siis oikeasti mun ystävistä on tullut "leuhkoja" puhuvat vain uusista hankinnoista,

kaverisi kertoisivat siitä miten huonosti menee, mies pettää, lapset on mahdottomia ja rahat loppu. Mitä sitten kun kaverin tilanne on oikeasti kaiken puolin hyvä? Sitten se on leuhka paska joka vaan kehuu omaa elämäänsä ja esittää jotain jota ei ole?

Minulla on yksi tuttu, joka ajattelee juuri näin, jos ei ole riittävästi vaikeuksia, eli suomeksi sanottuna asiat huonommin kuin tällä ihmisellä, ei ole aito, ja esittää jotain. Tämä ihminen on hirveän katkera aina kun kokee, että joku pärjää elämässään jotenkin 'ilman ansioita'. Vastenmielistä.

että nämä ap:n ystävät puhuvat niistä nimenomaan sillä tavoin leuhkien ja itseään ja hankintojaan esille tuoden. Ymmärsin, ettei aiheissa sinällään ole vikaa vaan vikaa on tavassa, jolla niistä puhutaan.



Esim. mulla on muutama tuttu, jotka ikään kuin ohimennen mainitsevat, mitä mikäkin on maksanut tai erikseen mainita, jos on ostettu kalliista kaupasta! Siis niin junttia kuin olla voi. Eri asia vain on keskustella samoista asioista.

Kuulostaa oikein nousukkaiden meiningiltä, jossa pitää päteä ja pönkittää. Tunnen itsekin muutaman vastaanvanlaisen tapauksen, todella rasittavia, joten ymmärrän tuskan.



Onneksi oma lähipiiri koostuu (täällä olemattomaksi väitetystä) yläluokasta tai sivistyneistöstä, jossa ei ole tarve päteä tai rehvastella. Asiat vain ovat niin kuin ovat, rahasta tai hankinnoista ei puhuta. Ihmisillä on hyvä työpaikat, koska ovat suht lahjakkaita jne. ja se sitten periytyy lapsillekin. Ja siis sellainen perustyytyväisyys elämään ja se, että ollaan kiinnostuneita muistakin ihmisistä ja iloitaan muiden onnistumisista. Nämä nousukkaathan tuppaavat puhumaan vain itsestään ja ovat usein hyvin kateellisia kaikesta mahdollisesta.

Minä ymmärrän leuhkan olevan ylpeyttä.



Ystäväsi puheenaiheet vain kertovat tyhjästä sisäisestä elämästä. Ei ole muuta puhuttavaa. Ja kun toista ihmistä ei kohdata, niin sitten pitä puhua toisisijaisista asioista kuten golfista.

Että ovat niin innoissaan omasta elämästään ja siitä mitä ovat saavuttaneet. Kyllä mäkin olen innoissani kaikesta siitä mitä mulala on mitä lapsuudenperheessä ei ollut.

Pahin materialisti on se, joka tulee kateelliseksi toisten materiasta. ;D

sitten pitäisi puhua jotta ei tulisi paha mieli?



Itse puhun ystävien kanssa matkustelusta, autoista, harrastuksista, lapsista tms.



Jotain "väärää" tuossa?

sitten pitäisi puhua jotta ei tulisi paha mieli?

Itse puhun ystävien kanssa matkustelusta, autoista, harrastuksista, lapsista tms.

Jotain "väärää" tuossa?

Pinnallisissa ihmissuhteissa puhuttaan autoista ja matkusteluista summuusta. Syvällisissä ihmissuhteissa puhuttaan siitä, mitä mitä tuntee, mitä ajattelee

Ei niissä aiheissa mitään väärää ole. Mutta jos kaipaa elämään läheisyyttä ja syvällisyyttä, niin noilla puheenaiheilla ei koskaan siihen tule pääsemään.

Ihan kiva tyyppi mutta aina ei jaksais kuunnella miten matkustettiin sinne ja tänne ja miten taas tein uuteen omakotitaloon sitä ja tätä yms. En ole kateellinen mutta ei yhtään kiinnosta (lähes)tuntemattoman ihmisen tuollaiset tekemiset.

