Alkanut kaduttaa koko lapsen saaminen
Lapsi on rakas, mutta mä olen niin väsynyt olemaan saatavilla 24/7. On mulla mies, mutta se on töissä päivät eikä kotona erityisesti 'stressaa' hoitamisesta tai lapsen kanssa asioiden tekemisestä.
Itse olen työtön ja päivät kotona lapsen kanssa. Sitten vielä illatkin pääasiassa. Viikonloppuisinkin usein tämä toistuu, kun mies remppaa, joten mä tietysti olen taas lapsen kanssa.
Mies hoitaa kyllä, jos pyydän tai erityisesti sanon mitä pitää tehdä. Eli mitään oma-aloitteisuutta ei kyllä voi sanoa olevan kuin erittäin harvoin.
Ilmeisesti olen täyspaska äitihahmo, kun jo toivon etten olisi tehnytkään lasta. Lapsenhoito on työtä, mutta kuka mulle sitten antaisi omaa aikaa ellei oma mies. Mutta kun mieskin jo tekee täyden päivän työpaikallaan, joten tietysti siinä mennään ristiin.
Mä en enää oo viitsinyt sopia viikonloppumenojakaan, ettei tarvis jättää lasta isän kanssa. Kuitenkin saan kuulla, ettei hänelläkään ole sen enempää omaa aikaa. Jep, marttyyriasennehan tässä haiskahtaa ja pahasti.
En vain voi sille mitään, että mä haluaisin välillä hengähtää. Ja tää koneella istuminen ei ole sitä, olen siitä huolimatta kotona valmiustilassa ja siivoilen pottaa ja lapsen jälkiä. SInkoilen vähän väliä jos taapero keksii jotain jekkua.
Mä en todellakaan ole niitä äitejä, jotka hehkuttavat kotona oloa lapsen kanssa. He leipovat, siivoavat ja leikkivät innosta puhkuen ja jatkavat samaan malliin illat ja viikonloputkin suorastaan äitiydenrakkauden symboliikkaa uhkuen.
Kommentit (57)
kun haluaisin välillä olla yksin tai jopa kahdestaan miehen kanssa. Mies kun viettää sen vapaahetkensä tietokoneella. Elän omaa elämääni lapsen kanssa ja mies elää omaansa. Paitsi joka toinen viikonloppu käyttää aikansa toisen poikansa kanssa.
Yritän peiliin katsomista. Aloitin masennuslääkkeet juuri.
ap
Asennekysymys, anteeksi vain. Sinullahan on joka päivä tuntikausia sitä haluamaasi omaa aikaa. Ja se lapsi on siinä ajassa mukana. Ihan hyvin voit tehdä kotityöt lapsen läsnäollessa, ei niitä tarvitse säiliö siihen hetkeen kun lapsi nukkuu.
Voisit myös kokeilla sitä kammoamaasi leipomista lapsen kanssa. Ei siksi että olet nainen ja naisten kuuluu leipoa, vaan siksi että se voi olla lapsen mielestä tosi kivaa. Ja kun lapsella on kivaa, hänen ei tarvitse hakea huomiota riehumalla. Myös päivittäinen liikunta on tärkeää, menette puistoon ja ajat vaikka mörkönä lasta takaa.
Ja tärkeimmäksi, jos koet ettei omaa aikaa ole, niin vieroitappa itsesi telkkarista ja netistä. Ja hups, että tulikin aika pitkäksi, eikös niin?
Meillä sama tilanne; minä kotona 1v, 3v ja 12v kanssa. Omakotitalo remontissa vielä n. pari kuukautta ja mies remontoi illat.
Välillä tuntuu oma riittämättömyys; mieli tekisi olla remontissa mukana, mutta kuka nuo lapset hoitaa?
Yhtenä päivänä muksut olivat mukana ja olivat enemmän kiinnostuneita iskän hommista kuin minun, joten sain tehdä yksin hommia ja lapset häiritsivät iskää. No, tuloksena oli se, että mies oli "kyrpä ottassa" koko illan, "kun ei saa tehtyä mitään". Tuon illan jälkeen mieheni on usein talolta tullessaan kertonut, kuinka tärkeää työtä teen, kun katson kotona lapsia sekä hoidan esikoisen kuskaukset harrastuksiin yms. arjen ja kodin pyörittämisen ja hän pystyy yksin remppaa tekemään. Jaksamista vain!
