Lue keskustelun säännöt.
ärsyttävimmät kliseet sisustuslehdissä
esim. talo oli täysin remontoitava, mutta näimme pontetiaalin tai mahdollisuuden.
Siis argh, niin klisee ja toistuu joka ikisessä esiteltävässä kämpässä tai blogistin kodissa joita on kykylehdet pullollaan ja aivan toistensa kopioita
Kommentit (429)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Panostimme kunnolla tähän 12 hengen ruokapöytään, koska harrastamme molemmat ruuanlaittoa ja teemmekin mielellämme isolle ystäväporukalle ruokaa ja istumme yömyöhään pöydän ääressä".
On se ihme, kun näillä isotuloisilla, jotka paiskii myös yleensä töitäkin eli ei juuri kotona näy, on aikaa väsätä ruokaa ystävilleen koko ajan. Ja millainen ruoanlaittoinnostus suomalaisissa on virinnytkään design-keittiöiden myötä...
Hirveitä kulissitarinoita.
Me ollaan vaan keskituloisia, sori!
Kai se tulee toisille verenperintönä. Mun äiti oli itäsuomesta missä oli aina iso porukka syömässä, omaa perhettä, tuttuja, tarvitsevia jne. Jos soppaa ei ollut tarpeeksi lisättiin vettä ja taas riitti.
Tuosta kai on periytynyt mulle tapa ruokkia kaikkia ja vielä kun elämme nykyään suomenruotsalaisessa yhteisössä jossa myös on sama tapa niin toki yhdessäoloon on tilaisuuksia. Paljon! Ja seuraava sukupolvi jatkaa tätä omien ystäviensä kanssa.
Siis matkitko nyt niitä ärsyttäviä sisustuslehtiklisheitä vai oletko TOSISSASI...?
No, tosissani. Tää on meidän (ja suvun ja ystävien) ihan normielämää:) Jos se on kliseistä niin siitä vaan.
Ei muuta, mutta tuliko viesti nyt väärään ketjuun? Ketjussa listataan ärsyttävimpiä sisustuskliseitä...
näyttäähän tää olevan ärsyttävää monen mielestä:)
Omahyväisyys on ärsyttävää monen mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Päivi ja Patrick saivat tarpeekseen kiireisestä ja vaativasta asiantuntijatyöstä pääkaupunkiseudulla, ja kesälomalla Päivin kotiseudulla käydessään kiinnittivät huomiota tyhjilleen jääneeseen ja käytöstä poistettuun Yli-Punkin asemarakennukseen. Ensin ajatus tuntui ihan hullulta – hekö hankkisivat tuollaisen vaivoikseen! Mutta Päivi ei saanut vanhaa, paljon elämää nähnyttä rakennusta mielestään.
Meni muutama kuukausi ja kaupat oli tehty. ”Tuntuihan se ihan hullulta ja mietittiin että mihin sitä on nyt lähdetty”. Työt pääkaupunkiseudulla saivat jäädä ja elämä siirtyi Yli-Punkkiin. Päivin appiukko on eläkkeelle jäänyt puuseppä, joka teki keittiöön kaapistot. Facebookin kierrätysryhmästä Päivi bongasi taloon uudet ikkunaruudut hajalle menneiden tilalle. ”Käytän mielelläni kierrätystavaroita ja tällaisessa vanhassa talossa ne on aika ehdottomat, uusi ei toimisi ollenkaan niin hyvin kuin vanhat ruudut”, toteaa Päivi. Pihan riippukeinu on sekin ostettu käytettynä paikallisesta Wanhan Tavaran kaupasta. Päivi maalasi sen uusiksi ja Patrick vaihtoi kettingit ”Onneksi mieheni osaa tehdä myös ihan käytännön hommia, niitä tässä talossa ja pihassa on riittänyt!”, Päivi nauraa.
