TAMMIkuiset keskiviikkoon

Täällä " pirteänä" todella huonosti nukutun yön jälkeen. Ollaan taas pojan kanssa kahdestaan kotona,kun mies töissä muualla ja sen kyllä huomaa. Uni on niin katkonaista ja levotonta...ei oikein osaa nukkua.

Lisäksi painajaiset vaivaa,joiden jälkeen ei meinaa kunnolla saada unta..



No onneksi ei enää tarvi kammeta itseään töihin! Sain tän viimeisen viikon ja ensi viikon 3 pv saikkua! 1.12 alkaakin sitten jo mammaloma,jippii!! Eli seuraavaan -ainakin vuoteen- ei töihin tarvi kammeta.



Masussa kaikki kuten ennenkin, kasvaa kohisten ainakin siltä tuntuu.

Vauva liikkuu paljon ja aika napakoita potkuja tulee välillä. Paineet pysyneet kurissa,sekä muutenkin ihan suht koht hyvä olo. Mua on himppasen ruvennut tuo tuleva synnytys jännittämään? Onko muita?

Vaikka kerran synnyttäneenä pitäisi olla " helppoa" kuten tervhoitaja sanoi. No luotan siihen,että kaikki menee omalla painollaan ja vauva syntyy hyvin. Viimeeksi neuvolassa oli raivotarjonnassa,mutta ei vielä kiinnittynyt. Nyt en osaa sanoa,kun välillä on vaikea kertoa missä pää ja missä peppu :-). Tänään alkoi vko 33 ja tajusin justiinsa,että mitään ei ole laitettu valmiiksi...ei sänkyä,hoitopöytää tms. Ehkä luotan vaan siihen,että tulee ajallaan. Vaatteitakaan en oo vielä pessyt yhtään koneellista. Ja joku oli jo ostanut tutteja ja tuttipulloja *punastuu*.

Ehkä tän toisen kanssa jotenkin osaa ottaa asiat rennommin - tai sitten ei :-))



Onkohan muuten näillä viikoilla ultrakuvasta saatu tieto sukupuolesta miten varma? Kävin ultrassa viikolla 30+6 ja silloin lääkäri sen kertoi. Ostinkin sitten muutamia vaatteita sen mukaan, kun ovat NIIIIIN ihania...100% varmuuttahan ei voi antaa..



Mutta taidanpa tästä lähteä takaisin sohvan pohjalle aamutv:tä katsomaan. On sen verran harmaata,etten kehtaa tehdä mitään...



Mami + vauveli 33+-

Täällä on ollut palstailun puolesta hiljaiseloa... on ollut rakennuskiireitä, pikkujouluja sekä ah, niin kamalaa flunssaa edelleenkin.



Lueskelin eilistä pinoa, kylläpä olette ahkerasti kirjoitelleet! Kivaa.

Me saatiin perjantaina hommattua hoitopöytä ja nyt on vaavin vaatteet siististi laatikoissa. Ajattelin, että onhan tää vähän aikaista, mutta hyvä että laitoin.

Jouduin nimittäin maanantaina äitipolille, kun su-ma yönä sain jonkin kamalan päänsärky-yökötys-huimaus-kohtauksen. Tuntui, että pää räjähtää ja oli tosi huono olo. Vauva ei tietenkään liikkunut yhtään, vaikka kuinka tökin ja vaihdoin asentoa ja join tuoremehua ja vaikka mitä! Olin jo ihan hädissäni, tää meidän armas kun on muutenkin tosi hiljaiseläjä. Sain onneksi pari pientä töytäisyä, et tiesin vauvan olevan hengissä.



Aamulla soitin heti neuvolaan, ja terkka käski ä-polille. Siellä ottivat puolitoista tuntia ktg-käyrää, ja lääkäri ultras ja teki sisätutkimuksen. Vauvalla oli muuten kaikki onneksi hyvin, paitsi että hää on tosi pieni. Painoarvio oli alle 1400 g eli laskettuna aikana olis noin 2800 g. Mun esikko painoi 4110 g. Joudun nyt sitten käydä ä-polilla kasvukontrolleissa. Mulla on myös turvotuksia aika lailla, joten vointia pitää seurailla, ettei tää vaan ole alkavaa raskausmyrkytystä :(

Minä kun olen koko ajan pelännyt, että vauva kasvaa liian isoksi, ja nyt se onkin tuommoinen kirppulainen. Aikalailla säikäytti tuo yöllinen hässäkkä.



