Suhde kriisissä

voi ap, älä tyydy noin vähään...ei se ainakaan sun itsetuntoasi nosta, että joudut anelemaan tapaamisia mieheltäsi. Ei, sinä olet upea nainen varmasti ja ansaitset niiiin paljon enemmän. Miehen joka todella välittää sinusta ja joka suorastaan odottaa, että saa viettää aikaa kanssasi.



Usko mua, jos sä eroat tästä "unelmamiehestäsi" tulet myöhemmin miettimään, että miten sä edes koskaan saatoit kuvitella, että mies oli sinulle hyvä, kun kohteli sua kuin ovimattoa, jonka tunteista ja tarpeista ei tartte välittää..



Ja sanon tämän sillä, että itse pidin liian kauan kiinni exästäni, ...toivoin ja kuvittelin että jospa olisi vaan kyseessä joku kriisi, että kyllä se vielä voi tuosta muuttua... Onneksi ex ite otti ja lähti toisen naisen matkaan. Sen jälkeen mä tapasin oikean miehen ja tajusin, että miten kamalassa suhteessa olin "roikkunut". Itsetuntokin on noussut sen myötä, kun näkee/kuulee/ja tuntee miten toinen arvostaa minua, rakastaa ja tahtoo oikeasti hyvää minulle ja sen lisäksi että me ollaan pariskunta, me olemme toistemme parhaat ystävät/sieluntoverit.

jossa nähdään pari kertaa kuukaudessa kaksi tuntia? Eikö olisi aika lähteä tavoittelemaan sitä onnellisuutta omassa elämässäsi? Tämän miehen kanssa se ei selvästi löydy.

jossa nähdään pari kertaa kuukaudessa kaksi tuntia? Eikö olisi aika lähteä tavoittelemaan sitä onnellisuutta omassa elämässäsi? Tämän miehen kanssa se ei selvästi löydy.

Niin no sellaiset mietteet mulla itselläkin on. Ennen oli asiat toisin, asuttiin siis yhdessä ja nähtiin useana päivänä viikossa. Elättelen tyhmänä toivoa siihen entiseen. En tiedä miten tässä näin on edes käynyt! Mies viilettää bilettämässä ja ties missä, ei vastaa edes puhelimeen kuin harvoin ja valitusti. Silti vakuuttelee rakkauttaan, hänen mielestään tämä on ihan normaalia parisuhteessa ja mä olen yli ripustautuva!

Koitin ehdottaa, että sovittaisiin 1-3 pv kuukaudessa etukäteen milloin tavataan. Helpottaisi mun ikävää. Sekään ei onnistu. Mies suuttui minulle, kun erehdyin joskus valittamaan siitä miten hän ei pidä lupauksiaan ja peruu kaiken. Nyt ei sitten sovi kanssani enää mitään, eipähän tarvitse mun "nalkuttaa". Se nalkutus oli sitä, että oltiin 4 kk aiemmin sovittu vuosipäivän vietosta ja mies lähtikin kavereineen ja muiden naisten kanssa mökille. Minä jäin yksin kotiin. Käytiin vielä aamulla ostamassa yhdessä ruoat, yhtäkkiä mies vaan ilmoitti että lähteekin.

En tiedä mikä sen pään on sekoittanut.

ettei miehelläsi ole toista naista?



Ei tuo kyllä ihan normaalilta vaikuta,toivottavasti saatte suhteenne korjattua.

Minusta kuulostaa, ettei mies välitä sinusta. Hän ei selvästikään ole kiinnostunut tapaamaan, eikä kohtele sinua arvostavasti tavatessa eikä tapaamisten ulkopuolella.



Kauanko olette olleet yhdessä? Onko yhteisiä lapsia? Avioliitto? Yhteistä omaisuutta? Mikä on se syy miksi koet miehen tulevan kerran kuussa pariksi tunniksi?

Hän ei vaan jostain syystä pysty sanoa sitä suoraan.

Mä olen epäillyt itsekin sitä toista naista. Mies kuitenkin kiistää sen. Vaikka toisaalta, kyllähän ihminen voi valehdella vaikka ja mitä. Mies on itse tullut petetyksi edellisessä suhteessaan, eikä kuulemma tahtoisi tehdä samoin kenellekään. Ollaan puhuttu näistä asioista joskus enemmänkin ja kumpikin oli vahvasti sitä mieltä, että sitten jos alkaa toiset naiset kiinnostamaan on parempi erota. Tai vastaavasti minua toiset miehet.



Mä niin toivon, että saisin edes jonkin selityksen tälle käytökselle. Olisi se sitten mitä tahansa.

