17v tyttärelläni on facebookissa 249 kaveria, mitä ajattelet? :)

koska todellakin suurimmalla osalla esimerkiksi käytännössä kaikki samasta koulusta. Siihen päälle muualta tunnetut niin luku tulee suureksi. Vanhemmiten sitä jo miettii keitä hyväksyy kavereiksi...

kertoa kuinka upean, sosiaalisen tyttären olet pystynyt kasvattamaan ja kuinka ylpeä olet siitä että SINUN tyttäresi on suosittu? :) vai mikä on tämän aloituksen funktio?

250 fb-kaveria on muutenkin aika vakio nykyään, nopeastihan sitä kelle tahansa kertyy lähipiiristä (sukulaiset, tuttavat, kaverit, kavereiden kaverit, koulututut, moikkaustutut, ihastukset jne) monta sataa fb-kaveria.

kun lapsellakin noin paljon kavereita :) Ei varmasti ärsytä ketään ja miellyttää massaa. Toisin kuin tällaiset vähän rupuisemmat ihmiset joita on jo lapsena kiusattu kun olivat liian hyviä koulussa ja ovat muutenkin onnistuneet elämässään vähän liian hyvin vaikkeivät olekaan täydellisiä. Ei tarvitse päteä aikuisena lasten "saavutuksilla" kuten kaverimäärällä..

Tämän postauksen idea oli ihan siinä, miten jännältä se tuntuukan kun itsellä on vain 49 kaveria fb:ssä ja tyttärelleni päälle parisataa. Mikä ero siinä on ! Sitä vain "kauhistelin" :o



Ei todellakaan ole kyse siitä, että rehvastelisin mitenkä täydellinen tyttäreni on tms. Tyttäreni on juuri täydellinen omaan silmääni ;) ja muille varmasti ihan normaali keskiverto ihminen siinä missä muutkin. :)



Aloituksesta toki saa helposti varmaan sellaisen käsityksen että rehvastelisin, mutta eieiei, siitä ei ole kyse. Emme ole sellaisia ylimielisiä.



Niin ja helpostihan sitä tosiaan kertyy, tosin meillä ei kerry sukulaisista vaan yhtään kun olemme niin pieni suku ja niiden vähäistenkään kanssa ei olla oikeen missään tekemisissä, joten tyttärellenikin ainoa suku on minä ja hänen isänsä + pikkuveli. :)

Keskiarvo peruskoulusta päästessä oli 7,8



Joten ei hän esim. siinä suhteessa ollut mikään täydellinen ja ylitse muiden...



Mutta olin ihan tyytyväinen hänen keskiarvoonsa.

Näinhän se on, että nuoret ja hieman vanhemmat yleisesti suhtautuvat hieman eri tavalla sosiaalisen median käyttöön. Nuoremmille kriteeriksi toden totta riittää se, että on "ollut kasvotusten tekemisissä", kun taas hieman elämää nähneenä ei oikeastaan kiinnosta lisätä sinne naamakirjaan kuin ne, joiden kanssa on ihan oikeasti tekemisissä ja joiden tekemiset ihan OIKEASTI kiinnostaa. Siitähän vasta lista syntyisi, jos sinne jokaisen hyvänpäiväntutun / samaan aikaan samaa vuosiluokkaa käyneen / vanhan työkaverin / kaikki naapurit lisäisi. Ja näinhän ne teinit juuri tekevät: "Hei, me nähtiin silloin kerran siellä steissillä kun sä hengasit niiden yxien tyyppien kaa, alax mun feisbuukkaverix?"



Nuorelle saattaa lisäksi olla tosi noloa "tippua kelkasta" jos ei tiedäkään, mitä joku naapurikylän Hessu on seinällensä kirjoittanut, tai jos niitä face-kavereita on huomattavasti ikätovereitaan vähemmän. Itse taasen ajattelen, että jos mua ei kiinnosta kuulla mitä joku kahvihuoneen Merja kissoistaan kertoo kun yritän ryystää virvokkeitani sosiaalitiloissa, niin ei mua myöskään kiinnosta mitä se niistä facebookissa kirjoittaa. Eikä mun mielestä todellakaan ole noloa, että mun kaverilistoilla on oikeasti ne tärkeät ihmiset, vaikka niitä alle sata olisikin.