Supistuksia, kipeitä sellaisia on myös melkoisesti. Kohdunsuu oli onneksi kiinni, mutta kaula lyhentynyt. Aika iisisti pitää ottaa, että armas kestäisi masussa tammikuulle asti, tai ainakin likimain.

Taitaa meitsistä tulla varsinainen sotanorsu ennen tammikuuta, kun nyt ei kauheesti voi edes noita rataslenkkejä esikon kans tehdä. Painoa on kertynyt reilusti , vaikka vauva onkin pikkuinen.



Ihanaa, kun jouluun on enää kuukausi. Viime viikolla aloitin vaihtamaan jouluverhoja. Sain sivuverhot vaihdettua, kapat on vielä laittamatta. Mun äiti kyllä vannotti, että hän tulee laittamaan, etten saa kuulema kiipeillä enää keittiöjakkaralla. Taisi mummi huolestua tuosta sairaalakeikasta.

Oletteko ostaneet masukkaille joululahjoja? Minä oon ostanut yhden pienen marimekon paidan, enkä muuta ajatellut ostaakaan. Kun en edelleenkään tiedän armaan tyttö/poika ominaisuuksia.



Johan tuli juttua, antaa toisten jatkaa :)

Terkuin Toukoaarre ja pikkarainen armas, rv 32+4

Sitten näin maallikkona osaa arvioida? Kävin ultrassa silloin viikolla 30+6 ja silloin oli 1600g, pitäisikö ainakin puolet tulla lisää?? Vai vielä enemminkin? Mitähän laskevat paino nousuksi/vko?



Mami

Kyllä minuakin jännittää, ja suorastaan pelottaa tuleva synnytys. Esikoisen synnytys oli tosi pitkä ja vaikea, ja päättyi kiireelliseen sektioon. Silloin en etukäteen osannut pelätä, kun en tiennyt mitä on tulossa. Nyt olen menossa juttelemaan kätilön kanssa tulevasta. Ettei kasva mitään jättismörköjä mielessä!!! Kääk, kyllä hirvittää!



Onneksi kaverini sai sunnuntaiaamuna tytön, kolmen tunnin tosi helpon synnytyksen jälkeen. Hänellä oli esikon synnytys aivan samanlainen kun mulla, paitsi heillä syntyi imukupilla ja meillä ei mahtunut, vaan leikattiin. Eli tää kaverin sunnuntainen synnytys vähän valaa uskoa minuunkin, että jos mullakin kävis nyt parempi tuuri :)



Toukoaarre

tulkita, että vaikka olen alan ammattilainen, niin en kyllä paljoa tajunnut. Sen verran ymmärsin siitä, mitä ultralaite näytti et meidän vauva on kahta-kolmea viikkoa pienempi, kuin mitä keskiarvojen mukaan pitäis näillä viikoilla olla. Vauvan paino meni kaikista alimmalla käyrällä, ja siksi sitä nyt seurataan.

Kohtalaisen hyvin nukuttu yö takana..Jännä homma kun yöllä käyn aina tasan samaan aikaan vessassa ,pitää pitää rytmiä yllä. Ompa taas pimmeetä ja synkkää kun lumi lähti,toisaalta en uskalla nyt hirveesti taas " lenkkeillä" kun oli se supistelu episodi silloin su-ma välisenä yönä.Kiva kumminkin kun ruoka maistuu vaikkei liikukkaan ;) Luin tossa eilen helmisten pinoa niin joku mamma oli siellä jo synnyttänyt.Kyllähän tuo tuleva synnytys jännittää..vauvalaskurin mukaan h-hetkeen on aikaa 6vkoa ja 2 päivää.Se ei ole paljon se,ja saa nähdä milloin vauva itse päättää tulla.Mulla on kyllä masu jo laskeutunut vaan senhän jo lääkärikin totes silloin ma että vaavi on laskeutunut ihan alas..jotenkin se oloa helpottaa ja hengitystä..ei tartte haukkoa happea kokoajan niinku kala kuivalla maalla.Vaan toivotaan et kaveri pysyis kyydissä vielä sen 2-3 viikkoo ainakin.Kyllähän tuo tuleva synnytys pelottaa mutta toivon mukaan kaikki menee hyvin..onhan siellä ammattiapua paikalla..(pitää silleen aatella).Masu kasvaa eilen oli napa kipeenä,tuntui et rapsahtaa pian rikki jos vielä olis venynyt lisää..Hassua!mulla on ollut tässä raskaudessa kaikki mahdolliset vaivat..esikkoa odottaessa taisin päästä liian helpolla..vaan kaikki raskaudet ovat erinlaisia..ja kuten myös lapsetkin.

