Voiko rakastetusta ja huolehditusta lapsesta kasvaa ongelmanuori?

Mielenkiintoista on myös huomata, että jokaisessa perheessä on jotain painolastia.

esimerkki 1



Perheessä kolme lasta ja yksi heistä (vanhin) käyttäytyy huonosti jo lapsena. Aikuisena huumeita, vankilaa yms. Kaksi muuta normaaleja ja hyvin koulutettuja.



esimerkki 2



Neljä lasta ja toisiksi vanhin lapsi syrjäytynut ja masentunut alkoholisti. Muut koulunsa käyneitä normaaleja yksi jopa lahjakas.



Sama koti kaikilla mutta osa vaan on mätiä omenoita :(

esimerkki 1

Perheessä kolme lasta ja yksi heistä (vanhin) käyttäytyy huonosti jo lapsena. Aikuisena huumeita, vankilaa yms. Kaksi muuta normaaleja ja hyvin koulutettuja.

esimerkki 2

Neljä lasta ja toisiksi vanhin lapsi syrjäytynut ja masentunut alkoholisti. Muut koulunsa käyneitä normaaleja yksi jopa lahjakas.

Sama koti kaikilla mutta osa vaan on mätiä omenoita :(

näihin mätiin omeniin silloin huomattavsti enemmän.

ERILAISIA LAPSIA EI VOI KASVATTAA SAMALLA TAVALLA!!!

Vaativat lapset vaativat enemmän aikaa ja sitä pitää myös antaa tai sitten kantaa kiltisti kasvattamatta jättämisen seuraukset!

paha koulukiusaaminen voi ajaa kenet tahansa kamppailemaan mielenterveytensä kanssa. Jos taas vanhemmat huolehtii, mutta ei vaadi lapseltaan mitään, sekin voi kasvattaa tosi vinoon.

voi hyvinkin tulla ongelmia. Jos kaikkea pehmennetään, pettymyksiä ei tarvitse kokea jne jonain päivänä ei kestäkään todellisuutta. Tässä monet vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen!!



Näitä näkee aina välillä työpaikoillakin - tullaan milloin sattuu (kun väsytti aamulla...vooi voi), lähdetään milloin sattuu, ei saa huomauttaa väärin tehdystä työstä jne



Tai lapsena ei tarvitse lähteä kouluun jos on paha mieli ja nukuttaa... miten nämä edes voisivat oppia normaaleja käytössääntöjä jos ei koskaan vaadita mitään??



Teininä tyttö/poikaystävä paneekin hanttiin eikä pompi vaatimusten mukaan ja pang - ammutaan jostain talon katolta tai piestään lähiökaksiossa...

Voi käydä myös päinvastoin, eli ns. huonoista kotioloista voi kasvaa vastuullinen nuori ja aikuinen. Toki määritelmä hyvistä ja huonoista perheista taitaa olla aika kirjava. Omat lähtökohtani eivät olleet kovinkaan hyvät ja luultavasti tänä päivänä lastensuojelu puuttuisikin asiaan. Silti koen, että minusta on kasvanut vastuullinen aikuinen. Toimin yhteiskunnallisesti merkittävässä virassa ja tuskin monikaan osaa arvata minkälaisista oloista olen lähtöisin.



Uskoisin kuitenkin, että rakastetusta ja huolehditusta lapsesta kasvaa harvemmin ongelmanuori kuin välinpitämättömien tai laiminlyövien vanhempien lapsesta. Aina pitää kuitenkin muistaa, ettei täydellistä perhettä ole olemassakaan. Jos haluaa kaivamalla kaivaa, niin jotakinhan löytyy aina. Jos ei muuta, niin sitä sinisilmäisyyttä ;)

Läheisessä tuttavapiirissä esimerkkinä yksi perhe, jossa lapsista on pidetty todella hyvää huolta, rakastettu, kuitenkin pidetty kuriakin. Lapsena iloisia, suloisia, vilkkaita joskin hyväkäytöksisiä ja sosiaalisia vesseleitä, jotka viettivät illat harrastuksissa, eivät missään kadulla.



Ongelmana toiselta puolelta periytyvä todella vahva geneettinen alttius eri riippuvaisuuksille. Isovanhemmat rappioalkoholisteja. Näistä lähtökohdista huolimatta vanhemmat kasvaneet ihan kunnon ihmisiksi, tässä perheessä alkoholinkäyttö ihan sitä normaalia, sivistynyttä tasoa. On varmasti vannottu, että meidän lapset eivät joudu samaa kokemaan kuin mitä itse.



