Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sinun annettiin tehdä lapsena, mitä et antaisi omien lastesi tehdä?
06.06.2012 |
Tuosta 10-vuotiaan omatoimisuus-ketjusta tuli mieleen. Laitetaanpa pinoon vähän esimerkkiä siitä, kuinka maailma on muuttunut. Itse olin 9-vuotiaana sairas. Vanhemmat olivat töissä ja sairastin yksin kotona. Aamulla piti mennä virtsakokeeseen terveyskeskukseen. Syömättä, juomatta ja virtsaamatta aamulla. Jäi omaksi ongelmakseni pyöräillä 4 kilsaa kauheassa pissahädässä tervesyskeskukseen, ilmoittautua siellä ja etsiä labra. En tiedä selviäisikö oma 11-vuotiaanikaan samasta :) Meidät myös jätettiiin veljeni kanssa kahdestaan viikonlopuiksi kotiin, kun veli oli 13 ja minä 8. Vanhemmat menivät mökille, eikä kännyköistä ollut tietoakaan. Mitään yhteyttä sinne ei saanut. Meillä oli kyllä veljen kanssa aina todella mukavaa ja odotimme että saamme jäädä kotiin kahdestaan, katsoa leffoja ja syödä lämpimiä voileipiä. En muista, että koskaan olisin pelännyt :)
Kommentit (45)
yökalassa läheisellä joella. Usein tulimme kotiin vasta aamulla. Tässä vaiheessa elelin jo kovin itsenäistä elämää. Kännyköitä ei ollut, eikä mitään kotiintuloaikoihin viittaavaakaan. Perään ei kyselty, eikä kukaan ollut kiinnostunut siitä, mitä puuhailin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähteä leikkimään pois pihasta, kun olimme 3-4-vuotiaita.
Itse en uskaltaisi päästää 4 vuotiasta poikaani mihinkään. En edes yksin kotipihalle, kun on isot tiet niin lähellä.
vuotta vanhemman ystäväni kanssa. ekaa kertaa varmaan 12 vuotiaana. Pikkukaupungin keskustan järvellä.
uimahallissa 8-9-vuotiaasta lähtien. Uimahalliin piti mennä kahdella bussilla, ja vaihto oli "ison kaupungin" (ei pääkaupunkiseutu) keskustassa.
Sain käydä myös saman kaupungin keskustassa yksin ostoksilla tuon ikäisenä.
Tästä en vielä ole ihan varma, uskallanko toimia omien (vielä pienten) lasten kanssa näin, mutta vanhemmat jättivät koulunkäyntini omalle vastuulleni. Sain siis aina kannustusta sekä pyytäessäni apua, mutta vanhempani sanoivat, että se, miten hoidan kouluni ja kuinka pitkälle myöhemmin opiskelen, on täysin oma valintani.
Sain katsoa kaikkia outoja ohjelmia ja leffoja, kuten Hitchcockin kauhuleffoja, Benny Hillin pikkutuhmia sketsiohjelmia, Dallasin JR:n muhinointia jne. jo todella pienenä. Omia lapsiani varjelen enemmän heille sopimattomilta ohjelmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat eläneet ennen vanhaan "pellossa". Kyllä meillä oli kotona tiukat säännöt mm. liikkumisvapaudessa. Emme todellakaan saaneet mennä uimarannalle ilman aikuista tai huidella koko päivää jossakin.
Mutta sitä olen aikuisena ihmetellyt, että saimme katsoa pelottavia tv-ohjelmia niin nuorina. Esim. V:tä alle 10-vuotiaina.
lähellä on iso koski. Saimme pienenä käydä kävelemässä siellä kosken alapuolella. Virtaus oli aika kova mutta niin vaan pysyttiin pystyssä ja hypeltiin kiviltä toisille. Samoiten käytiin soutelemassa, ikää ollut jotain 6 silloin.
Omia lapsiani en päästäis päikseen menemään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkä hiukan se "kauhistuttaa", kun olen ekaluokalta asti kulkenut omikseen kouluun 2,5km. Siis aamuisin lähtenyt itsekseen, kun vanhemmat olleet jo töissä ja olen kävellyt sen matkan.
