En arvosta äitejä joiden

Joka on viettänyt useita iltoja ilman lapsiaan niin lasten ensimmäisenä elinvuotena kuin sen jälkeenkin.



Tuloksena on ainakin suhtkoht normaaleja koululaisia, erinoamisesti perheestään huolehtiva aviomies joka pärjää loistavasti lasten kanssa myös ilman minua, ja tasaisesti jaetut kotityöt. Lisäksi minulla on edelleen tosi laaja ystäväpiiri jota näen lasten kanssa ja ilman. En muuten todellakaan oleta että ystäviäni aina kiinnostaa nähdä minua lasteni kanssa, joskus on myös mukava nähdä ilman lapsia.



En edelleenkään kadu sitä että lapset viettivät aikaa isänsä ja isovanhempiensa kanssa ilman minua olessaan pieniä.



Tänne kirjoittaneiden ja minun elämäni taitaa vain olla hyvin erilaisia.

marttyyri"äitejä" on oikeasti olemassa...

henk.koht en tunne yhtään ihmistä jonka toimintakyky olisi täysin normaali seuraavana päivänä jos yö on mennyt kännissä, saati sitten että hän ei muiden nenään esim. haise viinalta vielä. Ehkäpä teillä on myös kiltit taaperot ja vauvat jotka eivät ikinä näe painajaisia ja pyri äidin viereen yöllä. Mutta kiva että teitä superviihteilijöitäkin on.

Minulla on tuttuna paljon juuri tälläisiä äitejä jotka juoksevat useamman kerran kuussa baarissa vetämässä kännit, seuraavana päivänä kerrotaan aina kun on oksennettu krapulassa ja vauva kitisee vieressä.

henk.koht en tunne yhtään ihmistä jonka toimintakyky olisi täysin normaali seuraavana päivänä jos yö on mennyt kännissä, saati sitten että hän ei muiden nenään esim. haise viinalta vielä. Ehkäpä teillä on myös kiltit taaperot ja vauvat jotka eivät ikinä näe painajaisia ja pyri äidin viereen yöllä. Mutta kiva että teitä superviihteilijöitäkin on.

Minulla on tuttuna paljon juuri tälläisiä äitejä jotka juoksevat useamman kerran kuussa baarissa vetämässä kännit, seuraavana päivänä kerrotaan aina kun on oksennettu krapulassa ja vauva kitisee vieressä.

Meilläpäin käydään ihan normaalisti viihteellä oli lapsia tai ei ja tullaan kotiin esimerkiksi klo 02. Sitten nukkumaan 6-8 h, aamulla ylös (toki mies herää tekemään aamupalan ja minä silloin, kun mies on ollut ulkona) ja menoksi. En nyt mitään hikilenkkiä tee seuraavana päivänä, mutta esim. käymme pienellä kävelyllä lasten kanssa, shoppailemme, käymme ehkä kahvilassa, kylässä, mitä nyt viikonloppuun kuuluu. Pieni väsymys ei haittaa tällaista normaalia viikonlopunviettoa lainkaan. Seuraavana iltana sitten aikaisemmin petiin vaan!

P.S. Jos lapsi näkee painajaista, on kotona AINA turvallinen ja luotettava aikuinen paikalla.

eihän se baarissa käynti meinaa sitä että mennään sieltä kotiin lapsen eteen örveltämään, haloo! Sitenkö teillä ollaan aina baarireissujen jälkeen ennen lapsia käyttäydytty? Ok, ehkä ymmärrän tuota taustaa vasten ap:n mielipidettä. Tiedoksi kuitenkin että meillä osataan tulla ihan hiljaa kotiin yöllä ilman mitään lapsen luona haahuiluja tai örinöitä. Lapsi ei ole koskaan huomannut mitään, ei edes poissaoloa, saanko synninpäästön nyt?

Osaan tulla ilman meteliä tai ärvellystä kotiin vaikka humalassa olenkin. Seuraava päiväkään ei mene punkassa krapulaa potiessa. Nukun pari tuntia kauemmin kuin muut, syön kunnolla ja lähden (ilman salliessa) ulos lasten kanssa.

