Gallup, onko mielestänne "nykyisät" entisiin sukupolviin verrattuna...

Että nykyaikana keskivertoisä ottaa enemmän vastuuta perheestään. Enää ei ole niin paljon niitä isiä jotka kokevat vastuunsa päättyvän siihen että perheen tilillä on rahaa.



Mutta toisaalta nykyään on myös enemmän näitä todellisia huithaipeli-isiä, jotka ihan vaan jättävät kaiken muun paitsi itsensä oman onnensa nojaan. Ennen ne olivat aika harvinaisia, ja jokainen isä piti huolen siitä että perheessä on edes tietyt perusasiat kunnossa, vaikkei muuten niin paljoa osallistunutkaan.

Tuttavapiirissä on aika paljon noin kolmikymppisiä, korkeasti koulutettuja isiä, joille periaatteessa se lapsi, isäkuukaudet jne. on tärkeitä, mutta jotka ei kuitenkaan koe että työn ja uran osuutta voisi vastaavasti vähentää. Eli käytännössä tekevät hirveästi töitä ja varmaan myös kokevat riittämättömyyttä isinä ja työntekijöinä, kun eivät pysty kaikkeen. Nopeasti siitä työstä tulee pakopaikka, kun vaimo (hänkin tosin yleensä koulutettu, urastakin kiinnostunut) on turhautuneena lasten kanssa kotona. Ja sitten taas kierre jatkuu niin, että isä kuitenkin väsyneenä haikailee sitä roolia, että tulisi kotiin valmiiseen ruokapöytään, lapset olisivat kohteliaina ja suittuina odottamassa ja hymyilevä vaimo tarjoaisi tuoretta pullaa, ja isä saisi istua rauhassa vaikka lehteä lukemassa. Sen sijaan odotetaan että työpäivän jälkeen alkaa imurointi ja lasten nukutus. Miehet tuntevat kuitenkin syyllisyyttä ja surua siitä että eivät ole läsnä perheelleen sillä tavalla kuin haluaisivat olla. Ja niin edelleen. Äidit taas ihmettelevät missä se osallistuva isä on. Ja onhan lastenhoidostakin tullut sellaista supersuorittamista, joten äiti ehkä aika nopeastikin imeytyy itse siihen täydellisen äidin rooliin, vaikkei välttämättä haluaisi jne.



Tavallaan ennen vanhaan jos ne roolit olivat selkeät, ei tullut ehkä samanlaista yhteentörmäystä. Isä hoiti oman osansa ja äiti oman osansa, eikä ollut paineita ottaa vastuuta kaikesta.



Näihin minun tuntemiin tämän päivän 70-luvulla syntyneisiin isiin verrattuna esimerkiksi oma isäni (suurten ikäluokkien edustaja) teki paljon vähemmän töitä, enemmän kotitöitä ja vietti lomansakin lasten kanssa. Toisaalta niin teki hänenkin, sodan käynyt, isänsä, että voi olla että tämä on enemmän yksilö- kuin ikäpolvikysymys?