Yksi lapsista on kunnollisuuden perikuva ja menestynyt elämässään todella hyvin. Toinen jäi huumekoukkuun jo hyvin nuorena. Vaikea sanoa kumpi oli ensin: kaveriporukka, joka vaikutti poikaan, vai pojan omat synnynnäiset taipumukset, jotka vaikuttivat kaveriporukan valintaan. Voin sanoa, että tässä perheessä kokeiluja ei todellakaan ole katsottu suopeasti ja vanhemmat ovat tehneet aivan kaikkensa voimiensa äärirajoille pelastaakseen tämän lapsen. Tämän yhden lapsen ongelmat luonnollisesti ovat vaikuttaneet sitten paljon tilanteeseen kotona, mitä toinen lapsi perheessä on alkanut oireilemaan ongelmillaan. En tiedä, voiko sanoa ettei perhe sitten enää olisi "hyvä", jos siinä on yksi ongelmalapsi joka vie vanhempien kaikki voimat, vaikka vanhemmat tosissaan yrittäisivät kaikkensa?

Mutta tilastollisesti katsottuna ongelmanuoret ovat lähtöisin huonoista kotioloista. Ongelmakierrettä on hyvin vaikea katkaista.

Etekin jos on hemmoteltu ihan pilalle.

kysymys.

kyllä voi,mietis nyt narkkeja vaikka,ei tarvi montakaan kokeilua kun jää koukkuun.

itse olen hyvästä perheestä,ja siltikin alkoholisti.

ja tiedänpä monia itsemurhan tehneitäkin,keillä on olleet hyvät vanhemmat.

Vaikka kotona rakastetaan ja huolehditaan, nuori saa vaikutteita muualtakin. Koulukiusaaminen voi esim olla todella tuhoisaa, vaikka vanhemamat tekisi kaikkensa. Samoin jos on neurologisia erityispiirteitä ja opettajat ei suostu huomioimaan niitä

ilmeisesti kuitenkin ovat vähemmistö tai näin ainakin haluan uskoa.

kaveriporukalla on tosi suuri merkitys mille mallille nuoren elämä lähtee.

mutta noista kahdesta nuorimmasta en vielä tiedä.



Mä ajattelen asian niin, että jos pitää lapseen jonkinlaista liekaa koko ajan niin riski ei ole kovin suuri. Toki liekaa höllennetään sen mukaan kun lapsi kasvaa.



Jos antaa ala-asteikäisen huidella miten saattuu, sitä on turha yrittää lassota enää 14-vuotiaana.



En mä tosin yhtään ihmettele, että jotkut vanhemmat vaan antaa periksi. Lapset voi joskus olla äärimmäisen uuvuttavia.

Ja mitä se rakastaminen ja huolehtiminen sitten kenellekin on? Voi kuule seinien sisällä voi tapahtua vaikka mitä, vaikka päällisin puolin perhe näyttäis kunnolliselta.

sekä isovanhemmat.

Vanhempani kyllä erosivat, mutta läheiset välit ja tapaamiset oli kuitenkin myös etävanhempaan.



Minusta tuli ongelmanuori.



Nyt olen kuitenkin ihan tavallinen aikuinen , oletettavasti ainakin.

kolmeasta lapsesta keskimmäisestä tuli ongelmanuori, vaikka koti oli yhtä rakastava ja lämmin kaikille lapsille. Hänellä oli syntymästään asti ongemia, mutta sai diagnoosin vasta parikymppisenä - silloin vain vanhempien sinnikäiden taistelujen jälkeen.

Toisen vanhemmat ovat ihan ylikilttejä, eivätkä usko lapsesta mitään pahaa, eivätkä osaa lainkaan asettaa rajoja. Ettei lapsi suutu.



Toinen perhe on kaikin puolin hyvä, mutta avioero sattui tosi hankalaan vaiheeseen, ja muutto, ja kaveripiiristä, täysin vääränlaisesta, haettiin lohtua.

Eikös se yksi tyttärensä tarinan kirjoittanut äiti ole Anita Korhonen, Kirjeitä Tiinalle.



Sitten Liisa Laukkarisen pojan Mariuksen tarina, hänellä tosin on joku diagnoosikin, asperger???



Poliisi-tv:ssä oli vuosia sitten äidin tarina huumeisiin kuolleesta muusikkopojastaan, Janskusta, äiti todella ihana ja huolehtiva.



Nuo nyt ekana tuli mieleen.

Mites Nancy, eiköhän Spungenien perhe kuitenkin kunnon väkeä ollut?

Mutta harvemmin ongelma-aikuinen. Nuoruusiässä voi ongelmia tulla vähän kaikille, mutta hyvän lapsuuden kokeneet pääsevät niistä sittemmin helpommin eroon.