Miten muut puhelinkammoiset selviävät, kun pitää soittaa ja varata aika tms?

Tosin nyt lähempänä neljääkymppiä on helpottanut, kun on pieniä lapsia enkä ehdi panikoida puheluita vaan ne on vaan soitettava.



Selviytymiskeinoja:

-ranskalaiset viivat

- takaraja milloin on soitettava

Itsekin pelkään puhelimella soittoa yli kaiken. Pyrin hoitamaan kaikki jutut netin kautta, sähköposteilla tai tekstaamalla. Jännä sinänsä, että harvemmin menen paniikkiin, jos joku soittaa minulle, mutta jännitän muille soittoa kamalasti. Olen opiskelija, enkä ole nyt saanut kesätöitä, mihin yksi syy lienee se, etten koskaan uskalla soittaa hakemusten perään.



Suurin syy puhelinpelkoon minulle on puhevika. R-vikaisena on todella ikävää esitellä itsensä, kun etunimessä on kyseinen kirjain. Puhelimessa ei ole lainkaan harvinaista, että joudun toistamaan nimeä monta kertaa, mikä on hyvin nöyryyttävää.



Nykyään soittaminen ei ole minulle sentään nin vaikeaa kuin ennen. Muistilistoihin en ole turvautunut pitkiin aikoihin. Suosittelen kyllä niitä, ainakin minulla helpottivat puhelinkeskusteluja jonkin verran :)

On harvinainen ja vähän vaikea nimi ja tänäänkin sain sanoa sen kolmeen kertaan. Silti se on usein väärin, kun näen sen kirjoitettuna. Mutta jos toinen osapuoli häkeltyy tai takeltelee, se ei niin haittaa kuin oma ahdistuneisuus.



ap

altistaminen. Kun tarpeeksi usein soittelee eri paikkoihin, siihen tottuu. Tai ainakin minä totuin.

Nyt pizzan tilaaaminen on jo ihan ok, mutta pomolle soittamista saatan lykätä viikkoja ja taas viikkoja (olen siis hoitovapaalla).

Jostain syystä sellaisille vähän tutuille on vaikeampi soittaa, kuin täysin tuntemattomalle.

Ne ulkomaalaiset eivät millään meinanneet ymmärtää osoitettani ja monesti pizza tuli vasta kylmänä, kun pizzapoika oli kiertänyt koko naapuruston ovikelloja rimputtamassa. Oli noloa ja ahdistavaa.



ap

Luulin olevani ainoa, joka pelkää soittamista! Aivan uskomatonta lukea teidän kommentteja, kiitos tästä, ihan parasta vertaistukea!



Olen ollut kesätöissä ison firman puhelinvaihteessa, en änkytä, eikä ole ongelmia ääntää vaikeita kirjaimia. En yhtään tiedä, mistä tämä pelko on lähtöisin.



Minäkin aina ennen soittamista mietin huolella, mitä aion sanoa, mitä tarvitsee kysyä, mitä mahdollisesti minulta kysytään ja pakko aina kirjoittaa paperille ainakin puh.nroni, sillä siinä kohtaa menen lukkoon taatusti, joskus kirjoitan osoitteenikin, että osaan tavata sen oikein.



Puhelun jälkeen käyn sitä mielessäni läpi, joskus ihmetellen, miten helposti se sitten vihdosta viimein sujui, vaikka olin päiväkausia, jopa viikkoja pelännyt ja lykännyt. Pari kertaa tilanne on ollut ylitse pääsemätön ja ystäväni on joutunut soittamaan puolestani. Kaksikin kertaa.



Osaako kukaan teistä analysoida mistä teille on tullut tämä puhelinpelko? Kiinnostaisi myös, onko jotain tiettyjä asioita, joiden hoitaminen, tai paikkoja, mihin soittaminen on erityisen vaikeaa? Voisiko ehkä näistä löytyä jotain yhteistä nimittäjää??



Olen tosi iloinen tästä ketjusta! Antaa jotenkin lohtua.

Osaako kukaan teistä analysoida mistä teille on tullut tämä puhelinpelko? Kiinnostaisi myös, onko jotain tiettyjä asioita, joiden hoitaminen, tai paikkoja, mihin soittaminen on erityisen vaikeaa? Voisiko ehkä näistä löytyä jotain yhteistä nimittäjää??

