Antakaa vinkkejä, miten nelikymppinen voi näyttää kolmekymppiseltä!

Teinivaatteisiin pukeutuminen ei nuorenna ketään. Printtipaidat ja mustaksi värjätyt hiukset ovat armoton epätoivon merkki.

mutta totuus on , että ne todellakin NUORENTAVAT. ei nyt sotketa tyylikkyyttä ja nuoremmalta näyttämistä

eivätkä välttämättä ole epätoivon merkki. ja ei, en itse omaa kummpaakaan, tämä oli ihan objektiivinen huomio

Itse ajattelen, että sellainen ajattomuus ja klassisuus ilman pönöttävää tätimäisyyttä häivyttää myös ikää. Valkoiset paidat, tasaväriset tummat kapoisat farkut, mustat housut, ballerinat, beiget trenssit ja laadukkaat laukut pukevat niin 25- kuin 45-vuotiastakin.

ei tuollatavalla kyllä kukaan nuoremmalta näytä. Ihan asialliselta ja siistiltä ja tyylikkäältä voi kyllä näyttää, vaan ei nuoremmalta. Itse joudun töissäni käyttämään jakkupukuja ja muita siistejä vaatteita ja kyllä näytän vanhemmalta paljonkin silloin kun sitten kun vapaa-aikana heitän ne farkut ja tiukan t-paidan päälle. Multa kysytään usein vielä alkossa paperitkin kun olen teinixvaatteissa ;)

Teinivaatteisiin pukeutuminen ei nuorenna ketään. Printtipaidat ja mustaksi värjätyt hiukset ovat armoton epätoivon merkki.

mutta totuus on , että ne todellakin NUORENTAVAT. ei nyt sotketa tyylikkyyttä ja nuoremmalta näyttämistä eivätkä välttämättä ole epätoivon merkki. ja ei, en itse omaa kummpaakaan, tämä oli ihan objektiivinen huomio

(Mut voisi olla kivaa olla 15 tai 16. Muistan olleeni aika kaikkitietävä ja maailman paras yhdessä jos toisessa asiassa...)

No viestisi onnistui kuulostamaan siltä että olet pysynyt tosi nuorekkaana myös tuolta osalta

Miksi tarvitsee näyttää nuoremmalta? Näytä mieluummin kauniisti ikääntyneeltä. Minulla oli kerran viisikymppinen todella kaunis naisopettaja. Hän ikääntyi arvokkaasti, eli hulmuavat hiukset harmaantuneena ja vaikka hameet pysyivät lyhyinä ja korot korkeina niin vaatteet eivät olleet teinimäisiä ja esim meikki oli hyvin hillitty. Hänen liikkeensä olivat kevyitä ja niissä oli hiukan lapsekkaan innokasta liikkeelle lähtöä.



Oli jännä huomata opiskelijatyttönä miten kolmikymppiset miehet katsoivat opettajan perään opintokäynneillä. Voi jos voisi ikääntyä samalla tavalla.

ja pukeudun hyvinkin tuolla tavalla.

Itse ajattelen, että sellainen ajattomuus ja klassisuus ilman pönöttävää tätimäisyyttä häivyttää myös ikää. Valkoiset paidat, tasaväriset tummat kapoisat farkut, mustat housut, ballerinat, beiget trenssit ja laadukkaat laukut pukevat niin 25- kuin 45-vuotiastakin.

ei tuollatavalla kyllä kukaan nuoremmalta näytä. Ihan asialliselta ja siistiltä ja tyylikkäältä voi kyllä näyttää, vaan ei nuoremmalta. Itse joudun töissäni käyttämään jakkupukuja ja muita siistejä vaatteita ja kyllä näytän vanhemmalta paljonkin silloin kun sitten kun vapaa-aikana heitän ne farkut ja tiukan t-paidan päälle. Multa kysytään usein vielä alkossa paperitkin kun olen teinixvaatteissa ;)

MÄ olen nyt 40. Olen vihdoinkin auktoriteetti. Olen urallani vaiheessa, jossa minut otetaan vakavasti ja minua kuunnellaan. Kun menen Stockalle, multa tullaan kysymään, että joko mua palvellaan. Mulla on rahaa ottaa taksi jos en viitsi autoilla, rahaa niihin vaatteisiin, joita tekee mieli ja niihin kosmetiikkatuotteisiin, jotka mun iholle sopii - ja se näkyy. Mulla on rohkeutta käyttää tätä kaikkea hyväkseni, jos satun haluamaan jonkun miehen (ja sit mulla on sellainen mies, jonka saadakseni mun ei tarvi "käyttää" mitään, koska se haluaa olla mun kanssa - sekin näkyy).