Ja hieman empatiaa kehiin eräillä!
Hyvä, että olet alkanut hoitaa masennustasi. Toivottavasti miehesikin ymmärtää, että sinun jaksamisesi on rajallinen, vaikka ulkopuolisen silmin hän tietysti tekee paljon hommia.
Miksei kesällä ole virikehoitoa tarjolla? Kyllähän päiväkodit ovat auki kesänkin ja kaikilla on oikeus paiväkotipaikkaan. Sinun tilanteessa (masennus) olette todellakin oikeutettuja siihen.
Tiedän, että väsyneenä on vaikea aloittaa ja jaksaa mitään, mutta ulkoilu ja ihmisten tapaaminen voisi oikeasti piristää, vaikka etukäteen se voi tuntua raskaalta. Onko paikkakunnallasi lasten leikkipuistoja, joissa voisitte käydä. Entä perhekerhoja/ -kahviloit? Niiden yhteystiedot löydät netistä.
Ja tsemppiä! Lapsen kanssa helpottaa koko ajan, se oleminen ei ole niin intensiivistä enää parin vuoden päästä vaan tenava alkaa leikkimään itsekseenkin.
Itse olen kotona 2v taaperon kanssa ja rv 37 raskaana. Onko sulla päivisin autoa käytössä? Jos on, niin eikun kylille vaan sitten. Kotiin ei kannata jäädä nököttämään, se vasta tympiikin. Mä en jaksa tään helkkarin ison mahani kanssa juosta taaperon perässä millään leikkikentällä, joten ollaan tehty kaikkea muuta. Viime viikolla käytiin eläinkaupassa. Itse istua lösötin tuolilla ja taapero ihasteli elukoita. Näön vuoksi ostettiin kissallemme uusi juomakuppi! ;) Äsken tulimme juuri ABCltä. Kävimme pullakahvilla. Tai itse asiassa mä istua lösötin mahani kanssa ja taapero temmelsi leikkinurkkauksessa. Istuin vain vieressä vahtimassa ja taapero kävi välillä mehua imaisemassa.
Viime viikolla ostin taaperolle vesivärit ja muovailuvahaa. Eihän se niistä vielä niin kamalasti ymmärrä, mutta tykkäsi kovasti touhuta sillä pensselillä. Välillä paperiin meni pelkkää vettä. Mä olen lehdestä kytännyt kaikki mahdolliset kissanristiäiset, missä voitais käydä. Eilen oli lähikaupassa ilmaiset pullakahvit, siellä sitten norkoiltiin. Yleensä ulkoillaan sitten kun mies tulee kotia.
Oli mullakin yhteen aikaan hiukan tympäisevä olo. Muistaakseni silloin, kun lapsi oli n. vuoden ikäinen. Tuntui et mitään ei oikein keksi, mitä vois tehdä. Joten mun neuvo on se, että ulos neljän seinän sisältä, jos suinkin mahdollista.
miehessä pn paljonkin vikaa jos ei mitään tee lapsen kanssa oma-aloitteisesti. Meillä on 3 lasta ja ollaan talo rakennettu muta kyllä vaan mies vietti aikaa lastenkin kanssa, hoiti, vaihtoi vaippaa jne...eikä tarvinnut käskeä!2
mutta äidillä taas ei? Mitä siitä että toinen remppaa ja toinen hoitaa lasta mutta kyllä on hanurista jos ei voida yhtään antaa toiselle oma aikaa hengähtää.
Sitä paitsi uskooko muka joku että noin tumppu mies alkaa missään vaiheessa kantaa sitä vastuuta lapsesta? Ei se remppa pitkään kestä mutta lapsesta kannetaan vastuu 18 vuotta!
ja samantyyppistä kokemusta omaavana sanoisin että varaa itsellesi tunti tai kaksi joka ilta omaa aikaa, jolloin isä huolehtii lapsesta. Klo 18-20 (joka jossain viestissä taisi ollakin) on hyvä aika tehdä omia juttuja tai vaikka siivota (näin kesällä isä voi vaikka lähteä lapsen kanssa leikkikentälle, kauppaan tms.). Pääasia että saat tehdä sitä ilman muiden tarpeiden huomiointia. Nukutus nää sinulle ja isälläkin on sitten aikaa omiin juttuihin klo 20 eteenpäin. Meilläkin remontoidaan vanhaa taloa harva se viikonloppu, mutta silloinkin 10-16 eli iltaisin saan itse levättyä ja tehtyä jotain muutakin kuin huolehtia pienen lapsen tarpeista. Sitä omaa aikaa tarvitsee todellakin!