Olen tosi iloinen tästä ketjusta! Antaa jotenkin lohtua.

Minulla on Aspergerin syndrooma ja kilpirauhasen vajaatoimintaakin epäilen. Arvelen omien vaikeuksieni liittyvän jotenkin näihin.

Ensin mainittu aiheuttaa komunikaatiovaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa. Minut ymmärretään usein aivan väärin ja onnistun tahtomattani loukkaamaan ihmisiä. Arvelisin, että puhelimessa tämä ongelma vielä korostuu, kun keskustelukumppanin kehonkieltä ei pysty lukemaan vaan kommunikaatio tiivistyy sanavalintoihin ja äänenpainoihin, joita minun siis on vaikeaa hallita (niin on kyllä kehon kieltäkin, mutta silti mitä useampaa kanavaa pitkin viesti menee, sitä todennäköisemmin jonkin kanavan kautta tulee viestittyä edes jotain oikeansuuntaista, ja virhetulkinnat korjautuvat sitten helpommin).

Nuo epäilemäni kilppariongelmat puolestaan ovat aiheuttaneet mm. sellaista, että minulla on sekä "hidas kuulo" että hidas sytytys. Siis kun kuulen toisen puhetta, kestää hetken ennen kuin tajuan, mitkä sanat hän sanoi. Ja sitten kestää vielä hetken, ennen kuin tajuan mitä ne sanat tarkoittavat. Ja tämäkään ei vielä merkitse että olisin tulkinnut viestin oikein, kun on se Asperger..

Näistä syistä on vain paljon miellyttävämpää hoitaa asioita kasvokkain. SIlloin huomaan, jos toinen on menossa vaikeaksi tai ymmärtämässä jotain väärin, ja pystyn heti oikaisemaan viestiä, ja ymmärrän myös itse nopeammin mitä toinen sanoo. Hankalaahan tämäkin toki on, ja vaatii minulta paljon skarppaamista. Mutta kasvotusten kuitenkin paljon helpompaa kuin puhelimessa.

Nämä minun ongelmani nyt kuitenkin ovat suhteellisen harvinaisia (varsinkin tuo As.), ja mieleen tulee ainakin yksi asia, joka voi ehkä useamman kohdalla selittää puhelinvaikeuksia: kun kehonkieli puuttuu, toisen ihmisen joutuu kohtaamaan ikään kuin "sokkona". Ennen keskustelun alkamista ei siis voi tietää, onko vastapuoli millaisin aikein liikkeellä. Hänhän voi periaatteessa olla vaikka kuinka vihainen tai vittuuntunut (yleensä toki näin ei ole, mutta sellaista voi silti etukäteen tulla pelänneeksi, kun ei saa asiaan mitään varmistusta suuntaan tai toiseen ilmeiden ja eleiden muodossa). On siis uskaltauduttava sosiaaliseen tilanteeseen täysin tietämättömänä vastapuolen aikeista ja mielentilasta. Minusta on ihan ymmärrettävää, että tällainen ei kaikkia ihmisiä erityisesti miellytä.

Olen miettinyt joskus mistä se kammo on lähtöisin, ja luulen että se on hiipinyt pikkuhiljaa.

Nuorena juttelin tuntikausia kavereiden kanssa puhelimessa ja juttua riitti joka päivälle.



Vanhetessa ystävät tuntuivat muuttuvan niin kiireisiksi, että vastapuoli ei tuntunut ilahtuneen soitostani. Minä olen enemmän kuuntelija, joten jos ei kovasti omia kuulumisia ole ja toinen ei kiireiden vuoksi ehdi omiaan kertoa, niin aika nopeasti puhelusta tulee tyhmä/pettynyt olo.

Kun tuli tarpeeksi negatiivisia kokemuksia, aloin välttememään soittamista, ja siirryin kyselemään kuulumisia sähköpostilla. Sittemmin sähköpostittelukin on jäänyt vähemmälle, kun tekstarit kulkee perille nopeammin, ja kynnys soittamiseen on kasvanut.



