Jo Nesbon dekkarit - kannattaako lukea? ov
Ajattelin aloittaa mukavan dekkariharrastuksen kesäksi ja lukea Jo Nesbon kirjoja. Aloitin lukemalla esikoisteos Lepakkomiehen, joka oli suoraan sanottuna järkyttävän huono - kokolma perseelleen rytmitettyjä kliseitä, alleviivaamista ja outoa teinifantasiointia. Nesbosta on kuitenkin puhuttu niin paljon, että jäi mietityttämään, oliko Lepakkomiehen eeppinen surkeus vain alkukankeutta ja myöhempi runsas tuotano parempaa?
Parantaako siis Nesbo tatsia myöhemmässä tuotannossaan, vai onko riman korkeus oikein jo Lepakkomiehessä? Mitä Nesbolta kannattaisi lukea?
Kommentit (31)
Melko varmasti yksi parhaimmista dekkareista/ thrillereistä ( minulle sama asia) on kirjaston varastosta löytyvä PIMEYDEN VIRTA engl.River of darkness. Muistaakseni kanad. Ahrens tms. kirjoittama. Paksu, mutta uskomattoman taidokas ja jännä. t.Kaarina Kajanne Tre 8/2020
Luin Keplerin kirjan nimeltä lazarus. Väkisin luin loppuun, sehän oli täysin lapsellisen epäuskottava tarina yksikätisestä mestari rikollisesta. Totaalisen naurettavaa skeidaa. Kirjan lopussa piileskelllään ulkomailla maaseudulla panssaroidussa piilopaikassa jonne tämä super pahis yksinkertaisesti kävelee sisään koska keksi raahata yhdellä kädellä jonkun tikapuun avuksi ja tulikin yläkerran ikkunasta sisään. Talossa sisällä armeija varusteissa olevan suojelijan yksikätinen pahis tappaa vain kävelemällä sen luokse. En ole ikinä lukenut mitään näin epäuskottavaa roskaa ,kirjailija ei edes yritä.
Omaan makuun liian raakoja ja ahdistavia .
Suosittelen myös Jari Salosen dekkareita- kannattaa lukea järjestyksessä.
Samoin Seppo Jokisen ja Jarkko Sipilän dekkarit hyviä. Timo Sandberg myös.
Nesbo alkaa olla liian väkivallalla mässäilevä, samoin Kepler.
Nesbon kaksi ekaa kirjaa eivät olleet minusta kummoisia, mutta kolmas kirja (muistaakseni Punarinta nimeltään) oli loistava ja sen jälkeiset kirjat todella hyviä. Lumiukko oli myös hyvä sekä Suruton ja Pelastaja. Lumiukko on nyt viimeisin minkä olen lukenut. Lisäksi suosittelen Lars Kepleriä, siinä on ainakin kolme ensimäistä teosta olleet todella hyviä, Hypnotisoija, Paganini ja paholainen ja Tulitodistaja. Itsellä kesken nyt tuo seuraava Nukkumatti ja sekin vaikuttaa alun perusteella yhä hyvältä kuin aiemmatkin.
Mutta jos luet tuon Keplerin Hypnotisoijan niin älä katso siihen perustuvaa elokuvaa ;) Leffa oli ihan surkea kirjaan verrattuna, eikä edes noudattanut juonta..
Suosittelen Nesbon uusinta ? : Valtakunta
Ei Harty Hole kirja vaan tarina Norjan pikkukylästä, jossa kyllä riittää ruumitakin siinä sivussa.
Paras minun lukemani Nesbo, ihan kaikkia en ole lukenut.
Keppler makuuni liian sairasta, sen sijaan tanskalainen Jussi Adlet-Olssen.
Oln lukenut monta Nesbon kirjaa, monta erinomaisia, jokunen keskinkertainen, yhden tylsän. Minun suosikki on Valtakunta. Todella koukuttava ja viehättävä lajissaan. 892
Vierailija kirjoitti:
Harry Hole on kiinnostava hahmo. Pidin myös Lars Keplerin Hypnotisoijasta. Se oli suorastaan karmiva.
Tykkään molemmista. Nesbolta lukenut osan tuotannosta, Keppleriltä kaikki Joona Linnat.
Toiset kirjat parempia kuin toiset, ja mitä enemmän lukee, niin arvaa jo juonen hyvin. Yksikään kirja ei ole kesken jäänyt.
Camilla Läckbergin kirjat mulle liian selviä. Olen tiennyt syyllisen hyvin varhain. Lukenut 4-5 kirjaa häneltä. Miettinyt, että onko tarkoituskin, että syyllinen selviää lukijalle niin alussa, vai osaanko vain ajatella kuten kirjailija...
Vierailija kirjoitti:
Usein pätee se, että tekijän ensimmäinen teos on paras, muut tuskin olisivat ylittäneet julkaisukynnystä ilman sitä.
Onko sinulle tuttuja Seppo Jokisen komisario Koskinen Tampereelta ja islantilaisen Indriassonin (tai mikälie, vaikea muistaa) kirjat, joista ensimmäinen oli Räme? Jos Nesbosta et pidä, niin nuo ovat ainakin minun mielestäni hyviä.
Koskinen on kyllä kans hyvä hahmo.
MÄ DIGGAAN VERTA LUMELLA TRILOGIAA. LEIF GW PERSSONIN VALLANPITÄJIÄ
Sain juuri luettua viimeisimmän Harry Hole-dekkarin Jano, olen lukenut kaikki sarjan 11 kirjaa julkaisujärjestyksessä. Lepakkomies ja Torakat ovat Harry Hole-sarjan huonoimmat teokset, eli ei kannata lopettaa lukemista, jos nuo mainitut sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa eivät puhuttele. Kolmas H.H.-kirja Punarinta on jo ihan eri kaliiberia, on suorastaan loistava. Mukaansatempaavaa viihdettä, suosittelen.