Isänmaallisuus? Onko vanhanaikaista sanoa olevansa isänmaallinen
ja mietn se ilmenee että tuntee olevansa isänmaallinne?
Kommentit (59)
Emmekö tosiaan ole mitään oppineet Nokiasta? Sormet korvissa hölötettiin vuosikausia, kuinka Nokia on maailman paras ja tuotteet maailman parhaita. Ei kuunneltu kritiikkiä, vaikka kritiikissä oli pointti. Miksi se on meille niin pirun vaikeaa?
t. 11
tiesitkö että APPLE teki melkein konkurssin 90-luvulla väärillä valinnnoillaan? Syytä nyt Jobsia puusilmäksi kylmäkiskoksi. Et taida ymmärtää että yritysmaailmassa joskus tulee takapakkeja. Taidat itse saada palkkasi verovaroista
niin päästään nopeammin asiaan. Eri maiden paremmuusjärjestyksistä väittelemisessä ei ole mitään tolkkua, koska sellaista ei voi absoluuttisesti määritellä (= pointtini siinä, että nationalistinen isänmaallisuus on harhaa).
t. 11
sinähän tuossa luettelit ja annoit ymmärtää että tuollaisia maita on jossain.
Eri maiden paremmuusjärjestyksistä väittelemisessä ei ole mitään tolkkua, koska sellaista ei voi absoluuttisesti määritellä (= pointtini siinä, että nationalistinen isänmaallisuus on harhaa). t. 11
Kyllä maita voi ihan perustellusti rankata, koska on paljon universaaleita asioita, joita ihmiset kutakuinkin kaikkialla arvostavat (terveydenhuolto, koulutus, rauha, turvallisuus, mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään jne.)
Tuntuu olevan kova paikka monille (epäisanmaallisille) suomalaisille, että Suomella menee ihan hyvin ja pärjäämme hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Ihme juttu.
niin päästään nopeammin asiaan. Eri maiden paremmuusjärjestyksistä väittelemisessä ei ole mitään tolkkua, koska sellaista ei voi absoluuttisesti määritellä (= pointtini siinä, että nationalistinen isänmaallisuus on harhaa).
t. 11
sinähän tuossa luettelit ja annoit ymmärtää että tuollaisia maita on jossain.
Etkö itse keksi maata, jossa on Apple-nimisen yrityksen pääkonttori? Tai maata, jossa ollaan yhteisöllisempiä kuin Suomessa? Miksi haluaisit minun luettelevan näitä maita? Et kai vain siksi, että voisit sen jälkeen alkaa todistella kuinka näillä mailla menee jollain määritelmällä huonommin kuin Suomella?
Minun väittämäni on, että maiden paremmuusjärjestystä ei ole. Sinä ilmeisesti nationalistina ajattelet, että sellainen on, ja että Suomi on paras. Vai olenko väärässä?
Jos haluat tätä väitettäsi täällä todistella, niin ole hyvä vain.
t. 11
Ja miten Apple tähän enää liittyy kun kerroin sinulle että sekin on mokannut aikanaan ihan samalla tavalla kuin Nokia?
valtaisan kyvyn kestää ja kestää ja kestää etkä voi edes valittaa!
ja hyvä niin. Isänmaallisuus on mm. lojaliteettia ja integriteettiä ja perinteiden kunnioitusta ja niinhän se menee, että arvostetaan sitten vaikka ihan mitä nyt sattuu olemaankin vaikka se olisi sitten perinteistä kaalilaatikkoa. Kaikkien pitäisi olla terveellä tavalla isänmaallisia missä tahansa asuvatkin.
Puhun nyt tosin hieman yleisimmistä asioista kuten jo aiemmin mainitsin eli demokratia, tasa-arvo, vähemmistöjen oikeudet ja ihmisoikeudet yleensä sekä elintaso joka koskettaa kaikkia tulotason ja palveluiden kautta ja ilman sitä aiempien sukupolvien luomaa infraa (koulutus, sairaanhoito jne.) ja hyvinvointia ei mikään toimi.
Kyllä se hyvinvointi, elintaso, demokratia, tasa-arvo ja suvaitsevaisuus esim. on ihan olemalla työllä luotu ja omista arvoista lähtevää. Sellaista ei läheskään kaikkialla ole. Miksi esim. Eurooppaan ja Amerikkaan on kehitysmaiden ihmisillä ihan karmea tunku? Säästä se ei ainakaan Suomen kohdalla johdu. Mikseivät osaa itse luoda verrattavaa hyvinvointia?
