Oletteko huomanneet televisio-ohjelmakeskusteluissa seuraavaa...

Esim. työpaikan kahvipöydässä jos keskustellaan vaikkapa eilisestä televeisio-ohjelmasta, joku kiirehtii aina toteamaan, että "minä en katso televisiota juuri koskaan". Ööö... Jassoo.



Mietin vain, että koska televisio demonisoitiin niin, että sen katsomatta jättäminen on mainostamisen arvoinen hyve? Parhaimmillaan se on hyvää viihdettä. Tuleehan sieltä paljon minun näkökulmastani ihan dorkaakin ohjelmaa (en jaksaisi katsoa tangomarkkinoita), mutta esim. vanhempani katsovat näitä ohjelmia ja ovat ihan täyspäisiä.



Joillekin televisio tuntuu edustavan pahaa, luovuutta tappavaa, henkistä löysyyttä edistävää karmeaa sielunvihollista. Näin etenkin n. 30-vuotiaissa akateemisissa henkilöissä, jollainen olen kyllä itsekin.