Voiko rakastetusta ja huolehditusta lapsesta kasvaa ongelmanuori?

Tästä on paljon omakohtaista kokemusta.



Eli hyvästä kodista tulee ongelmanuoria suunnilleen sama määrä kuin niistä huonoistakin. Eikös tätä asiaa ole aika paljon tutkittukkin?



Toisekseen erilaiset mielisairaudet ym eivät katso kotitaustaa.

On tosi turhauttavaa kun jotkut "viisaat" täälläkin osaavat neuvoa, kuinka vanhemmat laiminlyövät omia tehtäviään, kun eivät katso teiniensä perään. Eivät rajoita huonoja kaverisuhteita ja kanssakäymisiä.



Kyllä se on käytännössä mahdotonta valita 15-16v:n ja vanhemmankin kaveripiirin jäseniä. Mitä enemmän rajoitatm sitä enemmän houkuttaa ja uhmaa...

joka kommentoi "normaalin perheen" ongelmanuoria!

Muistaakseni hän sanoi jotenkin niin, että "normaaleissa perheissä" lapset eivät ryhdy esim. huumeiden käyttäjäksi. Taustalta löytyy yleensä aina jotakin.



Sanoisin, että useimmiten kyse on liiasta vapaudesta. Ne "normaalien perheiden" lapset, jotka hairahtuvat, saavat viettää aivan liian paljon aikaa kavereidensa kanssa jo melko pienestä pitäen. Ei se ole sattumaa, millaiseen kaveripiiriin lapset päättyvät. Ne, joilla on samanlaiset vapaudet kotoa käsin, löytävät kyllä toisensa. Ne, joilla on yhteneväisemmät säännöt kotona, löytävät myös toisensa. Aika harvinaista on, että tiukassa kotikurissa (yhdistettynä rakkauteen) elävä nuori sydänystävystyy lapsen kanssa, jolla ei ole rajoja ollenkaan.



Ts. kodin arvot on hyvin pitkälti se määrävä tekijä, millaiseen kaveripiiriin lapsi päätyy! Kaikki vanhemmat eivät vain halua tätä myöntää, koska silloin joutuisi katsomaan peiliin.

Toisen vanhemmat ovat ihan ylikilttejä, eivätkä usko lapsesta mitään pahaa, eivätkä osaa lainkaan asettaa rajoja. Ettei lapsi suutu. Toinen perhe on kaikin puolin hyvä, mutta avioero sattui tosi hankalaan vaiheeseen, ja muutto, ja kaveripiiristä, täysin vääränlaisesta, haettiin lohtua.

lapsi on hyvästä perheestä, jos laselle ei laiteta rajoja ja annetaan kaikki periksi.

Se on huonoa kasvatusta ja aivan varmasti tulee ongelmia jo päiväkodissa. Eli tämä EI OLE HYVÄ PERHE, vaikka ei esim. lyökkään lasta.

MITÄ AP TARKOITAA HYVÄLLÄ PERHELLÄ ..määrittele se ensin ennen kuin täällä keskustellaan voiko lapsesta tulla ongelmanuori.

Vasta sitten voidaan hedelmällisesti keskutella koko asiasta.

jos vaikka 9 vuotta kiusataan päivittäin koulussa, eikä ole mitään harrastusta tai muuta sosiaalista ympäristöä, jossa pärjäisi, niin voi jäädä aika ulkopuoliseksi muihin ikäisiinsä verrattuna.