Ihan kiva tyyppi mutta aina ei jaksais kuunnella miten matkustettiin sinne ja tänne ja miten taas tein uuteen omakotitaloon sitä ja tätä yms. En ole kateellinen mutta ei yhtään kiinnosta (lähes)tuntemattoman ihmisen tuollaiset tekemiset.

ainakin lähes, ja nuo asiat ovat monelle ihan sitä tavallista arkea. Tottakai ystävien kanssa puhutaan muustakin kuin siitä arjesta, puhutaan ajatuksista ja elämästä, mutta monesti myös siitä arjesta, johon kuuluu ne rakennusprojektit, matkat, lasten harrastukset ja kaikki muut. Ja meillä on harrastettu niin ratsastusta kuin golfiakin, ja molemmista on puhuttu kun on tullut puheeksi, ei leuhkiaksemme, vaan siksi, että siitä meidän arjestamme voi puhua.



Minusta kannattaisi oikeasti miettiä, leuhkiiko se toinen, vai kertooko vain elämästään, koska nuo kaikkihan ovat oikeasti ihan tavallisia asioita, joihin kaikilla työssäkäyvillä on mahdollisuus.

muuta mistä puhua? tunnen monia joilla ei ole. Ostaminen ja omistaminen on turvallinen ja pinnallinen puheenaihe.

sitten pitäisi puhua jotta ei tulisi paha mieli?

Itse puhun ystävien kanssa matkustelusta, autoista, harrastuksista, lapsista tms.

Jotain "väärää" tuossa?

Pinnallisissa ihmissuhteissa puhuttaan autoista ja matkusteluista summuusta. Syvällisissä ihmissuhteissa puhuttaan siitä, mitä mitä tuntee, mitä ajattelee

Ei niissä aiheissa mitään väärää ole. Mutta jos kaipaa elämään läheisyyttä ja syvällisyyttä, niin noilla puheenaiheilla ei koskaan siihen tule pääsemään.

minulla on ystäviä 30 vuoden takaa.

Ei varmaan kertaakaan ole puhuttu mitään "syvällisiä".

Mutta kiva tietää että suhteemme on siis pinnallinen!

ettei hyvät ystäväni puhuisi minulle, matkoistaan, uudesta autosta, lapsistaan tai niiden saavutuksista. Minusta se on ihan normaalia. Mutta totta on että joillekkin ihmisille puhuessaan pitää miettiä todella tarkkaan mitä ja miten sanoo kun ne vääntävät päässään asiat ihan "solmuun"

Mutta totta on että joillekkin ihmisille puhuessaan pitää miettiä todella tarkkaan mitä ja miten sanoo kun ne vääntävät päässään asiat ihan "solmuun"

niin. Puolison muutamat sukulaiset oikein etsivät asiaa josta vetää herne nenään, sanojaan saa varoa jos meinaa väleissä pysyä.

miltä tuntuu ap! Mullakin on yks kaveri, jonka päähän ei kertakaikkiaan mahdu muu kuin kuluttaminen ja omistaminen! Niin ja juoruja hän sitten haluaisi kuunnella muitten elämästä, mutta mikään muu ei kiinnosta. En ole yhtään kateellinen hänen monen sadan tuhannen asuntolainastaan tai mistään, mutta kun kaikki sanotaan sellaiseen merkitsevään sävyyn ja aina pitäisi olla ihastelemassa. Mun mielestä tollanen on vain junttia, enkä oikein jaksa hänen kanssaan enää viettää aikaa. Lisäksi kaikki noi ostokset on vielä matkittu muuilta. Mitään omaa ei ikinä keksitä.. "Kun toi Liisa tykkää noista vuittoneista niin mäkin kävin nyt hakee tällasen" Aina kun yritän aloittaa keskustelua jostain ajankohtaisesta aiheesta hän vastaa vain jotain lyhyttä ja hiljenee..

sitten pitäisi puhua jotta ei tulisi paha mieli?

Itse puhun ystävien kanssa matkustelusta, autoista, harrastuksista, lapsista tms.

Jotain "väärää" tuossa?

Pinnallisissa ihmissuhteissa puhuttaan autoista ja matkusteluista summuusta. Syvällisissä ihmissuhteissa puhuttaan siitä, mitä mitä tuntee, mitä ajattelee

Ei niissä aiheissa mitään väärää ole. Mutta jos kaipaa elämään läheisyyttä ja syvällisyyttä, niin noilla puheenaiheilla ei koskaan siihen tule pääsemään.

minulla on ystäviä 30 vuoden takaa.

