Lahjasiittiöiden käyttö

Korostan vielä, etten halua loukata lahjamunasoluperheitä! =)

Teillä on ihan varmasti aivan yhtä vaikeita kuin l.siittiöiden kayttäjillä! *halaa*

Haluan vaan tietää tämän toisen ryhmän näkökulmia!

Moikka! Meillä käytettiin lainattuja siittiöitä, koska mieheltäni puuttuu ne kokonaan. Saimme tietää tästä n. vuosi sitten ja shokki oli melkoinen. Muutaman kuukauden mietittyämme ja ajatukseen totutelemisen jälkeen, päätimme lähteä hoitoihin. Meille tärkeintä oli että saamme vauvan ja voimme olla äiti ja isä vaikka mieheni ei biologisesti ole lapselle sukua. Mutta sitten taas lapseklla ei ole toista isää hän on ainoa.



Hoitoihin lähdettyämme pelkäsin kokoajan että minustakin löytyisi jotain minkä takia en tule raskaaksi. Meille tehtiin 6 inseminaatiota ja viimesellä kerralla tärppäsi. tällä hetkellä viikkoja 13+2.



Olen onnellinen mieheni puolesta, kun hän on asian kanssa nykyään sujut, aikaa se vei sulatella tämmöitä palaa, mutta nyt hän on innolla odotuksessa mukana. Eikä varmastikkaan kadu lahjasiittiöitä.

Olemme monet kerrat miettineet kuinka kerromme lapselle. Olemme tulleet siihen päätökseen, kun lapsi ensimmäisen kerran kysyy isi miten mä olen tänne tullu tai jotain vastaavaa. Kerromme tarinan muodossa lapselle totuuden. Se ei tule silloin shokkina. Kun muut lapset myöhemmin koulussa kysyvät että kuinka kauan olet tuosta tiennyt niin lapsi vastaa vain että en mä tiä kun olen tiennyt aina. Sitten jos miettii sitä että lapsi huutaa tarhassa tai koulussa että mun isä ei olekkaan mun isä, niin tuskin tulee käymään, koska tämä juttu on lapselle päivän selvä asia ei sillä ole tarvetta siitä puhua. Olen asiasta keskustellut psykologin kanssa silloin kun me lähdimme hoitoihin. sieltä saa paljon tietoa näistä tilanteista.



Meillä miehen vanhemmat ja sisko tietävät lapsettomuudesta ja ovat oikeestaan suhtautuneet hyvin asiaan.

Onnea odotukseen! :)



Kiitos vastauksestasi! =)



Minä kävin maanantaina keskustelemassa psykologin kanssa, koska lapsettomuuspolilla kerrottiin että sillä psykologilla on paljon kokemusta asiasta. Valitettavasti hän ei osaannut neuvoa mitään, sanoi vain että meidän pitää päättää itse kerrotaanko vai ei :( Minä niin toivoin että hän olisi auttanut meitä eteenpäin tässä asiassa. On kyllä tarkoitus käydä miehen kanssa vielä :)

ja onneksi tässä on vielä aikaa miettiä asiaa :)

Minulla on kokemusta siitä, miten kanta asiaan on muuttunut totaalisesti. odotusaikana olin aivan varma siitä, että kerromme lapselle. Totta kai hänellä on oikeus tietää jne. Suunnittelin vielä kirjoittavani asian jotenkin sadun muotoon ja sen avulla kertovani. En pidä perheen sisäisistä salaisuuksista. Nyt lapsi on kuitenkin 1,5 vuotta ja mielipide on täysin toinen. Isyys on todella tässä tapauksessa ollut " herkkää" . Mies ei ole kenellekään kertonut lapsen alkuperästä ettei siis ole hänen oma lapsensa. Ja lisäksi monet kommentit siitä onko lapsi minkäkin näköinen ovat hieman satuttaneet. Jotenkin tuntuu, että ainakin meille kertominen saattaisi tehdä hallaa isyydelle. Toiseksi olen alkanut todella miettiä, että lapselle voisi olla ahdistavaa kuulla, että on jonkun toisen lapsi, mutta tästä miehestä ei pystytä kertomaan yhtään mitään. Ei siis perimästään tietäisi mitään. Uskon, että lapsi kyllä ymmärtäisi hyvin luvutettujen siittiöiden käytön jne Mutta tuo perimän tuntemattomuus voisi ahdistaa. Mielipide voi vielä tietysti muuttua lapsen kasvaessa, mutta nyt näin.Toisilla voi olla aivan eri mielipiteet ja mikään tapa ei ole väärä eikä oikea. Siksi psykologinkaan on vaikea tuohon asiaa yksiselitteistä ohjetta antaa.

laitan tähän jatkeeksi " mainoksen" . Perustin yhteisön nimeltä Lahjasoluperheet. (Se on toistaiseksi " suljettu" eli sitä ei pääse tutkimaan ennen liittymistä.)

