Miten teille riittää 1-2 lasta ellei ole kyse

vallan mainiosti, kun ensimmäinen on enkelinä ja toinen uhmaiässä. En vaaranna omaa henkistä ja fyysistä terveyttäni enää raskaudella, haluan että oma rakas uhmikseni saa kaiken huomion ja rakkauden, jota voisin jakaa laumalle lapsia, jos elämä olisi toisin valinnut kohdallani. Kyse on siis puhtaasti omasta valinnastani olla elossa, ei lapsettomuudesta tai elämän helppouden valinnasta. RAkastan sitä mitä minulle on annettu.

Niin miksi riskeerata ja katsoa millainen se seuraava olisi ollut?

mutta vaikka niitä myytäisiin marketissa, en hankkisi enää yhtään lisää :) Tarpeeksi harmaita hiuksia saa jo noista kahdestakin!

Kaikki eivät halua enempää lapsia tai jopa suurperhettä. Itse en ole henk. koht. tavannut yhtään yli kahden lapsen perhettä, jossa ei jatkuvasti valitettaisi jostakin, esim. rahasta, asunnosta, autosta, päivähoitomaksuista, yhteisen ajan puutteesta, jne.

on 1-2 lasta ei voi tietää miten mukavaa elämä on kun on lapsia ja sitä kautta rakkautta enemmän. ME joilla on lapsia viisi tiedämme kokemuskesta mitä on olla yhden ja kahden lapsen vanhempi ja että se on paljon tylsempää. Elämä on köyhää ja ne lapset muuttaa hetkessä pois kotoa jolloin on vuosikymmeniä tylsää elämää edessä.

liikaa... rakastan häntä toki, mutta kolmeen vuoteen en ole nukkunut.. joten en todellakaan kaipaa enempää, ehkä joskus mieli muuttuu, mutta en usko..

miksi jotkut tekevät yli kaksi lasta, ellei kyse ole taustalla olevasta uskonnollisesta vakaumuksesta.

ja olen oppinut ajattelemaan kaksilapsisuutta ihanteellisena tilanteena.



Lisäksi maailma tuntuu olevan suunniteltu neljän hengen perheille.

Minun elämäni on oikein mukavaa, kiitos vaan kysymästä. Perheeni on upea, mutta minulla on myös mielenkiintoinen ja haastava työ. Vapaa-ajalla ehdimme molemmat mieheni kanssa harrastaa ja lomilla pystymme matkustelemaan.

Minulla on paljon ystäviä ja koen, että rakkautta on elämässäni tarpeeksi.

Sain aikani kulumaan todella hyvin myös lapsettomana, en siis allekirjoita väitettäsi siitä, että lapsettomuuus olisi jotenkin tylsää elämää.

Terveisin yhden lapsen onnellinen äiti

on 1-2 lasta ei voi tietää miten mukavaa elämä on kun on lapsia ja sitä kautta rakkautta enemmän. ME joilla on lapsia viisi tiedämme kokemuskesta mitä on olla yhden ja kahden lapsen vanhempi ja että se on paljon tylsempää. Elämä on köyhää ja ne lapset muuttaa hetkessä pois kotoa jolloin on vuosikymmeniä tylsää elämää edessä.

on 1-2 lasta ei voi tietää miten mukavaa elämä on kun on lapsia ja sitä kautta rakkautta enemmän. ME joilla on lapsia viisi tiedämme kokemuskesta mitä on olla yhden ja kahden lapsen vanhempi ja että se on paljon tylsempää. Elämä on köyhää ja ne lapset muuttaa hetkessä pois kotoa jolloin on vuosikymmeniä tylsää elämää edessä.

Minulla on 2 lasta, ihana mies ja työ, jossa edetä. Matkustamme paljon, ja vietämme aikaa ystävien kanssa. En koskaan ole ajatellut, että elämäni olisi tylsää kun on "vähän lapsia". Sitä se ei todella ole, suurempaa seikkailua se on ollut vain lasten kanssa. Viittä tenavaa tuskin olisin vienyt pyramideille tai Alpeille? Toivottavasti säilymme terveenä vanhoinankin ja lasten muuttaessa pois, ei elämä ole tylsää, vaan vapaata seesteistä elämää. Ei elämäni ollut tylsää lapsettomanakaan, miten se siksi yhtäkkiä muuuttuisi?

suurperhe-elämän, siksi yksi riittää nyt.

ei meiltä puutu mitään!

Meillä on 3 lasta. Lasten keskinäinen touhu ja rakkaus sekä koko perheen yhteinen oleminen on erilaista kuin 1-2 lapsisessa perheessä. Rakkauden määrä on lisääntynyt kolmannen syntyessä tähän taloon.