...yks mukula ja remppaava mies, ja sulla on pakka täysin sekaisin?
Jos asenteesi on noin angstinen, kummakos se, jos mies mieluummin vaikka remontoi.
Saat kotihommat tehtyä kahdessa tunnissa, jos viitisit yhtään organisoida.
Sorry, sulla ei ole mitään syytä säälitellä itseäsi.
Ja tuolla asenteella työntekokaan kodin ulkopuolella tuskin onnistuisi.
Lohdutuksen sana: syksyllä saat ainokaisesi taas virikehoitoon. Yritä nyt "sinnitellä" kesä, on se kamalaa, kun lapsi ja mies pilaa sulta senkin!
...yks mukula ja remppaava mies, ja sulla on pakka täysin sekaisin?
Jos asenteesi on noin angstinen, kummakos se, jos mies mieluummin vaikka remontoi.
Saat kotihommat tehtyä kahdessa tunnissa, jos viitisit yhtään organisoida.
Sorry, sulla ei ole mitään syytä säälitellä itseäsi.
Ja tuolla asenteella työntekokaan kodin ulkopuolella tuskin onnistuisi.
Lohdutuksen sana: syksyllä saat ainokaisesi taas virikehoitoon. Yritä nyt "sinnitellä" kesä, on se kamalaa, kun lapsi ja mies pilaa sulta senkin!
Mikä ihme ihmisiä vaivaa nykyään? On talo ja vapaa-aikaa ja mies on kotona vapaa-ajat ( ei hillu kaljaterasseilla joka hameen perässä ) vaan remontoi yhteistä kotia perhettä varten. Ja masennuslääkkeitä popsitaan kuin tyhjää vaan.
Mä en ole masennuslääkkeitä tarvinnut vielä tähän päivään mennessä ( vaikka kaikenlaisia elämäntilanteita on tullut nähtyä ja koettua Suomessa ja maailmalla tähän 40 vuoden ikään mennessä ), mutta AV palstan lukeminen saa mut kohta hankkimaan masennuslääkkeet : D
tekee remppaa viikonloppuisin? Ihana mies sinulla, hän haluaa tehdä hyvän ja kauniin kodin vaimolleen ja lapselleen. Kehtaatkin valittaa! Laita lapsi hoitoon parina päivänä viikossa - lapsellahan on oikeus päivähoitopaikkaan - ja huolehdi niinä päivinä omista tarpeistasi. Ehkä sinä voisit välillä pitää huolta myös miehesi tarpeista ja kiittää siitä remontin tekemisestä.
Sinänsä ymmärrän ap:ta, että mun ihannemies ei remppaa meille mitään okt:a, jossa vaimo saa sitten sisustella ja kutsua Ellua ja Lellua ihailemaan ihanaa kotia. Mun ihannemies ei tykkää rempata eikä halua asua okt:ssa. Vapaa-ajalla mun ihannemies leikkii lasten kanssa, viettää aikaa mun kanssa urheillen tai sohvalla löhöten tai ystäviä tavaten tms. Mulla on oma ihannemies aviomiehenä ja olen siitä tyytyväinen joka ikinen päivä.
Meitä on erilaisia, toiselle sopii toinen, toiselle toinen. Ehkä ap ja hänen miehensä ovat eri linjoilla siitä, mikä on hyvää perhe-elämää. Se ei tarkoita että ap on automaattisesti väärässä, hän on erilainen. Ja on ihan hyvä, että kehtaa sanoa tarpeensa ääneen
vapaaehtoisesti lapsensa kanssa oli sit remppaa tai sit ei...valitettavasti tällaisia miehiä löytyy jotka kyllä keksivät vaikka mitä muuta tekemistä jotta ei tarvi lapsen kanssa olla.