Meillä kaksi lasta (2v. ja 6v.) ja ainoastaan esikoinen on ollut yökylässä ja silloinkin siskoni luona naapuritalossa (on muuten tälläkin hetkellä kolmatta päivää siellä mutta minkäs tekee kun lapsi tykkää olla siellä ja täti ottaa enemmän kuin mielellään yökylään....)

ihmisiä, jotka ovat noin umpimielisiä kuin ap. Onko ap:n mielestä vain äiti tärkeä, vai eikö isä ollenkaan? Saako isä mennä töihin, esim YÖtöihin, vai onko sekin paheksuttavaa? Eikö ole vauvan kannalta pahempi käydä vaikka päivällä kaupassa lapsen ollessa hereillä kuin olla pois, kun hän nukkuu?

Me ollaan yritetty pitää molemmat vanhemmat hyvin läheisinä lapsille, vaikka isä on päivätöissä. Vauva on voinut lohduttautua myös isän tarjoamaan maitoon yöllä ja nukahtaa isän kainaloon, ei ole vain äidin tehtävä.Itse käyn baarissa silloin tällöin, tulen kotiin vasta baarin mentyä kiinni, koska yön ainokainen bussi menee silloin kotiin ja saatan olla krapulassa aamulla. Isä herää sinä aamuna lasten kanssa ylös. En yrjöile ja vaikka yrjöisinkin, niin mitä sitten? Olen ollut myös raskaana, ja alkupahoinvoinnin aikana olen ollut huomattavasti huonompi äiti taaperolle kuin silloin tällöin krapula-aamuna.

Että äidillä tai isällä on omaa aikaa! Meillä ei tulisi mieleenkään olla erossa hetkeäkään Nico-Petteristäni, eikä miehenikään voi olla erossa. Olemme työttöminä ja istumme joka päivä poikamme vieressä koulussakin, muut 18-vuotiaat katsoi vähän pitkään. Nyt on pakko mennä nukkumaan, huomenna mennään Nico-Petterimme kanssa hänen kesätöihin! :)

Olipas mukavaa nauraa! Hyvä onkin mennä nukkumaan niin ettei jää Nico-Petterin aamukakka väliin. Se kun ei onnistu ellei äiti pidä vasemmasta ja isi oikeasta kädestä. Sitten voikin ringissä kiertää koko perhe niin saadaan ero lapsesta olemattomaksi ja lapsi pysyy täysjärkisenä ilman traumoja lapsuudesta.

On itsellänikin ollut tollanen tekopyhä mammautumisvaihe, jolloin ollaan niin pyhää ja puhdasta lapsilleen uhrautuvaa madonnaäitiä, elämä on vaan lapset sitä ja lapset tätä ja eihän me aikuiset perheelliset äiti-ihmiset nyt sentään(!) Lapsia olen saanut 18-34v ja tuo vaihe oli siinä 3.-5. ollessa pieniä. Siihen yleensä kuuluu vielä lihominen, ulkonäön laiminlyöminen ja oman naiseuden, persoonallisuuden ja älyllisyyden surkastuminen.



Lukuunottamatta tuota vaihetta olen kuitenkin käynyt viihteellä ja elänyt elämää normaalisti. Nuorimmaisen ollessa vain 2vkoa olin ekan kerran baarissa synnytyksen jälkeen ja monesti tässä ekan vuotensa aikana myös. En ole niin vanha, en mammaantunut enkä keski-ikäistynyt tantta että kotipiirissä pyöriminen jaksaisi riittää elämän sisällöksi eikä alkoholi sellainen mörkö että sitä pitäisi erityisesti vältellä. Meillä on paljon kavereita jotka n. 10v nuorempia kuten miehenikin ja kyllä omat kaveritkin käyvät viihteellä vaikka yli kolmekymppisiä akateemisia perheellisiä ovatkin.