Nyt taidan kömpiä takas sänkyyn lueskelemaan.

Perjantaina alkaa äippäloma..tuntuu hassulta kun on ollut n.2kk kotona..Vaan tällästä tää äiti-immeisen elämä saattaa joskus olla.

Eikä sitä ikuna tiijä vaikka näitä raskaudenaikaisia vaivoja tulis joskus ikävä ;)



Mutta huomiseen: Lettis73 33+5

Ihanaa kun on taas hiukan lämpösemmät ilmat :) Meidän perhe ei tykkää talvesta yhtään..

Täälläkään ei vauvaa varten vielä ole mitään valmisteluja tehty, tai no toppapuku on ostettu ja pinnasänky vapautui esikoiselta, mutta ei muuta. Mä kun oon 98% varma että meiän vauva syntyy vasta helmikuun puolella.

Tuli tosta painoarviosta mieleen että jossain sanotaan että loppuaikana vauva kasvais n. 250g viikossa, eli meiän esikoisen ois pitäny sen mukaan olla n. 3800g.. mutta olikin 3180g.. eiköhän sekin aika yksilöllistä ole että paljon viimesillä viikoilla painoa kertyy..

Mua pelottaa tuleva synnytys niin kuin oon maininnutkin kai useamman kerran. ekalla kerralla ei osannut pelätä kun ajattelin vaan että kunhan mahan ulkopuolelle saadaan.. ja kätilöstä jäi kauheat traumat.. Ja mä en usko että toinen synnytys olis helpompi, sehän voi olla jopa vaikeampi:(

Me ei olla ostettu eikä osteta mahan asukille joululahjoja, sitten ens vuonna vasta..

Sais tulla se joulu jo, ja ihana kinkku! :) ja ne suklaat..

Susku 31+2

En ole pitkään aikaan kijoitellut, kun muutton takia kone on vielä vanhassa kämpässä ja fläppärillä on toistaiseksi niin hitaat yhteydet, eiköhän tämä tietokonepimentokin pian helpotu. Nyt olen vanhalla kämpällä käymässä joten ajattelin lukaista mitä " meille" kuuluu.

Oma olo on jotenkin alakuloinen, esikoisesta en tällaista muista. Vauva liikkuu kovasti ja kohtu painaa palleaan, jotenkin vaikea istua ja pukea sukkia+kenkiä jalkaan. Olen jättänyt uimisen pois alhaisten verenpaineiden takia, käveleminen on jotenkin raskasta, joten liikuminen on jäänyt aika vähille. Vali-vali(anteeksi).

Tänään on neuvola klo:11.00, kiva käydä valillä juttelemassa asioistaan jonkun kanssa, jotenkin olen eristäytynyt muista, saikulla kun olen ollut parisen kuukautta. Töihin ja työkavereita on ikävä, täytynee poiketa siellä päivänä muutamana. Mihinköhän lukemiin paino on kavunnut(huoh!), esikoisesta en miettint tällaisia, vaan nautin raskaudesta jotenkin enemmän " täysillä" , nyt jopa mietin, jotta millaiset tyhjät pussit rinnoistani tulee kun imetys loppuu, varmaan aika hurjat (ja kurjat) koska kuppikoko on kasvanut b:sta e:n ja nämäkin liivit tuntuvat pieniltä. Apua! Hävettää tällainen turhamaisuus, pitäis olla tyytyväinen kun kaikki on hyvin, vaan minkäs tälle fiilikselle nyt tekee. Tästä tuli nyt pelkkää valitusta, ei pitänyt, anteeksi. Kaikille muille parempia fiiliksiä ja hyvää viikkoa!