Keskustelufoorumin kuvaus: Keskustelupaikka perheille, joiden lapset ovat saaneet alkunsa luovutettujen sukusolujen tai lahja-alkioiden avulla sekä pareille, jotka käyttävät luovutettuja soluja tai alkioita.

Osoite: http://groups.msn.com/Lahjasoluperheet



Tervetuloa!

Meillä on se tilanne, että mieheni ei ole meidän lapsen biologinen isä. Lapsi on nyt vajaa viisi, eikä biologinen isä juurikaan ole kuvioissa mukana.

Emme koskaan ole lapselle sanoneet, että mieheni olisi isä. Emme myöskään kiletäneet, kun hän on itse isänä puhunut. Lapsi tietää, että " minulla on kaksi iskää" . Pääsääntöisesti hän puhuu mietäni etunimellä, mutta kun kaverinsa sanovat, " teidän iskä" , ei hän korjaa tms. Hän tietää, että isällä tarkoitetaan juuri miestäni. Tarhassa yms. aikuiset puhuvat pääsääntöisetsi isästä. Olemme antaneet heidän itse päättää - ja kaikki sanovat, että isän virkaa hän kuitenkin toimitaa ja on muuten isä, paitsi biologisesti.

Emme ole piätneet salaisuutena tätä, emme myöskään korjaa, jos vieraampi sanoo, että lapsi on niin paljon enemmän isän, kuin äidän näköinen (tätä tapahtuu paljon!).



Mutta asiaan, mielestäni ei ole tärkeää, kuka on tai ei ole biologisesti sukua, tärkeää lapselle on se, miten häneen ja tähän sukulaisuuteen suhtaudutaan. Jos se on peikko, se takuulla vaikuttaa lapseen ja olemiseen lapsen kanssa. mutta jos itse on asian kanssa sujut, ei se vaivaa lasta. Ja kukapa ei olisi teini-ikäisenä omille biologisillekin vanhemmilleen huutanut, että " sä et mua määrää" . Sillä ei ole mittän tekemistä biologian kanssa, vaan sen faktan, että toinen on lapsi ja toinen aikuinen.



Tämä meidän tilanne on meille ja kaikille läheiillemme asia, jonka kaikki tietävät, kutta kukaan ei välitä. Lapsi on meidän. Me olemme vanhemmat, joista toista kutsutaan äidiksi ja toista muulla nimellä. Me kohtaamme lapsen rakkauden ja kiukun. Biologinen isä näkee lastaa vain kerran pari vuodessa (vaikka asuu lähellä, ei halua tavata). Lapsi tietää, että hänen nimi on " isi" , sillä tätä nime hän itsestään käyttää, mutta tunnetta tässä nimessä ei ole - tunne on siinä mieheni etunimessä, sillä hän on lapselle kaikki kaikessa!



Yritän vain asnoa, että lapsi rakastaa sitä, joka häntä raksataa. Lapsi ei ymmärrä biologiaa, eikä edes välitä. Rakkautta, rajoja ja rehellisyyttä hän ymmärtää ja kaipaa. Ja näitä hän myös välillä uhmaa - siinäkään ei ole mitään tekemistä biologian kanssa. Meillä väiliiä juostaan munin luo, kun " toi" on niin tyhmä, ja välillä " ton" luo, kun äiti ei ymmärrä mitään ;)



Tämän kokemuksen pohjalta, minä kannatan kertomista, silloin säilyy rehellisyys. Me saatamme " joutua" itse käyttämään luovutettuja simoja, sillä omia ei ole ja ei välttämättä kehity edes lääkkeillä. Me kertoisimme lapselle heti, vaikka se miehelleni olisikin vaikeaa. Mies on aikuinen, hän kestää sen häpeän, että biologista lasta ei tule, lapsi joka syntyy siihen, ei pidä sitä mitenkään kummana, jos vanhemmat ei pidä itse.



