Lue keskustelun säännöt.
Ope/LTO/lastenhoitaja, oletko koskaan ihastunut lapsen isään?
04.06.2012 |
Ihan vaan uteliaisuuttani kyselen, että oletko koskaan ihastuneet päiväkotisi tai luokkasi lapsen isään? Etenikö ihastus mitenkään?
Kommentit (26)
erotan myös omat ja vieraat lapset toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan ole. Työ työnä, ja itse asiassa ajatus jopa on mielessäni ällöttävä.
t:15 v. töitä tehnyt
koska itse olen kyllä ollut hieman ihastunut tyttäreni esikoulun opettajaan. En tiedä miksi, koska oli minua hieman vanhempi iältä ja tyyliltäänkin, mutta hänen silmissään oli jokin oudon kiehtova "tuike", jollaista en ole ennen kokenut ja joka vei minut välillä täysin mukanaan kun hänen kanssaan juttelin.
Ei tuo koskaan ajatusta pidemmälle edennyt, eikä toki olisi pitänytkään, koska molemmat olemme varattuja, mutta mielenkiintoista huomata että voi tällaisia tunteita tulla sellaisesta henkilöstä josta niitä ei ollenkaan ensitapaamisella olisi odottanut.
Itse en ajatuksena ällöttävänä tuota kokenut, kunhan olosuhteet olisivat olleet toisenlaiset ja tunne molemminpuolinen. Nyt se jääköön arvoitukseksi. :)
Ihastuin hänen silmiinsä ja hymyynsä. Parin viikon kuluttua ensi tapaamisesta näimme sattumalta toisemme baarissa. Menimme sänkyynkiin melkein saman tien. Olen opettanut meidän yhteistä lastamme jo parin vuoden ajan.
Ihastuin hoitolapsen isään ja vokottelin hänet. Meilläkin suhde kesti vuoden. Rumaa peliä, kun tämän miehen vaimo oli viimeisillää raskaana ja synnytti tuona aikana. Terkkuja vaan Tampereelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tajua miten ihmisläheisessä työssä voidaan tehdä "työtä työnä". Minulle ainakin ihmiset ovat aina ihmisiä, ja kohtaan heidät ensisijaisesti ihmisinä, jolloin on vain luonnollista, että tunteitakin saattaa tulla kuvaan mukaan.
Mutta ihastuminen olisi askel pidemmälle, enkä ole sitä koskaan ottanut. Olen naimisissa onnellisesti ja olisihan se ammatillisesti vähintäänkin arveluttavaa.
niin siinä mielessä ymmärrän ihastuksen olevan ammatillisesti arveluttavaa. Mutta jos kyseessä on vaikka kahden keski-ikäisen ja samalla tavalla koulutetun ja saman arvomaailman jakavan vapaan aikuisen välinen kiinnostus toisiinsa, niin ei siinä mun mielestä sillon ole mitään kamalaa tai varsinkaan arveluttavaa.
Vaikka ainahan on myös niitä jotka tuomitsee jopa kaikenlaiset työpaikkaseurustelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin tunnistaa hänet kuvauksesi perusteella. Alalla kun aika vähän miehiä.
Terkkuja miehellesi työkaveriltaan:)
...mutta entinen kollega ihastui. Hän oli ihastumisen aikaan vielä töissä samassa ryhmiksessä kanssani ja ihastui hoitolapsen isään. Tälle isälle ja vaimolleen tuli ero aika pian ja nyt tämä entinen kollegani ja tuo isä asuvat yhdessä. Tiedä sitten mitä roolia tuo kollegani erossa näytteli, mutta näin nyt kävi kuitenkin. Terkkuja vaan Kangasalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalle kohdalle ei ole sattunut, mut voisin kuvitella et näin sinkkuna jos tapaisin oikein mukavan lapsen isän, luonnollisesti siis sinkkuihmisen joka todella kolahtaisi, niin en mä ajattelisi että tilanne olisi aivan ehdoton EI. Siis olisihan se varmaan monimutkainen ja vaatisi malttia monessa suhteessa, mut ei mitenkään iljettävä tai eettisesti täysin väärin.
mutta kerran yksi tyttö selvästi suunnitteli että hänen isälleen kelpaisin. Minusta se oli söpöä, mutta etsin kyllä omat mieheni itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin tunnistaa hänet kuvauksesi perusteella. Alalla kun aika vähän miehiä.
Terkkuja miehellesi työkaveriltaan:)
hih. varmaan tosin suuri osa niistä harvoista alan miehistä on juurikin tuon tyyppisiä, voisin kuvitella. :)
eihän lasten vanhemmissa sinänsä ole mitään sellaista "väärää" miksi niistä ei voisi kiinnostua. Olen tavannut itseasiassa paljon kiinnostavampia ihmisiä työssäni kuin ikinä vaikkapa harrastusten parissa tai baareissa. Mitään siirtoa en kyllä ole koskaan tehnyt, johtuen nyt lähinnä siitä että elämäntilanteet on olleet aina niin erilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän lasten vanhemmissa sinänsä ole mitään sellaista "väärää" miksi niistä ei voisi kiinnostua. Olen tavannut itseasiassa paljon kiinnostavampia ihmisiä työssäni kuin ikinä vaikkapa harrastusten parissa tai baareissa.
Enkä itseasiassa keneenkään muuhunkaan sen jälkeen, kun aloin seurustella aviomieheni kanssa kymmenisen vuotta sitten.
Opetan siis lapselleni erästä taitoainetta :)
tuli tästä keskustelusta mieleen.
enpä ole aiemmin miettynytkään asiaa:
mun mies on lastentarhanopettaja. salskea nuorimies (26 v.), komea (mun makuun ainakin, kaikillahan on omat makunsa), mutta semmoinen sopivasti rento ja rokkarityylinen, kuitenkin kiltti, ystävällinen, rehti, vastuullinen, huomaavainen, hyvä kuuntelija, hyvä ulosanti, eli ei missään nimessä renttu, hyvä lasten kanssa, hymyileväinen. (ihana, hehe!)
voin kuvitella, että saattaa saada jokusen äidin lahkeet lepattamaan.
en pahastu, mikäs siinä, naisille silmän- ja korvaniloa syksyn pimeisiin aamuihin ja loskaisiin iltapäiviin. eihän se ole minulta pois. :)
reilun vuoden ajan oli seksisuhde päivähoitolapsen isän kanssa.Molemmat olimme silloin vapaita,mutta suhde ei edennyt pidemmälle ts.vakavaksi.
No en todellakaan ole. Työ työnä, ja itse asiassa ajatus jopa on mielessäni ällöttävä.
t:15 v. töitä tehnyt
Jos kyseessä on kaksi aikuista, täysijärkistä ihmistä jotka molemmat ovat vapaita ja jotka sopivat yhteen erinomaisesti, niin miksi ihmeessä pidät tilannetta "ällöttävänä"? Elämä on lyhyt, paljon monimuotoisempi kuin moni haluaa uskoa ja ihmiset rakastuvat välillä todella erikoisissakin olosuhteissa ja tilanteissa. Jos itse olisin jättänyt "ällöttävän" tilaisuuteni käyttämättä niin olisin siinä samalla menettänyt elämäni tärkeimmän ihmisen ja pitkäaikaisen kumppanini.
tosin olen näin jälkeenpäin tosi pettynyt siihen miten "helppo" mies oli..
Alle vuoden seksisuhde meillä siis oli.Mä vaan alunperin fantasioin hänet paljon hankalemmin saavutettavaks kuin mitä oli..ja heti tuli mulle tilitystä miten ei saa vaimolta seksiä.Terkkuja vaan vantaalle.