”Kyllä täällä on ihmisen hyvä olla ja elää. Kesäaamuna herään usein ennen muita, laitan mutteripannulla kahvit tulemaan ja istun ulkorappusilla hengittämässä syvään raikasta aamuilmaa. Miten tällaisessa paikassa voisi enää kaivata minnekään muualle?”, huokaa Päivi samalla kun perheen lapset Oscar, 10, ja Lyydia, 12, tömistelevät sisään perheen Pablo –koiran ulkoilutusreissulta. Mukaan on tarttunut upeat kukkakimput lähiniityltä, nyt ne pääsevät kaunistamaan Yli-Punkin entisen aseman ikkunalautaa Arabian perintövaasiin."
Ja mitä oikeasti tapahtui:
Päivi ja Pate saivat suunnilleen samana päivänä potkut asiantuntija tehtävistään. Koulutus oli jäänyt vähiin ja lisäkoulutus vielä vähemmälle. Koko kesä oli lomaa. Ja tuleva syksy ja talvi... Pääkaupungista oli pakko muuttaa takaisin vanhoille kotikunnaille, Yli-Punkkiin. Ei peijakas, ei sivukylille sentään. Onneksi myynnissä oli asemarakennus, ainoa joka irtosi kohtuuhintaan. Vaivaahan siitä olisi, mutta rahalla saa sen minkä saa.
Vähät tavarat Hesasta kasaan ja maalle lomps! Onneksi appiukko oli näppäräkäsistään. Vauvankakan keltaiset keittiön kaapit maalattiin uusiksi. Pullopalkalla onneksi. Facebookin kierrätysryhmästä löytyi ikkunaruudut rikkikivitettyjen tilalle. Haista v##tu -teksti ei meinannut millään jäädä maalin alle ulkoseinässä, mutta kyllähän sekin sitten onnistui kun tarpeeksi hiottiin ja maalattiin. Korillinen keppanaa siinä kyllä kului Antti Tuiskua kuunnellessa.
Patea piti aamuisin potkia persuuksiin, ei olisi millään saanut silmiään auki. Päivillä paloi päreet sinä päivänä, kun pihamaalle hapantunut keinu maalattiin ja siihen piti uusia ketjut. No onnistui, kun sanoi Patelle että siinä on hyvä ottaa iltapäiväoluet.
Päivi istuu vanhan asemarakennuksen rappusilla ja räpeltää kahvikuppinsa seuraksi ensimmäisen tupakan. Hyvä siinä on poltella ja odotella muiden heräämistä. Pablo -koira nostaa jalkaansa kituvaa pihapensasta vasten ja Päivi-äiti yrittää kiljua hereille perheen nuorisoa, Oscaria ja Lyydiaa. Lapset ovat notkuneet yömyöhään pikkukylän nuorten kanssa ja uni painaa. Jos oikein silmiä siristää, niin ei huomaa kuinka pinttynyt ja halkeillut ikkunalla oleva Arabian ikivanha vaasi on.
"Yksityiskohdat." Kuvissa mikä tahansa romu voidaan saada näyttämään mielenkiintoiselta, kauniilta tai hauskalta yksityiskohdalta. Normaaleissa kodeissa ajelehtii kaikenlaista kamaa, joilla ei ole paikkaa, mutta sisustuslehdissä kaikella on paikkansa ja jokin sekalaisesta tavarasta nostetaan yksityiskohdan asemaan.
Aina pitää olla jotain "sopivasti rouheeta tai raffia..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Panostimme kunnolla tähän 12 hengen ruokapöytään, koska harrastamme molemmat ruuanlaittoa ja teemmekin mielellämme isolle ystäväporukalle ruokaa ja istumme yömyöhään pöydän ääressä".
Monelle eineksiä lämmittävälle tämä varmasti on klisee mutta meille ihan totta:D
Pöydän ääressä istuu yleensä 10-14 henkeä ja syödään pitkän kaavan mukaan tosi usein. Viimeksi eilen ja perjantaina seuraavan kerran. Sitten taitaakin olla viikko väliä ennen seuraavaa kertaa.