Olen mieheni kanssa puhunut aiheesta ja hän sanoo, että vaikeinta luovutettujen käyttämisessä juuri olisi se muille kertominen, tunnustaminen, että itse ei toimi niin kuin " kuuluu" . Mutta aikuisenahan me kaikki ymärrämme, että eläm ei aina toimi niin kuin muilla - me osaamme sen työstää ja oppia sen kanssa elämään, mutta mielestäni lapselle kertomattomuus on valehtelua, jolloin lapselle vanhempien lapsettomuus on aikanaan vähintään yhtä iso sokki, kuin aikanaan vanhemmille.



Minä kertoisin. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni, ja toivon, ettei kukaan siitä vedä hernettä nenäänsä. Jokainen saa myös olla kertomatta, mutta miettikää syy kertomattomuuteen - onko se itsekäs syy vai ei.



Ja mitä tulee psykologiin, hän ei voi anta valmiita vastauksia työssään. Eli häneltä ei saa valmista neuvoa, kertoako vai ei. se on päätös, mikä no itse tehtävä. Psykologin tehtävä on vain auttaa oman päätöksen tekemisessä ja keskustelussa aiheesta. Sitten kun oma päätös on tehty, ei voi syyttää psykologis huonosta neuvosta. Niin se vain on. Olen itsekin joskus ollut tilanteessa, jossa valtavasti harmitti se, ettei psykologi antanut vastauksia, miten toimia. Nyt olen iloinen, ettei niin tehnyt ja olen asian selvittänyt itseni kanssa.

Meillä vauva nyt 3,5 kk ja on saanut kanssa alkunsa " lahja" siittiöistä...Olemme kallistuneet sille asialle että emme ainakaan ennen 18v ikää kerro lapselle miten hän on alkunsa saanut....



Tämä keskustelu joka nyt velloo saa välillä niskakarvat pystyyv..esim: televisiossa kansanedustajat puhu asiasta ihan tyhmiä. huomasi etteivät todellakaan tiedä hedelmöityshoidoista paljon, se on silloin väärin että ne saavat vielä tehdä lakiin muutoksia..Esim: kun puhutaan että lapsen oikeus on tietää biologinen isänsä, mikä " helvetin" biologinen isä, tästä biologisuudesta on tehty aivan hirveän tärkeä asia, kyllä se isä on se kuka sen isän " roolin" ottaa itselleen kantaakseen....



Miettikääs sitä asiaa että onkohan siittiöiden luovuttaja mielissään jos jonain päivänä hänen ovelleen kolkuttaa 10 tenavaa ja kutsuu häntä isäkseen...

Todella olen välillä vihainen kun esim: radiossa tulee keskustelua asiasta ja kaikenmaailman tollot (esim: kansanedustajat) latelevat mielipiteitään, kuunneltaisi enemmän meitä " osallisia" ...

Tapauksemme on siten erilainen että minä olen sinkku ja saanut lapsen munasoluluovutushoidolla. Kuulin juuri, että mies-luovuttaja ei halua mitään yhteyttä. Jotakin hänestä olen saanut tietää, mutta olisin toivonut että hän olisi suostunut tapaamaan lasta tämän täytettyä 18, Ehkä hän vielä muuttaa mielensä...



Olin ennen ajatellut että kerron lapselle munasoluluovutushoidosta, kuten yllä joku totesi se ei tuntuisi vaikealta, kun minä tosiaan olen äiti. Mutta jos hän ei tule tuntemaan tuota mies-luovuttajaakaan, hänen geneettiset juurensa jäävät aivan hämärän peittoon, ja mietin nyt olisiko parempi olla kertomatta munasolunluovutuksesta. Masensi kovasti, kun AVAn psykologi tuntui jotenkin huolestuneelta tilanteesta, tai tuntui näkevän tilanteessa jotain ongelmaa. Kuitenkaan mistään ongelmista ei ollut silloin puhetta kun hoitoon oltiin menossa. Kauheata ajatella olenko tehyt väärin lasta kohtaan. Se ei ainakaan ollut tarkoitus.