rv.tasan 33

Täällä tosi katkonainen yö takana. Esikoinen heräili jostain syystä useamman kerran ja häntä piti käydä rauhoittelemassa ja etsimässä tuttia. Poitsulla on ikää nyt 1v7kk ja unitutti on tosi tärkeä, muuten ei sitten tuttia syökään. Kai siitä pitäis jossain vaiheessa yrittää vierottaa, mutta en ole vielä raaskinut. Sais nyt ekaks herran siirrettyä meidän makkarista omaan huoneeseen nukkumaan... Näin myös ihan sekoja unia, mm. että Arttu Harkki oli kuollut, jepjep.



Täällä töissä sama tylsyys jatkuu, ilmeisesti nää vikat työpäivät tulee olemaan tosi hiljaisia. No, onpa aikaa surffailla netissä, kotona kun ei sitä juuri tule harrastettua. Vähän kyllä meinaa käydä aika pitkäksi välillä, mutta sitkeesti aion täällä roikkua nää viimeiset 10 päivää. Se on kummiskin kohtuullisen lyhyt aika tässä elämässä =)



(.) ei kuulu mitään uusia, masukilla on melko selkeä päivärytmi, välillä melskaa niin että maha heiluu ja aika paljonhan tuo taitaa vaan nukkua. Tää isomahaisuus meinaa etenkin iltaisin ahdistaa, odotan jo innolla sitä aikaa kun vauva on mahanahkan tällä puolella =) Kovasti on alkanut mietityttää synnytyksen jälkeinen elämä, meilllä on sitten tosiaan kaksi lasta! Varmaan melkoista härdelliä tulee arkielo olemaan vaan eiköhän siitä selvitä...



Vointeja kaikille!

Suffis rv 32+1

Minäkin pääsin koneelle " jo" tähän aikaan. Heräsin tossa tunti sitten ja tein aamupuurot. Nyt on masu täynnä ja äitiysloma aloitettu. =)

Mulla on siis tänään eka mammalomapäivä. Kotonahan olen ollut jo vaikka kuinka kauan, mutta nyt siis virallisesti mammiksella. Tuntuu oikeestaan aika ihanalta ajatukselta... Justhan me kaikki laskeskeltiin, että on vielä neljä ja kolme kuukautta aikaa äippälomaan ja nyt yks sun toinenkin on aloittamassa " lomailua" .



Meillä kotona kylppäriremontti vaan venyy ja venyy... Huoh! Anoppilassa sitten asustellaan ja odotellaan. Onneksi on hyvät välit anopin kanssa mutta onhan tää aika raskasta pyöriä toisen nurkissa, varsinkin kun on raskaana ja haluis olla ihan rauhassa ja laitella kaikkea kotona valmiiks vauvaa varten. Mulla on siis vielä kaikki vaatteet pesemättä ja hoitopöydät laittamatta. No, onneksi tunnelin päässä näkyy valoa, ja rempan pitäis tulla valmiiks tän viikon aikana.



Perjantaina me lähdetään Tukholmaan risteilylle. Kivaa!!!! Joulumarkkinoilla Skanssenilla olis tarkotus käydä ja toki kaupungilla muutenkin pörräillä. Jos vaikka löytyis jotain kivaa kotiin tai " Artturille" .



Masussa asustaa rauhallinen kaveri, mutta mä en valita kun liikkeitä kumminkin tuntuu. Oikeestaan ihan kiva ettei toinen jumppaa niin kovaa että muhun sattuis. Taitaa olla kiltti pikkuneiti tai -herra tulossa kun ei halua äitiä satuttaa. Tai sitten se aloittaa sen kauheen riehumisen synnyttyään. =/



Jätän vähän palstatilaa muillekin ja uppoudun internetin syövereihin hetkeksi ennen ulkoilua. Ihanaa keskiviikkoa kaiklle pallomahoille!



-J ja Röllimaha- 31+1

Enpä ole täällä paljon tällä viikolla käyny, ollu taas touhua, ja selkä kipeä niin olen yrittänyt levätä kaiken sen ajan mitä oon malttanu esikkoa pitää hoidossa. Tänään viimenen hoitopäivä.



