Miten teille riittää 1-2 lasta ellei ole kyse

Montako sitten ap:n mielestä pitäisi "tehdä"? Mulla ainakin tulee ikä vastaan. Ei viitsinyt alkaa teininä ja opiskeluaikoina tai heti työelämään siirryttyä sikiämään kenen tahansa kanssa, kun ei ollut miestäkään.

Lasten määrä on suoraan suhteessa siihen aikaan ja huomioon jota voi lapselle antaa, siis 1 lapsi saa minulta kaiken aikani ja rakkauteni, 5 lasta saisi 20% per pää. Kyllähän sekin riittää ja saahan sisaruksista tappelu- ja leikkiseuraa mutta on se ihanaa kun saa olla lapsen kanssa aina kahdestaan ja antaa kaiken mitä on annettavaa yhdelle rakkaalleen...

Meillä on 3 lasta. Lasten keskinäinen touhu ja rakkaus sekä koko perheen yhteinen oleminen on erilaista kuin 1-2 lapsisessa perheessä. Rakkauden määrä on lisääntynyt kolmannen syntyessä tähän taloon.

Ai niin, ollaan muuten kumpikin vanhemmista vaativissa ja haastavissa töissä, tavataan yhtäviä, matkustellaan ja harrastetaan. Ihan sitä kaikkea mitä tehtiin myös ennen kolmatta lasta. Ja nyt luulen että odotan neljättä, vahinko on ehkä tapahtunut (huolimattomuutta ehkäisyssä). Miehelle sanoin tänään että olo on sellainen kuin olisin raskaana ja menkat myöhässä. Miehen tyytyväinen ja onnellinen ilme kyllä kertoi kaiken - neljäs lapsi vanhingossakin on meille erittäin tervetullut ja rakastettu!

No neljännen kanssa viimeistään voitte sitten unohtaa nuo matkustelut ja muut.. t. nelilapsisen perheen äidin valitusta läheltä kuunnellut

Miten teille riittää 1-2 autoa? Miten teille riittää 1-2 työtä? Miten teille riittää 1-2 taloa? Miten teille riittää 1-2 elämää??? Mulle enemmän! Kaikki ja heti!!!

en ymmärrä, miksi kukaan haluaa yli 2 lasta.

Ymmärrän ap.n pointin. Huomaan nyt suuren eron yhden lapsen kanssa elämiseen, kun meillä on esikoisen lisäksi yksivuotias. On ihanaa kun he leikkivät yhdessä, nauravat ja heillä on jo niin omat jutut keskenään! Olisi kiva saada vielä kolmas lapsi, mutta me tyydynme varmaan kahteen, syynä että:

Meillä ei ole isovanhempia lähellä auttelemassa.

Meidän asunto riittää juuri ja juuri neljälle.

Pk-seudulla asuminen on kallista, lapsetkin tulee maksamaan harrastuksineen pitkän sentin.

Pelkään etten jaksaisi enää kolmatta tähän putkeen. Ikäeroa olisi oltava enemmän, mutta toisaalta jos lapset hankkii pienellä ikäerolla, on sitten myöhemmin helpompaa.

Varmaan antaisimme kolmannenkin lapsen tulla, jos asuisimme isovanhempien lähellä, maaseudulla jossa meillä olisi myös isompi koti...!

jos nitä olisi tullut tehokkaammalla aikataululla. Kun jokaista joutuu odottamaan useamman vuoden, niin ensinnäkin synergiat vähenevät, ja toiseksi kokonaislapsiaika pitenee liialliseksi meille.



Jos olisikin ollut mahdollista saada kuudessa vuodessa kolme lasta niin se olisi voinut minulle kelvata hyvinkin.

Monet sanovat, että jos itse on kasvanut suurperheessä, haluaa aikuisena suuren perheen. Itse kasvoin seitsenlapsisessa perheessä enkä voisi kuvitellakkaan haluavani suurta perhettä!:D Kaksi lasta riittää. Vihasin itse lapsena sitä, ettei meillä ollut kunnolla rahaa ja huomiota ei koskaan saanut tarpeeksi. Kun itsellään on kaksi lasta huomio jakautuu tasaisesti molemmille.:)

Miten se muka on mahdollista??? Ei voi olla totta :-O

on varmaan se, että haluan tarjota lapsilleni paljon. Enkä usko siihen, että aika, energia, raha, tai läsnäolo vanhempana mystisesti lisääntyy siitä että lapsia tekee enemmän. Siihen uskon tietysti, että jokaista lasta rakastaa yhtä paljon eli rakkaus lisääntyy varmasti. Mutta silti sosiaalialan ihmisenä olen sen verran kai kyynistynyt, että uskon siihen että perheen hyvinvointi on aika pitkälle kiinni noista edellä luettelemistani asioista; resursseista siis.



Enkä oikein osaa enää kaivata uutta lasta.

on 1-2 lasta ei voi tietää miten mukavaa elämä on kun on lapsia ja sitä kautta rakkautta enemmän. ME joilla on lapsia viisi tiedämme kokemuskesta mitä on olla yhden ja kahden lapsen vanhempi ja että se on paljon tylsempää. Elämä on köyhää ja ne lapset muuttaa hetkessä pois kotoa jolloin on vuosikymmeniä tylsää elämää edessä.

Minä olen 6-lapsisesta perheestä, jossa vanhemmat oli ihania. Mutta mutta, ei se silti tuonut sitä ainutlaatuisuuden tunnetta. Sitä, että saisi äidin yksin itselleen. Ei tarvitsisi kuunnella muita tai ottaa muiden mielipiteitä huomioon.

Halusin omalle lapselleni tarjota sen ainoan asian mitä minulta puuttui, olla ainut lapsi.