Ei kai kukaan väittnyr, ettei se olisi mahdollista. Vaan Suomessa kuitenkin melko epätavallista varsinkin pienessä kerrostaloasunnoissa, yleensä isommalla porukalla tavataan esimerkiksi mökillä tai isovanhemmilla. Ja lestadiolaiset ovat (onneksi) melko pieni vähemmistö Suomessa
No mä olen ihan stadilainen ateisti:)
Koko paketti. "Oikea" sisustus syntyy vasta elämän myötä vuosien kuluessa kun kaikki asettuu paikoilleen. Ei noissa lehtien ihanissa kodeissa mitään vikaa ole, monet näyttävät upeilta, mutta eivät ne ole mielestäni "totta" vaan ideoita antavia mainoksia. Tämä tuntuu monelta lukijalta usein unohtuvan kun naureskellaan ja valitetaan milloin mistäkin. Niiden juttujen arvo on mainostamisessa ja "ravistelussa", jonka myötä voi saada uusia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisustuskuvat on välillä omituisia. Iso kukkaruukku jossain tuolin vieressä niin ettei tuolille pääse istumaan. Myös se ettei ole juurikaan kaappeja ja tavaroita esillä ja silti sanotaan että on kamala tavarapaljous. Siis että mitä? Kaikki ihan tyhjää ja kuitenkin valitetaan tavaramäärästä. Tai sitten on saatu kahdella kauniilla korilla kaikki ylimääräinen piiloon. Välillä tuntuu että kahvikuppeja myöten kaiken on sovittava seinien väriin...
Vierailija kirjoitti:
http://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/koti-ja-diy/sanna-manderin-kot…
Tässä oli minun mielestäni ihan onnistunut juttu, vaikka ei sisustuslehdestä olekaan mutta sinnekin oli päässyt lipsahtamaan: "Toiseksi ihastuin keittiöön, joka on näyttävä ja hyvin sosiaalinen. Pidämme usein illallis- ja teekutsuja. Minä kokkaan kasvisruokaa ja vieraat hengaavat saarekkeen ympärillä." Sallittakoon, kun muuten oli keskimääräistä sisustusjuttua persoonallisempi. ;) Kuvia olisi pitänyt olla enemmän!
Just joo...cityvihreä hörhö, joka ei ymmärrä mitään talouden päälle. Jos rahaa ei ole liikaa, niin silloin sitä ei pidä maksaa vuokriin (tässäkin 2000 euroa + työhuoneen vuokra). Sijaintiin satsaaminen ei tässä kannata alkuunkaan, koska tuosta ei jää todellakaan mitään jäljelle.
Tällaisista vastuuttomista tyypeistä on todella vastenmielistä lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keittiön pöytä joku romu viime vuosisadalta. Ympärillä eri värisiä ja tyylisiä tuoleja. Pikanttia!
"Iso terassi toimii lisähuoneena ympäri vuoden". Terassille ängetty iso kulmasohva muhkeilla pehmusteilla ja kymmenen koristetyynyä. Just joo, haluisin nähdä, kuinka moni lisähuoneen hehkuttajista todella käpertyy tuon sohvan nurkkaan lukemaan lempikirjaansa lokakuun lämmössä. "Terassilämmittimet jatkavat tunnelmallisten iltojen viettoa joulukuulle asti." Joopa joo. Hyvä kun Suomen kesässä tarkenee silloin tällöin terassilla istuskella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä ihan sisustuslehtien kliseitä, mutta näiden julkkisbimbojen sisustusunelmat on aivan karmeita:
- kehystetyt julisteet = naulalla kipsilevyyn ripustettu halpiskehys
- pikkuiset sivupöydät kukkavaasien alla = huonekalujen määrä (ei koko) instagramkuvissa tekee yksiöstä isomman
- tyhjät sisustuspullot keittiön hyllyllä = näitä saa sponssina
- valkoinen = vaikka onkin trendinä mennyt jo ohi, tämä on helppo ratkaisu värimaailman ongelmiin
- söpöt pikku sohvat tyynyineen = mahdoton istua rennosti, tyynyt vähentävät istuinpaikkoja
- kaikki näyttää kerralla hankitulta = sponsorisopimus tai sitten visa vinkunut
- amerikkalaistyylisen muovikuusen (joskus jopa kekseliäästi valkoisen) vieressä poseeraaminen aina ennen joulua = lahjat rekvisiittaa, "kotilookin" puunaamiseen mennyt tunteja, aattoiltaa kuvaava valokuva otettu jo marraskuussa
- pikkuruiset leivonnaiset = saatu sponssina läheisestä konditoriasta, määrä tekee syöjät lähinnä pettyneeksi
"Humoristinen Casa WelliKulho sopii hyvin vauhdikkaan ja liikunnallisen uusperheen kodin nimeksi.