Samoin on käynyt työelämässä..ja sen muuttuessa yhä kansaivälisemmäksi, pitäisi ottaa huomioon kulttuurierot ja soittaa lyhyt puhelu tärkeän sähköpostin perään, jotta asia tulee hoidetuksi. Soitan vaan pakon edestä, koska englanniksi soitettu puhelu jännittää tuplasti.



Ihmiset ovat siirtyneet pitämään yhteyttä sähköisesti, koska halutaan antaa myös toisille rauha vastata kuulumisiin silloin kun heillä on aikaa, eikä kesken kauppareissun tms.



Sosiaalisesti lahjakkailla ihmisillä ei tunnu tätä kammoa olevan ja he usein kehottavatkin soittamaan työasioissa, eikä ymmärrä miksi toinen ei soita. Tosi rasittavia tuollaiset ihmiset, vaikka potkua persuksille pitäis varmaan saada, jotta rohkaistuis soittamaan.



Kiitos ketjusta. En yleensä ikinä vastaa AV:llä, lueskelen vain, mutta tämä sai pohdinnat liikkeelle. Kiva tietää, että muilla samoja ongelmia :)

ei ole diagnoosia, mutta kaikki läheiseni ovat sitä mieltä että täytän asperger-kriteerit kepoisesti.

Soittaminen on aina ollut vaikeaa. Onneksi pystyn soittamaan sentään omille perheenjäsenille ilman pelkoa, mutta minnekään muualle en. Jo ihan pienenä pelkäsin soittamista, enkä soittanut luokkakavereillekaan kuin ehkä pari kertaa koko peruskoulun aikana.

Pelkoa lisää se, että puhun epäselvästi vaikka kuinka yritän, ja minut käsitetään usein väärin. Lisäksi minulla on lievä kuulonalentuma, jonka takia kuulen itse usein väärin. Ja sitten vielä muuten vaan käsitän asiat usein väärin, ja lopputuloksena on kamala sekamelska.

Kampaajan varaan kävelemällä liikkeen ovesta sisään ja kysymällä olisiko sille ja sille päivälle vapaata aikaa, jos siis ei ole nettiajanvarausta. Lääkäriajankin varasin ennen paikan päältä, mutta nyt on pakko soittaa ja se on tuskallista.

Monta kertaa olen lähestulkoon sössinyt asiani, kun en vain saa soitettua. Jos pitäisi vaikka virheellisestä tilauksesta tai laskusta soittaa ja valittaa, niin aina vaan venytän ja venytän sitä soittamista ja sitten onkin jo liian myöhäistä valittaa.

Osaako kukaan teistä analysoida mistä teille on tullut tämä puhelinpelko? Kiinnostaisi myös, onko jotain tiettyjä asioita, joiden hoitaminen, tai paikkoja, mihin soittaminen on erityisen vaikeaa? Voisiko ehkä näistä löytyä jotain yhteistä nimittäjää??

Olen tosi iloinen tästä ketjusta! Antaa jotenkin lohtua.

Minulla on Aspergerin syndrooma ja kilpirauhasen vajaatoimintaakin epäilen. Arvelen omien vaikeuksieni liittyvän jotenkin näihin.

Ensin mainittu aiheuttaa komunikaatiovaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa. Minut ymmärretään usein aivan väärin ja onnistun tahtomattani loukkaamaan ihmisiä. Arvelisin, että puhelimessa tämä ongelma vielä korostuu, kun keskustelukumppanin kehonkieltä ei pysty lukemaan vaan kommunikaatio tiivistyy sanavalintoihin ja äänenpainoihin, joita minun siis on vaikeaa hallita (niin on kyllä kehon kieltäkin, mutta silti mitä useampaa kanavaa pitkin viesti menee, sitä todennäköisemmin jonkin kanavan kautta tulee viestittyä edes jotain oikeansuuntaista, ja virhetulkinnat korjautuvat sitten helpommin).

Nuo epäilemäni kilppariongelmat puolestaan ovat aiheuttaneet mm. sellaista, että minulla on sekä "hidas kuulo" että hidas sytytys. Siis kun kuulen toisen puhetta, kestää hetken ennen kuin tajuan, mitkä sanat hän sanoi. Ja sitten kestää vielä hetken, ennen kuin tajuan mitä ne sanat tarkoittavat. Ja tämäkään ei vielä merkitse että olisin tulkinnut viestin oikein, kun on se Asperger..