En tarkoita etteikö apn mies remppaisi taloa nyt ihan vilpittömin mielin mutta tuskin sen rempankaan jälkeen tulee lapsen kanssa olemaan tai sitä hoitamaan.
tekee remppaa viikonloppuisin? Ihana mies sinulla, hän haluaa tehdä hyvän ja kauniin kodin vaimolleen ja lapselleen. Kehtaatkin valittaa! Laita lapsi hoitoon parina päivänä viikossa - lapsellahan on oikeus päivähoitopaikkaan - ja huolehdi niinä päivinä omista tarpeistasi. Ehkä sinä voisit välillä pitää huolta myös miehesi tarpeista ja kiittää siitä remontin tekemisestä.
Sinänsä ymmärrän ap:ta, että mun ihannemies ei remppaa meille mitään okt:a, jossa vaimo saa sitten sisustella ja kutsua Ellua ja Lellua ihailemaan ihanaa kotia. Mun ihannemies ei tykkää rempata eikä halua asua okt:ssa. Vapaa-ajalla mun ihannemies leikkii lasten kanssa, viettää aikaa mun kanssa urheillen tai sohvalla löhöten tai ystäviä tavaten tms. Mulla on oma ihannemies aviomiehenä ja olen siitä tyytyväinen joka ikinen päivä.
Meitä on erilaisia, toiselle sopii toinen, toiselle toinen. Ehkä ap ja hänen miehensä ovat eri linjoilla siitä, mikä on hyvää perhe-elämää. Se ei tarkoita että ap on automaattisesti väärässä, hän on erilainen. Ja on ihan hyvä, että kehtaa sanoa tarpeensa ääneen
Jos vain mies on halunnut OKT:n, kannattaa puhua miehen kanssa asiasta ja miettiä vaihtoehtoja. Yleensä näissä vaan tuppaa tarina olemaan se, että vaimo haluaa vanhan omakotitalon ja rempata sen mieleisekseen. Ja sitten kun mies alkaa hommiin, alkaa juuri tällainen valitus kun itse joutuu vaihtamaan lapsen vaipat yms.
Jos ongelma on kunnostettava okt, jossa ap et halua asua, myykää se.
kiitellyt sua teidän yhteisen lapsenne hoidosta?Tuli vaan mieleeni kun joku sanoi etä apn pitäisi ihan kiitellä miestä siitä että ukko remontoi :D
Aika jännä juttu miten vielä nykyaikanakin miehen pitää saada erityiskiitos siitä miten hoitaa tehtäviään.
Itse tuossa tilanteessa pitäisin kyllä huolen siitä että mies osallistu lapsen elämään ja hoitoon. Aika vaikeaa se on enää myöhemmin. Ukko tulee luultavasti olemaan aina syrjään vetäytyvä.
että joidenkin mielestä isällä on oikeus nauttia vapaa-ajallaan rauhassa siitä remontoimisesta. Mutta äiti ei saa tehdä samaa. Miksei yhtä hyvin äiti voisi parina iltana viikossa tehdä sitä remonttia ja isä olisi vuorostaan lapsen kanssa. Kyllä siellä remontissa on naisille sopivaa hommaa pariksi illaksi ihan helposti.
Meillä nimittäin mies tekee just tota, että jos minä sanon, että oon ollut kaks viikkoa ihan joka sekunti lasten kanssa, että alkaa jo hengästyttää. Niin mies auttaa minua käymällä kaupassa, ettei mun tarvi. Ihan kiva, että ymmärtää, että apua kaivattiin. Mutta miksi ihmeessä se ei voi olla lasten kanssa sen verran, että minä pääsisin sinne kauppaan ilman lapsia. Sehän minua rentouttaisi eikä se, että olen vielä vähän lisää yksin lasten kanssa!
No nykyään oon oppinut pitämään varani ja komentamaan kuka tekee mitäkin. Mutta jos en pidä varani ja käskytä, niin jotenkin intuitiivisesti mies valitsisi itselleen edelleen ne lapsettomat hommat ja on lasten kanssa vasta sitten, kun kerta kaikkiaan mitään muuta tekemistä ei enää ole.
sinun aika saada pieni loma, vaikka viikonloppu irti arjesta. Isäkin voisi huomata kuinka paljon kotona on tekemistä kun olisi vähän aikaa kaikesta vastuussa.
Miehet on miehiä.. Monet luistelevat lastenhoitovastuusta tai tekeytyvät avuttomiksi. Voi kun kasvaisivat isoiksi tullessaan isiksi. Monelta erolta säästyttäisiin.