Mitä teen, kun lapsi saa ystävältä huonoja vaikutteita?
Oma lapsemme ystävystyi viimeisellä kouluviikolla yhden luokkatoverinsa kanssa. Ovat nyt kesän alussa olleet lähes joka päivä yhdessä. Ihan kiva muuten, mutta nyt hän on alkanut omaksua outoja käytöstapoja kaveriltaan.
Lapsemme on aiemmin tykännyt kovasti askartelusta ja muusta käsillä tekemisestä, ulkona majan yms. rakentelusta, erilaisista ulkoleikeistä, joita ovat isommalla porukalla leikkineet, jne. Nyt kaikki tuo on jäänyt.
Uutta kaveria kiinnostaa vain erilaiset konsoli-yms. pelit. Onhan meidänkin lapsi niitä pelannut, mutta nyt eivät tekisi mitään muuta.
Kaverin vanhemmat lahjovat häntä ajamaan polkupyörää. (?) Nyt oma lapsemme on kanssa ilmoittanut, ettei aja polkupyörällä ilman lahjuksia. Noh, sittenhän ei aja, mutta tosi outoa, kun aiemmin se pyörä oli niin tärkeä.
Kaveri ei myöskään syö mitään kunnon ruokaa. Karkkia, jätskiä, muroja - muu ei kuulemma kelpaa. Luulin, että lapsi keksi omiaan, kun sanoi, että kaverin perheessä tuolle kaverille katetaan jätskiä tai muroja, kun muut syö ruokaa. Kerran, kun hain lasta tuolta kaverin luota, niin tästä naurahtaen totesin kaverin äidille, että kaikkea ne lapset keksii saadakseen herkkuja. Äiti meni vaikeaksi ja sanoi, että heillä on ollut kyllä vaikeuksia saada lasta viime aikoina syömään muuta...
No, en halua ketään moralisoida. Mutta en haluaisi myöskään seurata, kun oman lapsen käytös muuttuu täysin kaverin vaikutuksesta. Miten saisin häent leikkimään taas enemmän muiden ystävien kanssa?
Olen vähän miettinyt, että pitäisikö juhannuksesta muuttaa koulujen loppu lomaksi kokonaan mökille ja käydä sieltä töissä... Jos parin kuukauden ero saisi lapsen unohtamaan tuon kaverin. Ei kai sitä voi täysin kieltääkään, että tuon kanssa et enää ole.
Kommentit (7)
Kodin kontrollin tulee ulottua myös kodin ulkopuolella. Kasvattamalla lastasi vaikutat lapseesi.
Älä aseta lapsen harteille omia virheitäsi, ihan oikestikko olet noin voimaton lapsen edessä?!
Lapsi hakee rajojaa, testaa sinua ja ennen kaikkea itseään. Sinä luot raamit, mutta älä koske sisältöön.
Älä nyt hyvä aikuinen äiti-ihminen hae syytä normaaliin kasvuun ja kehitykseen toisesta lapsesta vaan päivitä omaa rooliasi, itsenäistyvän lapsen vanhempana.
Meillä en anna heidän pelata. Pakotan pihalle. Mutta sieltä maleksivat sitten äkkiä tämän kaverin luo ja tuskin siellä muuta tekevät kuin pelailevat.
Meillä on 5-vuotiaalla hoidossa kaveri jolta on oppinut kiroilun, toisten lyömisen, haukkumisen ja ilkeän puhuttavan muita kohtaan.
Koko talven ja kevään ajan luulimme, että tämä on joku uusi uhma vaihe/ lapsi kasvaa tms. Nyt loman alettua lapsi onkin alkanut leikeissään pikkuveljen kanssa puhua tästä kaverista. Esim. Kotileikissä voi sanoa: tämä on nyt Leena ja tämä on tuhma muille. Kotileikissä Leena sitten tekee kaiken sen mitä on aiemmin ihmetelty. Lapset on siis tyttöjä. Hoidossa mitään huolestuttavaa ei ole huomattu. On vain puhuttu eskariöaiaeksi kasvamisesta. Muutos lapsen käytöksessä parin viikon kesäloman aikana on jo ollut huomattava.
Jos olisin ap sinä, yrittäisin löytää muutakin leikkiseuraa lapselle.
Tehkää yhdessä retkiä. Kyllä koululainenkin tarvitsee rinnalleen aikuisen, joka pyöräilee yms. hänen kanssaan.
Kavereiden merkitys lapsen elämässä toki kasvaa, mutta ei se sitä tarkoita ettei aikuista enää tarvita. Lapset nauttii siitä, että he voi tehdä jotakin aikuisen kanssa. Ole sinä se vastuullinen aikuinen, joka ohjailee lasten tekemisiä, samassa veneessähän me kaikki aikuiset olemme.
vaikutuksesta on meilläkin ikäviä kokemuksia, ei siinä ole kyse mistään kehitysvaiheesta, vaan nimenomaan huonoista vaikutteista. Onneksi tämä "kaveri" muutti pois ja ongelma ratkesi itsekseen ja pojan kaveripiirissä on taas mukava tunnelma. Emme kieltäneet leikkimästä yhdessä, vaan päinvastoin pyysimme poikaa usein meille, jotta ovat enemmän valvonnan alla (hänen kotonaan ei mitään valvontaa, saati rajoja ollut).2 Kieltäminen vain olisi nostanut kaverin arvoa lapsen silmissä.
muuta vaikka ulkomaille, ettei pilttisi pilaannu