Ai niin, ollaan muuten kumpikin vanhemmista vaativissa ja haastavissa töissä, tavataan yhtäviä, matkustellaan ja harrastetaan. Ihan sitä kaikkea mitä tehtiin myös ennen kolmatta lasta. Ja nyt luulen että odotan neljättä, vahinko on ehkä tapahtunut (huolimattomuutta ehkäisyssä). Miehelle sanoin tänään että olo on sellainen kuin olisin raskaana ja menkat myöhässä. Miehen tyytyväinen ja onnellinen ilme kyllä kertoi kaiken - neljäs lapsi vanhingossakin on meille erittäin tervetullut ja rakastettu!

olemme vaatimattomia luonteita, emme ole ahneita tai itsekkäitä.



Alunalkaen mietimme, että ehkä teemme joskus lapsia. Oli puhetta, että 0, 1, 2 tai 3 lasta.



Ei kaikkea tarvitse itselle ahnehtia niin paljon, tilaa, tavaraa, matkoja, lapsia, autoja... Kohtuullisuus on antiikin hyveitä, ahneus kuolemansynti.

mutta niin vain vauvakuume iski, kun tapasin mieheni. Esikoisen jälkeen vauvakuume on iskenyt tasan yhden kerran, ja niinpä meillä on kaksi lasta. Olen/olemme näin onnellisia, mitään meiltä ei puutu :) Koemme, että perhe on nyt kasassa ja siinä kokoonpanossa, joka meille on tarkoitettu.



Kohta tähän ketjuun varmaan tulee joku 10 lapsen äiti sanomaan, että kukaan, jolla ei ole kymmentä lasta, ei tiedä rakkaudesta mitään :D

1. Ei ole rahaa. Nyt jo kaksio on liian ahdas eikä ole varaa mihinkään niin miten ihmeessä selvittäisiin jos olisi toinen lapsi?



2. En kerta kaikkiaan tule toimeen miehen sukulaisten kaennssa. Nyt voin olla tapaamatta heitä mutta jos saisin vauvan niin rupeaisivat taas ahdistelemaan mua.



3. Esikoinen vaatii jo nyt täyden huomion kun ei ole päiväkodissa tai nuku, ei kerta kaikkiaan riittäisi aikaa eikä jaksamista.



4. En kestäisi sitä pettymystä että toinenkin lapsi olisi poika.



5. Minulla oli koko raskaus- ja imetysajan aivan järkyttävä atooppinen ihottuma, en kestäisi sitä että se tulisi takaisin.

Lapsiako ei siis mielestäsi voi hankkia ilman vauvakuumetta?

En ole koskaan kokenut vauvakuumetta, mutta silti olen yhden lapsen äiti.

mutta niin vain vauvakuume iski, kun tapasin mieheni. Esikoisen jälkeen vauvakuume on iskenyt tasan yhden kerran, ja niinpä meillä on kaksi lasta. Olen/olemme näin onnellisia, mitään meiltä ei puutu :) Koemme, että perhe on nyt kasassa ja siinä kokoonpanossa, joka meille on tarkoitettu.

Kohta tähän ketjuun varmaan tulee joku 10 lapsen äiti sanomaan, että kukaan, jolla ei ole kymmentä lasta, ei tiedä rakkaudesta mitään :D

Meillä on tyttö ja poika, perheemme on onnellinen.

lisääntymiseen tuli ns. vauvakuumeen muodossa (=sisäinen vahva tunne siitä, että haluaa lapsen, ei mikään järkeilyasia itselleni ollut laisinkaan). Ihan siis itsestäni kirjoitin, että älä nyt vedä hernettä nekkuun.

En ymmärrä tätäkään Lapsiako ei siis mielestäsi voi hankkia ilman vauvakuumetta?

En ole koskaan kokenut vauvakuumetta, mutta silti olen yhden lapsen äiti.

mutta niin vain vauvakuume iski, kun tapasin mieheni. Esikoisen jälkeen vauvakuume on iskenyt tasan yhden kerran, ja niinpä meillä on kaksi lasta. Olen/olemme näin onnellisia, mitään meiltä ei puutu :) Koemme, että perhe on nyt kasassa ja siinä kokoonpanossa, joka meille on tarkoitettu.

Kohta tähän ketjuun varmaan tulee joku 10 lapsen äiti sanomaan, että kukaan, jolla ei ole kymmentä lasta, ei tiedä rakkaudesta mitään :D

Lahjat ovat kuitenkin tässäkin asiassa kullakin erit. Yksinhän kukaan ei voi lapsia lähteä tekemään. Voihan olla, että esim. perheen äiti haluaisi useampia lapsia, mutta isä ei. Muitakin syitä voi olla. Ihmiset ovat luonteeltaankin, taipumuksiltaan ja voimavaroiltaankin niin erilaisia. Kukin eläköön omaa elämäänsä niin hyvin kuin taitaa, omista lahjoistaan ja mahdollisista lapsistaan iloiten. Siitäkin saa olla kiitollinen, jos on yksi lapsi, mutta jos on lapseton, on hänenkin elämässään tehtäviä ja asioita, joista voi olla iloinen.