Toivottavasti Toukoaarteen vauva kasvaa, tiedän omasta kokemuksesta mitä on kun vauva on viikkoihin nähden liian pieni, ei ole voimaa syödä, ekat viikot menee teholla jne. Meidän tyttö syntyi siis rv 38 ja vastas viikkoja 34, 2290g. Oon varmaan sata kertaat tän jo kertonu, mutta tulipahan kertausta =)



Synnytystä en osaa niinkään pelätä, kun en tiiä mitä on eessä. Viimeks kun oli tytön voinnin takia kiireellinen sektio. Ja nyt epäilen että tää ei tajua kääntyä oikein päin, joten taas sektio eessä, vaikka mielellään kokisin sen alatiesynnytyksenkin kyllä. Kyllähän se vähän pelottaa...Mutta synnytystä enemmän pelkään vauvan vointia ja kasvua, sen takia oon käyny pelkopolillakin. Mikään kun ei ole itestään selvää.



Elämä näytti taas nurjimman puolensa, mikään ei todella oo itestään selvää ja sitä oon itkeny tän aamun - onneks se tyttö siellä hoidossa!!! Hyvällä ystävällä kuoli toinen kaksosista kohtuun ja toinen viime yönä 2 päivän ikäisenä. En voi edes kuvitella sitä surun määrää, on vaan niin mielettömän paha olo heidän puolestaan. Ja hullua kyllä, toisaalta huono omatunto että itsellä on kaikki hyvin. Mikä oikeus meillä on saada jo toinen lapsi, kun he eivät saa yhtään?



Joten tällä kertaa jätän raskausvaivat valittamatta, ja yritän nauttia tästä ajasta ja potkuista, joita saan virstarakkoon jatkuvalla syötöllä....(se perätila...)



Kölli tasan 32

Pitkästä aikaa ennätän näille sivuille...

En ole tainut pariin kuukauteen itsestäni mitään ilmoitella.



kaikki on mennyt aivan kohtalaisen hyvin. Masu, vauva ja äiti kasvaa tasaiseen tahtiin.

Vauvaa liikkuu aikalailla, varsinkin innostuu yöllä kun pitää käysä pisulla ja sitten hakee itselle nukkuma-asentoa.

nyt olen ollut 2viikkoa saikalla ja perjantaina lekuri kirjoitti siihen saakka kun äippäloma alkaa.

on alkanut supistelemaan ja nyt pitää kovasti kotona lepäillä, ettei joudu osastolle, mitä lääkäri uhkaili. Ei kestä pahemmin liikkua ja tehdä ylimääräistä, kun jo supistelee. Kai nuo lekurin sanat on otettava kunnolla huomioon, koska supistelut olivat puolessatoistaviikossa pehmentäneet kohdunsuuta, mutta oli onneks kiinni ja lyhentänyt kaulakanavaa sentillä.

Erilainen joulunodotus edessä, kun lääkärin määräyksestä kaikki kotityöt kielletty ja ennenkaikkea joulusiivoukset ja -leipomiset.



Useat oli jo laittaneet vauvalle tavarat valmiiksi. Itse olin ajatellut et sitte kun päästään vuoteen 2006, mutta voi olla et pitää jotain tehdä jo joulukuullakin.

Mutta olen ajatellut et kyl ne ehtii ja kun kaikki on valmiina, ei tarvi kuin sänky koota, hoitopöydän laatikot tyhjentää pikkukakkosen vaatteista ja pestä tilalle pikkuriikkiset vauvanvaatteet.

Sen verran olen vauvanvaatteita inventoinut, et kaikki ovat samassa pakkauslaatikossa odottamassa pesua. Ja voihan ne pestä muutkin kuin minä, jos joudun osastolle. Enhän nytkään saa kuin korkeintaan katsoa vierestä kun mies tekee kaikki kotihommat.

Hänelle täytyy jo tässä vaiheessa antaa isoplussa, kun tekee kaikkea. Sanoikin kun aloin tuossa ykspäivä tekeen ruokaa, et katso vierestä tai mene maate, hän tekee nämä. Ei kuulemma halua et joudun kotitöiden vuoksi pakkomakuuseen osastolle.