Ja huom. viidestä sisaruksestani neljällä on vain yksi lapsi, yhdellä ei yhtään.

Miten se muka on mahdollista??? Ei voi olla totta :-O

Aivovapaalla keskustelut syntyvät nimenomaan tästä asiasta. Miten kukaan tosiaan voi tehdä erilailla kuin minäminä MINÄ!

on 1-2 lasta ei voi tietää miten mukavaa elämä on kun on lapsia ja sitä kautta rakkautta enemmän. ME joilla on lapsia viisi tiedämme kokemuskesta mitä on olla yhden ja kahden lapsen vanhempi ja että se on paljon tylsempää. Elämä on köyhää ja ne lapset muuttaa hetkessä pois kotoa jolloin on vuosikymmeniä tylsää elämää edessä.

Minä olen 6-lapsisesta perheestä, jossa vanhemmat oli ihania. Mutta mutta, ei se silti tuonut sitä ainutlaatuisuuden tunnetta. Sitä, että saisi äidin yksin itselleen. Ei tarvitsisi kuunnella muita tai ottaa muiden mielipiteitä huomioon.

Halusin omalle lapselleni tarjota sen ainoan asian mitä minulta puuttui, olla ainut lapsi.

Ja huom. viidestä sisaruksestani neljällä on vain yksi lapsi, yhdellä ei yhtään.

minä taas olen neljän lapsen perheestä. Suoraan sanoen aika tylsää oli. Vanhimmilla sisaruksilla on vain 2v ikäeroa ja sitten jo 7v minuun ja nuorin on minua 5v. nuorempi. Suurperhe, mutta ei ketään läheistä sisarta.

Parempi näin kun on kaksi pienellä ikäerolla, niin aina on toisesta kaveria niin hyvässä kuin pahassa.

2 lasta tulee olemaan kunhan tämä yksi on maailmassa. Sen jälkeen haluan sterilisaation ja terveyteni takaisin. Haluan eroon näistä peräpukamista ja haluan taas pystyä juoksemaan ilman että tulee pissat housuun. Enää yhdet yövalvomiset ja enää yksi lapsi imetettävänä. On ihanaa kun lapset kasvaa ja vauva-aika jää. Taaperon kanssa on jo ihanaa. En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat elää vuosikausia vauvaperhe-elämää, minusta kaikki hauskuus alkaa vasta siitä kun lapsi on siinä vuoden kieppeillä. Itselläkin toivon mukaan silloin jo terveys palautunut. Nämä kaksi haluan, mutta en yhtään enempää. En halua juuttua vain yhteen elämänvaiheeseen vuosikausiksi.

on 1-2 lasta ei voi tietää miten mukavaa elämä on kun on lapsia ja sitä kautta rakkautta enemmän. ME joilla on lapsia viisi tiedämme kokemuskesta mitä on olla yhden ja kahden lapsen vanhempi ja että se on paljon tylsempää. Elämä on köyhää ja ne lapset muuttaa hetkessä pois kotoa jolloin on vuosikymmeniä tylsää elämää edessä.

Tuo oli ihan höpöhöpöä. Itse tunnen vastenmielisyyttä suurperheitä kohtaan, tuntuu enemmän kaniiniperheeltä. Suurperheet tuntuu vanhanaikaisilta. Tai ehkä jossain landella niitä vielä on. Kaksi lasta riittää! Maailmassa on ihan liikaa ihmisiä muutenkin.

Lapsen pitäminen on vielä kalliimpaa kuin esimerkiksi koiran tai auton pitäminen. Joku tolkku pitää tuhlailussakin olla, joten yksi lapsi saa riittää.

ja eka silloin 2,5 vee. Enkä ymmärrä miten jaksan olla vielä tänkin pikkuvauva/taapero ajan kotona. Kaipaan jo muutakin kun raskaana olemista, lastenhoitoa, kotihommia.. Boooooriing. Lisäksi todella, todella raskasta ja uuvuttavaa. Tällähetkellä vaan olen niin totaalisen kyllästynyt tähän paksuna olemiseen, ettei huvita yhtään mikään. Ootan vaan että vauva syntyy ja pääsee taas normaaliin olotilaan ja saa kroppansa ja elämänsä takaisin.



Aika näyttäköön, josko joskus vielä kolmas lapsi tehdään. Nyt ollaan kuitenkin niin nuoria että nämä saa riittää - jos ei sentään lopullisesti niin ainakin tosi tosi pitkäks aikaa.

ajatella perheeseen lisää lapsia mikäli se olisi taloudellisesti järkevää. Emme ole köyhimpiä, mutta jos lapsia olisi enemmän kuin kaksi, niin kyllä aika keppikerjäläisiksi muuttuisimme. Itselleni, vaikka olenkin reilusti alle 30v, raskaus on riski ja muutenkin kammottavaa aikaa, niin ei senkään takia innosta. Pikkuvauva-aikakin on aivan hirveää, vaikka sehän toki olisi hujauksessa ohi.



Olen ajatellut, että joskus pitkällä tulevaisuudessa voisimme olla sijaisvanhempina, jos mies vain innostuu. En kyllä koskaan sano ei ikinä raskaudelle ja uudelle lapselle, koska haluan lapsella olevan vähintään yksi sisarus aina, niin jos siis toiselle jotain tapahtuisi, pitäisi ehkä parin vuoden kärsimys kestää ihan sen elossa olevan lapsen takia.



En ymmärrä miksi lapsia pitää hankkia yli varojen. On aivan höpöpuhetta että lapset eivät kärsisi köyhyydestä. Kaikki tuntemani lapsena köyhät ovat olleet katkeria muille eikä useimmilla mitenkään hyvät taloustaidot sitten aikuisena.