- Oleellista uudessa talossamme on käytännöllisyys, kertoo Timo Welsby.
Päätös Asuntomessu-talosta tehtiin linjassa perheen yleiseen menoon eli vauhdikkaasti.
Timo oli liki häikäistynyt, kun hän viime vuonna huristeli maantiepyörällään Mikkelin kaunista Porrassalmen museotietä pitkin.
Maisemat olivat kerta kaikkiaan mahtavat. Yhtäkkiä Timo huomasi yllätyksekseen kyltin, joka kertoi, että hän olikin tulevien Asuntomessujen maisemissa.
Tässähän olisi loistava mahdollisuus!"
http://www.iltalehti.fi/asuminen/201707142200258356_an.shtml
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, viime aikoina joulukuussa onkin tavannut olla lämpimämpää kuin kesäkuussa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/koti-ja-diy/sanna-manderin-kot…
Tässä oli minun mielestäni ihan onnistunut juttu, vaikka ei sisustuslehdestä olekaan mutta sinnekin oli päässyt lipsahtamaan: "Toiseksi ihastuin keittiöön, joka on näyttävä ja hyvin sosiaalinen. Pidämme usein illallis- ja teekutsuja. Minä kokkaan kasvisruokaa ja vieraat hengaavat saarekkeen ympärillä." Sallittakoon, kun muuten oli keskimääräistä sisustusjuttua persoonallisempi. ;) Kuvia olisi pitänyt olla enemmän!
Just joo...cityvihreä hörhö, joka ei ymmärrä mitään talouden päälle. Jos rahaa ei ole liikaa, niin silloin sitä ei pidä maksaa vuokriin (tässäkin 2000 euroa + työhuoneen vuokra). Sijaintiin satsaaminen ei tässä kannata alkuunkaan, koska tuosta ei jää todellakaan mitään jäljelle.
Tällaisista vastuuttomista tyypeistä on todella vastenmielistä lukea.
Mä en yleensä koe vastenmielisyyttä lukiessani toisten ihmisten asumisvalinnoista. Vaikutat kauhean ahdasmieliseltä tiukkikselta!
Ostin heikkouttani Unelmien Talo & Koti-lehden heinäkuun numeron vain muutama päivä ennen kuin luin tämän ketjun kokonaan läpi ja nauroin teidän jutuillenne katketakseni.
Sitten avasin ostamani numeron, eikä enää naurattanut. Sivulta 4:
"Kun suunnittelee ja rakentaa itse, saa juuri sellaista kuin haluaa" (No way, en ois arvannut!)
"Rakennuksen aito tunnelma piti kaivaa esiin muovimattojen alta" (Sieltähän löytyi, yllättäin, sitä paljon hehkutettua upeaa puuta)
"50-luvun talon alkuperäisyys teki meihin suuren vaikutuksen" (Suorana lainauksena varsinaisesta jutusta: "Vanha puutalo järvitontilla! - - Voiko täydellisempää idylliä ollakaan?" Ai että. Tässäkin talossa muuten "parketin alta otettiin esiin hyväkuntoinen lautalattia".)
