Kotirouvvuus ja vapaus?
Minusta tuli koulutettu kotirouva. Lapset ovat vielä pieniä, mutta eivät enää niin pieniä, että aina olisivat helmoissani. Olen siis kotirouva. Saan rahaa riittävästi. Hakeudun työelämään, jos se ei häiritse muuta elämääni.
Monestikin keskustellaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Minulla on kotirouvana vapautta olla ja sitä kautta ajattelemisen vapautta. Minusta ei viedä viimeisiä mehuja. En joudu rehkimään sekä kotona että työelämässä. Elämäni on juuri sopivan tuntuista. Minulla on aikaa ajatella ja pohtia syntyjä syviä sekä toteuttaa parhaita ideoitani.
Kommentit (2)
Tuota se tosiaan parhaimmillaan on, jos on rahaa tarpeeksi ja mies ei ole pihi eikä kovin kontrolloiva. Oma äitinikin eli noin varakkaana kotirouvana koko ikänsä ja oli kyllä oikein mukavan oloista elämää. Matkusteli, teki huvikseen taidetta ja käsitöitä, harrasti, istui naapuruston muiden akkojen kanssa pitkillä kahveilla juoruamassa...
Vaihtaisin minäkin heti tuohon osaan jos voisin, vaan ei onnistu, mies tienaa niin vähän ja minä olen perheen elättäjä.
Elämä on mukavaa, ei valittamista!
Itse asiassa teen monia sellaisia asioita joita ihmiset sanovat haluavansa tehdä jos saisivat lottovoiton.