Niin, siis koska olen sinkku, ainakin toistaiseksi, on lahjasiittiöiden käytöstä tietty kerrottava jossain vaiheessa. Toivon vain että luovuttaja suostuisi joskus johonkin kontaktiin, jos lapsi sitä haluaa.

mietin vähän samoja kuin Sanikin, että eikös se luovuttaja luovuta kuitenkin ne siittiöt nimettömänä (ainakin muistaisin jostain lukeneeni näin..)? Luulisi, että jos hän on sen nimettömänä tahtonut tehdä, niin silloin hän ei kyllä olisi halukas myöskään tapaamaan mahdollisia lapsiaan. Siis tarkoituksena ei ole ollut, että kaikki mahdolliset lapset, jotka hänen siittiöistään ovat syntyneet tulisivat joku kaunis päivä kertomaan, että hän on heidän isänsä. Näin itse ainakin asian ajattelen.



Tietenkään en tuomitse niitäkään, jotka asiasta lapselleen kertovat.



Meillekin tämä asia saattaa tulla vielä ajankohtaiseksi, koska ensimmäisen siemennesteanalyysin tuloksena oli ettei miehelläni ole lainkaan siittiöitä siemennesteessään ja enpä usko että ne sinne uusinta kierroksellakaan ilmeistyy. =(

Mutta, katsotaan ensin josko biopsiasta olisi hyötyä, jos tähän päädytään. Mies ei muutoinkaan ole ollut kovin myöntyväinen lahjasiittiöitä kohtaan, joten en tiedä sitten...

Ehkäpä sen mieli kuitenkin muuttuu, katsotaan nyt..

jos laki menee niin kuin menee eli luovuttajan on ilmoitettava henkilöllisyytensä. Eli eipä tarvitse enää murehtia kertoakko mahdolliselle luovutussiittöillä saadulle lapselle onko hänet tehty luovutetuilla vai ei? Nimittäin käsittääkseni jos laki menee niin kuin nyt on tarkoitus niin silloinhan vanhat " varastot" tyhjennetään koska luovuttajat ovat olleet ns. tuntemattomia ja niitähän ei sitten enää voi käyttää. Ja tuskinpa niitä uusia luovuttajia tosiaan sitten enää kovin helpolla löytyy jos luovuttajan pitää ilmoittaa henkilöllisyytensä, että mahdolliset luovutuksensaajat tietävät kuka hän on. Olkoonkin vaan, että luovuttajalle ei tule mitään velvollisuuksia mutta jos minä olisin mies niin kyllä tosiaan " pelko" olisi, että montakohan lasta on joskus oven takana " katsomassa" , että millainen se biologinen isä onkaan? Eli tällä vaan tarkoitan sitä, että tällä lailla luovutuksensaajia tuskin enää hevillä löytyy ja meillä ainakin hoidot loppuvat siis siihen kun lakiesitys on valmis nimittäin omalla miehellä ei ole lainkaan siittiöitä ja luovutettuja olisi käytettävä mikäli mielii lasta itselleen. Eli pikkaisen olen katkera tulevasta lakiesityksestä siinä menee meidän toiveet ellei nyt tulevat 4. IUI tärppää :( !

lainaan Sania: " ..Esim: kun puhutaan että lapsen oikeus on tietää biologinen isänsä, mikä " helvetin" biologinen isä, tästä biologisuudesta on tehty aivan hirveän tärkeä asia, kyllä se isä on se kuka sen isän " roolin" ottaa itselleen kantaakseen...." Eli tässä asia olen aivan samaa mieltä ja jotenkin raivoissani/voimaton jos ja kun tuleva lakiesitys vie meiltä mahdollisuuden tuleviin yrityksiin jolla ehkä olisi ollut mahdollisuus onnistua ja ainakin mahdollisuus yrittää kaikkensa (vaikkei sekään ehkä auttaisi). Mutta kun sekin mahdollisuus sitten menisi :(

Jos laki astuu voimaan, siirtymävaihe kestää kaksi vuotta! Eli se tarkoittaa sitä, että kahden vuoden ajan on aikaa käyttää ne olemassaolevat varastot, joissa on anonyymien luovuttajien siittiöitä (vai tarkoittaako se jopa sitä, että vielä kahden vuoden ajan luovuttajat saavat luovuttaa ananyymisti) No kumminkin, aikaa vielä on!



Kiitän myös kaikkia vastanneita! =)

Meillä on ensi viikolla aika lääkärille, jossa otetaan miehen tiedot ylös ja tilataan siittiöt väestöliitosta. Se piti tehdä sitten kun IVF alkaa, mutta tuon lakiesityksen takia varasin ajan aiempaan ajankohtaan.. :)

Tuosta msn uudesta yhteisöstä vielä..miten sinne pääsee rekisteröitymään???

