Ole 17-vuotta ja raskaana. Luuletko että minusta tulee hyvä äiti vai paska äiti?

tuskin on (siis kenenkään kohdalla) niin mustavalkoinen, että olisi joko paska tai hyvä äiti. Täydellinen ei ole kukaan, ja toisaalta useimpien vanhemmuudesta löytyy sekä heikkouksia että vahvuuksia. Vanhemmuutta ei osaa ennalta kuvitella, ei kukaan eikä missään iässä. Se vaatii joka tapauksessa ihmiseltä huimaa kasvamista.



Toivottavasti kohtaamasi ennakkoasenteet eivät johda siihen, että uhossasi haluat näyttää kaikille ja jos ongelmia tulee, salaat ne. Mielestäni erityisen hyvää vanhemmuutta on se, että jos tulee asioita ja tilanteita joiden kanssa ei pärjää, löytää itsestään rohkeutta myöntää se ja hakea apua. Erityisen tärkeää, ja haastavaa on se että osaisi laittaa lapsen edun aina ensisijalle oman mukavuuden, mielihalujen tai muille esittämisen sijaan.



Tsemppiä vaativalle mutta myös hyvin antoisalle matkalle :).

Nopeasti laskien 14 puhdasta kirjoitusvirhettä. Kertoo jotain koulumenestyksestäsi. Mutta se on sivuseikka. Aloituksestasi huomaa, ettet todellakaan ole läheskään aikuinen. Nuoruuden uho on suurta. Vaan eipä sitä omaa naurettavuuttaan nuorena tajua. Toivon, että lopetat ainakin kiroilun, kun lapsi syntyy.

omakin elämä vielä vasta alussa. Ei siinä ole paljoa elämänkokemusta ehtinyt karttua, vaikka teiniuhmalla tietty koet että sinusta on vaikka mihin ja tiedät jo suunnilleen kaiken. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sinusta voisi tulla hyvä äiti. Kasvatte lapsen kanssa yhdessä.



Ongelmanne tulevat todennäköisesti olemaan taloudellisia ja saatat loppuikäsi sinnitellä huonolla palkalla - jos töihin menetkään - koska et ole ehtinyt kouluttautua ja lapsen kanssa se tulee olemaan TODELLA vaikeaa, ellet saa esim. mummoa hoitamaan lasta jatkuvasti. Mutta sisulla siitäkin voi selvitä! Todennäköisesti lapsen isä kun ei jää kuvioihin auttamaan ja sikälikin arkesi tulee olemaan tavallista raskaampaa.



Entäs kun menojalka alkaa vipataa ja haluaisit tehdä muita nuorten juttuja, silloin saattaa vauva unohtua ja hän viettää suuren osan ajastaan muiden hoidossa. Se olisi mielestäni huonoa äitiyttä. Ei noin nuori voi tajuta, miten sitova pieni ihminen on - ei se ole pelkkää ruusunpunaista auvoa se vauvanhoito.



Mutta sisua sinulla ainakin on ja olet seksiä harrastaessasi tiennyt, että näin voi käydä, joten on hyvä kun kannat vastuusi. Onnea matkaan ja tsemppiä! Jos on tukiverkot kunnossa, pärjäät todennäköisesti ihan hyvin.

ei se ikä sitä kerro, kenestä tulee hyvä äiti ja kenestä ei. Toki sinulla on vielä oma kasvaminenkin kesken, mutta ei se siihen vaikuta, millainen äiti sinusta tulee. Vauva sen sijaan voi vaikuttaa paljonkin siihen, miten ja millaiseksi sinä kasvat - ja sinä varmasti kasvat hyväksi äidiksi vauvasi kannsa =)



Jos oikeasti mietit, osaatko olla hyvä äiti vai et, niin mieti omaa äitiäsi - jos hän on ollut hyvä äiti, sinunkin on helpompi olla hyvä äiti omalle lapsellesi. Jos oma äitisi ei ole osannut olla hyvä äiti, niin kannaatta pitää varansa, äitinä helposti toisaa oman äitinsä virheitä, vaikka kuinka olisi vannonut, ettei sitä tee. Mutta jos osaa olla varuillaan ja hakea tarvittaessa ulkopuolista apua, niin voi olla omille lapsilleen erinomainen äiti täysin riippumatta siitä, onko itselle jäänyt jotain traumoja omasta lapsuudeta.



Onnea, ja yritä olla välittämättä ja ottamasta itseesi sitä, mitä muut sanoo iästäsi, tärkeintä kuitenkin on, että itse tiedät millainen olet =)

Itse sain esikoiseni 17-vuotiaana, melkein 10 vuotta sitten. Väittäisin, että ihan hyvä äiti musta tuli.



Enpä ole baareja yms menoja pahemmin harrastanut, samoissa määrin varmaan "käynyt ulkona" kuin vanhemmatkin äidit.



Pikkusiskoni oli harjoituskappaleeni, kun olosuhteista johtuen jouduin häntä paljon hoitamaan (meillä on 16v ikäeroa), joten vauva-arki ei edes tuonut suurempia yllätyksiä.



Silti sanoisin, että elämä voisi olla helpompaa, jos nyt normaalin ensisynnyttäjän ikäisenä odottaisinkin ensimmäistä, enkä viidettä :) Lasten lukumäärästä huolimatta olen ehtinyt hankkia itselleni amk-tutkinnon ja jonkin verran työkokemusta...



