoomalta hyvältä ihmiseltä. lapsi varmaan hyväksyy sen mukisematta. tarvitseeko kertomissessiosta tehdä joku elämää suurempi paljastus. Itse olen tosiaan sitä mieltä, että kertominen rasittaisi lasta turhaan. Hän alkaisi miettiä perimäänsä jne. olen itse sairaanhoitaja ja tiedän perimän merkityksen. Jos asia joskus paljastuu, kuittaan sen tuolla edellä mainitulla. Ei tämä ole niin iso asia, jos sille ei anneta liikaa painoarvoa. Tärkeintä on, että teille tulisi toivottu ja rakastettu lapsi. Minä en ole koskaan luovutetuilla siittiöillä hankittua lasta katunut eikä miehenikään. Joten antaa mennä vaan! Ja jokainen tekee päätöksen itse. Ei kannata kuunnella muita, jotka " käskevät" kertomaan. Jos taas tuntuu, että itse haluaa kertoa niin sitten kertoo. Yhtä oikeaa vastausta näissä ei ole. Elämä kyllä opettaa olla olematta mustavalkoinen. Elämässä on kaikkia värejä.
Tsemppiä!
Ajattelinpa minäkin nyt ottaa kantaa tähän keskusteluun. Olen pian kolmen lapsen äiti. Kaikki lapseni ovat saaneet alkunsa luovutetuilla siittiöillä. Myös minä itse olen saanut alkuni luovutetuilla siittiöillä. Kantani kertomiseen onkin varmaan itsestään selvää :) Itse olen kiitollinen siitä, että olen saanut syntyä. On mielestäni etuoikeus syntyä toivottuna lapsena. Geenit eivät todellakaan tee kenestäkään vanhempaa. Siksi minuakin raivostuttaa tämä " biologisen isän" käyttö tämän asian tiimoilta. On tosiasia kuitenkin, että esim. hiusteni väri on geenien tulos, ei sen mihin perheeseen satun syntymään. Kertomisen kanssa jokainen saa toki tehdä ihan kuten itse parhaaksi näkee, mutta totuus on että tästä voi aina jäädä kiinni... Itse arvostan sitä, että vanhempani ovat katsoneet minut luottamuksen arvoiseksi ja ovat asian henkilökohtaisesti minulle kertoneet. Itse koen, että asian tietäminen on hyvä ja oikeuteni, vaikkakaan en tiedä nyt puoliskan geenieni alkuperää. En jaksa vaivata päätäni luovuttajan henkilöllisyydellä. En saa sitä kuitenkaan selville. Jos luovuttajan henkilöllisyys olisi mahdollista saada selville, niin todennäköisesti uteliaisuuteni voittaisi ja ehkä haluaisin tietää ihmisestä joka on upeasti auttanut minua alkuun. Mutta ajatus siitä, että meitä olisi 10 oven takana puhuttelemassa outoa ihmistä isäksi on mielestäni käsittämätön! Meillä on myös oma elämä. Omat sukulaiset. En missään nimessä haluasi luovuttajaa " häiriköimään" oman oveni taakse ja kutsumaan minua tyttärekseen!
Mieheni kanssa olemme päättäneet, että omat lapset saavat tietää alkuperänsä. Ajan kohta on kuitenkin vielä avoin. Samoin kuin oma alkuperäni, myös lastemme alkuperä on todella varvojen ja valittujen tiedossa ja lapsen pitää olla tarpeeksi vanha ymmärtämään, ettei asiaa välttämättä ole järkevä huudella kylillä. Toisin kuin minä itse, lapseni saavat halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyyden.
Haluaisin vielä korostaa, etten halua syyllistää ketään, joka ei lapselle alkuperästä halua kertoa. Siitä tiedon rasittavuudesta olen kyllä erimieltä :) Jokainen tuntee itsensä, tilanteensa ja lapsensa parhaiten (ainakin toivottavasti) ja tekee niin kuin parhaaksi näkee. Mukavaa joulun odotusta kaikille!
ei ole aikaa paljon kirjoittaa.
Eli lääkärillä kysyin, että onko kahden vuoden siirtymäaika ja mitä se tarkoittaa. Hän vastas, että joo ja vaihtoi tavallaan puheenaiheen. Totesi että luovutteijen määrä laskee, ja siirrytään varmaan käyttämään tanskalaista s.pankkia... :/
Mukava kuulla kertomuksesi pollux! Olen aina kannattanut avoimuutta kaikessa sen vaikeudessakin ja kertomuksesi vain vahvisti näkemystäni. Haluaisin kuitenkin kysyä sinulta yhden kysymyksen: olisitko hankkinut lapsesi anonyymin lahjoittajan siittiöillä jos se olisi ollut ainut mahdollisuus hankkia lapsia? Olen tuota asiaa miettinyt, me nimittäin oltaisiin myös otettu rekisteröity luovuttaja mutta ainoastaan anonyymejä oli tarjolla. Lapset tuntuvat kuitenkin suhtautuvan asiaan luontevasti eivätkä ole vielä olleet ollenkaan kiinnostuneita lahjoittajasta, vaikka siitä on heillä kerrottu. Sitä olen kyllä miettinyt että kuinka paljon heitä asia isompana kiinnostaa. Toisaalta en näe muutakaan mahdollisuutta kuin kertoa, hedelmällisyyshoitoja tekevä lääkärikin sanoi tekniikan kehittyvän sitä vauhtia, että lapsen mahdollisuus saada selville on aina vaan kasvava kun tehdään kaikenlaisia kokeita ym. sairauksien yhteydessä.
sori, nimimerkkisi tuli väärin eli pollex!