Omaa lastani en ekaluokalla uskaltanut päästää yksin edes kilometrin matkalle ennen kuin oltiin puoli vuotta ensin yhdessä kuljettu. :D
9-vuotiastakaan en meinaa vielä uskaltaa päästää yksin kovin kauas kotoa.
vanhemmat lähtivät pikkujouluihin, kun olimme 5- ja 7-vuotiaita. Peittelivät vaan sänkyyn minut ja veljeni ja toivottelivat hyvät yöt "äiti ja isi on kotona sitten taas, kun heräätte".
lasten sairauden vuoksi äiti ei koskaan jäänyt töistä kotiin. lieneekö laki ollut erilainen silloin? vesirokossakin olimme keskenämme päivän 4-6 -vuotiaina.
koulumatkaa ei saatettu kertaakaan, koulun jälkeen tultiin yksin kotiin jne. jne. käytiin itse kaupassa, vaikka asuimme vilkkaasti liikennöidyllä paikalla (kaupungin keskustan tuntumassa). itse teimme aamupalat ja hoidimme heräämiset kouluun. tosi itsenäinen minusta on kyllä tullutkin ja lapsena nautin vastuunkannosta ja itse tekemisestä.
jälkikäteen on monta kertaa käynyt mielessä, että miten vanhemmat oli noin huolettomia aina kaiken kanssa. olivat kyllä aika nuoriakin. itse olen paljon huolehtivaisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehkä antais 7-vuotiaan hakea koulusta päästyään nuorempaa sisarusta päiväkodista ja sitten viettää tämän kanssa koko iltaa kaksin, kun vanhemmat ovat iltavuorossa eivätkä pääse hakemaan. Voi olla, että päiväkodistakaan ei enää nykyään annettaisi. :)
En tarjoaisi alaikäiselle viiniä ruokapöydässä. Ei sillä, että uskoisin kenestäkään alkoholistia sillä tulevan tai muuten pitäisin tätä mitenkään kamalana asiana. Kunnioitan kuitenkin lakia sen verran. En myöskään ehdottaisi alaikäiselle että voin ostaa hänelle viinaa koulun diskoon, kunhan hän lupaa ettei juo mitään mitä muut tarjoavat vaan ajattelin tässäkin noudattaa Suomen alkoholilainsäädäntöä.
sillä niitä ei siihen aikaan vielä ollut kaikissa vanhemmissa automalleissa takapenkillä. Muistan, kuinka makasimme siskon kanssa penkillä automatkoilla... Lasten turvaistuimista ei kukaan ollut koskaan kuullutkaan.
Myöskään pyöräilykypäriä ei ollut, eivätkä tytöt käyttäneet kaunoluistelussa kypärää. En missään nimessä sallisi vastaavaa lapsilleni. Mutta ajat ovat muuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin eka kerran lapsenvahtina 9 vuotiaana. Hoidin serkun pari viikkoista vauvaa, kun serkku oli miehensä kanssa kaupassa.
Olin muutenkin usein heillä lastenvahtina. 13 vuotiaana oli kolmen lapsen (2v, 4v ja 6v) kanssa kahdestaan, vanhemmat olivat la aamusta su illan suuhun poissa, ei kännyköitä tms.
11 vuotiaasta asti olin viikon yksin (ensin vaan päivät ja sisko tuli yöksi, sitten 13 vuotiaasta koko viikon yksin). Tietty meillä kävi kaks kertaa päiväss lomittaja, joka vähän katsoi, että olin herännyt ajoissa jne.
Mutta muuten olin ihan omillani vanhempien lomamatkan ajan.
junalla sjoki-hki ja takas yksin.
Ei kännyköitä siis 30 vuotta sitten.
Oma kymmenvuotias poikani ei olisi kyllä samaan kyennyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä niitä ei siihen aikaan vielä ollut kaikissa vanhemmissa automalleissa takapenkillä. Muistan, kuinka makasimme siskon kanssa penkillä automatkoilla... Lasten turvaistuimista ei kukaan ollut koskaan kuullutkaan. Myöskään pyöräilykypäriä ei ollut, eivätkä tytöt käyttäneet kaunoluistelussa kypärää. En missään nimessä sallisi vastaavaa lapsilleni. Mutta ajat ovat muuttuneet.
takapenkin ja etupenkkien välissä usein automatkoilla. Ei turvavöitä - nooh nopeudetkin oli toista luokkaa, mtuta silti.