Millainen sitten on hyvä äiti? Se joka välittää todella jälkikasvustaan vai sekä jonka olosuhteet noudattelevat yhteiskunnan asettamia normeja?

Itselleni on tärkeää, että syntyvällä lapsella on vanhemmat, joilla on hyvä ja vakaa parisuhde. Sekä taloudelliset asiat kunnossa. Siksi ymmärrän kauhistelijoita.

Ensinnäkin se, että äidin oma identiteetti on ehtinyt kehittyä. Länsimaissa identiteetti kasvaa yleisesti noin 25-28-vuotiaaksi. Tuolloin on ihmisen persoonallisuus aika syvästi muodostunut (toki muuntuu ja muuttuu senkinä jälkeen, mutta paljon hitaammin)

Oman identiteetin kehittymisen jälkeen tulee monesti aika reflektoida omia lapseuuden kokeumuksia, vanhempiensa kasvatusmetodeja jne. Kun on käynyt omia traumojaan lävitse, on helpompi estää seuraavaa sukupolvea traumatisoitumasta niin helposti.

lapsen ja äidin persoonallisuudet ja niiden yhteensopivuus.

Tuki: aineellinen tuki, sosiaalinen tuki ja henkinen tuki. Millaiset turvaverkot on. Millaiset sosiaaliset kuviot, tavat ja tottumukset lapsi saa äitinsä sosiaalisista verkostoista?

Äidin koulutustaso, sosioekonominen asema, harrastukset ja muut henkistä pääomaa kasvattavat asiat.

Äidin henkinen ja fyysinen kunto: itsetunto, mielen sairaudet, mielisairaudet, fyysiset sairaudet jne.

Äidin mahdollisuudet saada tukea mutta myös äidin taipumus vastaanottaa ja saada tukea. nojaako liikaa muihin, vai kieltäytyykö kaikesta avusta esim. näyttämisen halusta.

Delegoinnin osaaminen. Äidin ei tarvitse tehdä kaikkea. Äidin pitää kuitenkin huolehtia siitä, että lapsella on mahdollisuus kehittyä mm. liikunnalliseti, sosiaalisesti, akateemisesti, jne.

toisaalta vanhempi kuin sinä, ja nyt karu todellisuus vasta esiin iskeekin kun lapsi on taapero.



Jos tämän olisin tiennyt niin olisin abortin tehnyt ja lykännyt tulevia lapsia ainakin 10vuodella. Ehkä en ikinä olisikaan tehnyt.





En kannusta ketään olemaan teini äiti vaikka hyvä äiti voisi siltikin olla. Eläkää oma elämänne niin ei tarvitse vanhempana elää katkerana

lapsen kanssa on vaikeaa ? olen itse toista vuotta koulussa ( AMK), ja monesti olen miettinyt, että työelämään verrattuna koulu on joustavampaa varsinkin aikataulujen puolesta. työelämässä olis sit tosi vaikeaa, kun pieni lapsi olisi jatkuvasti sairaana.

et saa yhteiskunnalta muuta tukea kuin lapsilisän? Ei siis asumistukea, sossun avustuksia jne. vaan ihan kuten muutkin perheet palkalla elätät lapsen?



Onhan se äärettömän ihailtavaa, mutta kaltaisiasi on Suomessa korkeintaan 2. Muut teiniäidit eivät ole ennättäneet olemaan puolta vuotta töissä ennen lapsen syntymää ja tienanneet vähintään 3000 e/kk.

lapsen kanssa on vaikeaa ? olen itse toista vuotta koulussa ( AMK), ja monesti olen miettinyt, että työelämään verrattuna koulu on joustavampaa varsinkin aikataulujen puolesta. työelämässä olis sit tosi vaikeaa, kun pieni lapsi olisi jatkuvasti sairaana.

Opiskelu on paljon helpompaa lasten kanssa kuin työssäkäynti..

Vaikutat vahvalta, sun lapsesta tulee ihan mitä vaan...Sä pärjäät kyllä! Kaikki menee hyvin!:)

eikö 26.kirjoittajalla ole muuta tekemistä kuin tarkastella kirjoitusvirheitä ja muiden kiroilua,onko oma elämä jäänyt elämättä?Kiiruhda jo...

... kukaan alle 3000 euroa kuussa tienaava saisi tehdä lapsia?



Tuolla kriteerillä jäisi puolet suomalaisista lapsettomaksi.



Itse olen vakityössä ja tienaan 2950 euroa, pitäisikö tehdä abortti? Ai niin, esikoista odottaessani olin työtön.



Muita tukia kuin lapsilisää en ole saanut sen jälkeen, kun esikoinen oli puolivuotias.



Ohis

toisaalta vanhempi kuin sinä, ja nyt karu todellisuus vasta esiin iskeekin kun lapsi on taapero.

Jos tämän olisin tiennyt niin olisin abortin tehnyt ja lykännyt tulevia lapsia ainakin 10vuodella. Ehkä en ikinä olisikaan tehnyt.

En kannusta ketään olemaan teini äiti vaikka hyvä äiti voisi siltikin olla. Eläkää oma elämänne niin ei tarvitse vanhempana elää katkerana

Äitinähän on monesti niin hyvä, kuin mitä tukea ympäriltään saa.



Yksin on hyvin vaikea olla hyvä vanhempi.