Luuletko, etteivät muun maalaiset ole isänmaallisia siinä missä sinäkin? Jossain Afrikan maissa vain arvostetaan eri asioita ja ollaan sitten niistä ylpeitä (esim. nyt vaikka siitä, kuinka oman maalaiset ovat kovia juoksijoita ja suomalaiset ihan halveksuttavia löysiä vässyköitä, jotka jäisivät heti toiseksi kilpailutilanteessa). Ja puhutaan ihan samoin kuin sinäkin, että näitäpä ei muilla olekaan. Se on yleisinhimillinen piirre pyrkiä kohottamaan oma itse ja oma vertaisryhmä jotenkin muita paremmaksi. Ymmärrettävää siis, mutta ei mitenkään tavoiteltavaa tai ihailtavaa, ja siksi en itse ole isänmaallinen.
Kyllä minusta Suomi on ihan aidosti yksi maailman parhaista maista, kaikkine ongelmineenkin.
Lisäksi historiamme on oikeasti hieno, olemme nousseet alisteisesta asemasta Pohjoismaiden arvostettuun joukkoon omalla työllämme. Välillä tämän kehityksen puolesta on pitänyt myös taistella ja kuolla, mitä minusta jokaisen suomalaisen pitäisi ehdottomasti kunnioittaa. Sotaveteraanit siis arvoonsa, kun ovat vielä elossa. Armeijankin olen käynyt ja kyllä, olisin valmis myös tarvittaessa puolustamaan Suomea ase kädessä.
Rasisti en kuitenkaan ole, enkä äänestä perussuomalaisia. Minusta isänmaallisuus ei liity näihin millään tavalla ja minua harmittaakin, että sitä näkee nykyään liitettävän juuri niihin. Leijonariipus ja Kiitos-paita tuntuvat jotenkin todella vierailta ja oudoilta itselleni.
Lisäksi en pidä siitä, että isänmaallisuus jotenkin ymmärretään sellaisen ihmisen ominaisuudeksi, joka ei haluaisi muuttaa Suomesta juuri mitään. Minusta täällä on paljonkin korjattavaa, lähtien esimerkiksi täälläkin mainitusta materiaa ja rahantekoa palvovasta kulttuurista sekä yleisestä sivistyneen käytöksen puutteesta. Mutta uskon, että hyvääkin maata voi aina yrittää muuttaa paremmaksi.
Näiden nykykonnotaatioiden vuoksi en normaalikeskustelussa kuitenkaan siis sano olevani isänmaallinen, sillä en halua ottaa vastaan sitä tuosta seuraavaa väärien oletusten tulvaa.
Eri maiden paremmuusjärjestyksistä väittelemisessä ei ole mitään tolkkua, koska sellaista ei voi absoluuttisesti määritellä (= pointtini siinä, että nationalistinen isänmaallisuus on harhaa). t. 11
Kyllä maita voi ihan perustellusti rankata, koska on paljon universaaleita asioita, joita ihmiset kutakuinkin kaikkialla arvostavat (terveydenhuolto, koulutus, rauha, turvallisuus, mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään jne.)
Yksittäisissä asioissa paremmuusjärjestyksiä voi edes jotenkin hahmottaa (tosin joku terveydenhuolto on jo niin monimutkainen asiakokonaisuus, että objektiivinen arviointi alkaa olla hyvin vaikeaa - miten esim. arvotetaan palvelun fysiologista ja psykososiaalista laatua suhteessa toisiinsa?). Mutta niin kauan kuin joku kehittää luotettavan ja täydellisen mittarin onnellisuudelle, eri maiden kokonaisvaltaista paremmuusjärjestystä ei voida tietää. Nykyiset onnellisuustutkimukset eivät ole lähellekään riittävän luotettavia.
Suosikkiasuinmaideni listalla Suomi on ihan suht. korkealla sijalla, mutta vaikka se olisi kärjessä, meillä olisi silti edelleen paljon opittavaa muilta.
Tuntuu olevan kova paikka monille (epäisanmaallisille) suomalaisille, että Suomella menee ihan hyvin ja pärjäämme hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Ihme juttu.
En ymmärrä ollenkaan tätä väittämää. Miksi menestyminen olisi kenellekään kova paikka?