Seura tekee kaltaisekseen ja nuoret on vaikutuksille alttiita. Toisaalta täytyy muistaa, että "samanlaiset linnut kokoontuu yhteen" eli on joku syy, miksi nuori hakeutuu sellaiseen porukkaan. Syy voi olla, ettei muita kavereita ole tai sitten lapsen persoonassa on jotain jännityshakuista, joka purkautuu tietynlaisella kaveriporukalla. Itseasiassa oman luonteen/geenien vaikutus mahdollisiin ongelmiin on isompi kuin olosuhteiden. Ts. jos lapsella on perimässä piirteitä, jotka altistaa riskikäyttäytymiselle, niin hyvistä kotiolosuhteista huolimatta on todennäköisempää, että ajautuu ongelmiin kuin lapsella, jonka perimä ei sisällä riskitekijöitä, mutta kotiolot on huonot. Yleensähän nuo yhdistyy ja siitä ne ongelmat tuleekin. Vanhemmilla itsellään on samat taipumukset ja koti on epävakaa.

sosiaaliset taidot: mitä siinä lapsen kohdalla on?



Jos lapsella ei ole sosiaalisuutta niin lapsella voi olla hankaluuksia käyttäytyä muiden kanssa.



Tärkeää ei ole se että lapsi osaa matematiikkaa tai englantia vaan se miten toimii muiden kanssa. Ei se että muistaa kiittää jäätelöstä vaan se kiusaako ja määrääkö toisia.



Varsinkin jos lapsi koululaisena kieltäytyy pyytämästä anteeksi kuulostaa jo huonon alulta.

Tottakai perusteena voi olla vaikka se että joku toinen aloitti riidan (ei ole yksinään syllinen tilanteessa) mutta jos tälläistä ei ole.

niitä esimerkkejä kaipaan ilmeisesti kuitenkin ovat vähemmistö tai näin ainakin haluan uskoa.

Minä olin hyvän perheen lapsi mutta ongelmanuori. Meni vaan teini-iän kuohunta vähän överiksi, ja tuli harrastettua jokunen vuosi karkailua, ryyppäämistä, seksisekoiluja ties minkä satunnaisten äijien kanssa, koulusta lintsaamista. Lukioiässä kuitenkin tasoituin jo ja hoisin kouluni kunnialla loppuun.

ja häärää huostaanottojen parissa päivittäin (kyse on todellisista ongelmanuorista) ja hän sanoi ettei ole tavannut perhettä jossa kaikki on ok mutta nuori oireilee siitä huolimatta ankarasti.

Aika rajua.Tämä kommentti ei sisällä psyykkisesti sairastuneita nuoria.Niinhän voi käydä kelle tahansa.

ja häärää huostaanottojen parissa päivittäin (kyse on todellisista ongelmanuorista) ja hän sanoi ettei ole tavannut perhettä jossa kaikki on ok mutta nuori oireilee siitä huolimatta ankarasti.

Aika rajua.Tämä kommentti ei sisällä psyykkisesti sairastuneita nuoria.Niinhän voi käydä kelle tahansa.

Taustalta löytyy AINA jotakin. AINA. On se sitten laiminlyöntiä, sinisilmäisyyttä, liian vähän rajoja, liikaa vapautta jne.

Tuo sossu on leipiintynyt. Kun aletaan tonkimalla tonkia löytyy ihan jokaisesta valitettavaa.

Huono sossu!

voi kasvaa. Lapsella on aina oma temperamenttinsa joka vaikuttaa elämänkulkuun, ja toisaalta kukaan ei voi täysin ehkäistä sitä, etteikö lapselle tulisi elämässä eteen karuja kolhuja ja kokemuksia jotka vaikuttavat kehitykseen.



Todennäköisyyteen voi kuitenkin vaikuttaa huomattavan paljon antamalla lapselle kasvuevääksi hyvän itsetunnon ja kyvyn arvostaa itseä, muita ja elämää. Turvallinen ja tasapainoinen kasvu ja aikuisten rakkaus, välittäminen ja tuki toimivat ajan mittaan tavallaan puskurina kovia kokemuksia vastaan siten, etteivät ne pääse niin tehokkaasti nakertamaan lapsen/nuoren hyvinvointia ja käsitystä itsestään.



t. nuorten kanssa työskentelevä psykologi

ei sellaisia kasvateta tai kasvattamatta jätetä.

niitä vaan tulee.

erotetaan ne "joilla on diagnoosi" ja ne jotka ovat "vain ongelmanuoria?" Luulisin kaikille ongelmaisille löytyvän joku sopiva diagnoosi, se on sitten eri asia mistä tämä "sairaus" on aiheutunut.