En kyennyt lukemaan pidemmälle. Selailin lehden kuvat nopeasti läpi, joskin pelkät kuvatekstitkin olivat ihan täydellistä av-kliseeainesta. Vai mitä tykkäätte sellaisista kuin "rakkaimmat huonekalumme ovat suvun vanhoja aarteita", "oma kädenjälki näkyy talon persoonallisissa yksityiskohdissa" ja "keittiön liitutaululle voi kirjoittaa vaikka ajankohtaisia elämänohjeita" (tässä tapauksessa ohjeena oli happy wife, happy life)?
Loppuun kevennys. Toimittajilla alkaa selkeästi olla vaikeuksia kierrättää copy-paste tekstejään edes saman numeron sisällä. Lehden ensimmäisessä asuntojutussa on kuva ruokapöydällä koreilevasta luonnonkukkavaasista (talon rouva nimittäin kattaa pöydän arkenakin kauniisti, kuulkaas!) kuvatekstillä "kesäaikaan leikkokukat poimitaan omalta tontilta". Samaan teemaan palataan lehden viimeisessä kotiesittelyssä, jossa on tuttuun tapaan yksi kuva varattu luonnonkukkakimpun esittelyyn: "Maljakoissa on aina tuoreita kukkia. Kesäaikaan ne on poimittu omasta puutarhasta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Päivi ja Patrick saivat tarpeekseen kiireisestä ja vaativasta asiantuntijatyöstä pääkaupunkiseudulla, ja kesälomalla Päivin kotiseudulla käydessään kiinnittivät huomiota tyhjilleen jääneeseen ja käytöstä poistettuun Yli-Punkin asemarakennukseen. Ensin ajatus tuntui ihan hullulta – hekö hankkisivat tuollaisen vaivoikseen! Mutta Päivi ei saanut vanhaa, paljon elämää nähnyttä rakennusta mielestään.
Meni muutama kuukausi ja kaupat oli tehty. ”Tuntuihan se ihan hullulta ja mietittiin että mihin sitä on nyt lähdetty”. Työt pääkaupunkiseudulla saivat jäädä ja elämä siirtyi Yli-Punkkiin. Päivin appiukko on eläkkeelle jäänyt puuseppä, joka teki keittiöön kaapistot. Facebookin kierrätysryhmästä Päivi bongasi taloon uudet ikkunaruudut hajalle menneiden tilalle. ”Käytän mielelläni kierrätystavaroita ja tällaisessa vanhassa talossa ne on aika ehdottomat, uusi ei toimisi ollenkaan niin hyvin kuin vanhat ruudut”, toteaa Päivi. Pihan riippukeinu on sekin ostettu käytettynä paikallisesta Wanhan Tavaran kaupasta. Päivi maalasi sen uusiksi ja Patrick vaihtoi kettingit ”Onneksi mieheni osaa tehdä myös ihan käytännön hommia, niitä tässä talossa ja pihassa on riittänyt!”, Päivi nauraa.
”Kyllä täällä on ihmisen hyvä olla ja elää. Kesäaamuna herään usein ennen muita, laitan mutteripannulla kahvit tulemaan ja istun ulkorappusilla hengittämässä syvään raikasta aamuilmaa. Miten tällaisessa paikassa voisi enää kaivata minnekään muualle?”, huokaa Päivi samalla kun perheen lapset Oscar, 10, ja Lyydia, 12, tömistelevät sisään perheen Pablo –koiran ulkoilutusreissulta. Mukaan on tarttunut upeat kukkakimput lähiniityltä, nyt ne pääsevät kaunistamaan Yli-Punkin entisen aseman ikkunalautaa Arabian perintövaasiin."