Itselleni on kova paikka, että suomalaiset piiloutuvat tällaisten vertailujen ja mittareiden taakse, kun pitäisi keskustella olemassaolevista, ihan todellisista ONGELMISTA, ja yrittää niitä ratkaista. Vai väitätkö tosissasi, että yhteiskuntamme on täydellinen?
t. 11
Kyllä minusta Suomi on ihan aidosti yksi maailman parhaista maista, kaikkine ongelmineenkin. Lisäksi historiamme on oikeasti hieno, olemme nousseet alisteisesta asemasta Pohjoismaiden arvostettuun joukkoon omalla työllämme. Välillä tämän kehityksen puolesta on pitänyt myös taistella ja kuolla, mitä minusta jokaisen suomalaisen pitäisi ehdottomasti kunnioittaa. Sotaveteraanit siis arvoonsa, kun ovat vielä elossa. Armeijankin olen käynyt ja kyllä, olisin valmis myös tarvittaessa puolustamaan Suomea ase kädessä. Rasisti en kuitenkaan ole, enkä äänestä perussuomalaisia. Minusta isänmaallisuus ei liity näihin millään tavalla ja minua harmittaakin, että sitä näkee nykyään liitettävän juuri niihin. Leijonariipus ja Kiitos-paita tuntuvat jotenkin todella vierailta ja oudoilta itselleni. Lisäksi en pidä siitä, että isänmaallisuus jotenkin ymmärretään sellaisen ihmisen ominaisuudeksi, joka ei haluaisi muuttaa Suomesta juuri mitään. Minusta täällä on paljonkin korjattavaa, lähtien esimerkiksi täälläkin mainitusta materiaa ja rahantekoa palvovasta kulttuurista sekä yleisestä sivistyneen käytöksen puutteesta. Mutta uskon, että hyvääkin maata voi aina yrittää muuttaa paremmaksi. Näiden nykykonnotaatioiden vuoksi en normaalikeskustelussa kuitenkaan siis sano olevani isänmaallinen, sillä en halua ottaa vastaan sitä tuosta seuraavaa väärien oletusten tulvaa.
Rasisti en kuitenkaan ole, enkä äänestä perussuomalaisia. .
Taas perusuomalaiset ja rasismi samassa lauseessa.
Mutta niin kauan kuin joku kehittää luotettavan ja täydellisen mittarin onnellisuudelle, eri maiden kokonaisvaltaista paremmuusjärjestystä ei voida tietää. Nykyiset onnellisuustutkimukset eivät ole lähellekään riittävän luotettavia.
t. 11
Onnellisuus ei ole välttämättä mikään tavoite kaikilla ihmisillä. Monet uskovaiset ajattelevat että työnteko on tärkeää ja onni saavutetaan sitten tuonpuoleisessa maan päällä tehtyjen tekojen kautta.
Joten mitatkaamme maiden paremmuuttaa niillä mittareilla joilla sen voimme hyvin helposti tehdä: lasten koulutus, lukutaito, lapsikuolleisuus jne.
Taas perusuomalaiset ja rasismi samassa lauseessa.
Tuli kirjoitettua nopeasti. Eivät kaikki perussuomalaiset ole mielestäni rasisteja, jotkut ovat mutta niin ovat jotkut muidenkin puolueiden jäsenistä. Suomen Sisu -kytkökset ynnä muut halla-aholaisuudet vain värittävät persujen yleiskuvaa tässä asiassa, siksi tulee nopeasti kirjoitettaessa pistettyä tällaisia yleistyksiä.
Terveisin se isänmaalliseksi muttei rasistiksi tunnustautunut alkuperäisen viestin kirjoittanut.
Emmekö tosiaan ole mitään oppineet Nokiasta? Sormet korvissa hölötettiin vuosikausia, kuinka Nokia on maailman paras ja tuotteet maailman parhaita. Ei kuunneltu kritiikkiä, vaikka kritiikissä oli pointti. Miksi se on meille niin pirun vaikeaa?
t. 11
tiesitkö että APPLE teki melkein konkurssin 90-luvulla väärillä valinnnoillaan? Syytä nyt Jobsia puusilmäksi kylmäkiskoksi. Et taida ymmärtää että yritysmaailmassa joskus tulee takapakkeja. Taidat itse saada palkkasi verovaroista
Ohi meni. Olen toinen yritykseni pääosakkaista. Ja tiedän, että yrittämisessä on kysymys muustakin kuin tuurista.
