Antaisitko 16.v muuttaa omaan asuntoon?

Mikäs se ap koulutuksletaan olikaan. Hihhih, lakimies.

Luinko oikein, meni ohi nopeeasti.



Omani muutti kotoa 16 vuotiaana, jotkut kakarat lähtee sisäoppilaitoksiin 13 vuotiaana yläasteelle, ihan suomeassakin.



Eräs toinen taas ei päässyt opiskelupaikkakunnan oppilasasuntoon, kulki joitan 50 km:n koulumatkaa maaseudun perukoilta kaupunkiin bussilla, ei päässyt opiskelijakämppään edes silloin, kun oli kursseilla, jotka alkoi klo 7, bussit eivät kulkeneet niin aikaisin. Isi hommasi autoa, ettei poika itsenäisty.



Ei itsenäistynyt, se poika. Koskaan.



Mutta jokainen perhe päättää ihan itse, perhe- ja lapsikohtaisesti missä vaiheessa kukakin haluaa ja saa muuttaa omilleen ja milloin lapsi on riittävän aikuinen itsenäisyäkeseen. Kaikki eivät sitä ole, kaikki eivät sitä hyväksy lapselleen, vaikka tämä olisi 30 ja risat ja oma perhekin jo olisi.

ottaa sitä riskiä, että opiskelut menee päin prinkkalaa tai jopa jää kokonaan, kun tulee liikaa vapauksia liian nuorena. vasta opintojen jälkeen omaan boksiin. tämä on lapsen omaksi parhaaksi.

Meillä ei olisi varaa kustantaa lapsen itsenäistä elämää. Mitään tukiahan hän ei saisi.

Mutta harvoinhan noi tuet pelkästään riittää joten vanhemmat joutuvat kustantamaan lopun koska ovat elatusvelvollisia. Mutta tukia saa myös ala-ikäinen yksinasuva nuori.

Yritä pitää tyttö vielä vuosi kotona, vaikka itsenäisyys polttaakin. Maltti on valttia kaikessa ja kun ei mikään pakkotilanne muuttoon ole niin innosta vaikka tyttöä säästämään rahaa tänä vuotena jos se vaikka olis sellainen porkkana. Ajokortin hankinta on vielä edessä siihenkin menee pitkä sentti.

Toivon tsemppiä hyvän ratkaisun löytämiseen

t leena

itse muutin 800 km päähän 16 v. kävin kyllä koulut hyvinm utta ryyppäsin joka pe ja la.

Olin masentunut ja ahdistunut. Yleensä jos haluaa muuttaa noin nuorena pois niin on kodissa jotain häikkää tai sitten paikkakunnassa jos on tuppukylä.

En antaisi, mitä iloa on omasta asunnosta neljän kilsan päässä.... kyllä se koulu ja työ luonistuu paremmin kun pesukoneet kotona pelaa...

Rivien välistä luen että sekä äiti että lapsi haluaisi vapaata toisistaan, mutsi ei jaksais valvoa kotiintuloja viikonloppuisin ja lapsi taas haluaisi ettei niitä kotiutusaikoja tarttis kertoa.

Naurettava idea. Lapsi on siinä iässä missä eniten tarvii huolenpitoa ja rajoja. Työläin vaihe vanhemmuudessa.

Asutaan espoon peräkylillä ja lapsi sai opiskelupaikan helsingistä. Meillä on yksi helsingissä ja lapsi muutti siihen asumaan, ajateltiin että katsotaan miten lähtee menemään? ehtona oli että koulu pitää käÿdä kunnolla tai muuten joutuu muuttamaan takaisin kotiin.



Nyt on parikymmpinen töissä käyvä nuori, edelleen asuu yksin virallisesti vaikka käytännössä poikaystävänsä kanssa se aina nyhjää joka poikaystävällä tai omassa asunnossaan.



Tiedän kyllä tuttavapiiristä sellaisia 16-vuotiaita ja vähän vanhempiakin nuoria joita ei todellakaan voisi päästää asumaan yksin!

Muutin kotoa 16-vuotiaana. Jälkikäteen voi sanoa, että ei olisi kannattanut, sillä nuoruusvuodet menivät hyvin kosteissa merkeissä. Vanhemmilla ei ole tästä vieläkään mitään aavistusta!

Kävin koko opiskeluajan töissä ja lopulta opiskelu vei voiton juhlimiselta. Nyt on kolme lasta, aviomies, tohtorin hattu ja vakivirka. Silti asian olisi voinut tehdä helpomminkin... Omille lapsilleni olen sanonut, että kotoa saa muuttaa pois, kun ikää on 18 v. Jos on pitkä koulumatka tms., niin ehkä vuoden aikaisemmin.