Nyt taidan hiukan oikaista itseäni, kun ei voi pitkää tovia istuan koneella...



Toivottavasti ilma taas menis pakkaselle ja satais ison kerroksen valkoista lunta!!



Tiikuli ja masukkilikka 30+4

Onpas täällä oltu ahkeria kirjoittelijoita viime päivinä, itselläni on ollut niin hoppua, etten ole ehtinyt kuin nopeasti vilkaista juttujanne. Aika moni tuntuu jo miettivän synnytystä ja sen ajankohtaa. Itse olen huomannut, että vauvaunet on jo melkein jokaöisiä. Viimeksi näin sellaista, että tyyppi oli syntynyt ja huone oli täynnä sukulaisia ja kavereita ja ties ketä porukkaa ja vaavi kiersi sylistä syliin. Mä kiukuttelin siinä, että antakaa se välillä mullekin, kun en edes vielä tiedä onko se tyttö vai poika! Hmmmm.



Mulla on työaamuja tän päivän jälkeen enää 9, se on vähän se, ihanaa!! Kyllä on motivaatiokin jo aika nollassa, ajatukset pyörii päivä päivältä enemmän oman navan ympärillä. Masussa tuntuu olevan kaikki hyvin, rt.ssa hän siellä onneksi oleskelee ja rummuttelee pitkin päivää. Seuraava neuvola on ensi maanantaina, kiva kuulla taas lukemien valossa missä mennään. Parilla viime kerralla on ollut verenpaineet vähän nousussa, hb on koko ajan ok ja sf kulkee hiukan keskikäyrän yläpuolella. Oma paino kasvaa kohisten, liikunnasta ja kevyestä syömisestä huolimatta. Kaikki sanoo, että mulle on tullut vain pelkkä jalkapallomaha, mutta jonnekin sitä on kertynyt jo sellaiset 14 kiloa... Hups! Saattaapi mennä 20 kg rikki, jos laskettuun aikaan asti päästään.



Joku päivä oli ihanaa pukamajuttuja, kärsiikös kukaan muu suonikohjuista? Meikäläisen vasen jalka on aika inhan näköinen, kaamea lonkero mutkittelee reidestä sääreen ja paikoitellen on rikkoontuneita pintaverisuonia. Yök. Se on äidiltä peritty vaiva, saas nähdä palautuuko koipi entiselleen raskauden jälkeen vai joudutaanko suonia leikkeleen. Tukisukkia olen käyttänyt elokuusta lähtien, en tiedä miten hyvin ovat auttaneet. Oikea jalka on sentään kaunis ja virheetön : )



Mä lähden tästä työporukan kanssa kahdeksi päiväksi Naantalin kylpylään virkistäytymään, ihana päästä uiskentelemaan kuin pieni hylje!



Voikaahan hyvin ja paksusti!

t@mmikuinen ja tyyppi 32 tasan

ja suuri kysymys mielenpäällä:mihin sitä onkaan itsensä laittanut!?

Alko jännittää niin minua kuin miestäni!!!Konkretisoitui ajatus, kun seurattiin yhden äidin menoa ja oloa synnärillä ja sitten siisti synnytys, missä äiti pari kertaa parkaisi ai ai ja vauva oli ulkona!!!!Meneeköhän se ihan noin........... ?......



Lyhyestä virsi kaunis Meeris



ps.aivan karmeen huono yö takana, pahoinvoin ja kitusin! :(

Siis mitä, näyttääkö ne siellä valmennuksessa jotain synnytysvideoitakin? kääk! Tuntuu, et mitä vähempi tiedän, niin sen vähempi jännitän... Kuulin myös et jossain taysin valmennuksessa oli oikein kädestä käteen kierrätetty niitä piikkejä...siis millä laitetaan epiduraalia tms.... Siis minua on synnytys alkanu viime aikoina vähän jänskättää. Ehkä siksi kun se on niin outo asia, enkä ole ikinä ollut sairaalassakaan, pelkästään sekin jännittäis. Oon varmaan lukenu/kuullu liikaa kauhujuttuja kätilöistä ja siitä kuin pakotetaan vaan selällään ponnistaan jne....