KOlmikymppisenä mä olin urallani joku, josta saattaa joskus tulla jotain tai sit ei. Joku jonka tehtävä oli miellyttää muita. Tavarataloissa perässä ei toki enää kulkenut teollisuuvartijaa, mutta eipä juuri palveltukaan. Rahat oli vähissä ja suurin osa voimistakin kului lapsiin. Miehiä ei jaksanut edes ajatella ja jos olisi, en olisi kuitenkaan uskonut niille kelpaavani raskausarpineni jne.

Mä en ihan heti keksi, miksi haluaisin luopua tästä ja vaihtaa siihen, mitä oli kolmikymppisenä?

koska mulla on vielä mies löytämättä, lapset tekemättä ja elämä muutenkin siinä vaiheessa kun monella kolmikymppisenä. Ammattiakin olen vasta vaihtanut pari vuotta sitten ja olen uusi hommissani, ei mitään arvovaltaa ja asemaa töissäkään.

Itse ajattelen, että sellainen ajattomuus ja klassisuus ilman pönöttävää tätimäisyyttä häivyttää myös ikää. Valkoiset paidat, tasaväriset tummat kapoisat farkut, mustat housut, ballerinat, beiget trenssit ja laadukkaat laukut pukevat niin 25- kuin 45-vuotiastakin.

ei tuollatavalla kyllä kukaan nuoremmalta näytä. Ihan asialliselta ja siistiltä ja tyylikkäältä voi kyllä näyttää, vaan ei nuoremmalta. Itse joudun töissäni käyttämään jakkupukuja ja muita siistejä vaatteita ja kyllä näytän vanhemmalta paljonkin silloin kun sitten kun vapaa-aikana heitän ne farkut ja tiukan t-paidan päälle. Multa kysytään usein vielä alkossa paperitkin kun olen teinixvaatteissa ;)

Tää on just klassinen 40 -50 v tyyli

lainkaan vaikka 50v jo olenkin. Aina esim korkkarit, ballerinat kuuluu rantalomille. Beigea trenssiäkään ei ole vaan mustavalkoinen hyvinkin muodikkaasti leikattu versio.

Tällä hetkellä töissä harsomaisen ohut paita (ei perusmallia) jossa villi musta/harmaa/valko/rosa kuviointi ja rimpsukaulus sekä mustat kapeat caprit:D

Mustat farkut - joo, mustat housutkaan ei ole perusmallia vaan erikoisemmin leikatut. Valkosia paitoja on 4-5 erimallista ja -kuosista - tosin käytän niitä erittäin harvoin sellaisenaan. Joskus laitan punaisen pitkän neuletakin päälle tai muuta värikästä.

Kotelomekot on ehdoton klassikko kaikenikäisillä mutta niidenkään ei tarvitse olla tylsiä - mulla esim 1 perus clencheck kuosillinen mutta erikoisesti leikattu, yksi valko/harmaa/musta, yksi lila ja yksi puna/harmaa/musta sekä näin kesäajalle hiekan värinen.

Silti pukeudun hyvinkin klassisesti mutten todellakaan tylsästi. Ehkä mua siksi luullaan n 40v:ksi

Olennaista on hyvin hoidettu iho. Siis tuotteet, jotka on tarkoitettu nelikymppisen iholle. Siisti, kevyt meikki. Kauniit kädet. Hillityt kynnet. Käsien (ja kaulan) ihosta ikä nakyy helposti. Kosteutusta ja kiinteytystä siis niille alueille. Paljon vettä ja terveelliset elämäntavat (ei tupakalle, ei liialliselle auringolle). Itseluottamus näkyy kaikkein eniten. Hymyllä voi vähän huijata.

Siskoni on 55-vuotias. Timmi kroppa, naama roikkuu. Ei polta, ei juo, ei ota aurinkoa, urheilee sikana, syö terveellisesti. Minä olen 8 vuotta nuorempi ja meitä on luultu äidiksi ja tyttäreksi. Ja minä olen KAIKESSA päinvastainen kuin hän. Eli geeneistä ja tsägästä pitkälti kiinni. TOki vaatteilla, meikeillä, kampauksella ja yleisellä olemuksella voi huijata.

Itse olen pieni ja siro. Pukeudun nuorekkaasti (en tätimäisesti - enkä nuorisotyyliinkään). Hiuksia (ei kananpee - muttei ulotu olkapäillekään (ei lasimainen hius VOI olla pitkä! luihuletti tyyliin klonkku on KAMALA eikä nuorenna sori vaan).