Onko akateeminen tutkinto, vakityö esimies/asiantuntijatehtävissä tms, lähes velaton omistusasunto hyvällä alueella jne?

Hienoa jos on. Teoriani tosin on kuitenkin, että nämä teineinä kotoa pois muuttaneet ovat ns. alempaa sosiaaliluokkaa ja just jotain amiksen käyneitä duunareita.

itse olen sitä mieltä että lapsi asuu kotona kunnes menee yliopistoon. Yliopisto opintojen aikana käydään kesätöissä, muuten ei. Muuten vanhemmat kustantavat elämän. Näin nuoret myös valmistuvat eivätkä jää ikuisuus opiskelijoiksi ja pääsevät elämässään pitkälle.

Ja tiedän nyt saan kommentteja että se akateeminen tutkinta ei mitään takaa tai että kaikilla ei ole varaa elättää lapsiaan vielä opiskeluvaiheessa. Fakta on että kyllä olisi jos olisi itsella kunnon koulutus ja sitä kautta kunnolla palkattu työ. Itse olen 36 vuotias ja en tunne yhtä ainutta ihmistä jolla ei ole akateemista tutkintoa. PAitsti tietenkin työni kautta, onhan siellä sihteereita yms keittäjiä ja hienoa onkin, kaikkia tarvitaan. Mutta kun puhe on omista lapsista niin eiköhän kaikki halua omilleen parasta.

Nämä 16v kotoa muuttaneet ovatkin sitten niitä lähihoitajia ja toimistoassistenttejä. Mikäs siinä jos se riittää.ja kuten sanoin, heitäkin tarvitaan.

itse muutin 800 km päähän 16 v. kävin kyllä koulut hyvinm utta ryyppäsin joka pe ja la.

Olin masentunut ja ahdistunut. Yleensä jos haluaa muuttaa noin nuorena pois niin on kodissa jotain häikkää tai sitten paikkakunnassa jos on tuppukylä.

Asutaan helsingissä, silti sillä on hinku muuttaa omaan asuntoon. Ei meillä mitään häikkää ole kotona, ihan tavis nuori se on, mutta välillä puhuu siitä miten ihana olis asua yksin kun kukaan ei määräilis. Mä luulen että toi on joku vaihe nuorilla, ne on niin naiveja joissain asioissa. Mä olen jutellut tytön kanssa ja kertonut että ei se nyt niin ihanaa varmaan aina olis kun kaikki pitäis kustantaa itse, olis niitä näkkäri-maroni-kausia jne.

Meillä tyttö asuu kotona nyt ainakin sen aikaa kun opiskelee, eli pari vuotta vielä, ainakin näillä näkymin.

Itse muutin 16-vuotiaana, lukioon mennessäni, omaan asuntoon 40 km päähän lapsuudenkodistani. Siis pieneltä paikkakunnalta isoon kaupunkiin, jossa opiskelumahdollisuudet olivat paremmat.



Vielä lukion ekalla vietin kaikki viikonloput ja koeviikon vapaapäivät "kotikotona". Lukion tokalla alkoi ensimmäisen poikaystävän myötä irrottautuminen, mutta edelleen olin kaikki varsinaiset lomat kotona. Myöhemminkin suhde lapsuudenkotiin on säilynyt todella positiivisena ja helppona, käyn siellä mielelläni ja usein + vietämme aviomiehen kanssa siellä joulut ja suuren osan kesälomasta - ei ole tarvinnut riuhtaista itseään irti, kun on nuoresta pitäen saanut myös kantaa vastuuta.

Onko akateeminen tutkinto, vakityö esimies/asiantuntijatehtävissä tms, lähes velaton omistusasunto hyvällä alueella jne?

---

Nämä 16v kotoa muuttaneet ovatkin sitten niitä lähihoitajia ja toimistoassistenttejä. Mikäs siinä jos se riittää.ja kuten sanoin, heitäkin tarvitaan.

Saatat olla koulutettu, mutta sivistyksessä uupuu. Stereotypisoit ja olet varmaksi päättänyt, miten elämän mielestäsi kuuluu mennä.