Minustakin olis kiva tietää jotain kokoarviota tuosta vauvelista. Tehdäänkö se yleensä kaikille? Mulla ku on ollu tähän asti alun pahoinvointia lukuunottamatta täydellisen ongelmaton raskaus (koputtaa puuta), niin noinkohan sitä vaan sitten pukataan synnyttämään... No, neuvolan täti on tosi kokenut, että täytyy vaan yrittää luottaa.



-kitiki 32+4-

Olettepa olleet ihanan ahkeria viime päivinä. Mä olen taustaillut, enkä oo jaksanut raapustaa. Nyt, kun pääsin ajoissa koneelle, aattelin ryhdistäytyä. Mä jouduin sairaslomalle viime viikolla, ja nyt oon tottunut ajatukseen. Saikulle jääminen oli mulle itselleni ylläri, mutta kai lääkäri näki, että ton naisen menoa täytyy rajoittaa ja määrätä hänet lepoon. Oon ravannut äitipolilla ja labrassa viikon ajan, mutta onneksi kaikki arvot on nyt ok. Ilmeisesti äkillinen hurja ihottumareaktio oli stressin aiheuttamaa, koska mitään vikaa ei löytynyt. Vauva oli viikko sitten hieman alle keskikäyrän (n. 2 kg). Nyt sit oon noudattanut lääkärin ohjetta ja levännyt. Itse asiassa sain tuossa pari päivää sitten sopivasti syksyn ensimmäinen flunssan, joten nyt ei muuta jaksaiskaan, kun vaan levätä ja ottaa rennosti.



Mun mielestä on hirmu vaikeaa miettiä, että liikkuuko vauva normaalisti. Monilla tuntuu olevan vauvat varsinaisia ikiliikkujia, mutta mun mielestä omani on semmoinen suht rauhallinen kaveri. Nyt tietty, kun oon kotona, tulee liikkeitä rekisteröityä enemmän kuin töissä ollessa. Nyt en tosin ole huolissani, koska kävin viikko sitten siellä äitipolilla ultrassa ja kaikki oli hyvin. Rekisteröin kuitenkin liikkeitä useamman kerran päivässä.



Oon saanut nukuttua öisin hyvin. Jossain vaiheessa vessassakäynnin jälkeen unensaanti oli vaikeaa, mutta onneksi se ei ollut pysyvä olotila.



Oikein hyvää jatkoa kaikille Tammimammoille!!





Myypuh rv. 34+1

Täälläkin on ollut pientä hiljaiseloa. Olen kyllä käynyt lukemassa joka päivä, mutta en ole pysytynyt kirjoittamaan. Selkä on vaivannut niin paljon, että mikään asento ei ole hyvä!! Oli helpottavaa kuulla, että en ole ainoa!! :) Olen siis tänäänkin kotona, vaikka töihin olisi pitänyt raahautua. Nyt on selkä niin kipeä, että vasen käsi puutuu koko ajan. No onneksi pääsen kotiin huilaamaan virallisesti jo ensi viikon torstaista alkaen. Voin sanoa että kadehdin niitä, jotka " saavat" jo olla kotona... No ollaanpas sitä taas vaivaisia. Valivali!! Sorry! :)

Huomasin, että jokin muukin oli kiinnittänyt huomiota yöllisten vessareissujen kellonaikoihin. Huomasin itsekin vähän aikaa sitten, että kellon ajat ovat aina joka yö tismalleen samat. Eräs asiakkaani kertoi, että kun vaavi syntyy, niin sen ruokailuajat ovat tismalleen ne samat. Pitävätköhän paikkaansa?! No, sittenhän sen näkee...

On öistä tullut täälläkin aika katkonaisia. Vessassa pitää ravata ja heräilen joka kerta kun vaihdan kylkeä. Taitaa kohtu olla jo niin korkealla, että ahdistaa. Kylkiluunikin on välillä kovalla koetuksella, kun nyytti potkii oikein kunnolla. Pienokainen on jo kääntynyt pää alaspäin. Vielähän sitä kuitenkin kerkee kääntymään takas väärin päinkin, moneen kertaan! Alkaa hermoja raastamaan nämä säryt ja odotus!! Ihme kyllä kivuliaita supistuksia ei ole ollut vielä havaittavissa, harjoitussuppareita kylläkin! Välillä ei tarvitse kuin nousta sohvalta, niin vats menee ihan kovksi.