Panitpas pahan kysymyksen :) Koen tilanteeni sikäli erillaisena, että en tiedä omasta luovuttajastani mitään ja hän toki vaikuttaa jossain määrin myös omissa lapsissani. Tuntemattoman luovuttajan käyttö olisi vaan lisännyt tätä tietämättömyyttä. Mutta kaikesta huolimatta uskoisin, että olisimme kuitenkin käyttäneet sitten anonyymiä luovuttajaa, jos tuttua emme olisi pystyneet käyttämään. Miehelleni asia on ollut ihan sama alusta asti. Tuttuun luovuttajaan päädyttiin juuri minun tahdostani. Onneksi emme käyttäneet rekisteröityä niin kuin alunperin oli suunnitelmissa. Väestöliittohan tuhosi rekisterit sen edellisen " lakiehdotuksen" jälkeen. Näin lapsillemme jäi kuitenkin mahdollisuus itse päättää haluavatko tietää luovuttajasta mitään.
Mukavaa joulun odotusta!
Hei,
Charlize pohti siirtymäaikaa uudessa hedelmöityshoitolaissa.
Minä ainakin olen kuullut poliittisista järjestöistä siirtymäajasta kahdenlaista huhua: että se olisi kaksi vuotta tai puoli vuotta.
Nyt joka tapauksessa näyttää siltä, ettei hallitus ehdi antaa lakiehdotusta eduskunnalle ennen joulutaukoa, joten hallitus antaa sen eduskunnalle pohdittavaksi vasta helmikuussa, sitten käydään lähetekeskustelu, sitten asiaa käsitellään valiokunnissa ja sitten vasta eduskunta äänestää siitä. Joten laista päättäminen voi venyä ensi kesään tai jopa syksyyn.
Ana
Kiitos vastauksestsi. Sori kun nyt urkin vielä lisää, mutta tarkoitatko, ettet siis tiedä lahjoittajastasi mitäeen et esim. silmien ja hiusten väriä, pituutta ja painoa? Luuletko, että tilanne olisi helpompi jos tietäisit? Me tiedetään noiden tietojen lisäksi lahjoittajan syntymävuosi, ammatti ja kansallisuus. Luuletko, että tuollaisesta tietomäärästä on jo hyvin iloa lapselle? Lisää yritin urkkia mutta ei tietoa kuulemma saanut antaa.
Hyvää joulunodotusta teillekin!
ps. meidän esikoinen sanoi juuri, että se vauvansimenten lahjoittaja oli kyllä niin kiltti mies, että joulupukki tuo sille varmaan paljon lahjoja :)
En tiedä lahjoittajasta mitään. No ammatin, mutta en siis silmien tai hiusten väriä, pituutta tai painoa. Enpä tiedä edes kansalaisuutta, vaikkakin todennäköisesti hän toki on suomalainen. Kyllä uskoisin, että tuostakin tietomäärästä mitä te tiedätte on iloa :) Tokihan mekin olemme erilaisia ja toinen haluaisi enemmän tietoa ja toinen ei välttämättä ollenkaan. Vaikka en tiedä lahjoittajasta mitään, niin en jaksa päätä asiallani kauheammin enää vaivata. Asia nyt on vain näin. Eipä kaikki ihan yhdynnästäkään alkunsa saaneet välttämättä tiedä geenien lahjoittajasta mitään. Kuinka vanha teidän esikoinen on? Hienostihan hän on kai toistaiseksi tiedon ottanut. Ihanasti sanuttu lahjoittajasta :)
pollex
tein muuten anonyymin sähköpostiosoitteen, jos haluat kirjoittaa minulle suoraan pollex@luukku.com
vastasin jo sulle, hiukka eri nimellä kuin nimimerkkini, otsikko viestissä on marika 2
Murppe, Et ole tehnyt mitään väärin! :) Tilanne on vaikea ja sen hallitseminen vaatii yliluonnollisia kykyjä! Toivotaan, että luovuttaja muuttaisi mielensä ajan kanssa!
Viivi99, Onnea biopsiaan! Toivottavasti ette joudu kaikkien näiden vaikeiden kysymysten eteen!
Paivansade77, Minua pelottaa että mieheni olisi myös herkkä tässä asiassa, ja olen päättänyt että koko perheen kannalta olisi ehkä fiksuinta olla kertomatta kenellekään lapsen alkuperästä ja unohtaa itsekin mahdollisimman hyvin sitä. Näin lapsen ei tarvitse kärsiä siitä, että hän ei saa tietää perimästään.. Tuo unohtaminen olisi tärkeä sekä meille (vähemmän stressiä) että sen kautta lapselle. Lapsethan tuntee herkästi jos jotain salataan..
Se minua vähän huolestutaakin... pystytäänkö elämään tämän salaisuuden kanssa... Oliko teillä, Paivansade77, vaikeuksia pitää asiaa omana tietona? Joutuuko usein kiertämään totuutta? Onko vaikeaa?
On niin paljon asioita mitkä pitää ottaa huomioon, että pää räjähtää pian...
Kiitos paljon teille kaikille vastauksista!! :)