Käy sääliksi niitä, joille työssä käynnin ainoa motiivi on raha. Onko se yleistäkin?

Siis eihän työ ole mitään muuta kun pakkopullaa sen takia että saisi ne helvetin pennoset millä maksaa kaiken tarvittavan.



Eikai kukaan oikeesti menisi töihin jos ei olisi pakko?



Jos se olisi mahdollista niin en tekisi päivääkään töitä. Olisi kotona ihan tarpeeksi tekemistä omissakin jutuissa.

pitkään ihan vain kotona. Se voi tuntua joskus siltä, kun on väsynyt töistä, mutta töiden mukana tulee myös ne ihanat työkaverit, joiden kanssa on aina hauskaa, onnistumisen kokemukset, kun onnistuu työssään, haasteet, virikkeet jne. Itse ainakin kauhistelen taas pitkää kesää ilman töitä...

voi kun hienoa. olet mahtava ihminen. aploodit. olet parempi kuin rahan takia työssä käyvät. hienoa mahtavaa hurraa!



kannattaa sääliä niitä, jotka keksisivät mielekästä tekemistä, itsensä kehittämistä, ilman palkkatyötä.

olen tehnyt hyvin montaa erilaista työtä, ja vasta nyt olen tänä keväänä löytänyt työn, jonka koen mielekkääksi ja mieluisaksi



eli aina olen lähtenyt aamulla töihin VAIN rahan takia, ja pakko sanoa, että jos nyt lotossa paukahtaisi jokunen miljoona rahaa, niin jäisi kyllä tämä mieluisakin työ saman tien

Mutta ihan oikeasti. Mun mielestä työn vihaaminen ja vieroksuminen osoittaa niin nurjaa suhtautumista elämään ja omiin mahdollisuuksiin. Ei mitään halua kehittyä, ei mitään intoa löytää uusia asioita ja positiivisia puolia. Monet ystävistäni olivat vähän tämän tyyppisiä mielenlaadultaan joskus teininiä, mutta onneksi sitten kasvoivat siitä ulos.

pitkään ihan vain kotona. Se voi tuntua joskus siltä, kun on väsynyt töistä, mutta töiden mukana tulee myös ne ihanat työkaverit, joiden kanssa on aina hauskaa, onnistumisen kokemukset, kun onnistuu työssään, haasteet, virikkeet jne. Itse ainakin kauhistelen taas pitkää kesää ilman töitä...

Ihanat työkaveri? Älä nyt viitsi. Joka päivä naamalla se väkisin väännetty hymy jonka tarkoitus on viestittää että "olet ihan kiva työkaveri"... todellisuudessa en välitä teistä paskan vertaa

Mutta ihan oikeasti. Mun mielestä työn vihaaminen ja vieroksuminen osoittaa niin nurjaa suhtautumista elämään ja omiin mahdollisuuksiin. Ei mitään halua kehittyä, ei mitään intoa löytää uusia asioita ja positiivisia puolia. Monet ystävistäni olivat vähän tämän tyyppisiä mielenlaadultaan joskus teininiä, mutta onneksi sitten kasvoivat siitä ulos.

Haluan kehittyä ja kehittää itseäni mutta omilla ehdoillani ja niissä asioissa joita haluan. Kuka helvetti haluaa olla hyvä niissä asioissa joita työnantaja haluaa.

Voisin vallan hyvin olla kotona.

Vaan mua ei ole luotu kotona olijaksi. Mä tarvitsen työtäni monesta syystä. Saan siitä niin paljon. Tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, jokainen päivä on erilainen, se on haastavaa.

Mulla ei pää kestäisi olla työtä tekemättä.

luulisi ihmisen tuntevan itsesi itse paremmin... Vai tarkoitatko, että ovatko tuollaiset säälintunteet yleisiä ihmisillä ylipäätään? Kun kerran pitää kysyä noin outoja, olet itsekin aika epävarma ajatuksistasi :).

Mutta ihan oikeasti. Mun mielestä työn vihaaminen ja vieroksuminen osoittaa niin nurjaa suhtautumista elämään ja omiin mahdollisuuksiin. Ei mitään halua kehittyä, ei mitään intoa löytää uusia asioita ja positiivisia puolia. Monet ystävistäni olivat vähän tämän tyyppisiä mielenlaadultaan joskus teininiä, mutta onneksi sitten kasvoivat siitä ulos.

Heh. Esim malariaan ei jaksa tutkijat keksiä lääkkeitä koska se on vaan köyhien tauti.

Yliopistot toimivat ahneen ja rikkaan valkoisen miehen intressien eteen.

Sekö sinua oikeasti kiehtoo?

Yliopisto ei ole enää puhdasta ja kaunista tutkimusta. Ei liene koskaan ollutkaan.

Kaikki työelämää toimii siten, että rikkaalle saadaan lisää arhaa.

Ei nokian tutkijaa tai insinööriä kiinnosta vaikka miljoona kuolee elektroniikkaromun sivutuotteena niitä valmistettaessa ja kaatopaikoilla niitä purettaessa, koska sehän tapahtuu köyhissä maissa.