Jos olis tullut äkkijarrutus, olisin lentänyt kuin leppäkeihäs etuikkunasta läpi asfalttiin.
seisoin siis autossa niin ,että toisella kädellä pidin kiinni kuskin tuolista ja toisella pelkääjän. Huh huh
Samoin uimassa joella käytiin yksin, ja aina kun olin sairas ja poissa koulusta niin yksin olin kotona ekaluokallakin. Äitini oli vuorotyössä, ja muistan kun isäni joi viinaa niin että sammui ja makasi sitten jossain keittiön lattialla selällään kuorsaamassa. Siskon kanssa pyyhittiin sammuneen isän suuta saippuarätillä, että lopettaisi kiroilun. Oltiin 4- ja 6-vuotiaita.
Aika paljon varjellumpaa elämää on kyllä omilla lapsillani.
vahdin alle 1v pikkuveljeäni kauppareissujen ajan.
Pakettiautossa sain matkustaa joskus siellä koppiosassa kun penkeille ei mahtunut.
Sain liikkua ulkona vapaasti kunhan kävin välillä syömässä lounasta ja tulin kotiin viimeistään 21. Kesällä varsinkin mentiin uimaan aika kyseenalaista reittiä (oikaistiin lähes kilometri junarataa pitkin)
Olishan näitä, onneksi ei koskaan sattunut mitään.
Omani ei kyllä edes varmaan uskaltaisi mennä vieläkään vaikka on jo vanhempikin.
ihan pienestä asti. Olen suurperheen keskimmäisiä lapsia eikä mun tekemisiin enää varmaan jaksettu puuttua. Jo 5-vuotiaana kävin yksin tai 4-vuotiaan siskon kanssa 200m päässä kotoa (metsän halki) järven rannassa leikkimässä. Uimaan sai mennä yksin vaikkei osannut uida. Kesäisin ei paljoa kotona oltu, syömässä ja nukkumassa käytiin, jos käytiin. Kukaan ei kyselly missä mennään ja kenen kanssa. Näin jälkikäteen mietittynä hiukan ihmetyttää, ettei meille kellekään käynyt koskaan mitään vakavaa.
pikkulapsi hoitaa vielä pienempäänsä, voi tuntua SAAMISELTA, mutta on JOUTUMISTA ihan oikeasti, koska _jos jotain sattuisi_ taakka olisi järkkyttävä kantaa!
Alue: Aihe vapaa
Olen syntynyt 80-luvun loppupuolella, eli tekemiseni sijoittuvat "ainoastaan" parinkymmenen vuoden taakse, mutta silti tuntuvat ihan käsittämättömiltä.
- Alle kouluikäisenä keikuin auton etupenkillä kojelaudan päällä ilman turvavöitä.
- Nukuin päiväunia Toyota Hiacen pelkääjän puolen jalkatilassa. Hiacen tavaratilassa matkustaminen oli myös suurinta huvia veljen ja serkkujen kanssa.
- Kuljin eskarilaisena kotimatkan (n. pari km) mummin luo yksin. Siis päiväkodista päästivät yksin kulkemaan.
- Hoidin naapureiden lapsia (alle 1v. ja 2v.) 10-vuotiaana kesäkuun ajan heidän vanhempiensa ollessa töissä. Talvikaudella myös yksittäisiä päiviä. Pesti alkoi pienimmän ollessa muutaman kuukauden ikäinen.
- Pyöräily/rullaluistelu ilman kypärää
- Uimahallissa ja uimarannalla ilman aikuista kävimme kavereiden kanssa ekaluokkalaisesta alkaen.
Näitä on melkoinen lista... MUTTA koen, että lapsuuteni oli hyvin onnellista aikaa ja kaikki muistot näistäkin asioista ovat positiivisia. Silti omien lasteni en voisi sallia puuhailla vastaavaa.