Uusi ura - sairaanhoitajaksi aikuisiällä?
Onko tämä perheelliselle ( pienet pk-ikäiset lapset) asuntovelalliselle mahdoton yhtälö? Onko ajatuksia miten lähteä tavoittelemaan unelmaa, kun nyt vasta kolmekymppisenä on selvinnyt minkälaista sisältöä elämäänsä kaipaa? Onko kukaan käynyt ammatinvalitapysykologin juttusilla, antoiko käynti mitään?
Kommentit (11)
Esim oppisopimuksella, niin mitä mahdollisuuksia on jatkaa sairaanhoitajaksi ja siitä vielä mahdollisesti kätilöksi?
että ihan turhaa ajan haaskaamista opiskella 2 tutkintoa, kun tietää että tahtoo sairaanhoitajaksi.
Menee vaan suoraan ammattikorkeaan
että ihan turhaa ajan haaskaamista opiskella 2 tutkintoa, kun tietää että tahtoo sairaanhoitajaksi.
Menee vaan suoraan ammattikorkeaan
Mutta kaikilla ei ole yo-tutkintoa millä pyrkiä amk:hon. Etenkin sairaanhoito- ja sosiaalialalla on harvassa ne oppilaitokset mitkä käyttävät harkinnanvaraista valintaa.
Itse luen nyt lh:ksi, kenties jatkan sh:ksi, monimuoto-opiskelu onnistuu työn ohessa kumpaankin.
vielä terveydenhoitajaksi aikuisiällä. Kätilöopintojen aikaan lapset oli päiväkoti-ikäisiä, ja hyvin selvisin. Mies ei juurikaan tukena ollut. Todella väsynyt olin välillä, mutta suuri motivaatio auttoi. Aikuisiällä opiskelussa on se onni, että maailma ei ole enää mustavalkoinen ja muutenkin osaat ajatella ehkä asioita järkevämmältä kantilta...
asuntovelallisena kolmen lapsen äitinä uuden tutkinnon 34-vuotiaana ja sitä kautta uuden ammatin. Kovillehan se otti, mutta tulos oli sen väärti, eihän sitä kestä kun rajatun ajan! Tosin mä vaihdoin alipalkatulta ja raskaalta hoitoalalta pois ja aloitin kauppatieteen opinnot yliopistossa jossa opiskelu on jokseenkin vapaamuotoista.
Kummasti kuitenkin motivaatio opiskeluun oli niin iso, että kaikki ylimääräinen, nuoruuden opiskeluaikojen hörhöily jäi pois ja valmistuin kolmessa vuodessa KTM:ksi.
Suosittelen kuitenkin että varmistat mahdollisen tukiverkon olemassaolon. Mulla mies oli täysillä sitoutunut mun opintoihin, samoin oma äitini auttoi lasten hoidossa kun meiltä meni miehen kanssa opiskelu ja työ päällekkäin.
Onnea matkaan ja lippu korkealle!
riittää toisen asteen tutkinto, ei tarvitse lukiota.
aliarvostettu, alipalkattu ja raskas ala, huhhuh
35-vuotiaana murrosikäisten lasten yh-äitinä. Eikä tarvitse olla lukioa käytynä, itsellänikin toisen alan ammatillinen tutkinto pohjakoulutuksena. Valitettavasti vain valintakoe ei mennyt mitenkään hyvin.
Niin kuin moni jo kommentoikin; töitä riittää. Ja mitä tulee alan matalaan palkkaan olen lähes 100-varma, että tuleva hoitajapula saa palkatkin vielä kohdalleen. Nyt kaavaillaan myös, että avustavat työt esim: vuodeosastoilla, jäisivät kokonaan pois sh-työnkuvasta, jolloin sh:t keskittyisivät vain asiantuntija töihin, johon koulutuskin valmistaa- Terkuin: yli nelikymppinen syksyllä englanninkieliset sairaanhoitajaopinnot aloittava tuleva alan asiantuntija.
Itse sain juuri tiedon että minut on hyväksytty lähihoitajalinjalle. Monimuotoinen aikuiskoulutus, onnistunee töiden ohessakin. Sh:n koulutustakin järjestetään monimuotoisena, ja nykysisinhän on tarjolla ansiosidonnaista aikuiskoulutustukeakin. Että rohkeasti vaan unelmiaan toteuttamaan.
Niin, itse täytin juuri 39 vuotta, lapset kaksi kpl alakoulussa ja kaksi alta kolmivuotiasta :)