Niin kauan kuin yritysten ainoa tehtävä on tuottaa osakkeenomistajille voittoa, niin kauan kaikki työelämä on epäeettistä ja moraalitonta.

Minä osaan kyllä kehittää itseäni ja kehittyä myös työtehtävien ja työpaikan ulkopuolella. Sitä kutsutaan katsos oma-aloitteisuudeksi. Sitä että pystyy itse ilman työnantajan käskyä miettimään mikä itseä kiinnostaa ja kehittää itseään niissä asioissa.



Jos sinä säälit ihmisiä, jotka tekevät vain rahan takia töitä niin minä säälin ihmisiä, jotka tarvitsevat työn ja työnantajan antamaan elämäänsä sisältöä ja mielekkyyttä. Eikö ystäviä tai sosiaalista kanssakäymistä löydy muualta? Eikö mielikuvitus lennä tarpeeksi, että osaisi täyttää elämänsä muullakin kuin työnantajan käskyillä? Eikö tunne itseään sen vertaa, että osaisi arvioida mistä työn ulkopuolisesta asiasta voisi olla kiinnostunut ja jossa haluaisi kehittyä. Eikö osaa löytää itse esim. kursseja joilla kehittyä haluamaansa suuntaan? Surullista jos kaikkeen tähän tarvitaan työnantaja.

Ensinnäkin. jos olis rahaa, kotona olo olis ihan erilaista kun kittuuttaa hoitovapaalla pienillä rahoilla. KYllä mäkin tekemistä keksisin, kävisin kuntosalilla, shoppailisin, ehkä jotain hyväntekeväisyyttä, sosiaalisia suhteita pitäisin yllä yms... Mutta Mä oikeesti kaipasin niiden neljän seinän sisältä (+ puistoilut ja kauppareissut) Takas töihin missä on aikuista seuraa ja siinä sivussa saa siihen elämiseen tarvittavat rahat. Eli teen töitä tosiaankin vain rahan takia jos lotossa voittaisin niin ei mua täällä töissä näkyis.

Anteeks, mut salli mun nauraa.:D

Sinä päivänä kun pomo sanois sulle, ettei maksa sulle palkkaa enää, lopetat työnteon.



Mä en oo koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi kamalasti pohtia jotain omaa työmotivaatiotaan. Mulle riittää motivaatioksi se, että tästä maksetaan rahaa, jolla saan ostettua tavaraa ja palveluita. Ei mulla ole varaa miettiä aamuisin, kiinnostaako tänään lähteä töihin vai ei.

Kyllä mulle työ on ihan vaan toimeentulon edellytys, ei mitään muuta. Vapaa-aikana sitten harrastan niitä mukavia asioita, töihin menen vain saadakaseni rahaa. Kaikki ei kato ole syntyneitä kultalusikka suussa.

Kyllä sitä tekemistä keksisi jos olisi tosiaan rahaa.

ja se on minusta ihan ok. En kaipaakaan työltä sen enempää.

En jotenkaan toivo, että koskaan tulisi tilanne, että voittaisin vaikkka lotossa miljoonia, koska jäisin varmaankin työstä pois, mutta jotain elämästä kyllä sitten työn myötä äjiisi myös uupumaan. Tykkään siitä että on päivärutiinit ja haasteita, ja raha on hyvä porkkana tehdä tätä.

käyn töissä saadakseni rahaa elämiseen. Työ ei ole minulle elämänsisältö, se työ tulee vain siinä elämän ohessa. Jos voittaisin tosi ison summan lotossa, jäisin pois töistä, vaikka itse asiassa pidän siitä työstä, jossa olen. Luultavasti kävisi niin, että muutaman vuoden oleskelun jälkeen hakeutuisin takaisin töihin, koska siellä on niin hyvä ilmapiiri ja meillä työkavereiden kesken heitetään huumoria niin että jaksaa aina koko päivän tehdä töitä. Työpaikka on siis mieluisa, mutta se on kuitenkin vain työtä. Lisäbonus siinä on ne ihmissuhteet. Oikea elämä on muualla.

Jos olisin syntynyt kultalusikka suussa tai muuten vaan rahaa riittäisi, niin en kyllä tarvitsisi töistä enää palkkaa. Mun työ on tosi antoisaa ja sitä voisi tehdä vapaaehtoisenakin. Olen valinnut ammatikseni sen, missä saan parhaiten toteuttaa itseäni. Se, että siitä maksetaan, on vaan ylimääräinen kiva.



Valitettavan yleistä kyllä on, että ihmiset ei tykkää työstään.

kun lottovoitto tulisi. LÄhtisi läppärit ja kulkukortit samantien pomolle taksilla enkä enää töihin menisi. Mulla on niin paljon mielenkiintoisia harrastuksia että jo niiden parissa menisi hyvin päivät, sen lisäksi että viettäisin aikaa perheen kanssa. Todellain työ on se mikä tuo leivän pöytään, en mä tätä kiirettä kaipaisi yhtään muuten!