Näistä syistä on vain paljon miellyttävämpää hoitaa asioita kasvokkain. SIlloin huomaan, jos toinen on menossa vaikeaksi tai ymmärtämässä jotain väärin, ja pystyn heti oikaisemaan viestiä, ja ymmärrän myös itse nopeammin mitä toinen sanoo. Hankalaahan tämäkin toki on, ja vaatii minulta paljon skarppaamista. Mutta kasvotusten kuitenkin paljon helpompaa kuin puhelimessa.

Nämä minun ongelmani nyt kuitenkin ovat suhteellisen harvinaisia (varsinkin tuo As.), ja mieleen tulee ainakin yksi asia, joka voi ehkä useamman kohdalla selittää puhelinvaikeuksia: kun kehonkieli puuttuu, toisen ihmisen joutuu kohtaamaan ikään kuin "sokkona". Ennen keskustelun alkamista ei siis voi tietää, onko vastapuoli millaisin aikein liikkeellä. Hänhän voi periaatteessa olla vaikka kuinka vihainen tai vittuuntunut (yleensä toki näin ei ole, mutta sellaista voi silti etukäteen tulla pelänneeksi, kun ei saa asiaan mitään varmistusta suuntaan tai toiseen ilmeiden ja eleiden muodossa). On siis uskaltauduttava sosiaaliseen tilanteeseen täysin tietämättömänä vastapuolen aikeista ja mielentilasta. Minusta on ihan ymmärrettävää, että tällainen ei kaikkia ihmisiä erityisesti miellytä.

Tässä on tullut paljon tärkeitä näkökulmia esille, kiitos kaikille vastanneille!



Olen huomannut, että jos millään lailla "tuntee" henkilön, jolle pitää soittaa, se tekee asioimisen helpommaksi. Esim. töissä menen tuhat kertaa mieluummin tapaamaan toisen osaston työkaveria hänen toimistoonsa kuin että ottaisin luurin käteeni. Jos siis kyseessä entuudestaan tuntematon ihminen. Tämän jälkeen yhteydenotto on helpompaa puhelimitse, kun tavallaan "näkee" mielessään, kenen kanssa puhuu.



Tai sitten jos on jo asioinut jossain virastossa, jonne on pakko myöhemmin soittaa, niin tietää ja on nähnyt paikan, missä se puhelin sitten soi. Eikä kannata pelästyä jos tavoittelemani henkilö ei olekaan paikalla ja puhelimeen vastaa joku muu - se on todennäköisesti se henkilö pöydän toiselta puolelta.



Tämä ketju pisti miettimään ja ainakin minulle tästä tuntuisi olevan apua jatkossa, kiitos :)



27

Olen kuukausitolkulla siirtänyt hammaslääkritarkistusajan soittoa. En vain kykene.

En ole käynyt n 20 vuoteen hammaslääkärissä:( itkettää.

Sama muut lääkärit.

Kamala sosiaalisten tilanteiden pelko. Mikä avuksi kun ei uskalla varata akkaa edes psykologille.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuukausitolkulla siirtänyt hammaslääkritarkistusajan soittoa. En vain kykene.

En ole käynyt n 20 vuoteen hammaslääkärissä:( itkettää.

Sama muut lääkärit.

Kamala sosiaalisten tilanteiden pelko. Mikä avuksi kun ei uskalla varata akkaa edes psykologille.

Sama juttu. En soita koskaan kenellekään. En edes lähiomaisille. Asioiden on hoiduttava sähköpostilla tai tekstarilla. Nokakkain puhuessa ei ole mitään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuukausitolkulla siirtänyt hammaslääkritarkistusajan soittoa. En vain kykene.

En ole käynyt n 20 vuoteen hammaslääkärissä:( itkettää.

Sama muut lääkärit.

Kamala sosiaalisten tilanteiden pelko. Mikä avuksi kun ei uskalla varata akkaa edes psykologille.

Sama juttu. En soita koskaan kenellekään. En edes lähiomaisille. Asioiden on hoiduttava sähköpostilla tai tekstarilla. Nokakkain puhuessa ei ole mitään ongelmia.

En uskalla edes pyytää miestä varaamaan aikaa kun sitten paljastuu etten tosiaan pysty soittamaan mihinkään:(