Meillä miehellä ei ole ollenkaan siittiöitä spermassa, mutta punktiolla löytyy ja takana onkin jo 5 ICSIä. Tuloksena on vain kaksi tuulimunaraskautta ja meilläkin mietitään josko luovutetut siittiöt olisivat ratkaisu.



Me emme ole kertoneet lapsettomuudesta ja tilanteestamme ylipäätänsä kuin muutamalle ystävälle. Emmekä varmastikaan haluaisi kertoa vanhemmillemme lapsen alkuperästä. Mutta miten säästyä ristiriidalta jos kerromme lapselle mutta emme kenellekään muulle? Ei lasta voi edellyttää pitämään tällaista salaisuutta. Tai jos emme kerro edes lapselle niin entä jos tulee tilanne, sairaus tms. jossa hoidon yhteydessä lapselle paljastuu ettei isänä pidetty henkilö olekaan isä? Eli lapsi saa tiedon sitten kuitenkin joltakin muulta, se olisi varmasti rankka tilanne lapsen identiteetin kannalta.



Eli kyllä kysymyksiä tämän aiheen ympärillä pyörii mielessä kaikilla tässä tilanteessa olevilla....

Niinhän se on... jos kertoo yhdelle pitää kertoa kaikille (lähimille).

Jos kertoo lapselle, niin hän voi sitte puheissaan paljastaa asian esim. isovanhemmille(tai kenelle tahansa) ja niiden reaktio voi satuttaa lapsen. Esimerkiksi järkytys silmissä tai muuten pelkkä hämmennys, niin lapsi ymmärtää että asia salataan eikä se ole hyväksi. :(



Tätä asiaa ei voi kertoa vain yhdelle ihmiselle.



Me oltais sillä kannalla, ettei tarvitse kertoa mitään. Koska kasvatamme lapsen ihan solusta lähtien, koska rakastamme lasta, koska se ei yksinkertaisesti kuulu kenellekään, miksi siis pitää tehdä numero jostain solusta. (Myös sen takia että lapsi ei kuitenkaan saa tietää mitään hänen oikeasta perimästä..Miksi siis kiusata...)



Mutta se juuri pistää miettimään entä jos lapsi saa tietää joskus myöhemmin. Kukaan ulkopuolinen ei voi kertoa lapselle, jos ei kerro asiasta kenellekään (ei edes lääkärit, koska syntymätodistuksessa isä on naisen kumppani) Mutta voi tulla sellainen tilanne vastaan, että joutuu joskus itse kertomaan asiasta lapselle. Esim. jokin sairaus jne.

olen käsittänyt, että kun yrität päästä sisään ko. suljetulle sivulle, msn ehdottaa sinulle liittymistä voidaksesi tarkastella sivujen sisältöä. korjatkaa muut, jos olen väärässä.



toinen tapa on kutsuminen jäseneksi. Jos sinulla on s-postiosoite, jonka haluat/uskallat julkistaa, voin kutsua sinut jäseneksi :)



koeta avata: http://groups.msn.com/lahjasoluperheet ja katso, ehdottaako se liittymistä tai näkyykö jossain sivulla: Liity.

Mistä tietosi kahden vuoden siirtymäajasta on peräisin ja kuinka luotettava se on? Mulla anonyymin luovuttajan siittiöillä alkuunsaatettu raskaus menossa rv 29 ja olemme varanneet saman luovuttajan siittiöitä myöhempää käyttöä varten. Omalla klinikalla eivät ainakaan alkusyksystä osanneet sanoa mitään mahdollisesta siirtymäajasta. Kaksi vuotta kuulostaisi tosi hyvältä ajalta! Ollaan pelätty, että seuraavaa raskautta pitäisi alkaa yrittämään heti ekan lapsen synnyttyä, mutta tuo kaksi vuotta antaisi hiukan joustovaraa.

tohvi

Lääkärini kertoi kahden vuoden siirtymäajasta.

Silloin kun viimeksi kävin lääkärillä kerroin huolestani, että nopeasti pitäisi päästä hoitoon, ettei laki kerkiä astua voimaan. Niin lääkäri kertoi sitten että on kahden vuoden siirtymä-aika!

Minusta tuntuu kuitenkin että se koskee olemassaolevia varastoja :/ Varmistan ensi keskiviikkona, kun mennään " tilamaan" simpat väestöliitosta, ja ilmoittelen sitten! :)