Onko ujo=epäsosiaalinen?
vai voiko ujo olla sosiaalinen?
Sitä kun monesti kysytään, mitä vikaa on olla ujo, niin juuri tuo epäsosiaalisuus minusta.
Lasteni serkkupojat on ujoja, ovat 14 ja 17v. Heidän käytöksensä on jopa tylyä ja erittäin epäkohteliasta, kun ei sukujuhlissa pysty tervehtimään tai vastaamaan mitään kun kysystään, tuppisuuna vain jöröttävät. En tiedä onko tuo ujoutta vai mitä muuta se voisi olla.
Kommentit (13)
epäsosiaalisuus on sitä, että ei pidä ihmisistä eikä halua olla heidän seurassaan, ujo taas useimmiten pitää ihmisistä ja haluaa olla heidän seurassaan, mutta ei tiedä, miten. Ujo voi kuitenkin osata tarkkailla ihmisiä ja heidän välisiä suhteita tarkkanäköisesti, ei vain (monesti huonon itsetunnon) vuoksi kykene itse olemaan sosiaalinen. Lasten serkkupojista vaikea sanoa mistä on kyse..
Ujot tulkitsevat tunnetiloja paremmin ja ymmärtävät sosiaalisia tilanteita syvemmin.
vai voiko ujo olla sosiaalinen?
Sitä kun monesti kysytään, mitä vikaa on olla ujo, niin juuri tuo epäsosiaalisuus minusta.
Lasteni serkkupojat on ujoja, ovat 14 ja 17v. Heidän käytöksensä on jopa tylyä ja erittäin epäkohteliasta, kun ei sukujuhlissa pysty tervehtimään tai vastaamaan mitään kun kysystään, tuppisuuna vain jöröttävät. En tiedä onko tuo ujoutta vai mitä muuta se voisi olla.
Ujot tulkitsevat tunnetiloja paremmin ja ymmärtävät sosiaalisia tilanteita syvemmin.
Olen itse sellainen, samoin lapseni. Ollaan ujoja vain vieraiden seurassa aluksi ja molemmat erittäin empaattisia, lämpimiä, hyviä kuuntelijoita ja keskustelijoita.
Ujosta ihmisestä tulee huonolla kasvatuksella helposti epäkohtelias kuten vilkkaasta ylimielinen/röyhkeä. Ujoa pitää rohkaista sopivasti, antaa omaa esimerkkiä. Ujolla on usein tilannetajua, koska tarkkailee, joten hänellä on kaikki eväät olla miellyttävä ja hyvätapainen ihminen.
Oma tyttöni on aika ujo. Esimerkiksi 4-vuotiaana vielä keräsi puistossakin aina lelut, jos tuli vieraita lapsia ja kuiskasi, että haluaa kotiin. Vain tuttujen lasten seurassa osasi olla. Omalla sosiaalisella esimerkillä ja rohkaisulla painostamatta on nyt 9-vuotiaana poikkeuksellisen mukava tyttö. Edelleen ujohko ja ei pyri päsmäröimään vaan mielummin antaa toisille tilaa olla esillä. Silti osaa tervehtiä, hymyilee ihmisille ja puhuu puhteltaessa. Hyvästä käytöksestä ja positiivisuudesta on saanut erityismainintoja esimerkiksi koulusta.
Minulla on kaksi ujoa poikaa, mutta he ovat ystävällisiä ja pärjäävät hienosti sosiaalisissa tilanteissa. Ovat vain tavallista rauhallisempia sosiaalisissa tilanteissa, eivät äänessä eivätkä vie tilanteita.
ujous on arkuutta ja tiettyä "nöyryyttä" toisten edessä.
Epäsosiaalisuus on piittaamattomuutta toisista sekä yhteiskunnan (hyvää tarkoittavien) sääntöjen rikkomista. Epäsosiaalinen voi olla silti suulas
eli suulas ei ole yhtä kuin sosiaalinen.
"hyvät sosiaaliset taidot" ei tarkoita sitä, että uskaltaa/ kehtaa puhua kaikki päässään olevat ajatukset jokaiselle joka vain sattuu lähellä olemaan.
Ujot tulkitsevat tunnetiloja paremmin ja ymmärtävät sosiaalisia tilanteita syvemmin.
Kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen temperamenttikirjoja. Yksi lapsistani on ujo, mutta ei epäsosiaalinen.
Yksi ystäväni on joka tilaisuuden keskipiste, joka hallitsee keskusteluja ja väsyttää lopulta kaikki muut ympäriltään - ja sitten ihmettelee, kun jotkut eivät kutsu häntä enää toista kertaa kylään. Ystäväni on ihana ihminen, avoin, rohkea ja puhelias, mutta hänen sosiaaliset taitonsa ovat huonot, koska hänelle on niin usein olemassa vain yksi ihminen, hän itse.