Totta kai myös suhdannevaihtelu jne. vaikuttaa yritysten mahdollisuuksiin, mutta parhaat firmat eivät oikeasti seiso kymmentä vuotta tumput suorina samaan aikaan kun jo ulkopuolisetkin näkevät, mistä kiikastaa. Olen puhunut 90-luvun lopulta alkaen niistä muutoksista, joita Nokian tulisi tehdä, ja vasta nyt siellä on alettu mennä edes oikeaan suuntaan (en tarkoita varsinaisesti Microsoft-keissiä vaan puhun tuotteista, palveluista, ja ennen kaikkea asenteesta). Enkä ollut suinkaan ainoa, joka näki samat asiat. Nokialla vain oltiin liian ylimielisiä huomioimaan kuluttajan näkökulma. Applella se osattiin, ja siksi Apple meni ohi.
Ja taaskaan en ole sanomassa, että Apple olisi jotenkin absoluuttisesti Nokiaa parempi, tai että jenkit olisi absoluuttisesti Suomea parempi yhteiskunta. Pointtini nimenomaan on, että kukaan ei ole absoluuttisesti muita parempi! Apple tekee varmasti sellaisia virheitä, joita Nokia ei tekisi, ja USA:ssa on sellaisia ikäviä piirteitä joita Suomessa ei ole. Mutta sama toimii myös päin vastoin. Siksi en pidä hyvänä enkä hyöyllisenäkään ajattelua, jonka mukaan Suomi on absoluuttisesti maailman paras maa, ja meillä kaikki on hyvää ja täydellistä. Sellainen ajattelu estää kehittymisen paremmaksi. Ja kehittymistä me kuitenkin tarvitsemme - kyllähän meistä jokainen osaa tarvittaessa luetella pahojakin epäkohtia yhteiskunnastamme.
Lisätään listaan vielä kohta 7: Heikko kansallinen itsetunto, joka saa ihmisten silmissä mustenemaan aina kun joku uskaltaa vähänkin arvostella ja kritisoida. Hyväitsetuntoinen ihminen/kansa kestää rajuakin kritiikkiä, eikä menetä sellaisesta omanarvontuntoaan.
t. 11 (over and out)
Itselleni on kova paikka, että suomalaiset piiloutuvat tällaisten vertailujen ja mittareiden taakse, kun pitäisi keskustella olemassaolevista, ihan todellisista ONGELMISTA, ja yrittää niitä ratkaista. Vai väitätkö tosissasi, että yhteiskuntamme on täydellinen? t. 11
Jos nyt yhtään uutisia katsoo tai lehtiä avaa, niin juuri mistään muustahan ei keskustellakaan kuin yhteiskuntamme ongelmista ja niiden korjaamisesta.
kaikista maista mielestäsi parhaat palat, niin onhan Suomella sitten vähän vaikea sellaisen kuvitteellisen maan kanssa kilpailla.
Palvelut maksavat ja Suomi on yksi harvoja AAA-maita Euroopassa, näitä ylivelkaantuneita kun on ihan yllin kyllin ja Suomikin on näitä tukemassa ja esim. homous on laitonta 77 maassa, niin kuin pressanvaalien yhteydessä toitotettiin ja naisten asema Afrikassa ja muslimimaissa on huono.
Suomessa puolelta ministereistä pitää löytyä pimppa vaikka nämä valitaan kansanedustajista joista suht selvänä enemmistönä ovat kansan demokraattisesti valitsemat miehet. USA:n kongressin (eli edustajainhuoneen ja senaatin) 535 jäsenestä 16.6% eli 1/6 on naisia. Tuollainen ei voisi tulla Suomessa kuuloonkaan. En tosin osaa sanoa kumman kohdalla se on epäkohta, Suomen vai USA:n. Suomessa tosin aina toitotetaan ehdokkaan sukupuolta eri tavalla kuin USAssa jossa ehkä (arvioitu) pätevyys menee edelle ja tulos on tuo em.
"- terveydenhuolto ei ole hyvällä tasolla eikä ilmaista (vrt. esim. NHS hintaan ja Saksan lääkärit laatuun nähden).
- Julkinen liikenne on ihan olematonta ja hiton kallista (Vrt. esim. Benelux-maiden laatu/hinta).
- Ihmiset ovat konservatiivisia (homoavioliitot, yksilönvapaus jne).
- Suhtautuminen alkoholiin on keskiajalta (vrt. Saksa, UK... viinit maitokauppoihin mieluusti ennen joulua, kiitos!).