Haluaisin myös kysyä, että kun jaotellaan hyviin ja huonoihin perheisiin, niin mikä on se peruste? Jännää kun täydellisiä vanhempia ei yleensä tiedetä olevankaan ja sitten kuitenkin tällaisessa yhteydessä heitä ilmeisesti onkin ja heille ei voi sattua ongelmanuorta? Mikä ihme on normaaliperhe?

ongelmanuoria tulee ihan kaikista oloistaei sellaisia kasvateta tai kasvattamatta jätetä.

niitä vaan tulee.

Meinaatko, että sinun asiantuntemuksesi asian suhteen on laajempi kuin esim Tahkokallion, joka on aivan toista mieltä asiasta???

Kannattaisi hieman tutustua alan kirjallisuuteen ja käydä kuuntelemassa asiantuntijoita, niin ei tarvitsisi päästää suustaan tällaisia sammakoita!

Se on totta, että ongelmanuoria tulee kaikista oloista, mutta ratkaisevaa onkin se, mitä vanhemmat tekevät tai ennenminkin JÄTTÄVÄT TEKEMÄTTÄ LAPSENSA kanssa!

Vanhemmat voivat todellakin katsoa peiliin, jos kotona on ongelmanuori! Kenen muun vastuulla lapsen ongelmakäytös voisi olla kuin lapsen vanhempien??

ongelmanuoria tulee ihan kaikista oloistaei sellaisia kasvateta tai kasvattamatta jätetä.

niitä vaan tulee.

Meinaatko, että sinun asiantuntemuksesi asian suhteen on laajempi kuin esim Tahkokallion, joka on aivan toista mieltä asiasta???

Kannattaisi hieman tutustua alan kirjallisuuteen ja käydä kuuntelemassa asiantuntijoita, niin ei tarvitsisi päästää suustaan tällaisia sammakoita!

Se on totta, että ongelmanuoria tulee kaikista oloista, mutta ratkaisevaa onkin se, mitä vanhemmat tekevät tai ennenminkin JÄTTÄVÄT TEKEMÄTTÄ LAPSENSA kanssa!

Vanhemmat voivat todellakin katsoa peiliin, jos kotona on ongelmanuori! Kenen muun vastuulla lapsen ongelmakäytös voisi olla kuin lapsen vanhempien??

ja tielleni on tullut tapauksia, useitakin, jossa rakastetun perheen nuori on ajautunut huonoille teille. Aina vanhemmat eivät näe lapsiensa vikoja, tai selkeitä valheita. Tietty sinisilmäisyys on siis usein näissä tapauksissa vanhempien osalta totta. Kuitenkin erona on se, että että niillä nuorilla jotka tulevat ongelmaperheistä, on taustalla se, että vanhemmat eivät välitä tai sitten luulevat että kuri ja kasvatus on sitä että lapsia hakataan mahdollisimman paljon.

On myös niitä tapauksia joissa vain ja ainoastaan kaveripiiri vaikuttaa nuoreen. Se kiltti ja kunnollinenkin voi ajautua huonoon elämään ihan täysin puhtaasti kaveripiirin vaikutuksen takia. En siis allekirjoita sitä että syy on joka ikinen kerta vanhemmissa. Joskus vanhemmat itse ottavat yhteyttä meihin tai perhetyöntekijään, että saisivat lapsiinsa otetta.

Siinä vaiheessa kun se lapsi kuitenkin päättää ettei hänen toiminnassaan ole mitään väärää, ei oikeastaan kenenkään apu auta.

Asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia, eivätkä edes musta-harmaa-valkoisia. Se minkä olen huomannut tässä työssä on se, että harvemmin asiat ovat niin yksioikoisia että kaikki vika olisi aina kasvatuksessa tai kaveripiirissä tai näiden sekoituksessakaan. Nuoren (tarkoitan nyt 14-17 vuotiasta) käyttäytyminen lähtee voimakkaasti nuoresta itsestään, hänen kokeilunhalustaan sekä irtautumisesta vanhempiensa "otteesta", olivat ne vanhemmat sitten hyviä tai huonoja vanhempia.

Sen myös olen huomannut että kaikille ei toimi samat keinot. Toinen nuori tarvitsee kuuntelijaa ja välittäjää, toinen taas kongreettista apua ja ojennusta ja muut kaikkea mahdollista noiden väliltä.

jos vanhemmat pitävät lapsensa riittävän lähellä lapuudessa ja murrosiässä, rajoittavat menemisiä, vaativat hyvää koulutyötä, seuraavat ja tietävät, missä nuori on, sanovat tarpeen tullen EI ponnekkaasti, antavat pohjan hyvällä itsetunnolla, ohjaavat harrastuksiin, niin hänestä ei tule ongelmanuorta!



Lukekaa vaikkapa Olavi Sydänmaalakan ajatuksia ongelmanuorista ja niihin johtaneista syistä!



Niin kauan meillä on ongelmanuoria, kun syytä etsitään ympäroivästä yhteiskunnasta ja kaveripiiristä. Suurin vastuu lastensa edesottamuksista tulee aina olemaan vanhemmilla!!

jos vanhemmat pitävät lapsensa riittävän lähellä lapuudessa ja murrosiässä, rajoittavat menemisiä, vaativat hyvää koulutyötä, seuraavat ja tietävät, missä nuori on, sanovat tarpeen tullen EI ponnekkaasti, antavat pohjan hyvällä itsetunnolla, ohjaavat harrastuksiin, niin hänestä ei tule ongelmanuorta!



Lukekaa vaikkapa Olavi Sydänmaalakan ajatuksia ongelmanuorista ja niihin johtaneista syistä!



Niin kauan meillä on ongelmanuoria, kun syytä etsitään ympäroivästä yhteiskunnasta ja kaveripiiristä. Suurin vastuu lastensa edesottamuksista tulee aina olemaan vanhemmilla!!

että vanhemmat jättävät (tietämättään?) lapsensa kasvatusvastuun kaveripiirin harteille! Lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus on Suomessa kovin vähäistä nykypäivänä. Aikuiset ja lapset voivat olla saman katon alla, mutta eivät siltikään kohtaa toisiaan!



Lasta ei voi kasvattaa puhumalla, vaan olemalla läsnä! Tuosta aikuisen puutteesta kärsivät lähes kaikki ongelmanuoret! Ja valitettavasti jo pienet lapset sysätään pihalla "kasvamaan" kavereiden kanssa.



Kuten joku asiantuntija sanoi, ei se riitä, että lapsella on kotiintuloajat, lasten pitää myös olla kotona!!

Meillä oli kotona kaikki hyvin. Minusta kuitenki ntuli ongelmanuori, koska minua kiusattiin koulussa. Vaikka vanhempani yrittävät (ja tosiaan yrittivät), he eivät voineet sille mitään. Parhaimmillaan he saivat avoimen väkivallan lopetettua, mutta syrjimistä ja torjumista kaikki toimenpiteet lähinnä pahensivat.



Rakastavien ja huolehtivien vanhempieni ansiota on, että ongelmanuoresta ei kuitenkaan kasvanut ongelma-aikuista. TÄhän minusta kannattaa kaikkien pyrkiä, niidenkin, joiden lapsilla on syystä tai toisesta vaikeita ja tuskaisiakin vaiheita. Ongelmien läpi voi kasvaa, jos saa tukea.