Kaulasta ja kämmenistä näkee iän helposti. Niitä kannattaa hoitaa.

Miksi tarvitsee näyttää nuoremmalta? Näytä mieluummin kauniisti ikääntyneeltä. Minulla oli kerran viisikymppinen todella kaunis naisopettaja. Hän ikääntyi arvokkaasti, eli hulmuavat hiukset harmaantuneena ja vaikka hameet pysyivät lyhyinä ja korot korkeina niin vaatteet eivät olleet teinimäisiä ja esim meikki oli hyvin hillitty. Hänen liikkeensä olivat kevyitä ja niissä oli hiukan lapsekkaan innokasta liikkeelle lähtöä. Oli jännä huomata opiskelijatyttönä miten kolmikymppiset miehet katsoivat opettajan perään opintokäynneillä. Voi jos voisi ikääntyä samalla tavalla.

Minä olen 36v ja ikinä ei ole vielä luultu yli 30v ikäiseksi vaan alle sen eli 25-28v ikäiseksi, viimeksi 1kk sitten ja kys miesopettaja ihmetteli miten mulla voi olla "jo" 11v ja 9v lapset:D

En tiedä mistä se johtuu, ehkäpä se on vaikuttanut suotuisasti etten ikinä ole ollut mikään bilehirmu, en ole ikinä polttanut ja alkoholiakin nautin ehkä 2-3x/vuodessa maltillisesti silloinkin.

Ja ehkäpä vaatteetkin vaikuttaa, en pue halatteja enkä tätimäisiä kokonaisuuksia, tosin en kyllä mitään pissisversioitakaan..

MÄ olen nyt 40. Olen vihdoinkin auktoriteetti. Olen urallani vaiheessa, jossa minut otetaan vakavasti ja minua kuunnellaan. Kun menen Stockalle, multa tullaan kysymään, että joko mua palvellaan. Mulla on rahaa ottaa taksi jos en viitsi autoilla, rahaa niihin vaatteisiin, joita tekee mieli ja niihin kosmetiikkatuotteisiin, jotka mun iholle sopii - ja se näkyy. Mulla on rohkeutta käyttää tätä kaikkea hyväkseni, jos satun haluamaan jonkun miehen (ja sit mulla on sellainen mies, jonka saadakseni mun ei tarvi "käyttää" mitään, koska se haluaa olla mun kanssa - sekin näkyy).

KOlmikymppisenä mä olin urallani joku, josta saattaa joskus tulla jotain tai sit ei. Joku jonka tehtävä oli miellyttää muita. Tavarataloissa perässä ei toki enää kulkenut teollisuuvartijaa, mutta eipä juuri palveltukaan. Rahat oli vähissä ja suurin osa voimistakin kului lapsiin. Miehiä ei jaksanut edes ajatella ja jos olisi, en olisi kuitenkaan uskonut niille kelpaavani raskausarpineni jne.

Mä en ihan heti keksi, miksi haluaisin luopua tästä ja vaihtaa siihen, mitä oli kolmikymppisenä?

koska mulla on vielä mies löytämättä, lapset tekemättä ja elämä muutenkin siinä vaiheessa kun monella kolmikymppisenä. Ammattiakin olen vasta vaihtanut pari vuotta sitten ja olen uusi hommissani, ei mitään arvovaltaa ja asemaa töissäkään.

Minkälaisen miehen sitten haluaisit löytää? Kolmekymppisen näköinen on nelikymppisen näköistä mieluisampi vaihtoehto lähinnä näille x/2+7 -miehille. Jos itsesi ikäistä tai nuorempaa fiksua miestä havittelet, niin ei heitä paljoa kiinnosta oletko kolme- vai nelikymppisen näköinen. Molemmat kelpaavat.

Miksi tarvitsee näyttää nuoremmalta? Näytä mieluummin kauniisti ikääntyneeltä. Minulla oli kerran viisikymppinen todella kaunis naisopettaja. Hän ikääntyi arvokkaasti, eli hulmuavat hiukset harmaantuneena ja vaikka hameet pysyivät lyhyinä ja korot korkeina niin vaatteet eivät olleet teinimäisiä ja esim meikki oli hyvin hillitty. Hänen liikkeensä olivat kevyitä ja niissä oli hiukan lapsekkaan innokasta liikkeelle lähtöä. Oli jännä huomata opiskelijatyttönä miten kolmikymppiset miehet katsoivat opettajan perään opintokäynneillä. Voi jos voisi ikääntyä samalla tavalla.