Minulla on sellainen elämänfilosofia muutenkin että eletään täysillä kaikilla osa-alueilla. Minua taas säälittää ap:n kaltaiset ihmiset joilla pipon kireyden takia jää paljon kokematta koska pitää suorittaa sitä stereotyyppistä äitiyttä. Minulla on suurperhe koska rakastan lapsia. En kuitenkaan ole vain äiti vaan se sama ihminen kuin olen aina ollutkin. Olen koko aikuisikäni ollut äiti, kohta 20v enkä oikein ymmärrä tuota ap:n ajatusta. Mitä tekemistä lapsen iällä on äidin baarissa tai missään käymisen kanssa? Kyllähän jotkut menee töihinkin lapsen ollessa alle 1v ja silloinhan sitä on lapsi vieraan hoidossa suurimman osan hereilläoloaikaansa. Eikö se nyt ole pahempi kuin se että lapsi on nukkuessaan jonkun muun kuin äidin, vaikkapa isän hoidossa? Tää on taas niin tätä älytöntä äitimyyttiä jota jotkut täysillä äitiyteen hurahtaneet mammat harjoittaa.

vaikka minusta kokonaiskuva on tärkeämpi kuin yksittäiset biletykset. Minä olen kyllä käynyt bilettämässä lapsen ollesssa alle vuoden. Mutta koska rakastan tanssimista vaan niin kovasti ja kyllä, alkoholiakin on otettu :)



Minusta oleellisempaa on se, että kuinka paljon siellä vihteellä käy yleinsäkin. Ei se lapsi sitä paljoa osaa arvostaa jos äiti istuu vuoden lapsen kanssa kotona ja sitten sen jälkeen lähtee mopo käsistä. Vielä alakoulu ikäisellekin on vanhempien läsnäolo tärkeää. Minä olen käynyt lapsen ollessa alle vuoden juhlimassa muutaman kerran vuodessa. Ja yhä lasteni ollessa murrosikäisiä käyn juhlimassa muutaman kerran vuodessa.



Väitän, että lapseni ovat saaneet äidin läheisyyttä tarpeeksi ja luultavasti useampaa lasta enemmän. Ei se ensimmäinen vuosi ainoastaan merkitse vaan koko loppu elämä!

En nimittäin ole päässyt "ulos" kuuteen vuoteen kuin kolmesti.



Olen kuitenkin jo 39. Ehkä sitten kymmenen vuoden päästä pääsen bingoon.

kotiäitinä nyt jo 4 vuotta ja seuraava lapsi on tulossa, jos jättäisin omat tuulettumiseni odottamaan sitä että lapsiluku on täynnä ja kuopus olisi, mitä, 3.vuotta? Joutuisin olemaan neljän seinän sisällä varmaan 10 vuotta. Mielestäni on todellakin tarpeetonta jättää oma elämä sivuun, vaan nimenomaan yrittää yhdistää ne niin että jaksaa sitä arkea paremmin.



Itse en löydä mitään baarista, enkä alkoholista tai muutenkaan yöhillumisista. Minulle tuulettumista on järjestää aikaa omille harrastuksilleni. Harrastukseni on sellaista että sitä ei tällä paikkakunnalla harrasteta, täytyy lähteä naapuri kaupunkiin ja varata aikaa koko päiväksi. Joskus koko viikonlopuksi niin että käyn vain kotona nukkumassa ja aamulla takaisin. Joten onko se nyt parempi olla päivän pois kuin lapsi on hereillä vai yö kun lapsi nukkuu?

myös ystväilläni oli pieniä lapsia. Niinpä, jos halusimme tavata ilman lapsia aikuisten naisten kesken, tapasimme kahvilassa tai baarissa. Pikkukaupungissa kahvilat tosin suljettiin jo varhain, joten jäljelle jäivät vain ne baarit tai ruokaravintolat.



Se, että tapaa ystäviään baareissa, ei tarkoita sitä, että siellä vedetään perskännit ja kontataan aamuyöstä kotiin.



Ihan kunnolisia tasapainoisia nuoria on tullut sekä omista, että ystävieni lapsista. Ei elämä ole noin mustavalkoista kuin ap:n aloitus antaa ymmärtää.

mitään! En minä sinun kaltaistesi ihmisten arvostusta kaipaakaan. Oikeastaan alkaisin huolestua, jos arvostusta sinunlaiseltasi nuttura kireällä pinkovalta marttyyrilta satelisi!

