Voi luoja, mitä mä ton miehen suhteen teen

saattaa käyttää todella töykeää kieltä.

tokaisi, että hänetkin kasvatettiin pelolla niin miksei hänkin voisi kasvattaa.

kirota ja ärsyä

saattaa tokaista mulle että "nyt turpa kiinni"

Kun yritän jutella ongelmakohdista, mies tokaisee tiukasti hän on tällainen, hän ei tule muuttumaan eikä halua muuttua. Välillä läikkyy yli ja jos et sitä kestä niin etsi toinen spede tänne hänen tilalle, hän on ja pysyy tällaisena.

Ei ole kyse vain sinusta eikä siitä, kelpaako hän sinulle kumppaniksi. On kyse siitä, että hän pelottelee lapsiasi. Kirjoitit myös, että lapset katsovat häntä "silmät selällään" - eli pelon vallassa. Elävät omassa kodissaan omaa isäänsä peläten, varpaillaan, ja kärsien siitä miten näkevät hänen kohtelevan heidän rakasta äitiään.

Hän hoitaa lapsia paljon, kyllä. On lempeäkin. Ja tekee kotitöitä paljon. Mutta en voi luottaa mieheen täysin, esim jos tarvitsen yöllä hoitoapua saattaakin mies ärähtää mulle jotain ja jatkaa unia. Eli tiukoissa tilanteissa en välttämättä voi luottaa. Kun tulin rikkonaisen auton kanssa tien päältä pienen lapsen kanssa (auto-ongelmat eivät todellakaan johtuneet minusta), mies oli kiukkuinen ja ärähti että nyt lapset (siis minä ja lapsi..) nukkumaan enkä todellakaan saanut häneltä mitään tukea asiassa.

Se on ongelman ydin.

Ja nimen omaan. Ei riitä että hoitaa lapsia, jos toisessa tilanteessa onkin pelottava.

Mutta eihän olisi mieltä erotakaan tällaisesta miehestä. Miten sitten tietäisin, millaista hoitoa lapset isänsä luona ollessaan saisivat? Vaikkapa kipeinä ollessaan. Tai kuka olisi lasten turvana jos isä silloin kiukustuisi?

kuin erota ja estää lasten ja isän tapaamiset täysin (koska mies voisi olla pelottava etkä sinä pystyisi olemaan siinä puskurina).



Mutta mun mielestä olisi parasta, jos sinä pyytäisit vilpittömästi mieheltäsi anteeksi nalkuttamistasi ja tiukkapipoisuuttais yms ja todella tarkoittaisit sitä ja muuttaisit itseäsi. Uskon vakaasti, että se toisi muutosta myös mieheen ja palauttaisi kunnioitusta välillenne.

Jos tämän teet ja yrität vilpittömästi suhtutua mieheen kuin tasavertaiseen kumppaniin, niin et ainakaan voi jossitella jälkikäteen ettet yrittänyt tarpeeksi. Yritä muuttaa itseäsi jonkin aikaa, jos muutosta ei tapahdu, voit erota rauhallisin mielin.



Ja ei, en todellakaan ole mikään 50-lukua takaisin haaveileva, uskon vain parisuhteessa tasa-arvoon ja toisen kunnioittamiseen ja siihen, että kohteliaisuus ja kunnioitus synnyttää kohteliaisuutta ja kunnioitusta. Ja jos muutosta haluaa parisuhteeseen, pitäisi osata katsoa tilannetta myös sen toisen silmin. Ole sinä teistä se viisaampi ja yritä ensin.

Kiitos sulle 27 oikeasti todella rakentavasta kritiikistä. Puolustit ajatuksiani, hyvä kun sanoit ääneen. Pitäisi saada itsestä nyt potkua. Miten jaksaa kun väsynyt olen? Mutta menisi ainakin vuosi eteenpäin, katsoisi mitä sitten.

Kiitos sulle 27 oikeasti todella rakentavasta kritiikistä. Puolustit ajatuksiani, hyvä kun sanoit ääneen. Pitäisi saada itsestä nyt potkua. Miten jaksaa kun väsynyt olen? Mutta menisi ainakin vuosi eteenpäin, katsoisi mitä sitten.

Nyt en luultavasti osaa selittää kunnolla mitä tarkoitan, mutta yritän. Tää voi kuulostaa ihan huuhaalta...

Väsymyksestä huolimatta voi olla rauhallinen, onnellinen ja seesteinen. Luovuta, hyväksy väsymyksesi ja anna itsellesi lupa olla väsynyt. Älä tappele sitä vastaan vaan elä sen mukaan. Rentoudu. Pikkulapsiaikana on lupa olla väsynyt eikä tarvitse pystyä kaikkeen eikä todellakaan olla täydellinen. Se kuuluu asiaan ja se menee ohi!

Se mitä ennemmin tarvitsisit kuin "potkua" olisi luovuttamista, hyväksymistä, heittäytymistä.

On täysin mahdollista väsyneenäkin osata nauraa itselleen ja elämälle. Älä odota mitään, jolloin kaikki ylimääräinen on plussaa.