Lyhyt hame ei tee nuorakkaaksi - päin vastoin vanhemmalla naisella kamala!

Kyllä tämä viisikymppinen näytti hyvältä lyhyessä hameessa, niin 25-vuotiaan naisen arviosta kuin niiden kolmekymppisten miesten katseista. Mistä olin siis yllättynyt, koska ajattelin että viisikymppisiä kauniita naisia katsovat keski-ikäiset miehet, eikä nuoremmat.

Ei mikään vesiraja minihame sentään kyseessä, vaan riittävän pitkä jotta meni korkokenkien ja peittävämmän paidan kanssa ammattikorkean opettajan työasusta.

On kyllä tullut nähtyä iän unohtaneita ylilyöntejä, vartaloa nuolevia nahkahameita verkkosukkahousuissa tyylillä, mutta tämä opettaja pysyi aina tyylikkyyden rajoissa. Toisaalta hänellä oli vartalo suht hyvässä kunnossa ja jotenkin avoinaisten hiusten harmaus tuntui minusta korostavan kasvojen (luonnon)kauneutta ja silmien ilmeikkyyttä.

Itse olin pitkään (monien muiden arvion mukaan) kymmenisenkin vuotta ikäistäni nuoremman näköinen, mutta kummasti ero tasoittui, kun menetin alle 2 vuoden sisään sekä äitini että sisareni (molemmat kuolivat syöpään). Samalla oma synnynnäinen nivelsairauteni paheni ja heikensi elämänlaatuani oleellisesti. Nyt näytän juuri ikäiseltäni 45-vuotiaalta elämään kyllästyneeltä eukolta, jolla on koko ajan naama nurinpäin. Masennus ei kaunista.



Inhoan niin sitä, mitä minusta tuli alle vuodessa.

enpä siis näytä.

Ekat 10v lapsuudessani oli väkivaltaa ja viinaa, koulukiusaamista sitten teininä. Sen jälkeen jatkuvaa pätkätyöllisyyttä ja lisäksi äidin sairastuminen ja hänen saattohoitamisensa ennenkuin kuoli yms.

-19-

Itse olin pitkään (monien muiden arvion mukaan) kymmenisenkin vuotta ikäistäni nuoremman näköinen, mutta kummasti ero tasoittui, kun menetin alle 2 vuoden sisään sekä äitini että sisareni (molemmat kuolivat syöpään). Samalla oma synnynnäinen nivelsairauteni paheni ja heikensi elämänlaatuani oleellisesti. Nyt näytän juuri ikäiseltäni 45-vuotiaalta elämään kyllästyneeltä eukolta, jolla on koko ajan naama nurinpäin. Masennus ei kaunista.

Inhoan niin sitä, mitä minusta tuli alle vuodessa.

-33 & 37-

itsekehuketju :( Tarkoitus oli koota hauska, kevytmielinen, iloinen vinkkilista. Pöh.



ap

MÄ olen nyt 40. Olen vihdoinkin auktoriteetti. Olen urallani vaiheessa, jossa minut otetaan vakavasti ja minua kuunnellaan. Kun menen Stockalle, multa tullaan kysymään, että joko mua palvellaan. Mulla on rahaa ottaa taksi jos en viitsi autoilla, rahaa niihin vaatteisiin, joita tekee mieli ja niihin kosmetiikkatuotteisiin, jotka mun iholle sopii - ja se näkyy. Mulla on rohkeutta käyttää tätä kaikkea hyväkseni, jos satun haluamaan jonkun miehen (ja sit mulla on sellainen mies, jonka saadakseni mun ei tarvi "käyttää" mitään, koska se haluaa olla mun kanssa - sekin näkyy)

KOlmikymppisenä mä olin urallani joku, josta saattaa joskus tulla jotain tai sit ei. Joku jonka tehtävä oli miellyttää muita. Tavarataloissa perässä ei toki enää kulkenut teollisuuvartijaa, mutta eipä juuri palveltukaan. Rahat oli vähissä ja suurin osa voimistakin kului lapsiin. Miehiä ei jaksanut edes ajatella ja jos olisi, en olisi kuitenkaan uskonut niille kelpaavani raskausarpineni jne.

Mä en ihan heti keksi, miksi haluaisin luopua tästä ja vaihtaa siihen, mitä oli kolmikymppisenä?

(Mut voisi olla kivaa olla 15 tai 16. Muistan olleeni aika

kaikkitietävä ja maailman paras yhdessä jos toisessa asiassa...)