Ja mitä oikeasti tapahtui:
Päivi ja Pate saivat suunnilleen samana päivänä potkut asiantuntija tehtävistään. Koulutus oli jäänyt vähiin ja lisäkoulutus vielä vähemmälle. Koko kesä oli lomaa. Ja tuleva syksy ja talvi... Pääkaupungista oli pakko muuttaa takaisin vanhoille kotikunnaille, Yli-Punkkiin. Ei peijakas, ei sivukylille sentään. Onneksi myynnissä oli asemarakennus, ainoa joka irtosi kohtuuhintaan. Vaivaahan siitä olisi, mutta rahalla saa sen minkä saa.
Vähät tavarat Hesasta kasaan ja maalle lomps! Onneksi appiukko oli näppäräkäsistään. Vauvankakan keltaiset keittiön kaapit maalattiin uusiksi. Pullopalkalla onneksi. Facebookin kierrätysryhmästä löytyi ikkunaruudut rikkikivitettyjen tilalle. Haista v##tu -teksti ei meinannut millään jäädä maalin alle ulkoseinässä, mutta kyllähän sekin sitten onnistui kun tarpeeksi hiottiin ja maalattiin. Korillinen keppanaa siinä kyllä kului Antti Tuiskua kuunnellessa.
Patea piti aamuisin potkia persuuksiin, ei olisi millään saanut silmiään auki. Päivillä paloi päreet sinä päivänä, kun pihamaalle hapantunut keinu maalattiin ja siihen piti uusia ketjut. No onnistui, kun sanoi Patelle että siinä on hyvä ottaa iltapäiväoluet.
Päivi istuu vanhan asemarakennuksen rappusilla ja räpeltää kahvikuppinsa seuraksi ensimmäisen tupakan. Hyvä siinä on poltella ja odotella muiden heräämistä. Pablo -koira nostaa jalkaansa kituvaa pihapensasta vasten ja Päivi-äiti yrittää kiljua hereille perheen nuorisoa, Oscaria ja Lyydiaa. Lapset ovat notkuneet yömyöhään pikkukylän nuorten kanssa ja uni painaa. Jos oikein silmiä siristää, niin ei huomaa kuinka pinttynyt ja halkeillut ikkunalla oleva Arabian ikivanha vaasi on.
:"D
Perheen äiti on tuonut penkin tai puutarhakalusteet ulos lumihankeen ja niissä on tietty talja sekä viltti lämmittimiksi. Lyhtyjä useampi. Äidillä suloiset, uudet villavaatteet yllä, usein mekko tai hame. Korissa on termospullo ja eväät... lapset tietty pyörii onnellisina, punaposkisina vierellä.
Teini-ikää lähestyvien poikien huoneet on selvästi sisustettu äidin maulla. Virkattu pitsipeite sängyllä, lapsekas mutta äärimmäisen siisti huone. Ei mitään käsitystä ergonomisista tuoleista ja pöydistä joissa opiskelu sujuisi miellyttävämmin.
Lapsille ostetaan joulupukin konttiin vain antiikkisia puuleluja.
Tytöillä suuret vartavasten rakennetut leikkimökit joissa aikuisetkin voi yöpyä tarvittaessa ( huom. perheen isä, kun on ansainnut jostain rangaistuksen. )
Mukaan kuvaan pääsee se, tai ne kaverit jotka sillä hetkellä syystä tai toisesta kelpuutetaan.
http://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/koti-ja-diy/sanna-manderin-kot…
Tässä oli minun mielestäni ihan onnistunut juttu, vaikka ei sisustuslehdestä olekaan mutta sinnekin oli päässyt lipsahtamaan: "Toiseksi ihastuin keittiöön, joka on näyttävä ja hyvin sosiaalinen. Pidämme usein illallis- ja teekutsuja. Minä kokkaan kasvisruokaa ja vieraat hengaavat saarekkeen ympärillä." Sallittakoon, kun muuten oli keskimääräistä sisustusjuttua persoonallisempi. ;) Kuvia olisi pitänyt olla enemmän!