Ei varmaan kertaakaan ole puhuttu mitään "syvällisiä".

Mutta kiva tietää että suhteemme on siis pinnallinen!

Minulla on ystävä, jonka kanssa puhumme juuri näitä ns. pinnallisia asioita. Meillä on oikein mukavaa yhdessä.

Minulla on toinen ystävä, jonka kanssa puhun lähinnä lapsista, harrastusksisa, kodista tms. Meilläkin on oikein mukavaa yhdessä. Tapaamme viikottain 10 ajalla.

Sitten minulla on kaksi ystävä, joiden kanssa puhumme ihmissuhteista, omista heikkouksistamme, lastemme ongelmista, oivalluksista, opeista, peloista, syyllisyydentunteista, vanhempiemme virheistä, virheistämme.

Heidät minä kohtaan sielun tasolla. Meillä on mukavaa yhdessä, mutta se syvällisyys on aivan toista luokkaa kuin edellämainittujen ystävieni kanssa, vaikka aiemmat kaksi luokitan myös ystävyys-luokkaan.

En minäkään tiennyt, että elämästäni puuttuu syvällisyys, ennenkuin pääsin kohtaamaan sen nelikymppisenä. Valitettavasti siihen tarvittiin hylätyksi tuleminen ja avioero. Olipa syvällistä keskusteltavaa...

et ole heille kovin tärkeä. Itse puhun niitä näitä juuri sellaisten kahvittelu-kavereiden kanssa. Hädän keskellä ei tule mieleen soitella näille, koska tässä iässä on jo vakiintunut ja läheisiä ystäviä on jo ikäänkuin tarpeeksi.. Elämä pitää kiireisenä, siitäkin nauttii, että joskus voi jutella harrastuksesta ja lapsista jne..



Aikuisena sitä ei enää ole niin avoin kaikkien kanssa kuin nuorena. Toki on ihanaa, jos saa elämäänsä uuden läheisen ihmissuhteen, mutta on ihan tyytyväinen sellaiseen "jutellaan niitä näitä" -suhteeseenkin. :)



Voisi auttaa toki, jos puhuisit heille itse syvällisempiä asioita, voisitte ehkä siten lähentyä. Kohdata sielun tasolla, niinkuin kauniisti kirjoitit.

Millaisia syvällisiä asioita sinä jaat ystäviesi kanssa? Minun elämäni on mies, ihanat lapset, matkustelua, harrastamista, asuntolainan makselua, lukemista, televiosin katselua, internetissä surffailua. Keski-ikäistä ja keskiluokkaista elämää. Elämän tarkoitusta ja merkitystä en juuri ehdi miettimään, kun keskityn elämään omaa elämääni. Mistä haluaisit jutella ystäviesi kanssa, jos et ole valmis kuulemaan mitä heille oikeasti kuuluu?

huippulahjakkaista lapsistaan,upeista miehistän,asunnoista,kesähuviloista ja moottoripyöristä,harrastuksista golfista ratsastukseen ym,näinö käy 40 kymppisille? mihin ne aidot ihmiset ovat hävinneet??????????

Sellainenko, jonka lapset ovat keskinkertaisia koulussa, harrastavat jalkapalloa ja näytelmäkerhoa, asuvat rintamamiestalossa kaupungin ulkopuolella ja käyvät kesäisin huussin kokoisessa mökissä jossain Pohjois-Karjalan perukoilla?

Eiköhän tuossakin olla taas sillä alueella, mitä kukin arvostaa. Joku harrastaa golfia, toinen juoksemista. Joku ei ehdi harrastaa. Kai harrastuksistaan saa puhua?

Minä en harrasta mitään. En ehdi yhdistää työtä ja perhettä, joten omat harrastukset jäivät ekana. Lapseni sen sijaan harrastavat vaikka mitä. Ja aika usein puhun niistä harrastuksista, koska ne täyttävät (valitettavasti) vapaa-aikani. Kesäisin käymme mökillämme, ja silloin saatan puhua siitä. Mökki on korvessa siellä Pohjois-Karjalan perukoilla, joten sitä ei kyllä kadehdi kukaan.

Jokainen puhuu siitä, mitä omassa elämässään juuri sillä hetkellä tapahtuu. Toisella se on golf ja toisella lasten harrastukset. Ei se toinen keskustelu ole aidompaa kuin toinen.