- Päivähoito (vrt. Ranska ja ranskankieliset maat, toisaalta tässä olemme esim. Saksaa edellä).
- Naisten asema, tasa-arvo ja naisten huomioiminen muutenkin kuin "toisena sukupuolena" (vrt. muut Pohjoismaat)."
kyllä isänmaallinen. Ulkomaihin olen tutustunut vain lomamatkoilla, silloin yleensä maaseudulla(kin) autoillen. Paljon on tullut vastaan sellaista, mitä kaipaisin Suomeenkin. Ihailen esim. tapaa, jossa maaseutupaikkakunnat ovat hyvin kylämäisiä, idyllisiä taloja lähellä toisiaan. Ja silti luonto on lähellä. Suomi on vähän kuin haulikolla laitettu eli taloja siellä täällä eli yhteisöllisyys on luonnostaankin hatarampaa. Silti käsitykseni on, että on Suomessakin aiemmin ollut yhteisöllisyyttä, joka on perustunut esim. sukulaisuuteen ja asuinpaikkaan. Lasten myötä olen esim. huomannut, että kerhossa jne. tutustuu helposti samassa elämäntilanteessa olevaan kotiäitiin, mutta se on vain sen hetken tuttavuus, töihin palaamisen, muuton tms. myötä yhteydenpito loppuu. Jonkinlainen "kertakäyttöisyys" leimaa ihmissuhteita. Lapselle etsitään samanikäinen ja samaa sukupuolta oleva kaveri, eikä naapurin vanhaa pappaa tervehditä, koska eihän sen kanssa ole mitään yhteistä. Mutta en tiedä, miten muualla on?
Suomalaisia moititaan hiljaisiksi ja juroiksi ja oletetaan, että kaikkialla muualla ihmiset ovat niiiin iloisia ja välittäviä. Eipä kaikki matkoilla tapaamani ihmiset silti mitään päivänpaisteita ole. Juuri luin James Herriotin ihania eläinlääkäritarinoita ja hän kirjoitti, kuinka Yorkshiren maaseudulla ihmiset olivat hyvin hiljaisia puurtajia, eikä ollut tapana kehua mitään suureen ääneen. Ja silti ilmapiiri saattoi olla lämmin.
Suomessa joku karjalainen mummeli kulahtaneessa mekossaan, murretta vääntäen ja karjalanpiirakoita tehden on joku säälittävä ja hävettävä reliikki. Mutta kun matkailumainoksessa on uunoturhapurohampainen Italian mamma samanlaisessa koltussa kotitekoinen makkara kourassa ja ränsistyneen (homeisen, hui olkoon...) mökin edessä, se on vain pikanttia.
Suomessa on omat ihanat puolensa ja niin on muuallakin. On tärkeää olla ylpeä siitä, mikä on hyvin, ja ottaa opiksi niissä toisissa asioissa. Isänmaallisuuden arvo on siinä, että yleensä ihmisen psyykelle on tärkeää saada kuuluvansa johonkin.
Jos nyt yhtään uutisia katsoo tai lehtiä avaa, niin juuri mistään muustahan ei keskustellakaan kuin yhteiskuntamme ongelmista ja niiden korjaamisesta.
Ongelmista kyllä keskustellaan, korjaamisesta ei. Ongelmien korjaamiseen näyttäisi olevan kaksi reseptiä:
1. Ulkomaalaiset pois Suomesta. Siis kun me suomalaisethan olemme täydellisiä, niin ongelmien on pakko johtua siitä että olemme menneet päästämään tänne muun maalaisia ihmisiä pilaamaan maamme).
2. Tasapäistäminen. Otetaan rikkailta ja annetaan köyhille kunnes kaikilla on yhtä paljon, koulussa huomioidaan heikosti pärjääviä eniten ja parhaiten pärjääviä ei lainkaan jne.
Kumpikin on väärin, ja kumpikin on toiminut menneisyydessä ihan hyvin. Mutta eipä toimi enää, vaan nyt pitäisi tehdä juuri päin vastoin. Mutta "isänmaalliset" menneisyydessä roikkujat eivät sitä ymmärrä ennen kuin on aivan liian myöhäistä.
En heti keksi mitä sieltä vois oppia. Somalia, Pohjois-Korea, Ruotsi... onhan näitä kehitysmaita, joista ei juuri kannata mallia ottaa.