Ei "tuulettumisessa" mitään pahaa ole, oli se sitten baari-ilta tai vaikka ooppera. Suurin syy, miksi tuoreet äidit baaria välttelevät, on juurikin tämän kaltainen, oletettu, huonon äidin leima. Aloittaja on luultavasti se (miespuolinen,) naisvihamielinen tyyppi, joka jatkuvasti avaa näitä huono äti sitä- tai huono äiti tätä-ketjuja.

on päästävä tuulettumaan yötä myöden, alkoholin avulla lapsen ensimmäisen vuoden aikana. Minusta näiden äitien olisi pitänyt kasvaa vielä, bilettää ja keskittyä sitten vasta perheen perustamiseen.

Silti en ikinä myöntäisi tätä ääneen tai omalla nimelläni.

Mä en kaipaa. Mä en käy bilettämässä. Mutta mä en kaipaa sun arvostusta yhtään oli asia sitten mikä oli?

Katsos, lapset kasvavat ja tarvitsevat muutakin kuin äitiä, mutta ystävät pysyvät.

Baareissa käynti tuntuu hölmöltä tavalta aikaa viettää. Me käydään syömässä tai jonkun lapsettoman ystävän luona ja laitetaan ruokaa ja saunotaan.

Äitejä on varmasti laidasta laitaan, onko mikään loppujen lopuksi yksi ja ainoa oikea tapa kasvattaa lapsiaan. On äitejä jotka joka viikonloppu käyvät "viihteellä" (mitä en henk.koht erityisemmin arvosta), äitejä jotka käyvät kerran kuussa tai harvemmin ja äitejä jotka eivät käy koskaan missään. Olen itse saanut ensimmäisen lapseni 18-vuotiaana, enkä ole baareissa ravannut juurikaan, nyt lapsi menossa esikouluun ja hyvin on onnellisen oloinen pieni ihminen. Ennemmin arvostan sitä mm. että lapsen kanssa on aidosti läsnä, opettaa elämän arvoja, itsenäisyyttä ja antaa läheisyyttä. Ei pidä tuomita ketään, kukaan ei varmasti ole täydellinen. :)

Äitejä on varmasti laidasta laitaan, onko mikään loppujen lopuksi yksi ja ainoa oikea tapa kasvattaa lapsiaan. On äitejä jotka joka viikonloppu käyvät "viihteellä" (mitä en henk.koht erityisemmin arvosta), äitejä jotka käyvät kerran kuussa tai harvemmin ja äitejä jotka eivät käy koskaan missään. Olen itse saanut ensimmäisen lapseni 18-vuotiaana, enkä ole baareissa ravannut juurikaan, nyt lapsi menossa esikouluun ja hyvin on onnellisen oloinen pieni ihminen. Ennemmin arvostan sitä mm. että lapsen kanssa on aidosti läsnä, opettaa elämän arvoja, itsenäisyyttä ja antaa läheisyyttä. Ei pidä tuomita ketään, kukaan ei varmasti ole täydellinen. :)

21-vuotiaana, sain ensimmäisen lapsen. Nyt niitä on kolme ja vanhinkin jo täysi-ikäinen.

Jossain vaiheessa meidän vanhin rupesi usuttamaan meitä lähtemään jonnekin bailaamaan. "miks te ette ikinä käy missään, kyllä mä katson pieniä" jne.

Ihana tyttö!

Mä kun kävin hippaamassa miehen ekaa väitöskirja-apurahaa Finlandiatalolla apurahasäätiön vuosijuhlassa kun lapsi oli 11 kk 2 vk. Joinpa jopa pari lasia punkkuakin sitten illallisella Kalastajatorpalla.

Oikeasta asiastahan ap vaahtoaa. Mikä sitten on paheksuttavaa, sen tiedämme myös. Ei pienet iltamat kaveripiirissä, vaan jos baarissa ollaan enemmänkin... Kun meidän vauvat olleet pieniä, niin ei niistä oo halunnut olla kauan erossa, saatikka kännätä.