Minusta kuulostaa, ettei mies välitä sinusta. Hän ei selvästikään ole kiinnostunut tapaamaan, eikä kohtele sinua arvostavasti tavatessa eikä tapaamisten ulkopuolella.

Kauanko olette olleet yhdessä? Onko yhteisiä lapsia? Avioliitto? Yhteistä omaisuutta? Mikä on se syy miksi koet miehen tulevan kerran kuussa pariksi tunniksi?

Ollaan oltu yhdessä kohta neljä vuotta. Mies kyllä soittelee mulle, mutta tavata ei tahdo, enkä oikein tiedä syytä. Meillä on yhdessä kyllä yleensä hauskaa ja oikeasti nautimme toistemme seurasta. Parasta tässä suhteessa on minusta ollut arki, tai se miten sekin tuntuu niin ihanalta tämän miehen kanssa. En tiedä miksi mies haluaa olla kanssani ja toisaalta välttelee. Ei oikein pysty sisäistämään tätä asiaa.

Mä olen ihan pihalla tästä nykyisestä tilanteesta ja olen varma, että miehellä on pahemman luokan kriisi meneillään. En vain tiedä minkä takia! Viimeksi tavatessamme meillä oli oikein mukavaa ja mies lupaili, että kyllä meillä vielä on aikaa ja muuta.

Tällä hetkellä päällimmäisenä ajatuksena on se, että mies tosiaan haluaa minusta eroon tai hänellä on toinen. Kaiken tämän mies kuitenkin kiistää. Muita syitä en pahemmin keksi. Olen miettinyt tästä suhteesta luopumista, mutta sitten tulen ajatelleeksi kaikkia hyviä hetkiä ja alkaa ahdistamaan. Mies on aikaisemmin ollut se unelmamies josta aina haaveilin, nyt on vaan kaikki muuttunut, enkä oikeen millään meinaa tajuta tai hyväksyä tätä tilannetta..

Kauan olette olleet yhdessä ja minuakin kiinnostaa mikä teidät pitää yhdessä? Kuulostaa siltä, että sinun pitäisi vaan antaa miehen mennä omia menojaan ja sinun etsiä joku, joka sinua kunnioittaa ja rakastaa. Nostat kissan pöydälle ja sanot, että jos tämän keskustelun aikana asiat eivät selviä niin se on sitten tässä. Kuulostaa ikävältä ratkaisulta mutta joskus on mentävä eteenpäin..

Kuulostaa siltä, ettei mies välitä sinusta pätkääkään. Tiedätkö hänen aiemmat eronsa, onko hänen ollut helppoa tehdä/kertoa eropäätös kumppanille?

Tosi fiksun kuuloinen vastaus, mutta rakkaus :D Heh. Varmaan ne hyvät hetket, joita meillä suurimmaksi osaksi on ollut. Se, että meillä on pohjimmiltaan ollut asiat suhteessa hyvin. Viihdytään yhdessä jne. Enpä osaa sitä selittää.

Kuulostaa siltä, ettei mies välitä sinusta pätkääkään. Tiedätkö hänen aiemmat eronsa, onko hänen ollut helppoa tehdä/kertoa eropäätös kumppanille?

Hän on tullut jätetyksi aikaisemmissa suhteissaan.

Täytyy varmaan saada itseni kasaan ja ehdottaa miehelle eroa. En millään tahtoisi, mutta toisaalta en keksi ratkaisua tähän tilanteeseen. Olen koittanut puhua miehen kanssa, mutta eipä siitä ole ollut apua. Viimeksi purskahdin itkuun eikä siitä puhumisesta sitten tullutkaan enää mitään. Tuntui kuin mies olisi syytellyt minua tästä kaikesta. Jos hänellä on joku ongelma tai syy tämän takana, olisi kiva kuulla se.

Mutta niin. Ehkä mä koitan vielä puhua ja jos muutosta ei tule niin ero on sitten ainoa ratkaisu.

Tosi fiksun kuuloinen vastaus, mutta rakkaus :D Heh. Varmaan ne hyvät hetket, joita meillä suurimmaksi osaksi on ollut. Se, että meillä on pohjimmiltaan ollut asiat suhteessa hyvin. Viihdytään yhdessä jne. Enpä osaa sitä selittää.

Mutta se yhdessä pitävä rakkaus taitaa olla sama asia kuin sinun rakkautesi. Vaikka eroaminen tuntuisi menetykseltä, mieti nykyisen tilanteen aiheuttamaan pitkittynyttä mielipahaa ja epävarmuutta. Teitä tuntematta sanoisin, että jollei ole lapsia tms syitä vastapainona, niin sinun kannattaa erota ja odottaa miestä joka välittää sinusta ja sinun tunteistasi. (Sanoisin kyllä perheellisellekin, mutta silloin tilanne on toki mutkikkaampi)

Tosi fiksun kuuloinen vastaus, mutta rakkaus :D Heh. Varmaan ne hyvät hetket, joita meillä suurimmaksi osaksi on ollut. Se, että meillä on pohjimmiltaan ollut asiat suhteessa hyvin. Viihdytään yhdessä jne. Enpä osaa sitä selittää.

