Komensin vierasta lasta -vanhemmat raivostuivat
Olin leikkipuistossa kolmivuotiaani kanssa. Lapseni pyöräili pikkupyörällä puistoa ympäri. Yhtäkkiä alamäessä n. 4-5 viisivuotias lapsi hyppäsi lapseni pyörän kyytiin ja siitä pois töytäisten lapselle vauhtia niin, että lapseni meinasi törmätä mäen alla leikkiviin pienempiin ja ajoi lopulta pyörällä rakennuksen seinään. Lapseeni sattui ja hän alkoi itkeä. Menin sitten sanomaan tälle isommalle lapselle, ettei enää tee tuollaista ja hänen tulisi pyytää anteeksi.
Lapsi juoksi vanhempiensa luokse, jotka siis näkivätkin tilanteen, mutteivät puuttuneet siihen mitenkään. Kohta lapsen isä tuli huutamaan minulle jotain käsittämätöntä (ei ilmeisesti puhu suomea) ja viittoili käsillään. Äiti vain istui kaapunsa suojissa ja katseli.
Jäi tosi paha mieli. Mielestäni minulla on oikeus puuttua asiaan, kun omat vanhemmat eivät sitä tee. Lapsi on muutenkin puistossa aina "omillaan", vie toisten leluja ja kiusaa pienempiään kenenkään puuttumatta. Eikö muiden lapsia tosiaan saa kukaan enää komentaa? Mitä muut tekevät vastaavissa tilanteissa?
Jos itse olisin ollut vieressä, olisin ensinnäkin kertonut, että kyseessä on peli ja opastanut lastani joko odottamaan pelinne loppua tai kysynyt itse, voiko lapseni ottaa osaa, jos ei ole häiriöksi.
Mutta tuossa tapauksessa pieni lapsi tuli uteliaan viattomana viereenne haluten ottaa kontaktia. Hänellä ei ollut ilmeisesti vanhempaa siinä vieressä selittämässä ja kyselemässä puolestaan, joten sinä aikuisena olisit voinut ottaa sen yhteisöllisen, ystävällisen, vieraskorean asenteen ja sanoa lapsillesi vaikka, että pienen vähän käännellä paloja, ei tuo nyt mitään haittaa. Jutellut ja kertonut ystävällisesti pelistä ja sen säännöistä lapselle. Kyllä niitä pelejä voi pelata vakavalla mielellä sitten omassa kotona.
Luulen, että sinuakin jäi vaivaamaan oma asenteesi ja tämän lapsen mielen pahoittaminen, kun tänne asiasta kirjoitit. Käänteispsykologiaa.