Mun mielestä sen anteeksi pyytämisen lisäksi voisit sanoa kohteliaasti miehelle, että yrität tosiaan muuttua etkä halua enää, että mies puhuu sulle epäkohteliaasti. (Jos epäilet, että mies ei muuten huomaan uutta käytöstäsi :D )

Mitähän ne lapset on tehnyt ansaitakseen työpäivän jälkeen kotiutuvan isän raivon? Ei mitään. Tai se puoliso. Kyllä aikuisuus edellyttää tapoja. Ei koti ole likasanko jossa saa oman vitutuksen takia pahoittaa kaikkien muidenkin mielen.

Mitähän ne lapset on tehnyt ansaitakseen työpäivän jälkeen kotiutuvan isän raivon? Ei mitään. Tai se puoliso. Kyllä aikuisuus edellyttää tapoja. Ei koti ole likasanko jossa saa oman vitutuksen takia pahoittaa kaikkien muidenkin mielen.

Sekä miestä että naista. Ja se kumpi haluaa katkaista kierteen, tekee aloitteen eikä syyttele.

Varmaan elämäni parhaimpia/osuvimpia neuvoja 27 ja 29 - oikeasti! Asian ydin on varmastikin juuri näin. Mä olen liian kireä. En yritä panostaa täysillä kotiin (ja tästä mies valittaa, pitäisi enemmän..) mutta muuten yritän hallita liikaa, kontrolloida miestä ja lapsia. Mies taas on hälläväliätyyppinen perheen ja lasten suhteen jollakin tapaa, ja se ärsyttää minua saannattomasti. Raskaaksi koen, ettei mies vahdi lapsia riittävästi, mun pitää olla silmä tarkkana etteivät villit pieni teloa itseään tai toisiaan.

Se tekeekin minusta kireän, en jaksaisi olla koko ajan skarppina.

kuinka skarppina, niin siltikään et pysty kaikkea estämään ja kontrolloimaan.



Ne telovat silti ja oppivat siitä ja sitä varten on sitten äidin tai isin lämmin syli. En nyt tällä sitten tarkoita että autotiellä annetaan leikiskellä tms.



Hellitä, se on ihan sallittua :)

(Miehesikin on varmaan väsynyt, ja siksi ailahtelevainen, aivan kuten sinäkin?)

ei rakasta sua eikä lapsiakaan, muuten ei nimittelisi ja haukkuisi teitä kurkku suorana. Etkö yhtään häpeä kun annat miehen raivota ja nimitellä itseäsi lastesi nähden. Ei todellakaan ole "rakas isä lapsille" vaan kuulostaa enemmänkin hirviöltä. Ja miten se olikaan, ensin sanoit että mieheltä ei saa apua lasten hoitamisessa ja sitten perään sanotkin että mies on lasten kanssa todella paljon? Et kai vain yritä silotella miehen käyttäytymistä koska et halua nähdä minkälaisen örkin kanssa onkaan tullut tehtyä lapsia?

Ehkäpä ei mies rakasta itseäänkään : p

Siinä onkin jo melkoinen prosessi ja muut ei kauheesti voi auttaa. Ehkä voi koittaa yhdessä käydä jonkun ulkopuolisen luona katselemassa keskenään, millainen kotielämä olis yhteisesti sopivaa.

Veikkaan et 40-80% tästäkin kansasta kärsii samasta oireesta

Korjaus edelliseen: ehkä 40-90%...

kyllä sanoa, että "rakas isä lapsille" on varmasti totta, mutta lapsethan rakastavat ehdoitta minkälaista vanhempaa tahansa-ainakin tiettyyn ikään asti. Ei se kerro miehesti "hyvyydestä" isänä mitään.



Miehesi käytös ei ole hyväksyttävää, mutta toisaalta otat mielestäni jotkut heikolla hetkellä lauotut kommentit liian vakavasti. Se on totta, ettei lasten kuullen saisi esim. uhata vetää ketään turpaan, mutta itse juuri äsken miehelleni totesin että tekisi mieli vetää turpaan erästä ihmistä. Hui kauheaa, olen kyllä temperamenttinen ihminen ja niin on varmasti miehesikin.



Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta ikä ja kriisit muuttavat jonkin verran ihmisiä.

ei rakasta sua eikä lapsiakaan, muuten ei nimittelisi ja haukkuisi teitä kurkku suorana. Etkö yhtään häpeä kun annat miehen raivota ja nimitellä itseäsi lastesi nähden. Ei todellakaan ole "rakas isä lapsille" vaan kuulostaa enemmänkin hirviöltä. Ja miten se olikaan, ensin sanoit että mieheltä ei saa apua lasten hoitamisessa ja sitten perään sanotkin että mies on lasten kanssa todella paljon? Et kai vain yritä silotella miehen käyttäytymistä koska et halua nähdä minkälaisen örkin kanssa onkaan tullut tehtyä lapsia?

Paha itkeä kun maito on maassa. Tai teidän tapauksessanne sperma kasvanut jo leikki-ikään.



Mikä saa ihmisen tekemään lapsia tuollaiselle miehelle? Alhainen itsetunto? Itse blokkasin tuollaiset juntit, väkivaltaiset ja jälkeenjääneet miehet heti pois potentiaalisista partnereistani.



Terveisin onnellista perhe-elämää viettävä nainen, jolla tasapainoinen ja kaikin puolin kelpo kumppani.