Tulkitsen ujouden arkuudeksi, vetäytyvyydeksi tai peloksi vieraissa sosiaalisissa tilanteissa. Ensireaktion voitettuaan tai lämmettyään (tai tultuaan lämmitellyksi) ujo voi olla hyvinkin sosiaalinen.
Ujous ei kuitenkaan minusta ole mitenkään jalostava luonteenpiirre sen enempää kuin suulauskaan eikä se kytkeydy automaattisesti muihin luonteenpiirteisiin. Jotkut ujot osoittautuvat huomattavan empaattisiksi ja taidokkaiksi sosiaalisten tilanteiden lukijoiksi. Toiset ovat avauduttuaan tahdittomia ja epäempaattisia. Ujojen luonteenlaadun ja sosiaalisten taitojen ylivertaisuuden hehkuttaminen on minusta enemmän ujojen omaa hännännostoa kuin tosielämän ilmiö. Samaa tietty tekevät kaikki. Ulospäinsuuntautuneet ihmiset saattavat esimerkiksi todeta, että ulospäinsuuntautuneet ovat yleensä ystävälisempiä ja oikeudenmukaisempia kuin ujot tms.
Epäsosiaalisuus taas on minusta kyvyttömyyttä selviytyä sosiaalisista tilanteista. Se voi johtua siitä, että henkilö ei pidä muista ihmisistä ja sosiaalisista tilanteista eikä siksi edes halua tulla toimeen muiden kanssa. Käytännössä se voi myös johtua siitä, että henkilöllä ei ole sosialisoitumiseen vaadittavia taitoja, vaikka hän haluaisi kovasti olla sosiaalinen.
Ihminen voi olla epäsosiaalinen ujouden vuoksi tai siitä riippumatta. Hän voi olla niin arka, ettei pysty toimimaan tai halua toimia sosiaalisissa tilanteissa. Hänellä voi olla myös ujoudesta riippumattomia luonteenpiirteitä, vaikkpa joustamattomuus, itsekeskeisyys ja ilkeys, jotka tekevät hänestä epäsosiaalisen.
Ujous ei kuitenkaan tarkoita epäsosiaalisuutta eikä epäsosiaalisuus ujoutta.
Ujot tulkitsevat tunnetiloja paremmin ja ymmärtävät sosiaalisia tilanteita syvemmin.
Tulkitsen ujouden arkuudeksi, vetäytyvyydeksi tai peloksi vieraissa sosiaalisissa tilanteissa. Ensireaktion voitettuaan tai lämmettyään (tai tultuaan lämmitellyksi) ujo voi olla hyvinkin sosiaalinen.
Ujous ei kuitenkaan minusta ole mitenkään jalostava luonteenpiirre sen enempää kuin suulauskaan eikä se kytkeydy automaattisesti muihin luonteenpiirteisiin. Jotkut ujot osoittautuvat huomattavan empaattisiksi ja taidokkaiksi sosiaalisten tilanteiden lukijoiksi. Toiset ovat avauduttuaan tahdittomia ja epäempaattisia. Ujojen luonteenlaadun ja sosiaalisten taitojen ylivertaisuuden hehkuttaminen on minusta enemmän ujojen omaa hännännostoa kuin tosielämän ilmiö. Samaa tietty tekevät kaikki. Ulospäinsuuntautuneet ihmiset saattavat esimerkiksi todeta, että ulospäinsuuntautuneet ovat yleensä ystävälisempiä ja oikeudenmukaisempia kuin ujot tms.
Epäsosiaalisuus taas on minusta kyvyttömyyttä selviytyä sosiaalisista tilanteista. Se voi johtua siitä, että henkilö ei pidä muista ihmisistä ja sosiaalisista tilanteista eikä siksi edes halua tulla toimeen muiden kanssa. Käytännössä se voi myös johtua siitä, että henkilöllä ei ole sosialisoitumiseen vaadittavia taitoja, vaikka hän haluaisi kovasti olla sosiaalinen.
Ihminen voi olla epäsosiaalinen ujouden vuoksi tai siitä riippumatta. Hän voi olla niin arka, ettei pysty toimimaan tai halua toimia sosiaalisissa tilanteissa. Hänellä voi olla myös ujoudesta riippumattomia luonteenpiirteitä, vaikkpa joustamattomuus, itsekeskeisyys ja ilkeys, jotka tekevät hänestä epäsosiaalisen.
Ujous ei kuitenkaan tarkoita epäsosiaalisuutta eikä epäsosiaalisuus ujoutta.
Epäsosiaalinen käytös on sopimatonta käytöstä.