Mitäköhän minä teen äippälomalla, kun olen pessyt jo melkein kaikki vaatteet ja vielä silittänytkin suurimman osan... No on tässä kuitenkin vielä hommaa, pinnasängyn patjojen ostamiset ja joululeipomiset jne. Saa nähdä tuleeko aika pitkäksi, kun olen tähän saakka aina ollut kova touhuilemaan ja tekemään kaikkea kodin ulkopuolella?! Onko jollakin samanlaisia tuntemuksia kuin minulla??

Kävin maanantaina neuvolassa. Paineet olivat vähän aluksi koholla, mutta laskivat sitten kun istuin rauhassa vähän aikaa. Virtsassa ei ollut mitään hämminkiä. Vähän aikaa sitten sokerit oli niin korkealla, että meinasivat passittaa rasitustesteihin. Sitten vaihdoin hyla-maidon laktoosittomaan maitojuomaan ja sen jälkeen virtsa on ollut puhdasta. Luulevat varmaan neuvolassa, että olen mieletön karkkihiiri. Makeeta tekee mieli todella harvoin. Mieluummin tykkään suolaisesta, esim. suolakurkuista. Niitä pitää olla aina leivän päällä!:) Paino vaan nousee nousemistaan ja nestettä tuntuu kertyvän reilumminkin. Taitaa mennä 80 kilon raja rikki, vaikka kuinka uhosin että ei mene. No eihän tämä ole kuin väliaikaista...Tarkoittaako muuten sf- mitta samaa kuin kohdunpohjan korkeus?? No kohdunpohjan korkeus oli kuitenkin 29. Hemoglobiinikin oli noussut hyvin. Rautakuuri on sitten auttanut. On olokin ihan erilainen kuin vähän aikaa sitten!

Mutta taidan tästä mennä taas huilimaan vähäksi aikaa selkäni kanssa.



hauskaa päivän jatkoja kaikille muillekin möhömahoille!! =)

Hanna rv 31+3

Suli sit ne vähätkin lumet, on taas niin ankeaa ja harmaata. Tylsää. Minä niin odotan lunta ja pakkasta.



Esikoinen 1,5v, on vihdoin alkanut kiinnostua liikkumisesta, ja meillä on nukutusrumba nykyään yhtä pelleilyä. Jätkä nousee koko ajan istumaan. Mutta en anna periksi, omaan sänkyyn saa nukahtaa, viereen hän nukahtaisi paljon helpommin. Nyt oli nukahtanut istualleen, kävin äsken kellistämässä hänet selälleen :) Reppana.



Mulla on lantionseutu ihan älyttömän kipeä, hyvää nukkuma-asentoa ei löydy millään. Kerran yössä on noustava vessaan, ja sen jälkeen ei uni tahdo tulla.



Synnytys on alkanut kummitella mielessä. Vauva viihtyy poikittain ja olen alkanut pelätä, että joudun sektioon. Mitenkähän sitä selvittäisi, kun moneen viikkoon ei voisi nostaa esikoistakaan eikä tehdä mitään muutakaan. Minä kun en oikein siedä vieraita pitkiä aikoja kotonani, voisi olla hermo hiukka kireällä, kun mieskään ei voi olla töistä poissa kovin monta viikkoa.

Vauvan terveyskin huolettaa paljon enemmän kuin esikoista odottaessa. Silloin en osannut oikeasti kuvitellakaan, että hänellä voisi olla jotain isompaa ongelmaa, ja sitten niitä ongelmia olikin, ja paljon. Nyt ei auta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.



JOku kyseli synnytysvideon katselusta synnytysvalmennuksessa. Meille näytettiin Espoossa kaksikin videota, toinen oli aika vanha, toinen NKL:n mainosvideo. Mutta eihän se ihan niin mennyt, kuin nauhalta näyttivät. Itsekin ponnistin esikoista tunnin ennenkuin suostui tulemaan maailmaan.

Nyt mennäänkin vain sairaalan tutustumiskäynnille, kun asutaan täällä Itä-Suomessa eikä ole hajuakaan mitä ovea pitää mennä kolkuttelemaan, kun h-hetki koittaa.



Tihveröinen rv 31