Mutta se yhdessä pitävä rakkaus taitaa olla sama asia kuin sinun rakkautesi. Vaikka eroaminen tuntuisi menetykseltä, mieti nykyisen tilanteen aiheuttamaan pitkittynyttä mielipahaa ja epävarmuutta. Teitä tuntematta sanoisin, että jollei ole lapsia tms syitä vastapainona, niin sinun kannattaa erota ja odottaa miestä joka välittää sinusta ja sinun tunteistasi. (Sanoisin kyllä perheellisellekin, mutta silloin tilanne on toki mutkikkaampi)

Parempi sanoa rehellinen mielipiteensä, en mä siitä loukkaannu! Olet varmaan ihan oikeassa. Jotenkin on vaan nyt sellainen fiilis, etten kelpaa enää kenellekään enkä osaa olla yksin. Ihan heti en kyllä mitään uutta suhdetta haluakaan. Kaipaan vaan ihan hirveästi läheisyyttä.. ;S Mulla on ihan hemmetin yksinäinen olo muutenkin, mulla ei ole oikeastaan perhettä eikä mitään. Paras, pitkäaikainen ystävä petti luottamukseni talvella niin pahasti, etten ole siitäkään toipunut.

Jos koitan positiivisesti ajatella, nyt ois hyvä sauma pistää koko elämä uusiksi ja kokeilla jotain uutta! :D Pitäisi vaan keksiä, mitä elämältäni haluan. Kaikki matot on vedetty jalkojen alta, niin tuntuu kuin tyhjän päällä ois.

Tosi fiksun kuuloinen vastaus, mutta rakkaus :D Heh. Varmaan ne hyvät hetket, joita meillä suurimmaksi osaksi on ollut. Se, että meillä on pohjimmiltaan ollut asiat suhteessa hyvin. Viihdytään yhdessä jne. Enpä osaa sitä selittää.

Mutta se yhdessä pitävä rakkaus taitaa olla sama asia kuin sinun rakkautesi. Vaikka eroaminen tuntuisi menetykseltä, mieti nykyisen tilanteen aiheuttamaan pitkittynyttä mielipahaa ja epävarmuutta. Teitä tuntematta sanoisin, että jollei ole lapsia tms syitä vastapainona, niin sinun kannattaa erota ja odottaa miestä joka välittää sinusta ja sinun tunteistasi. (Sanoisin kyllä perheellisellekin, mutta silloin tilanne on toki mutkikkaampi)

Parempi sanoa rehellinen mielipiteensä, en mä siitä loukkaannu! Olet varmaan ihan oikeassa. Jotenkin on vaan nyt sellainen fiilis, etten kelpaa enää kenellekään enkä osaa olla yksin. Ihan heti en kyllä mitään uutta suhdetta haluakaan. Kaipaan vaan ihan hirveästi läheisyyttä.. ;S Mulla on ihan hemmetin yksinäinen olo muutenkin, mulla ei ole oikeastaan perhettä eikä mitään. Paras, pitkäaikainen ystävä petti luottamukseni talvella niin pahasti, etten ole siitäkään toipunut.

Jos koitan positiivisesti ajatella, nyt ois hyvä sauma pistää koko elämä uusiksi ja kokeilla jotain uutta! :D Pitäisi vaan keksiä, mitä elämältäni haluan. Kaikki matot on vedetty jalkojen alta, niin tuntuu kuin tyhjän päällä ois.

Itsekin olen tänään taas vetistellyt pikkuasioita kun erosin miesystävän kanssa kuluneella viikolla ja tuntuu etten varmasti löydä miestä jonka kanssa olo on yhtä levollinen ja luonteva.

Mutta siltä tuntuu siinä vaiheessa kun eroaminen ei tunnu itsestä vielä selvältä ja ehkä epävarmaltakin. Aivan varmasti löydät paremman miehen. Hei, nykyinen ei halua nähdä sinua. Oli kuinka suloinen vaan, niin tekee sinut onnettomaksi. Ja ties vaikka ero piristäisi muutoinkin, kun jää noin suuren asian sureminen pois. Voi olla että koko elämä piristyy kun pääset yli ensitunteista ja matot palaisi jalkojen alle :) Tsemppiä kesään ja itsesi löytämiseen!