Kyllä, minulla on akateeminen loppututkinto (itse asiassa kaksikin), vaikka muutin kotoa 16-vuotiaana. Minähän muutin nimenomaan parempien opiskelumahdollisuuksien vuoksi - halusin käydä kaupungissa erikoislukion sen sijaan, että olisin jäänyt pienen tuppukylän yksiluokkaiseen pikkulukioon. Lukiosta jatkoin suoraan yliopistoon ilman välivuosia.

Omakin sosiaalinen verkostoni on lähes yksinomaisesti korkeakoulutettua. Noin kapeaa maailmankuvaa ei kuitenkaan ole lähipiirissäni kellään.

Onko akateeminen tutkinto, vakityö esimies/asiantuntijatehtävissä tms, lähes velaton omistusasunto hyvällä alueella jne?

Hienoa jos on. Teoriani tosin on kuitenkin, että nämä teineinä kotoa pois muuttaneet ovat ns. alempaa sosiaaliluokkaa ja just jotain amiksen käyneitä duunareita.

itse olen sitä mieltä että lapsi asuu kotona kunnes menee yliopistoon. Yliopisto opintojen aikana käydään kesätöissä, muuten ei. Muuten vanhemmat kustantavat elämän. Näin nuoret myös valmistuvat eivätkä jää ikuisuus opiskelijoiksi ja pääsevät elämässään pitkälle.

Ja tiedän nyt saan kommentteja että se akateeminen tutkinta ei mitään takaa tai että kaikilla ei ole varaa elättää lapsiaan vielä opiskeluvaiheessa. Fakta on että kyllä olisi jos olisi itsella kunnon koulutus ja sitä kautta kunnolla palkattu työ. Itse olen 36 vuotias ja en tunne yhtä ainutta ihmistä jolla ei ole akateemista tutkintoa. PAitsti tietenkin työni kautta, onhan siellä sihteereita yms keittäjiä ja hienoa onkin, kaikkia tarvitaan. Mutta kun puhe on omista lapsista niin eiköhän kaikki halua omilleen parasta.

Nämä 16v kotoa muuttaneet ovatkin sitten niitä lähihoitajia ja toimistoassistenttejä. Mikäs siinä jos se riittää.ja kuten sanoin, heitäkin tarvitaan.

muutin kotoa 17-vuotiaana. Opiskelin jo silloin lastenhoitoa ja sillä alalla olen edelleen. On omakotitalo, on lapset vain yhden, nykyisen ja sen ainoan puolison kanssa. Velkaa on vielä, mutta ei älyttömästi. On kaksi autoa. Yliopistosta en ole haaveillut koskaan, hoitajan työ riittää minulle. Mieskin on ihan vaan amispölö, tienaa kyllä siihen nähden ihan muikeasti. Olin vuosia kotiäiti, sopi meille, lapsia on enemmän kuin kaksi. Ennen kaikkea, olen onnellinen juuri näin! Ja huom. sama tosiaan riittää omien lasten kanssa.

Hyvin on mennyt.

jos olisi luottamuksen arvoinen.



Itsekin muutin opiskelun perässä 16-vuotiaana omaan asuntoon 70 kilometrin päähän.

Tyttöni on siis käynyt lukion ekan luokan, ja nyt haluaa muuttaa omaan asuntoon (vuokra-asuntoon siis).

Tyttöni on kyllä fiksu, ja uskon että keskittyisi opiskeluunkin vaikka ei olekaan "valvovan silmän alla". Asumme n. 4 km päässä vuokra-asunnosta, joten pääsis kyllä kotiin jos hätä tulee...

Mitä luulette, tuleeko onnistumaan?

lapsi vielä -no way!

Ja millä maksaa vuokransa? Heh, yhteiskunnan tuellako?

Mikä kiire tytöllä on muuttaa omaan asuntoon (jos kerran koulutkin kotipaikkakunnalla)?

Ymmärtääkö tyttö, että omassa asunnossa pitää tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkiä, pitää paikat järjestyksessä jne. Vaikka asuukin omillaan, ei se tarkota että päivät voi nukkua, katsoa leffoja ja tehdä mitä haluttaa...

Mikä tarve hänellä nyt on muuttaa neljän kilometrin päähän? Ymmärtäisin jos vaikka lukio olisi 30km päässä, niin se oikeasti helpottaisi elämää.

Tyttö käy lukion ohella töissä ja tottakai me myös maksaisimme osan vuokrasta.

Ap

Eli riippuu lapsesta ja hänen järkevyydestään

Ihan lapsi vielä. Hulinaksi menee, kun kaverien kanssa pääsee mälläämään - vaikka olisi kuinka ollut kunnon tyttö!